Sain kaksi juhannusta putkeen

Kaupallinen yhteistyö:
Visit Leppävirta 

 

 

En ole vielä virallisesti lomalla, mutta tuntuu siltä kuin olisi ollut jo kuukauden. Varmaan nämä säät, ja se että sain viettää kaksi juhannusta putkeen. Tai siltä se ainakin tuntui.

Reilu viikko sitten oltiin Leppävirran kutsumana siellä mökkeilemässä. Rehellisyyden nimissä en ollut ennen yhteydenottoa koskaan edes kuullut koko paikasta. Olin googlen kuvauhaussa Leppävirta-hakusanan kanssa jo ennen kuin olin lukenut viestiä loppuun. Viidennen kuvan kohdalla (Leppävirran silta, palaan tähän itse ottamani kuvan muodossa myöhemmin) olin myyty ja naputtelin vastaukseksi että todellakin tulen ja nautin.

Teinkin juuri niin.

Leppävirran kunta sijaitsee Pohjois-Savon maakunnan eteläosassa. Asukkaita on hieman vajaa 9400. Väkimäärään nähtynä palvelujen taso tuntui olevan erinomainen, ja kunnan keskus, Kirkonkylä tuntui varsin elinvoimaiselta, ihan jopa vilkkaalta. Mutta sellaisella maalaisen verkkaisella tavalla tietysti.

Leppävirran pinta-alasta liki 25% on vesistöjä, ja sen todellakin huomasi. Vesi tuntui ympäröivän kaikkea, joka puolelta. Kuten ehkä jo tiedätte: en pidä juuri mistään yhtä paljon kuin vedestä. 

Majoituimme vierailumme ajaksi hulppeassa hirsihuvilassa Kallioniemessä lähellä Konnuksen kanavaa. Huvilaa myös Konnusmajaksi kutsutaan. Majapaikassa (maja tuntuu muuten todella väärältä sanalta tässä yhteydessä) olisi ollut makuupaikkoja 8-10 hengelle, vessoja oli neljä joista ainakin kahdessa oli myös suihkut. Huvilassa oli myös täysvarusteltu keittiö ja apukeittiö. Matkalla mukana ollut kokki oli varsin mielissään mökin varustelutasosta. Astioilla olisi kestinnyt vaikka 30 henkeä ihan tuosta vain. Viikonlopun mittaisen vierailun aikana ei noussut esiin ainoatakaan asiaa mikä huvilalta olisi puuttunut.

Leppävirran maisemat olivat sellaiset ihanan kumpuilevat, vuoroin harjuja ja vuoroin alavampaa. Kaiken sen kumpuilevuuden kruununa ne leveinä virtaavat vesistöt, joihin avautui aina henkeäsalpaavat maisemat harjujen lailta. Kesäinen Suomi on ihan hurjan kaunis, mutta en muista milloin viimeksi olisin huokaillut ihastuksesta yhtä jatkuvasti kuin tuolla.

Myös meidän huvilamme sijaitsi vähän korkeammalla. Keittiön ikkunasta ja aurinkoterassilta huvilan edestä avautuivat esteettömät näkyvät alas järvelle. Huvilalta laskeutui polku (myös auton mahduttava ajotie) alas rantaan, jossa oli valtava laiturialue ja uskomattomat näkymät järvenselälle.
Sanoin tuon viikonlopun aikana instagramin stooreissa moneen kertaan, mutta sanon taas: hiljaisuus ja rauha oli tuolla rannassa ihan uskomaton. Vastaranta oli niin kaukana ettei sieltä kantautunut mitään ääniä, samoin ajotiet ja kaikki muukin ihmisen tai kulkuneuvojen aiheuttamat äänet. Oli vain aaltojen liplatus laituria vasten, tuuli joka vavisutti puiden lehtiä sekä linnut jotka sirkuttivat kilpaa niiden oksilla. Muuten oli täydellisen hiljaista- olisi voinut kuvitella olevansa yksin koko maailmassa. Vain luonto ja me.
Eikä mielestäni mikään rauhoita ja maadoita yhtä tehokkaasti. 

Aina silloin kun emme syöneet tai grillanneet (kiitos K-Supermarket Leppävirta loistavasta valikoimasta ja palvelusta – takasitte mökkeilylle sen, mitä mökkeilyn kuuluukin olla: kulinaarista ilotulitusta) vietimme aikaa tuolla rannassa: löhöilimme aurinkotuoleilla (saldona useammat kuin yhdet nukutut päiväunet), soutelimme huvilan varustukseen kuuluvalla soutuveneella, suppailimme (kiitos Action Leppävirta SUP- lautojen lainaamisesta. Pääsivät kovaan käyttöön), uimme ja istuimme iltaisin ihailemassa auringonlaskua (olivat muuten maagisia tuolla. Mutta sen ehkä näistä kuvista huomaattekin) ja jatkoimme iltaa aina niin pitkään kunnes pimeä pakotti sisään.

