Kotona

Tuntuu, että moni viime aikojen teksteistä on ollut jotenkin raskas. Asiapitoinen, tai muuten vaan tymäkkä. Nyt tekee mieli ottaa postauksen verran vähän iisimmin.

Mä mietin muutama päivä sitten sitä millaisen kuvan musta somen perusteella saa. Selasin omaa feediä, joitain vanhempia stooreja ja blogipostauksia ja tulin siihen tulokseen että somen perusteella vaikuttaa siltä, että a) olen aina kotona b)mulla ei oo yhtään ystävää c)ollaan Alban kanssa _aina_ kahdestaan d)oon aika kuivakka ja asiallinen tyyppi e)koko ajan on joku hätänä/huonosti f)tykkään omasta naamastani, sillä jaan siitä kuvia aika ahkeraan.

Siinä se.

Eikä tuolla oikeastaan mennä hirveästi pieleen. Kaikki muu pitää aika lailla paikaansa paitsi se, että mulla ei oo yhtään ystävää (on mulla. Useampikin. Mutta en oikeastaan koskaan roiku puhelimella silloin kun vietän aikaa niiden kans. Mikä on vähän sääli, koska olis ihanaa, että niistä hetkistä jäisi muistoja muuallekin kuin mun seulan tavoin vuotavaan muistiin). Ainiin ja sekään ei ehkä pidä ihan paikkaansa, että olisin asiallinen ja kuivakka tyyppi, en oo – vaikka saatan sellaiselta äkkiseltään vaikuttaakin.

Kiinnostaisi ehkä vähän tietää millainen kuva teillä on musta somen perusteella. Mutta tiedän, ettei kukaan jaksa sellaisia miettiä, joten jätän kysymättä.

Me päätettiin jättäytyä omaehtoiseen karanteenin tänään ainakin seuraavan viikon ajaksi, ja se tuntuu oikeastaan aika kivalta. Ei tietenkään tämä vallitseva tilanne (on huoli riskiinryhmään kuuluvista, terveydenhuolon kanto- ja sietokyvystä, niistä ihmisistä jotka terveydenhuollon parissa työskentelevät, ja vähän myös huoli peruuntuneista töistä ja mahdollisista muutoksissa omassa taloudessa), vaan se että on vihdoinkin aikaa toisillemme, aikaa pysähtymiselle.

Mulla on rauhallinen ja luottavainen olo.

Nyt käperryn mun perheen kanssa sohvalle.

Rauhallista perjantaita ja viikonloppua myös sinne. Pidetään huoli itsemme lisäksi myös toisistamme.

2 Comments
  • Jutta E
    Posted at 13:04h, 15 maaliskuun Vastaa

    sinusta Sanni huokuu herkkyys ja runollisuus. että kohtaat elämän pienet ja suuret asiat kiinnostunein silmin. tunnet monet asiat muita syvemmin. sinulla on myös valtavan kaunis taito ilmaista ja kirjoittaa niin elämän onnellisimmista kuin pelottavimmista tunteista, hetkistä ja tapahtumista.
    lukiessani tekstejäsi, tunnen paljon lohtua ja vertaistukea, empatiasta nyt puhumattakaan.

    pysykää terveenä koko poppoo. kivaa sunnuntaita <3

  • T
    Posted at 16:40h, 16 maaliskuun Vastaa

    Moikka!

    En ole ikinä kommentoinut postauksiisi ja olen myös varsin tuore seuraajasi. Lueskelen aktiivisesti blogiasi ja vielä aktiivisemmin tykkään seurailla puuhiasi instagramissa!

    Oli pakko kommentoida, koska kuva jonka olen sinusta saanut ei ole lainkaan kuivakka :) Asiallinen kenties, mutta hyvällä tavalla! Mielestäni sinusta huokuu herkkyys kuten ylläoleva kommentoija jo kirjoittikin, ja olet valtavan taitava ilmaisemaan sitä. Vaikutat myös olevan hurjan hyvä äiti, ja rikot osaltasi tietynlaista ”tabua” äitiyteen ja perhe-elämään liittyen, mikä on ihanaa. Teidän perhejuttuja seuratessa on tullut fiilis että ihanaa, äitiys ei rajoita olemista ja tekemistä kuten olen ajatellut, ja ehkä haluan sittenkin itsekin joskus perheen :) Mielestäni sinusta saa aidon ja rehellisen vaikutelman sosiaalisessa mediassa. Et kaunistele asioita, aina ei ole kivaa eikä kuulukaan olla! Se kuuluu elämään. :)

    Ihanaa kevättä sinulle ja perheellesi!

Post A Comment