Päivä Trishineillä

7.15 Herään siihen, että lapsi kysyy enkö soittanutkin hienosti pianoa siinä konsertissa? Harmi että Rami oli töissä eikä kerenny sinne ollenkaan eikä nähny kuinka hyvin soitin.
Soitit tosi hienosti. Ja oli tosi harmi. Mumisen. Unessa itsekin.

Väsyttää todella paljon. Join edellisenä iltana kaksi viinilasillista yatzyn kylkeen ja se tuntuu aamulla.
Normaalisti tällaisessa väsymystilassa saattaisin antaa lapselle padin ja laittaa Jyrkin ja Neposen pyörimään.
Olemme kuitenkin edellisenä iltana sopineet tästä päivästä ruuduttoman, joten pidempään nukkuminen ei ole tänään vaihtoehto.

Lapsi on kuitenkin itsekin vähän uninen ja haluaa poikkeuksellisesti pötkötellä sängyssä ja ”vaihtaa kuulumisia”

8.00 Lapsi nousee omatoimisesti vessan ja huhuilee vielä että pesee hampaatkin samalla.
Mahtavaa.
3 minuuttia lisäaikaa sängyssä.

Siirrytään sängyltä olohuoneen sohvalle peittojen kanssa ja pelataan neljä erää Dobblea.
Lapsi vie jokaisen.

9.00 Aamiaiseen ei jaksa tänään panostaa. Alba onneksi toivoo ihan vaan muroja.
Hurautan molemmille lisäksi smoothiet, pilkon banaania ja omenaa kulhoon ja keitän itselle kahvit.
D-vitamiinit molemmille ja minulle kollageenia ja bioteenia.
Alan olla valmis päivään.
Aamiaispöydässä istutaan pitkään.
Juon kaksi kuppia kahvia, ja pilkon lisää hedelmiä kuppeihin kolmeen eri kertaan.

 

10.30 ulos.
Rami on hankkinut Alballe sisäpihan hiekkalaatikolle läjän linnanrakennustarvikkeita joita lapsi haluaa ehdottomasti päästä kokeilemaan.

Mieli on kirkas ja kevyt. Ulkona on luvatun sateen sijaan pilvetön taivas ja lämpöä.
Lapsi touhuaa hiekkalaatikolla innoissaan uusien lelujensa kanssa.

Ehdin avata sähköpostin, kunnes muistan että tämä päivä on ruuduton.
Sähköposteihin vastaamisen sijaan rakennan lapselle linnoituksen.
Hiekkaa muotteihin lappaessa ei ehdi ajattelemaan mitään muuta kuin että
onko hiekkaa riittävästi onko se taputeltu varmasti riittävän tiiviiksi ja onhan se riittävän kosteaa pysyäkseen kasassa.
Pää tuntuu mukavan tyhjältä.
Toppatakissa tulee kuuma.
Kevään ensimmäinen päivä ajattelen.
”ihan kesä” sanoo lapsi.
Aina positiivisempi kuin minä.

Rakennan melkein koko hiekkalaatikon kiertävän linnoituksen.
Lapsi talloo sen heti, kun viimeinen muotti on kumottu. Palkitsevaa hommaa. Leikitään vielä kauppaa.
Ostan mereneläviä ja leikin syöväni hiekkaa astioista noin 25minuuttia.
Hassua miten pitkiltä voi 25 minuuttia toisinaan tuntua.

12.30 menemme takaisin sisään.
Ollaan molemmat kevyen aamiaisen vuoksi todella nälkäisiä, joten lastakaan ei tarvitse erityisemmin houkutella.

12.30-13.00 Laitan meille lounaan.
Teen pinaattilettuja. Joita tuleekin niin vähän että niistä riittää vain kahdelle.
Itselleni väsään neljän munan munakkaan johon sekoitan ihan liikaa mozzarellaraasteetta, kirsikkatomaatteja, oreganoa, pienen sipulin ja vähän chorizoa.

