Kaupallinen yhteistyö: Favora

 

Vajaa muutama kuukausi sitten kasvojen iho ajautui hirvittävään kriisiin. Sellaiseen, joka niin näkyi kuin tuntuikin. Itselleni melkein aina kamalinta on se, mikäli iho tuntuu. Eli se on sellaisessa tilassa että sen olemassaolon ihan todella tuntee.
Iho ei ollut varsinaisesti tukkoinen tai epäpuhdas, vaan ihan silminnähden ärtynyt.
Otsa nousi täyteen pientä näppyä, joka ei kuitenkaan ollut varsinaisia epäpuhtauksia. Kasvoja kiristi ja iho punoitti.
Epäilen että ärtymyksen taustalla olivat niin viilenneet säät, kodin lämmityksen seurauksena kuivunut huoneilma kuin sekin että urheilen tällä hetkellä melko paljon ja myös kasvot hikoilevat muutaman tunnin päivässä. Tuntui, että erityisesti tuota jälkimmäistä kasvot eivät ottaneet kovin hyvällä.

Mitkään tuotteet, jotka aiemmin olivat toimineet – monet jopa vuosia – eivät yhtäkkiä enää toimineetkaan. Tuntui että oikeastaan kaikki mitä iholleni laitoin, vain pahensi tilannetta.
Oli siis kokeiltava jotain kokonaan uutta.

Nyt olen noin kuusi viikkoa käyttänyt lähes yksinomaan Favoran uusia, ihoa vahvistavia ja suojaavia tuotteita. Enkä voisi olla enempää hyvilläni siitä, että uskalsin kokeilla jotain kokonaan uutta.
Iho rauhoittui silmin nähden jo vajaan viikon käytön jälkeen, mikä kieli siitä että iho oli nimenomaan ärtynyt ja sai näistä tuotteista heti sitä kaipaamansa tasapainoa ja vahvistusta.

Favoran uudet tuotteet sisältävät pre- ja postbioottieja. Prebiootit ruokkivat ihon omaa mikrobiomia ja luovat siten iholla luontaisesti eläville probiooteille (kansankielellä ns.hyviä bakteereja, joita on luonnollisesti ihollamme huolehtimassa sen hyvinvoinnista) hyvät kasvuolosuhteet tarjoamalla niille oikeanlaisia ravinteita.
Postbiootit puolestaan ovat ei-eläviä tai hajotettuja probiootteja. Postbioottien vaikutus iholla on probioottien kaltainen.
Niin pre- kuin postbioottien vaikutus ihoon on tasapainottava ja vahvistava. Ne auttavat ihoa parantamaan sen luontaista vastustuskykyä. Näiden tuotteiden sanotaan myös tekevän ihosta kokonaisvaltaisesti kosteutetumman, ihon pinnasta sileämmän ja ihosta yksinkertaisesti mukavamman tuntuisen.
Nyt, kuuden viikon säntillisen käytön jälkeen uskallan sanoa tuotteiden tehneen juuri kaiken lupaamansa – enemmänkin.

 

Kuten sanoin, jo viikon käytön jälkeen iho rauhoittui kouriintuntuvasti. Se ei enää tuntunut. Otsa, joka oli niin ulkoisten- kuin varmaan sisäistenkin stressitekijöiden seurauksena aiemmin noussut täyteen pientä näppyä, oli alkanut siletä takaisin itsekseen. Ymmärsin, että aina toisinaan se mitä ihomme tarvitsee on yksinkertaisuutta. Sitä, että riisuu rutiineista kaiken turhan ja jättää sinne vain sen, mikä on kaikkein olennaisinta. Jo viikossa vaikutus oli tuntuva, sillä iho selvästi kaipasi juuri rauhoittamista, huolellista kosteuttamista ja vahvistusta.
Useamman viikon käytöllä on ollut muitakin suotuisia vaikutuksia: iho on selvästi aiempaa tasaisempi, niin sävyltään kuin ”koostumukseltaan”. Iho tuntuu napakammalta ja elastisemmalta. Kaikki valtavia bonuksia tällaiselle 33-vuotiaan, vähän jo ikääntyvälle iholle.

