Keltainen toukokuu

Niin paljon tapahtumia, mutta harvinaisen vähän sanoja.
Koko kevät on ollut poikkeuksellinen.
Uuden opettelua, monesta vanhasta luopumista.
On tehnyt hyvää.
Tuntuu, että kaikki turha on karissut maalis- ja huhtikuun varrelle.
Peruuntunteista töistä, satunnaisesta väsymyksestä ja surusta huolimatta tämä kevät on tuntunut tarpeelliselta.
Hyvältä ja onnelliselta suurimman osan ajasta.
Meistä on Alban kanssa hioutunut vertaansa vailla oleva tiimi, eikä vanhemmuus ole varmaan koskaan väsyttänyt yhtä vähän kuin viime kuukausina.
Mikä tuntuu, ehkä nurinkuriselta kun ajattelee että oltiin yhdessä kaiken aikaa ja omaa aikaa oli vähemmän kuin vuosiin.
Usein tuntuukin, että saan itsestäni kaikkein eniten irti tilanteissa jotka ovat jollain tapaa äärimmäisiä.
Hoidan työnikin aina parhaiten pienen paineen (ja itse aiheutetun kiireen, jota viime tipaksikin kutsutaan) alla.

Nyt on kuitenkin tuntunut ihanalta ja kaivatulta vaihtelulta tavallisempaan arkeen palaaminen.
(totta puhuakseni se poikkeuksellinen arki alkoi jo tuntua täysin normaalilta ja tähän ”enitseen normaaliin” on ollut totutteleminen)
Alba aloitti päivähoidossa muutama viikko sitten, ja on ollut siitä niin onnellinen.
Itse olen joka aamu niin hyvilläni siitä, että päiväkodille pääsee nykyään potkulaudan kanssa vartissa.
Se tuntuu ihan pöyristyttävältä luksukselta sen jälkeen kun on kaksi vuotta käyttänyt päiväkotimatkoihin melkein neljä tuntia jokaisesta arkipäivästään.
(4 x 50 min/ päivä – tätä kun niin moni joskus hämmästeli)

 

Uusi koti tuntuu edelleen ihanalta, mutta Kallioon on vielä vähän totutteleminen.
Täälläkin on kaunista ja ihanaa, mutta kaipaan edelleen aika usein Punavuoreen.
Kaipaan sieltä ihmisiä (monta ystävää asui meidän kanssa samalla kadulla), omia kantapaikkoja, lähikauppaa, ja merta.
Punavuori tuntui kodilta, täällä tuntuu vielä siltä kuin olisin vieraisilla.

En ole varma kuvittelenko, mutta onko tämä kevät ollut jotenkin poikkeuksellisen kaunis?
Vai onko nyt vain ollut enemmän aikaa huomata se?
Pyrin kävelemään joka päivä vähintään 10 000 askelta, ja usein noihin askeleisiin tuhlaantuu tunteja, sillä ympärillä  on koko ajan jotain jonka haluan ikuistaa myös kameran rullalle.

Kesä on vasta aluillaan, mutta jostain syystä tuntuu kuin se olisi jo pitkällä.
Juhannukseenkin on vielä muutama viikko, ja usein tuntuu että siitähän se kesä virallisesti vasta alkaa.
Yleensä juhannuksen suunnitelmat ovat olleet auki vielä aattona, mutta nyt nekin on jo lyöty lukkoon.
Mennään muutaman ystäväpariskunnan + lasten (4kpl) kanssa maalle.
En oikeasti malta odottaa.
Saunomista, uintia, paljon hyvää ruokaa (menua on alettu sitäkin suunnitella jo nyt) ja lasten riemua ainakin luvassa.

On ihan sellainen tunne, että tästä on tulossa kesien kesä.
Mutta sellainen tunne mulla on ollut ihan jokaisen kesän edessä.
Useimmiten se tunne on tosin osoittautunut ihan oikeaksi.
Toivottavasti niin käy tänäkin vuonna.

ps. En oo koskaan muuten tajunnut sitä aikakoneen kappaletta keltaisesta toukokuusta, sillä toukokuu on ehdottomasti sininen. Ei todellakaan keltainen.

3 Comments
  • Mielikuvia
    Posted at 05:41h, 09 kesäkuun Vastaa

    Mainiota, että ehdit kirjoittamaan taas blogiin! Se on varmaan iso ristiriita, jos tietää, että tekstiä odotetaan, ja silti olisi tärkeää kirjoittaa ilman häiritsevien odotusten vaikutusta.
    Oletko sattunut lukemaan sellaista kirjaa, kuin ”Normaaleja ihmisiä”?

    • sannitrishin
      Posted at 11:59h, 09 kesäkuun Vastaa

      Joo, se on yllättävänkin haastavaa. Tai tuntuu, että mitä pidemmäksi tauko venyy sitä painavampaa asiaa pitäisi olla kun taas kirjoittaa. Nyt yritän heittää ne ajatukset sivuun ja kirjoittaa juuri niin kevyesti tai painavasti kun kulloinkin sattuu huvittamaan. Tykkään kuitenkin tästä hommasta niin paljon, että on silkkaa typeryyttä olla tekemättä sitä vain siksi, että asettaa liikaa paineitaz

      En oo lukenut kirjaa, mutta katson areenasta sitä sarjaa juuri parhaillaan (jakso kuusi menossa) ja tykkään ihan hulluna. Moni kehui, että sarja on todella lähellä kirjan mahtavuutta. Mutta ehkä silti pitäisi lukea myös se kirja.

  • Mielikuvia
    Posted at 15:50h, 09 kesäkuun Vastaa

    Mä sain jopa oman mieheni katsomaan sen sarjan, ja ollaan molemmat oltu ihan tunteet pinnassa 🙊 Luen kirjaa pienissä osissa, kun en haluaisi hyvästellä päähenkilöitä.

Post A Comment