Syödään poikkeuksellisesti kaikki yhdessä.

Siivoan keittiön, tiskaan tiskit ja järjestelen jääkaapin.
Siivoan aamun leikit lattioilta ja nostelen sohvatyynyt paikoilleen, vaikka tiedän että saan tehdä niin uudestaan taas ihan kohta.

Kaipaisin pientä omaa hetkeä.
En ole ehtinyt avata edes sähköpostia ja koska päivä on ruuduton, tiedän etten todennäköisesti ehdikään.
Työt on tänäänkin tehtävä kun lapsi jo nukkuu.
Se tuntuu jostain syystä kuitenkin aivan mukavalta ajatukselta.

14.30 Menen suihkuun.
Rami ja Alba haluavat leikkiä kahdestaan (= huutaa rauhassa).
Kun tulen suihkusta Rami on nukahtanut sohvalle ja Alba istuu iPad sylissään katsomassa Sipsiä ja Mukulaa.
Se siitä ruuduttomasta päivästä sitten. Ei haittaa.
Saapahan nyt selata luvan kanssa ne sähköpostit.

Meikkaan ja laitan jopa hiukset  (tarkoittaa sitä, että suihkin niihin pesun jälkeen suolasuihketta, puristelen latvoihin hiusöljyä ja föönaan tukan kuivaksi).
Molempia ensimmäistä kertaa kuukauteen.
Ripsiväriä olen käyttänyt viimeksi tammikuussa. Vieläkään se ei tuntunut tarpeelliselta.

 

15.30 Alba haluaa leikkiä. En jaksaisi, mutta en voi muutakaan.
Esitän Inhoa, ikävää noitaa joka yrittää napata Alban sohvalla sijaitsevaan vankityrmäänsä.
Kyllästyn kolmessa minuutissa mutta jatkan leikkiä silti ainakin kaksikymmentä minuuttia vielä sen jälkeenkin.

16.30 Herätän Ramin.
Alba syö pienen välipalan ja lähdemme ulos kuvaamaan erästä tulevaa kampanjaa.
Aurinko paistaa edelleen.
Kaikki ovat hyvällä tuulella (tuolla välissä oli hetki jolloin niin minä kuin Albakaan ei sitä ollut. Sellaisia hetkiä mahtuu aivan jokaiseen päivään. Useampiakin)

17.10 Kampanja on kuvattu.
Pakkasin Alballe saippuakuplat mukaan, joita tämä puhalteli tyytyväisenä sen ajan, mikä meiltä meni kuvaamiseen.
Kotimatkalla haetaan kaupasta viikon ruoat.

Kotona laitan taas ruokaa. Uunissa paahdettuja kasviksia ja lohta.
Siivoan ja järjestelen tavaroita.
Tyhjennän tiskikoneen. Siivoan leikkien jälkiä ympäri kotia.
Tuntuu, että nykyään 10tuntia päivästä menee siihen että siivoan, laitan ruokaa, ja siivoan sen jälkeen uudelleen.

Leikimme. Alba haluaa olla isosisko joka osaa ja tietää jo kaiken.
Siinä leikissä minä saan olla minä, joten tätä leikkiä jaksan.

19.00- 20.00
Laitan iltapalaa. Syömme ja pelaamme Alban kanssa kaksi kierrosta yatzya.
Häviän nekin molemmat.
Tänään peleissä ei ole onni lykästänyt.
Mutta tuntuu, että elämässä on.

Lapseni on syöjänä samanlainen kuin minä: ahdistuu suurista annoksista, mutta saattaa hyvin istua pöydässä toista tuntia syömässä pieniä annoksia, kaikkea eriä, kuten hänellä on tapana sanoa.

Siivoan keittiön. Täytän tiskikoneen.
Pyyhin pölyt, imuroin ja kastelen kukat.
Vaihdan sänkyyn puhtaat lakanat ja viikkaan vaatteita kaappiin.