Ymmärrän näiden tuotteiden tehon ja toimivuuden ihan jo siitäkin, että olosuhteet ovat pysyneet samoina: ulkoiset- ja sisäiset stressitekijät ovat pysyneet samoina, mutta iho ei reagoi niihin enää samoin. Yhtäkkiä iho kestääkin huomattavasti aiempaa paremmin kylmenneen sään, kuivemman huoneilman, jatkuvan hikoilun ja kehnohkot yöunetkin. Varsin konkreettinen todiste siitä, että nämä tuotteet ovat todella lisänneet ihon omaa puolustuskykyä ja vahvistaneet sen hyvää bakteerikantaa.

 

Ihonhoitorutiinini koostuu tällä hetkellä kuudesta huolella valitusta tuotteesta.
Puhdistan kasvot iltaisin joko Favoran hellävaraisella puhdistusgeelillä tai – vaahdolla, vähän fiiliksen mukaan. Puhdistusvaahto on vielä geeliä hieman hellävaraisempi, joten valitsen sen aina silloin kun ihon tuntuu edes aavistuksen tavallista kuivemmalta. Molemmat puhdistustuotteet ovat kuitenkin todella hellävaraisia, ja siinä missä todella moni muu geelimäinen putsari kuivattaa ainakin omaa ihoani, ei tämä tuote sitä tee.

Puhdistuksen ensimmäisen vaiheen jälkeen viimeisten puhdistuksen Favoran hellävaraisella misellivedellä. Tässä saan tavallaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla: puhdistuksen ja kosteutuksen. Miselliveden jälkeen suihkun kasvoille vielä Favoran kosteussuihketta, jonka taputtelen kasvoille ja annan imeytyä hetken ennen voiteiden lisäämistä.

Voiteina käytän tällä hetkellä Favoran vahvistavaa ja suojaavaa tehohoitoa. Se sisältää runsaasti aktiiviaineita jotka edistävät ihon hyvinvointia ja auttavat palauttamaan sen tasapainon. Tässä tehohoidossa on sellainen seerumimainen todella kevyt, ja hyvin imeytyvä koostumus. Jättää iholle todella kosteutetun, ja rauhallisen tunteen.  Tehohoidon päälle levitän, taas vähän fiiliksestä riippun, joko Favoran vahvistavan kosteusvoiteen tai vahvistavan hoitovoiteen ja lopuksi taputtelen vielä silmienympärysiholle Favoran vahvistavan ja virkistävän silmänympärysgeelin (tässä on muuten paras koostumus mitä olen koskaan silmänympärysvoiteissa tavannut. Imeytyy hetkessä, ja tämän päälle voi meikata vaikka heti. Ja sama pätee itse asiassa myös noihin voiteisiin).

Aamulla herätessä iho tuntuu aina ihanan kosteutetulta ja levänneeltä.

Tuntuu niin huojentavalta tieto siitä, että on olemassa tällaiset tuotteet joiden tehoon ja toimivuuteen voi luottaa. Erityisesti varmasti kaikki te, jotka olette kärsineet iho-ongelmista tiedätte kuinka merkittävä vaikutus ihon hyvinvoinnilla on kokonaisvaltaiseen fiilikseen. Näiden tuotteiden löytymisen jälkeen on tuntunut siltä, että noin 95% ihostressistä on kadonnut. Uskallan luottaa siihen, että näillä tuotteilla saan vahvistettua ja tasapainotettua ihon omaa puolustuskykyä. On sellainen varovaisen luottavainen olo, että ehkä ne kamalimmat kriisit ihon kanssa alkavat vihdoin olla takanapäin.

Ps.Niille, joille Favora ei vielä ole tuttu kerrottakoon lyhyesti, että Favora on siis apteekkikosmetiikkasarja, jonka tuotteet on kehitelty yhdessä Allergia-, iho- ja astmaliiton kanssa. Ne sopivat hyvin sille kaikkein herkimmällekin iholle. Favoran ideologiaa tuotteiden takana kuvailisin sanaparilla yksinkertainen mutta toimiva. Tuotteissa halutaan tarjota vain kaikki se mitä iho tarvitsee voidakseen hyvin: kosteutusta ja ravintoaineita – eivätkä ne pidä sisällään mitään ylimääräistä.
Kaikilla tuotteilla on Allergiatunnus. Avainlippu puolestaan kertoo kotimaisesta valmistuksesta.
Favoraa myyvät apteekit kautta maan.

