Eheyttävää hoitoa

Kaupallinen yhteistyö: Terveystalo

 

Kuvitelkaa kaikki hampaisiin liittyvät ”ongelmat” ja voitte yhdistää ne minuun.
Helposti reikiintyvä hammasluu: kyllä.
Hampaat, jotka kasvavat ihan mihin sattuvat lystäämään: kyllä.
Kiillevauriot: kyllä.

Olen ihan lapsesta saakka ravannut hammaslääkärissä useammin, kuin kukaan muu tuntemani ihminen.
Lapsena vihasin koulussa kaikkein voimakkaimmin sitä päivää, kun koulun eteisaulan ilmoitustaululle ilmestyi lappu johon oli listattu henkilöt, jotka ovat hammaslääkärikäynnin tarpeessa.
Tiesin jo listaa katsomatta, että minun nimeni olisi siinä listassa. Se oli aina siellä.
Luokkatoverit saivat käydä hammaslääkärissä tarkastuksessa ehkä kerran- kahdesti vuodessa, minä kävin siellä joka kerta kun koulultamme sinne taksikyyti järjestettiin.
Ja viivyin hammaslääkärin huoneessa aina aivan takuulla pidempään, kuin kukaan muu.

En muista aikaa, jolloin en olisi vihannut ja pelännyt hammaslääkäriä.
Siihen liittyi paljon epämukavia tunteita; kipua, pelkoa, tunnetta siitä että on jotenkin epäonnistunut, häpeääkin.
Ajattelin usein, että olen itse jotenkin omalla hutiloinnillani aiheuttanut kaiken.
Muistan usein hammaslääkäreiden kauhistelleen hampaideni tilannetta, ja koin tuolloin että olin jotenkin itse syyllinen asiaan – mikä ei tietenkään ollut totta. Kukaan ei vain kertonut sitä minulle.
Myöhemmin on selvinnyt, että meillä on suvussa perinnöllistä hampaiden kiilteeseen, tai oikeammin sen puutteeseen, vaikuttavaa perimää, ja sillä kuinka hyvin hoidan hampaitani ei ole juuri merkitystä kun hampaiden normaali luonnollinen suoja, kiille, puuttuu.

Eikä siinäkään vielä kaikki.
Perinnöllisen hampaiden kiillevaurion lisäksi hampaani kasvoivat suuhun ihan miten sattuu.
Jo alakouluikäisenä oli selvää, että oikomishoito olisi edessä. Jostain syystä sen aloittaminen kuitenkin viivästyi, ja sain raudat vasta tultuani täysi-ikäiseksi. Varsinainen epävarman aikuistuvan teinin unelma. Voin kertoa, että ne raudat eivät todellakaan olleet mitkään invisalignit, pikemminkin very-visible-lignit.
Kuljin ne rautaiset kehikot suussa 21-vuotiaaksi.

Oikomishoidon päättymisen jälkeen hampaiden hoitaminen jäi vain oman viitseliäisyyden varaan. Ei tullut enää mentyä hammaslääkäriin kuin suuressa hädässä; silloin kun sattui niin paljon ettei kyennyt olemaan. Silloin päivystys oli se mihin hakeuduin, sillä ajattelen sen olevan ainoa tapa saada hoitoa nopeasti ja helposti ilman kuukausien jonoja.

Hoidan hampaitani varmaan keskivertoa enemmän. Harjaan vähintään kolmesti päivässä. Syön purkkaa. Putsaan hammasvälit sekä langalla, että sellaisilla pienillä harjoilla. Purskuttelen aamuisin hampaiden harjauksen jälkeen kookosöljyä suussa vartin. Putsaan kielen päivittäin. Mietin vähän mitä ja miten syön, jotta hampaani rasittuisivat mahdollisimman vähän.
Mutta oikeastaan millään niistä ei ole väliä, mikään ei tunnu auttavan, eivätkä edes paikat pysy.

Alba on valitettavasti perinyt saman vaivan.
Olen käyttänyt Albaa yksityisella ihan pienestä saakka, sillä olen halunnut tarjota hänelle mahdollisimman miellyttäviä ja helppoja käyntejä, jotta tämä välttyisi samoilta surkeilta kokemuksilta ja mahdolliselta hammaslääkärikammolta.
Siinä olenkin onnistunut, sillä Alba ihan todella pitää käynneistä, ja hammaslääkäristään. Hän oikein odottaa näitä käyntejä, ja saattaa kysellä että milloin taas mennään mikäli edellisestä käynnistä on ehtinyt vierähtää useampi kuukausi.
En ole kuitenkaan koskaan tajunnut, että voisin tarjota ihan sitä samaa itsellenikin. Olla yhtä hyvä itselleni kuin lapselle. Että voisin hoitaa hammaslääkäri-käynnit yksityisellä, jossa on esim. pelkopotilaiden hoitoon perehtyneitä ammattilaisia, ja aikaa potilaan kohtaamiseen yleensä enemmän kuin julkisella puolella.