 

Jos vertaan tätä Leppävirran mökkeilykokemusta Juhannuksen mökkeilyyn tutulla mökillä niin sanottava on, että siinä pääsee kyllä rentoudessa ihan eri levelille kun lomailee paikassa, joka ei ole oma. Ei ole sitä sellaista jatkuvaa pientää puuhaa: pieniä pihatöitä, jatkuvaa paikkojen ojentelua, laittamista ja järjestelyä. Kukkien kastelua, nurmikon leikkuutta, saunan pesua jne. Omalla mökillä on aina vähän tavallaan myös kotona, ja siinä samassa tekemisen loopissa (meillä siis ei suinkaan ole omaa mökkiä, mutta olen varsin läheltä nähnyt mitä se omistajuus on). Kun on vieraana, vieraassa paikkassa saa ihan luvan kanssa vain olla (ihan kuin siihen tarvisi mitään lupaa, mutta ehkä tiedätte mitä tarkoitan). Voisin siis kuvitella, että mökinkin omistajille voisi tehdä hyvää mökkeillä aina toisinaan muuallakin kuin siellä omalla mökillään.

Muutaman päivän mittainen visiitti tuntui vähän liian lyhyeltä, ja tiedän että hirvittävän paljon jäi vielä näkemättä. Joku kipinä kuitenkin syttyi, ja tiedän palaavani Leppävirralle vielä uudestaankin. Matkan alussa tapasimme Leppävirran kunnan matkailusihteerin Amanda Luostarisen, joka kertoi muuttaneensa Leppävirralle Helsingistä vain muutamia vuosia sitten. Heillä oli ymmärtääkseni ollut ensin ihan vain mökki siellä, mutta olivat tykästyneet paikkaan niin kovin, että olivat muuttaneet sinne ihan pysyvästi. Kotiin lähtiessämme totesin matkaseuralaisille, että ymmärrän todella hyvin miksi.

Hiljaisuus, rauha ja se sellainen suomalaisen luonnon puhtaus ja koskemattomuus yhdistettynä kattaviin ja hyviin palveluihin on aika lyömätön yhdistelmä.

 Mikäli ei ole mökki-ihmisiä, niin Leppävirralta löytyy myös mm. Sport & Spa hotelli Vesileppis. Hotellin ympäristö oli tosi viehättävä. Tähän aikaan vuodesta selvästi myös varsin suosittu: hotellin lähistöllä niin jalkapallo – kuin yleisurheilukenttäkin suorastaan kuhisi pieniä urheilijoita ja elämää. Voisin hyvinkin kuvitella viettäväni täällä myös lapsen kanssa sellaista vähän aktiivisempaa lomaa.

 

Viimeisenä päivänä ennen kotiin lähtöä, kun grillaaminen (tai oikeastaan ihan vain se siivoaminen) alkoi tulla jo korvista, päätimme ulkoistaa lounaan ja kävimme syömässä matkailukeskus Unnukassa. Sieltä löytyy herkullisen lounaan ja leipomotuotteiden lisäksi myös Iittala Outlet (tämä oli taivas! Taivas!), Lifestyle puoti Via Paula (paljon mm.Marimekkoa, ja ihania Hamam-pyyhkeitä, mutta tosi paljon myös kaikkea muuta ihanaa) sekä ihan älyttömän ihana Lähipuoti, jossa on vaihtuva valikoima paikallisten tuottajien tuotteita. Täältä teki mieli ostaa ihan kaikkea. En äkkiseltään keksi sopivimpia viemisiä (tai omaan kotiin tuomisia) kuin paikallisten tuottajien herkut.

Unnukan pihalta löytyi myös torikoju, josta sai tuoreiden marjojen lisäksi myös esim. kahvin ja munkin 1,5€ joka näin Helsinkiläisiin hintoihin tottuneena tuntui suorastaan ilmaiselta.

Matkailukeskukselta lähtee myös aivan hurmaava rantakatu, joka oli erityisen ihana ilta-aurigon aikaan, mutta ei ollenkaan pöllömpi pilvisenä aamupäivänäkään. Tänne kannattaa ehdottomasti mennä, jos olet Leppävirralla, lähellä tai ajaisit muuten vaikka vain ohi.

Jos olet miettinyt tälle kesälle matkailua kotimaassa, niin minulta sinulle, ei vain lämmin vaan suorastaan kuuma,  suositus Leppävirralle. Rauhaa ja kauneutta mutta myös tekemistä ja palveluita niin halutessaan.

Leppävirta,

kiitos kun saatiin tulla ja olla.

Nähdään pian uudestaan!

No Comments

Post A Comment