Kaupallinen yhteistyö: Bellavita

 



Tasaisin väliajoin minulta kysellään ihonhoitorutiineista ja lempituotteista.

Olen kertonut olevani varsin säntillinen ihon hoidossani, enkä koskaan menisi nukkumaan pesemättä ja kosteuttamatta kasvoja ensin. Enkä oikeastaan koskaan lähtisi kotoa ilman riittävää aurinkosuojaa.

Olen maininnut olevani myös todella tarkka tuotteista joita käytän.

Jos kokeilen uusia – haluan käyttää niitä vähintään kuukauden, jotta tiedän millaisia niiden vaikutukset todella ovat – ennen kuin koen voivani suositella jotain.

Vaikka yleisesti ihmisenä olen sellainen, että arvostan kaikkea yksinkertaista ja helppoa – niin ihonhoidossa rakastan kerroksellisuutta ja laitan siihen mielelläni aikaa ja vaivaa. Kuorin, käytän naamioita, erilaisia hoitonesteitä, seerumeita ja laadukkaita voiteita. Mutta – kesäisin tekee aina mieli riisua myös ihonhoidolliset rutiinit yksinkertaisemmiksi.

 

Sain tämän yhteistyön tiimoilta kesän alussa kokeiltavakseni uudistuneet Bellavita ja Bella A-vitamiinivoiteet.

A-vitamiini on ihon tärkein vitamiini, joka osallistuu ihosolujen normaalien toimintojen säätelyyn. Se stimuloi kollageeni- ja hyaluronihapon muodostumista ihossa sekä vilkastuttaa elastiinintuotantoa. Eli toisin sanoen vaikuttaa varsin kokonaisvaltaisesti ihon kuntoon. Sen elastisuuteen, kimmoisuuteen ja kiinteyteen. Kaikki edellämainituista ovat sellaisia asioita, joita ainakin minä kasvojeni iholle haluankin.

Uudistuneissa Bellavita ja Bella voiteissa on A-vitamiinin (tässä tapauksessa retinoli, joka on yksi A-vitamiinin muoto) lisäksi myös mm.bakuchiolia, joka on antioksidanttinen, luonnollinen ainesosa jota saadaan erityisesti Psoralea corylifolia- kasvin siemenistä.

Sen vaikutukset ihoon ovat hyvin samankaltaisia, kuin retinolilla: edistää kollageenintuotantoa, silottaa juonteita, kiinteyttää ihoa ja lisää ihon joustavuutta. Bakuchiolin sanotaan myös tasoittavan ihonsävyä, ja nyt muutaman kuukauden käytön jälkeen uskallan sanoa että juuri niin se kyllä tekeekin.

Näiden lisäksi Bellavita – voiteissa on E-vitamiinia, ja koostumukseltaan hieman kevyemmissä Bella-voiteissa myös C-vitamiinia.

Yksi tuote on näin kesällä riittänyt täyttämään monia sellaisia ihon tarpeita mihin normaalisti olisin käyttänyt noin seitsemää eri tuotetta.

Sarjasta löytyy niin kevyesti hajustettuja kuin hajustamattomiakin päivä – ja yövoiteita. Bellavitan voiteet ovat koostumukseltaan täyteläisempiä verrattuna Bellan kevyempään voidepohjaan. Olen vaihdellut näiden kahden sarjan välillä sujuvasti aina ihon tarpeiden mukaan. Välillä iho on kaivannut tuhdimpaa kosteutusta, välillä (erityisesti kesän helteisimpinä hetkinä) kevyempi on tuntunut paremmalta vaihtoehdolta.

Retinoli on ainesosana sellainen, että iho voi alkuun reagoida siihen esimerkiksi punoituksella, joten retinoli-voiteiden käyttöä suositellaankin aluksi kokeiltavan vaikkapa joka toisena tai kolmantena päivänä jotta iho ehtii sopeutua siihen. Oma ihoni on sellainen, että se reagoi toisinaan melko herkästikin muutoksiin, uusiin tuotteisiin, stressiin jne. mutta näiden voiteiden kanssa ei ole koskaan ilmaantunut mitään ei-toivottuja reaktioita, ja olen alusta lähtien pystynyt käyttämään näitä voiteita liki joka päivä.