Kävin alkuvuodesta 2020 hoidattamassa yhden juurihoidon päivystyksessä juuri ennen kuin korona ilmestyi sekoittamaan pakkaa. Tuolloin minulle sanottiin että juuri vaatisi ehdottomasti vielä toisenkin hoitokerran. Varasin tunnollisesti ajan heti kotiin päästyäni, ja sainkin sen julkiselta muutaman kuukauden päähän akuuttina – käynti kuitenkin peruttiin koronan vuoksi. Uuden ajan saaminen oli niin monen puhelinsoiton, odottelun ja jonon takana että koko asia jäi.

Maanantaina käytin Albaa tutulla hammaslääkärillä ja harvinaisen mukavasti menneestä käynnistä inspiroituneena päätin, että juuri tätä haluan antaa itsellenikin ja varasin ajan Kampin Terveystaloon. Enkä osaa edes selittää kuinka huojentavalta tuntui saada aika heti seuraavalle päivälle.

Tuo käynti oli ehdottomasti miellyttävin hammaslääkärikäyntini koskaan. Tietysti asiaan vaikutti se, että kyseessä oli vain hammastarkastus ja tiesin, että mitään kamalaa ei tapahtuisi.
Erityisen ihanaa oli kuitenkin ennen kaikkea se kuinka minut kohdattiin heti vastaanotosta hammaslääkärin huoneeseen saakka. Koko käynnin ajan tunsin itseni nähdyksi, kuulluksi ja hyvin kohdelluksi. Lisäksi kohdalleni sattui ensimmäistä kertaa sellainen hammaslääkäri, joka otti hampaideni kiillevaurion tosissaan.  Tuli olo, että minulle ihan todella tahdottiin parasta, ja asiani otettiin kauhistelun sijaan toiminnallisesti tosissaan.
Käynnistä jäi ihan hirvittävän hyvä mieli.
Helpottunut ja tyytyväinen olo. Melkein pöllämystynyt että tällaistako hammaslääkärissä käynti voi todella olla?

Hoitosuunnitelmaan kuului myös kesken olevan juurihoidon vieminen loppuun, sekä puhdistus ja omahoidon ohjauksen käynti suuhygeinistillä. Varasin ne molemmat heti Terveystalosta. Piti elää 33-vuotiaaksi, että näki päivän jolloin hammaslääkäriin meno ei pelota tai jännitä lainkaan.
Uskomatonta, miten valtava vaikutus voi olla jo yhdelläkin positiivisella käynnillä.

Kiitän itseäni siitä, että ajattelin ansaitsevani ihan yhtä hyvää hoitoa kuin lapseni, ja Terveystaloa siitä, että hoito oli juuri niin hyvää kuin toivoinkin – tai oikeastaan, se oli huomattavasti enemmän kuin olin osannut toivoa.

Tuntuu siltä, kuin massiivinen taakka olisi pudonnut hartioilta.

Jos siellä on joku, joka kantaa samaa taakkaa mielensä päällä, niin suosittelen ihan hirveän lämpimästi kokeilemaan Terveystalon palveluita. Lupaan, että käynnin jälkeen olet harvinaisen tyytyväinen tekemääsi valintaan.

1 Comment
  • Compact
    Posted at 05:00h, 19 toukokuu Vastaa

    Kiilteen kehityksen kannalta tietyt kriittiset vaiheet tapahtuvat jo sikiökaudella. Siihen ei siis todella voi tahdonalaisesti vaikuttaa. Karies- bakteeri kiinnittyy suuhun jo taapero- leikki- ikäisenä. Se on paljolti vanhemmista myös kiinni (esim. saman lusikan käyttö aikuisen suussa–》 menee lapsen suuhun). Kouluiässä monilla lapsilla on jo voimakas karieskanta suussa. Vanhempien pitäisi rajoittaa melkeinpä joka päivä happohyökkäyksen määrää. Se on haastavaa koululaisilla.

    Itsellä on lopuniän purenta- vaiva, josta en tule paranemaan. Kariesta on lääkärin mukaan keskimääräistä vähemmän (itse haluaisin, ettei sitä olisi koskaan tullutkaan!), mutta bruksaaminen kuormittaa mm. niveliä. En hyödy invisalignistä. Ja vihoviimeinen juttu olisi joku tymäkkä valkaisu! Vaikeaa tajuta, miten jotkut some- tyypit uskaltaa ottaa jotain hapotuksia hohtavan valkoisen sävyn takia.

    Omien lasten kanssa olen ollut hirveän huolellinen, etteivät saisi napostella, karkkipäivä on kontrolloitu ja xylitoli käytössä. Mutta sitten vastaan tulee se, etten ole aina vieressä sanomassa, että ”ei turhia happohyökkäyksiä!”. Vai voinko vielä kymmenen vuoden päästä soitella perään, että ”muista harjaus, ei limpparia, syö pääaterioilla!” 🙈

    Sellainen tuli vielä mieleen, että eräs suomalainen yliopisto kehitti kotipuhdistukseen laitteen nimeltään Lumoral. Sitä käytetään bakteerikannan hillintään. Pitkäaikaistuloksia ei vielä ole saatavilla, mutta oletettavasti antaa lisätehoa puhdistukseen.

Post A Comment