Väärä hälytys

 

Se, minkä perjantaina kuvittelin olevan tuloillaan oleva energiapiikki olikin sitten liki 40 asteen kuume, ja sitä seurannut helvetillinen hammassärky. Tosin ensimmäisenä mainittu oli todennäköisesti seurausta tuosta jälkimmäisestä, eikä toisinpäin. Perjantain ja lauantain välisenä yönä kuume nousi hetkessä sellaisiin lukemiin, etten ole ihan varma onko sellaista tapahtunut koskaan aiemmin. Lauantain ja sunnuntain välisen yön odotin vain, että kello tulisi kahdeksan aamulla ja voisin hakeutua päivystykseen. Noin luuhun asti avatun hampaan, ja hoidettujen juurien jälkeen olo oli ihan toinen. Kuusi puudutuspiikkiä ja harvinaisen ihana, ja ammattitaitoiten hammaslääkäri tekivät ihmeitä, ja nyt olo on jo jokseenkin normaali. Edes tulevat juurihoidot eivät pelota, sillä tuo eilinen käynti oli niin positiivinen.

Jäätiin kuitenkin Alban kanssa tänään kotiin, sillä kumpikaan ei ole varsinaisesti elämänsä kunnossa. Mutta pidämme maanantaisin aina toisinaan muutenkin vapaata (erityisesti silloin, kun lapsi on ollut sitä maanantaita edeltäneet päivät toisessa kodissaan) joten tämä ei juuri tavallisesta poikkea. En tiedä olenko ainoa, mutta tällaisissa toipilaspäivissä on jotenkin ihana tunnelma. Ei ole mitään paineita siitä, että pitäisi jotakin. Ei tarvitse muuta, kuin huolehtia siitä että lepää ja syö riittävästi. Ja kaiken sen voi aivan hyvin tehdä sängystä käsin muhkeiden untuvapeittojen alta.
Tänään tosin perheen pienin on halunnut pistää ravintolan pystyyn keskelle olohuonetta. Häärää tuolla edelleen essu päällään, ja huutelee meitä kahville.

Olen ehkä maininnutkin, että maanantait on musta ihania. Pöytä on puhdas, ja kaiken voi aloittaa ikään kuin alusta. Viikonlopun levon ja ystävien kanssa vietettyjen päivien jälkeen on ihana asettaa taas herätyskello soimaan ja herätä keittämään aamupuuroa, niin että oikeastaan olisi halunnut saada vielä nukkua. Pidän (olin vähällä kirjoittaa rakastan, eikä sekään olisi ollut kovin kaukana) rutiineista, aikatauluista ja siitä että tiedän suunnilleen mitä tapahtuu. Ajattelenkin, että toimivat rutiinit ovat ehdottomasti ainakin mulle yksi hyvinvoinnin tärkeimmistä rakennuspalikoista. Niillä voi minimoida päivistään niin monta sellaista vaaran- ja stressinpaikkaa – asia, jonka olen oppinut vasta ihan näiden viimeisimpien vuosien aikana.

Nyt menen sinne kahville, ja palaan taas vähän asiallisemman sisällön kanssa heti, kun pää tuntuu taas omalta, eikä kuumeen pehmentämältä.

Ihanaa uutta viikkoa kaikki te.

1 Comment
  • Annuli
    Posted at 21:26h, 04 maaliskuun Vastaa

    Huh, onneksi kuume hellitti ja sait hampaan parempaan kuntoon! Kauniita kuvia kodistanne ja vitsit, miten suloinen tytär sinulla onkaan<3. Kaikkea hyvää teille ja kirjoittele taas kauneus ja vaatejuttuja vaihteeksi?! Esim.matkustusvaatteet, mitä pakkaat etelän lämpöön ja millaisia kauneusrutiineja sulla on (kotona/reissussa) olis kiinnostavia :)

Post A Comment