Retinolilla on voimakkaasti ihoa uudistava vaikutus, joten noin kolmen viikon käytön jälkeen tuli vaihe jolloin iho tuntui puskevan ulos kaiken kuonan ja ihon kunto oli hetkellisesti normaalia kehnompi. Olin kuitenkin osannut varautua ja odottaakin juuri sitä, joten en varsinaisesti ollut tilanteesta mitenkään kauhuissani. Ja kuten tiedämme: täytyy ensin päästä eroon vanhasta, jotta uutta voi tulla tilalle.

Tuokin kehnohko vaihe meni kuitenkin ohi noin viikossa.

 

Olen sanonut aiemminkin, ja sanon taas, ikääntyminen ja ikääntymisen merkit iholla eivät varsinaisesti pelota. Pidän rypyistä silmieni ympärillä ja pienistä juonteista kasvoilla. Mutta ihon kimmoisuus ja täyteläisyys ovat asioita, jotka haluaisin säilyttää kasvoillani mahdollisimman pitkään. Haluan että ihoni tuntuisi samalta kuin kehoni: vahvalta, eloisalta ja elastiselta.

Nyt yhden kesän mittaisen käytön jälkeen tiedän jo, että nämä voiteet tulevat olemaan täsmäaseeni tuon lopputuloksen saavuttamisessa ja ylläpitämisessä.

Ihon kunnolla on itselleni suora vaikutus siihen kuinka mukavaksi tunnen oloni. On tuntunut ihan hurjan vapauttavalta, kun koko kesänä ei ole tarvinnut stressata ihon kuntoa. Olen kulkenut viimeiset kolme kuukautta pääosin meikittä, sillä iho ei ole kaivannut varsinaisesti mitään peitettä.

Tällaista ei ole tapahtunut sen jälkeen kun olen täyttänyt ehkä 14. Eli oli jo ehkä aikakin.

 

pst. Bellavita ja Bella voiteet löydätte muuten apteekeista kautta maan.

Kaupallinen yhteistyö:
Visit Leppävirta 

 

 

En ole vielä virallisesti lomalla, mutta tuntuu siltä kuin olisi ollut jo kuukauden. Varmaan nämä säät, ja se että sain viettää kaksi juhannusta putkeen. Tai siltä se ainakin tuntui.

Reilu viikko sitten oltiin Leppävirran kutsumana siellä mökkeilemässä. Rehellisyyden nimissä en ollut ennen yhteydenottoa koskaan edes kuullut koko paikasta. Olin googlen kuvauhaussa Leppävirta-hakusanan kanssa jo ennen kuin olin lukenut viestiä loppuun. Viidennen kuvan kohdalla (Leppävirran silta, palaan tähän itse ottamani kuvan muodossa myöhemmin) olin myyty ja naputtelin vastaukseksi että todellakin tulen ja nautin.

Teinkin juuri niin.

Leppävirran kunta sijaitsee Pohjois-Savon maakunnan eteläosassa. Asukkaita on hieman vajaa 9400. Väkimäärään nähtynä palvelujen taso tuntui olevan erinomainen, ja kunnan keskus, Kirkonkylä tuntui varsin elinvoimaiselta, ihan jopa vilkkaalta. Mutta sellaisella maalaisen verkkaisella tavalla tietysti.

Leppävirran pinta-alasta liki 25% on vesistöjä, ja sen todellakin huomasi. Vesi tuntui ympäröivän kaikkea, joka puolelta. Kuten ehkä jo tiedätte: en pidä juuri mistään yhtä paljon kuin vedestä. 

Majoituimme vierailumme ajaksi hulppeassa hirsihuvilassa Kallioniemessä lähellä Konnuksen kanavaa. Huvilaa myös Konnusmajaksi kutsutaan. Majapaikassa (maja tuntuu muuten todella väärältä sanalta tässä yhteydessä) olisi ollut makuupaikkoja 8-10 hengelle, vessoja oli neljä joista ainakin kahdessa oli myös suihkut. Huvilassa oli myös täysvarusteltu keittiö ja apukeittiö. Matkalla mukana ollut kokki oli varsin mielissään mökin varustelutasosta. Astioilla olisi kestinnyt vaikka 30 henkeä ihan tuosta vain. Viikonlopun mittaisen vierailun aikana ei noussut esiin ainoatakaan asiaa mikä huvilalta olisi puuttunut.