20.00 iltatoimet.
Pesen lapsen hampaat sähköhammasharjalla.
Hän vihaa sitä. Ja minä sitä, että hän vihaa sitä.

20.10 olemme jo sängyssä.
Luen iltasaduksi Mortinan ja kamalan serkun sekä kaksi lukua Hotelli Flamingoa.
Lapsi sanoo nykyään joka ilta kuinka aikoo valvoa koko yön.
Nukahtaa yleensä noin viisi minuuttia myöhemmin.
Niin myös tänään.
Tosin taisin nukahtaa itse ennen lasta, joten en voi mennä takuuseen.
Herään kun tiskikone piippaa keittiössä pesuohjelman päättymistä.

Nousen ylös vaikka haluaisin vain jäädä nukkumaan.

Kello on 20.30. Työpäivä alkaa.
Ajatus töiden tekemisestä tuntuu nyt kaikkea muuta, kuin mukavalta.
Sänky ja puhtaat lakanat houkuttelevat, mutta ei auta.

Kaadan itselleni lasin viiniä, jotta töiden tekeminen tuntuisi jotenkin vapaaehtoisemmalta.

Avaan työsähköpostin ja työpuhelimen. 25 lukematonta sähköpostia, 5 tekstiviestiä.
Jokainen viesteistä vaatii selvittelyä. Haluaisin soittaa ainakin neljälle eri taholle, ja varmistaa että tietoni ovat ajan tasalla.
Tähän aikaan päivästä ei kuitenkaan soiteta enää mihinkään.
Kaikkeen menee tuplasti tavallista enemmän aikaa.
Väsyttää ja turhauttaa.

 

01.20 Teen tällä hetkellä kolmea eri työtä.
Yhteen työhön liittyvät roikkuvat ja nopeaa reagointia vaativat hommat saan valmiiksi vähän yhden jälkeen.
Enää olisi kahden työn hommat hoidettavana.

01.30-02.45 Lataan aiemmin kuvaamamme otokset koneelle, ja muokkaan ne.
Tajuan että joudumme kuvaamaan ainakin osan huomenna uudestaan sillä valtaosa kuvista on tärähtäneitä tai eivät muuten vain läpäise seulaani.
Oma, varsinainen aloittelijan moka, etten tarkistanut kuvia heti kuvauspaikalla. 

Lähetän kuvien muokkaamisen jälkeen vielä kaksi tarjousta, ja seitsemän sähköpostia.

Pitäisi jatkaa vielä töitä, mutta se ei tunnu enää järkevältä.
Niin ajatus kuin sormetkin ovat väsymyksestä painavat.
Suljen koneen.
Viinilasi on edelleen koskematon, kaadan sen viemäriin.
Tänään pelkkä viinin läsnäolo oli riittävä.

03.00 Pesen kasvot ja hampaat ja menen lapsen viereen nukkumaan.

Uusi koti, ja lapsen toive.

Tiedän, että herätys on huomenna taas viimeistään 7.30.
Hetken vähän ahdistaa, mutta onneksi väsymys on sitä voimakkaampaa.
Ennen nukahtamista ajattelen
juuri mitään en vielä huomisesta tiedä, mutta sen tiedän ettei siitä ainakaan tule ruuduton.
Mukavan lohdullinen ajatus.
Nukahdan siihen.

8 Comments
  • Adina
    Posted at 18:25h, 14 huhtikuu Vastaa

    Ihana, rehellinen ja kaunis teksti. Kiitos.

    • sannitrishin
      Posted at 22:08h, 14 huhtikuu Vastaa

      <3 <3 <3 !

