Kuin ensimmäinen kerta

Jo hetken on ollut olo, että haluaisi olla aktiivinen instagramin lisäksi jollain toisellakin alustalla. (Tosin mietin kyllä heti jo tuota lausetta kirjoittaessani, että voinko sanoa alkavani aktiivisesksi instagramin lisäksi jossain toisaalla, kun en oikeastaan ole erityisen aktiivinen edes siellä instagramissa. Mutta. Ei takerruta nyt sellaisiin pikkusekkoihin.)

Näin joskus jossain kuta kuinkin tällaisen kysymyksen:
Muistuttaako tekemisesi/työnjälkesi tasaista ahertamista vai lähinnä satunnaisia energiapiikkejä?
Enkä koskaan ole kokenut tulleeni yhtä hyvin sanoitetuksi kuin tuolloin. Olen sataprosenttisesti Team Energiapiikki. Teen asioita (lähinnä) silloin, kun tuntuu hyvältä ja tunnen joka päivä kiitollisuutta siitä että oma työtilanne sallii (toisaalta myös ikävästi mahdollistaa) sellaisen.

Haluaisin kuitenkin oppia siihen, että tekisin töitä tasaisen tuottavasti enkä kolmen päivän sykleissä. Eikä siihen varmaan auta muu kuin alkaa vain tehdä.

Olin ajatellut, että laajentaisin tekemistä jollekin sellaiselle alustalle, missä en ole vielä aiemmin ollut (youtube ja/tai tiktok) mutta aloitan kuitenkin täältä blogista, sillä tämä tuntuu juuri nyt vähiten vaaralliselta. Vaikka ajatus jostain kokonaan itselle uudesta kutkuttaa kieltämättä myös.

Olen itse asiassa kaivannut tänne kirjoittamista usein. En osaa luontevasti jakaa instagramissa sellaisia asioita mitä olen täällä blogissa tottunut jakamaan. Usein olen jakamassa instagramiin kuvaa kolmen metrin kuvatekstillä, kunnes sellainen alkaakin julkaisuhetkellä tuntua liian intiimiltä ja jotenkin liian painavalta instagramiin. Päädyn lopulta postaamaan kuvan, jonka kuvatekstinä on mielikuvituksellisesti esimerkiksi: feelz, mood tai kolme erilaista kukkaemojia.

Ajattelen paljon, mutta ulos siitä, muiden silmille, tulee häviävän vähän. Harmillisen vähän oikeastaan. Haluaisin taas saada kiinni siitä tunteesta, että on jotain sanottavaa. Haluaisin taas pystyä kirjoittamaan niin, ettei tekstin päätyminen muiden silmille tunnu ahdistavalta vaan kutkuttavalta mahdollisuudelta.  Mahdollisuudelta vuorovaikutukseen ja keskustelunavaukseen.

Vähän hävettää jos valmiiksi, että menin instagramissa mainitsemaan tästä ensimmäisestä postauksesta, sillä tämän tarkoitus ei rehellisesti ole mikään muu kuin rikkoa se jää, joka liki vuoden mittaisen hiljaisuuden aikana on syntynyt.
Tämän tekstin ainoa funktio on madaltaa kirjoittamisen kynnystä, niin että jatkossa sen ylittäminen on helpompaa, mahdollista ylipäätään.  Mutta lupaan, että tulevissa teksteissä on, edes toisinaan, jotain järkeä.

Kivaa, jos löysit tänne vielä pitkän hiljaisuuden jälkeenkin, ja jos et niin ymmärrän hyvin.

Tags:
1 Comment
  • Tyylimurun tiina
    Posted at 21:50h, 31 toukokuun Vastaa

    Olipa kiva törmätä blogiisi. Toivottavasti inspiroidut kirjoittamaan jälleen. Harvoin löytää blogia, jossa kuvat ja teksti molemmat antavat jotain.

Post A Comment