Leppävirran maisemat olivat sellaiset ihanan kumpuilevat, vuoroin harjuja ja vuoroin alavampaa. Kaiken sen kumpuilevuuden kruununa ne leveinä virtaavat vesistöt, joihin avautui aina henkeäsalpaavat maisemat harjujen lailta. Kesäinen Suomi on ihan hurjan kaunis, mutta en muista milloin viimeksi olisin huokaillut ihastuksesta yhtä jatkuvasti kuin tuolla.

Myös meidän huvilamme sijaitsi vähän korkeammalla. Keittiön ikkunasta ja aurinkoterassilta huvilan edestä avautuivat esteettömät näkyvät alas järvelle. Huvilalta laskeutui polku (myös auton mahduttava ajotie) alas rantaan, jossa oli valtava laiturialue ja uskomattomat näkymät järvenselälle.
Sanoin tuon viikonlopun aikana instagramin stooreissa moneen kertaan, mutta sanon taas: hiljaisuus ja rauha oli tuolla rannassa ihan uskomaton. Vastaranta oli niin kaukana ettei sieltä kantautunut mitään ääniä, samoin ajotiet ja kaikki muukin ihmisen tai kulkuneuvojen aiheuttamat äänet. Oli vain aaltojen liplatus laituria vasten, tuuli joka vavisutti puiden lehtiä sekä linnut jotka sirkuttivat kilpaa niiden oksilla. Muuten oli täydellisen hiljaista- olisi voinut kuvitella olevansa yksin koko maailmassa. Vain luonto ja me.
Eikä mielestäni mikään rauhoita ja maadoita yhtä tehokkaasti. 

Aina silloin kun emme syöneet tai grillanneet (kiitos K-Supermarket Leppävirta loistavasta valikoimasta ja palvelusta – takasitte mökkeilylle sen, mitä mökkeilyn kuuluukin olla: kulinaarista ilotulitusta) vietimme aikaa tuolla rannassa: löhöilimme aurinkotuoleilla (saldona useammat kuin yhdet nukutut päiväunet), soutelimme huvilan varustukseen kuuluvalla soutuveneella, suppailimme (kiitos Action Leppävirta SUP- lautojen lainaamisesta. Pääsivät kovaan käyttöön), uimme ja istuimme iltaisin ihailemassa auringonlaskua (olivat muuten maagisia tuolla. Mutta sen ehkä näistä kuvista huomaattekin) ja jatkoimme iltaa aina niin pitkään kunnes pimeä pakotti sisään.

 

Jos vertaan tätä Leppävirran mökkeilykokemusta Juhannuksen mökkeilyyn tutulla mökillä niin sanottava on, että siinä pääsee kyllä rentoudessa ihan eri levelille kun lomailee paikassa, joka ei ole oma. Ei ole sitä sellaista jatkuvaa pientää puuhaa: pieniä pihatöitä, jatkuvaa paikkojen ojentelua, laittamista ja järjestelyä. Kukkien kastelua, nurmikon leikkuutta, saunan pesua jne. Omalla mökillä on aina vähän tavallaan myös kotona, ja siinä samassa tekemisen loopissa (meillä siis ei suinkaan ole omaa mökkiä, mutta olen varsin läheltä nähnyt mitä se omistajuus on). Kun on vieraana, vieraassa paikkassa saa ihan luvan kanssa vain olla (ihan kuin siihen tarvisi mitään lupaa, mutta ehkä tiedätte mitä tarkoitan). Voisin siis kuvitella, että mökinkin omistajille voisi tehdä hyvää mökkeillä aina toisinaan muuallakin kuin siellä omalla mökillään.

Muutaman päivän mittainen visiitti tuntui vähän liian lyhyeltä, ja tiedän että hirvittävän paljon jäi vielä näkemättä. Joku kipinä kuitenkin syttyi, ja tiedän palaavani Leppävirralle vielä uudestaankin. Matkan alussa tapasimme Leppävirran kunnan matkailusihteerin Amanda Luostarisen, joka kertoi muuttaneensa Leppävirralle Helsingistä vain muutamia vuosia sitten. Heillä oli ymmärtääkseni ollut ensin ihan vain mökki siellä, mutta olivat tykästyneet paikkaan niin kovin, että olivat muuttaneet sinne ihan pysyvästi. Kotiin lähtiessämme totesin matkaseuralaisille, että ymmärrän todella hyvin miksi.