  • UteliasMieli
    Posted at 18:35h, 14 huhtikuu Vastaa

    Onko liian uteliasta, jos kysyy noista töistä, joita tehdään klo 20.30- 03 välillä yöllä? Jotain sisällöntuotantoa, mainontaa, verkkosivujen päivitystä? Monet bloggaajat tekee erilaisia sivutöitä ja ottaa vastaan monenlaisia toimeksiantoja, mutta alaa tuntematta kaikki työtehtävien kuvaukset vaikuttaa niin abstrakteille. Tällainen havainto syntynyt, kun nähnyt bloggaajien vastaavan työtään koskeviin kysymyksiin. Joskus vastaukset on yhtä mystisiä, kuin psykoanalyysi kehityksensä alkumetreillä 👀

    • sannitrishin
      Posted at 22:07h, 14 huhtikuu Vastaa

      Saa ehdottomasti kysyä.
      Mun tällä hetkellä haastavin ja aikaa vievin työ ei liity sosiaalisen mediaan mitenkään, vaan on oikeastaan todella kaukana siitä. Pidän siitä, että saa tehdä myös asioita, jotka ovat tämän kentän ulkopuolella.
      Toinen työ blogin, instagramin ja sisällöntuotannon lisäksi on tilaustyöt valokuvaajana.

  • JS
    Posted at 00:19h, 16 huhtikuu Vastaa

    Ihana postaus! Lisää näitä <3

    • sannitrishin
      Posted at 09:42h, 16 huhtikuu Vastaa

      Kivaa kuulla, että tällaisetkin postaukset on tervetullutta vaihtelua :)

  • ida ihana
    Posted at 10:44h, 22 huhtikuu Vastaa

    Tykkäsin paljon tästä postauksesta, koska kuvasit niin osuvasti, millaisen tunteiden kirjon käymme joka päivä läpi!:) <3 Tuntui todella aidolta, ja tuli lähelle.
    Laitoin blogiini muutamia joogavideoita youtubesta. Minulla ne aina sopiviin väleihin ovat toimineet hyvänä stressinpurkuna ja rauhoittumiskeinoina:
    http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa

    Voimia ja aurinkoa loppuvikkoon!<3
    Ida Kotona kuapungissa -blogista

  • Irina
    Posted at 18:27h, 23 huhtikuu Vastaa

    Moi! Tää tuntuu tosi pinnalliselta ottaen huomioon maailmantilanteen yms., mutta kysyn silti, sillä muistelin, että olet läpikäynyt jotain vastaavaa. Täytän kesällä 30v. ja huomaan ihoni menneen tosi huonoon kuntoon melko yhtäkkiä. En ole koskaan ennen tätä vuotta käyttänyt iholla meikkiä tai huolehtinut siitä mitenkään erityisesti, sillä ei ole tarvinnut. Nyt kuitenkin jotain ihmeellistä on tapahtunut, ihohuokoset levinneet poskissa ja otsassa tosi isoiksi ja iho on punainen, laikukas ja näppyläinen. Muistelin, että sinulla on myös ollut aina todella hyvä iho, joka muuttui (?) kolmenkympin kohdilla. Tämä ahdistaa minua valtavasti, sillä en haluaisi edelleenkään ottaa meikkiä jokapäiväiseen elämään käyttöön, mutta tällä hetkellä tuntuu etten kehtaa olla ilmankaan.

    Surettaa (ja myös harmittaa etten osannut nauttia silloin kuin ei ollut murehdittavaa!) kovasti ja pelkään itsetuntoni laskun puolesta (ja tietysti tiedän, että olen itse siitä vastuussa, mutta silti!). Ihohuokoset eivät tästä tietenkään enää pienene (kauhulla odotan vanhenemista jos ja kun laajenevat vielä entisestään…) ja mietin, että miten opin olemaan tyytyväinen ihooni myös näin? Anteeksi jos tämä tuntuu tosi triviaalilta, ehkä kotona ollessa on myös liikaa aikaa murehtia, mutta olisin halunnut kysyä, että oletko pysynyt itsevarmana ihosta huolimatta (joka kuvista päätelleen näyttää kyllä edelleen upealta, muistelin vain että olet kirjoittanut jostain ongelmista)? Oletko tullut sujuiksi ihon kanssa? Kiitos ja anteeksi <3

Post A Comment