Hiljaisuus, rauha ja se sellainen suomalaisen luonnon puhtaus ja koskemattomuus yhdistettynä kattaviin ja hyviin palveluihin on aika lyömätön yhdistelmä.

 Mikäli ei ole mökki-ihmisiä, niin Leppävirralta löytyy myös mm. Sport & Spa hotelli Vesileppis. Hotellin ympäristö oli tosi viehättävä. Tähän aikaan vuodesta selvästi myös varsin suosittu: hotellin lähistöllä niin jalkapallo – kuin yleisurheilukenttäkin suorastaan kuhisi pieniä urheilijoita ja elämää. Voisin hyvinkin kuvitella viettäväni täällä myös lapsen kanssa sellaista vähän aktiivisempaa lomaa.

 

Viimeisenä päivänä ennen kotiin lähtöä, kun grillaaminen (tai oikeastaan ihan vain se siivoaminen) alkoi tulla jo korvista, päätimme ulkoistaa lounaan ja kävimme syömässä matkailukeskus Unnukassa. Sieltä löytyy herkullisen lounaan ja leipomotuotteiden lisäksi myös Iittala Outlet (tämä oli taivas! Taivas!), Lifestyle puoti Via Paula (paljon mm.Marimekkoa, ja ihania Hamam-pyyhkeitä, mutta tosi paljon myös kaikkea muuta ihanaa) sekä ihan älyttömän ihana Lähipuoti, jossa on vaihtuva valikoima paikallisten tuottajien tuotteita. Täältä teki mieli ostaa ihan kaikkea. En äkkiseltään keksi sopivimpia viemisiä (tai omaan kotiin tuomisia) kuin paikallisten tuottajien herkut.

Unnukan pihalta löytyi myös torikoju, josta sai tuoreiden marjojen lisäksi myös esim. kahvin ja munkin 1,5€ joka näin Helsinkiläisiin hintoihin tottuneena tuntui suorastaan ilmaiselta.

Matkailukeskukselta lähtee myös aivan hurmaava rantakatu, joka oli erityisen ihana ilta-aurigon aikaan, mutta ei ollenkaan pöllömpi pilvisenä aamupäivänäkään. Tänne kannattaa ehdottomasti mennä, jos olet Leppävirralla, lähellä tai ajaisit muuten vaikka vain ohi.

Jos olet miettinyt tälle kesälle matkailua kotimaassa, niin minulta sinulle, ei vain lämmin vaan suorastaan kuuma,  suositus Leppävirralle. Rauhaa ja kauneutta mutta myös tekemistä ja palveluita niin halutessaan.

Leppävirta,

kiitos kun saatiin tulla ja olla.

Nähdään pian uudestaan!

Kaupallinen yhteistyö: Dna Oyj

 

En pidä kiireestä. Enkä kiireen ihannoimisesta. Tykkään kun saan sanoa, ettei ole oikeastaan kiire ollenkaan.
Silti liian usein elämän valuu sellainen ikävä hätäisyyden tuntu. Sitä välttääkseni pyrin vaalimaan ja lisäämään arkeen kaikkea sellaista, jolla sitä kiireen tuntua saa minimoitua.
Tilaan mielelläni ruokaostokset kotiovelle jos säästän sillä niin aikaa kuin hermojakin.
Ostan usein puolivalmiita asioita, syön ulkona, laitan iltaisin tavarat ja asiat aamua varten valmiiksi, jos voin ostaa palvelun, jolla säästän omaa aikaani – mitä luultavimmin teen sen. Kun joku kertoo, että on olemassa jotain joka helpottaa elämää tai säästää aikaa – olen aina kiinnostunut. Varmaan kaikkein eniten haluaisin aina kyetä olemaan mahdollisimman läsnä kussakin hetkessä. Se taas onnistuu helpoimmin sillon, kun olo on rauhallinen. Silloin kun on tunne siitä, ettei ole kiire mihinkään.

Noin kuukausi takaperin tein ensikosketukseni laitteeseen nimeltä Apple Watch Series 6 GPS + Cellular. Tuo laite on tehnyt liki mahdottomasta mahdollista ja pienentänyt ruutuaikaani reilusti. Se tarkoittaa sitä, että tuo aika (voin paljastaa sen olevan enemmän kuin kolme tuntia) on vapautunut käyttöön kaikkeen muuhun, tärkeämpään.

Uskoisin, että melkein jokaiselle meille tällainen tilanne on tuttu: otat puhelimen käteen katsoaksesi kelloa. Varttia myöhemmin havahdut siihen, että selailet Instagramin kuvavirtaa, vaikka et ole tietoisesti edes päättänyt alkaa tehdä niin. Suljet applikaation ja laitat puhelimen pois vain ottaaksesi sen uudelleen käteesi, sillä tajuat ettet muistanut edes katsoa sitä kelloa. Sama saattaa toistua useita kertoja päivässä – minulle ainakin.

Apple Watch ei missään nimessä ole kuitenkaan vain kello.
Minulle se on ennen kaikkea apu hallita arkea ja aikaa paremmin. Se on myös lisännyt yleistä hyvinvointia ja mahdollisuutta keskittyä olennaiseen. Se on aika paljon yhdeltä laitteelta. Enemmän kuin osasin odottaa.

Kaikkein hienoimpana ominaisuutena Apple Watch Series 6 Cellularissa pidän sitä, että Dna Multi-SIMin ansiosta voin käyttää kelloa puhelimen tapaan. Näin ollen kello ja puhelin täydentävät toinen toistaan. Multi-SIM- lisäpalvelu mahdollistaa yhden puhelinliittymän käyttämisen useammassa laitteessa samaan aikaan, mikä taas on tehnyt mahdolliseksi sen että kotoa lähtiessäni jättää puhelimen kotiin – se jos mikä tuntuu ihan vapaudelta. Voisin sanoa, että kello ja puhelin ovat toimiva tiimi ja täydentävät toisiaan.

Mainitsin edellisessä postauksessa että minulle tuottaa valtavia haasteita olla jatkuvasti kuvaamatta kaikkea ympärilläni. Lähden usein lenkille niin, etten ole varma menenkö lenkille vai menenkö kuitenkin oikeastaan kuvaamaan. Pysähtelen jatkuvasti, kameran rullaan saattaa kertyä satoja kuvia yhden lenkin aikana. Viime aikoina yhä useammin on alkanut tuntua siltä, että se kaikki haittaa sitä olennaiseen keskittymistä. Joskus on tarpeen nähdä ja kokea asiat ihan vain omin silmin ja aistein. Usein kaikkein mukavimmilta ja vapaimmilta ovat tuntuneet ne sellaiset hetket, kun puhelimen akku on loppunut jossain kesken kaiken.

Apple Watchin käytön aloitettuani olen lähtenyt oikeastaan aina lenkille tai lapsen kanssa ulkoilemaan ilman puhelinta. Tiedän kuitenkin, että olen silloinkin silti tavoitettavissa mikäli tilanne niin vaatii. Apple Watchilla voin Multi-SIMin ansioista niin soittaa, kuin vastaanottaa puheluita, lähettää viestejä, kuunnella musiikkia ja äänikirjoja – tehdä siis kaiken sen mihin puhelintani haluaisinkin käyttää, mutta vältän kaiken sen turhan, joka syö aikaa ja laskee kykyä keskittyä.

Arjessamme on todella selkeät rutiinit, mutta valitettavasti näin on ollut vain niillä viikoilla kun lapsi on kotona. Silloin aamut alkavat niin, että kävelemme muutaman kilometrin matkan eskarille, josta minä jatkan usein kävelyä vielä tunnin verran ennen kotiin palaamista. Kävelyn jälkeen olo on usein niin energinen, että teen treenin heti sen perään. Lapsen ollessa kotona myös syön säännöllisesti ja menen nukkumaan useimmiten samaan aikaan lapsen kanssa, mikä tarkoittaa vähintään yhdeksän tunnin yöunia. Nuo hyvinvointia lisäävät rutiinit ja teot todellakin tuntuvat, sillä olo on usein lapsen kanssa vietetyillä viikoilla ollut huomattavasti energisempi, rauhallisempi ja noh- yksinkertaisesti parempi, kuin niillä toisilla viikoilla.
Ne päivät, jotka lapsi viettää toisessa kodissaan ovat usein olleet sellaisia, että nukun miten sattuu, syön mitä sattuu ja liikun jos satun liikkumaan. Silloin saattaa olla kokonaisia päiviä, jolloin en ole poistunut kotoa kertaakaan, vaan kyhjöttänyt koneen äärellä istuen aamusta iltaan.

Apple Watchin ansioista hyvää tekevät rutiinit ja tavat ovat juurtuneet osaksi myös niitä päiviä, jolloin olen yksin.
Kello seuraa päivittäistä aktiivisuuttani kolmella eri mittarilla: aktiivisesti liikuttuja minuutteja, seisomista ja päivän aikana kulutettuja kilokaloreita. Olen asettanut itse omat henkilökohtaiset tavoitteeni jokaiselle päivälle, ja kello hellästi muistuttelee minua pitkin päivään, jotta pysyisin noissa asetetuissa tavoitteissa.
Minulle toimivin tapa tavoitteiden asettamiseen oli se, että elin yhden päivän ajan sellaista elämää josta tiedän voivani hyvin. Kävin aamukävelyllä, treenasin Pilatesta, söin ja nukuin hyvin ja annoin kellon kerryttää dataa päivästä. Illalla katsoin kuinka paljon olin tehnyt noilla kolmella aiemmin mainitsemallani mittarilla, ja asetin ne tavoitteeksi jokaiselle päivälle.

Olen huomannut, että kun tekee töitä pääasiassa itselleen ja pääasiassa istuen, niin en todellakaan muista nousta esimerkiksi seisomaan ja jaloittelemaan kerran tunnissa. Olen usein ajatellut, että jos olen aamulla kävellyt päivän askeltavoitteen (10 000 askelta) täyteen, lopun päivää voikin vain istua aloillaan. Mutta nyt tiedostan, että vaikka liikkuisin muutaman tunnin ajan heti aamusta, on silti aivan hyvä seisoa, jaloitella ja liikutella itseään myös niinä muina vuorokauden tunteina. Tai vaikka seisoisit koko päivän on silti hyvä liikkua myös muuten. Kello antaakin aina pienen, ystävällisen muistutuksen jos on istunut aloillaan liian pitkään, mistä olen niin hyvilläni, sillä olo on aina pienen jaloitellun jälkeen pystyvämpi ja keskittyminen helpompaa.
Toinen pieni, mutta keskittymisen kannalta iso asia ovat olleet Apple Watchin antamat muistutukset hengittämiseen pysähtymisestä. Kello kehottaa aina toisinaan ihan vain hengittämään tietoisesti ja syvään minuutin ajan. Usein se kertoo, että tuo tietoisesti hengittäminen lisää luovuutta ja parantaa keskittymiskykyä ja juuri niitä molempia usein tätä työtä tehdessäni kaipaan.

 

En ole koskaan omistanut sykemittaria tai kirjannut treenejäni ylös. Nyt Apple Watchin myötä on ollut todella mielenkiintoista seurata sykealueita treenaamisen aikana (olen tajunnut mm. sen että Pilates ei todellakaan ole mitään kevyttä puuhastelua kuten moni ehkä luulee, vaan treenin aikana sykkeet liikkuvat 150-180 välillä, mikä on suunnilleen sama kuin sellaisella todella reippaalla juoksulenkillä). Vaikka liikunta olikin jo hyvin kiinteä osa arkea ja omia rutiineja, niin Apple Watch on syventänyt niitä entisestään. On tuntunut palkitsevalta kirjata harjoituskertoja ylös, nähdä kertyneitä askeleita ja kilometrejä (viime viikolla kävelin 85km ja vaikka olen tietysti tiennyt, että kävelen viikottain suunnilleen sen verran, niin silti sen näkeminen ihan konkretiana tuntui ihanalta). En kuitenkaan koe kelloa, sen muistutuksia ja kehotuksia ollenkaan painostavina – päinvastoin. Ajattelen, että me olemme tiimi ja pidämme yhdessä huolta siitä, että minä voisin mahdollisimman hyvin.

Myös unen seuraaminen on ollut Apple Watchin kanssa todella mielenkiintoista. Olen asettanut myös unen suhteen itselleni tavotteita. Tuntia ennen asettamaani nukkumaanmenoaikaa niin kello kuin puhelinkin menevät älä häiritse- tilaan. Puhelut ja ilmoitukset mykistetään ja molempien laitteiden näytöt kehottavat rauhoittumaan ja valmistautumaan unta varten.
Aiemmin olen kyllä usein mennyt sänkyyn hyvissä ajoin, mutta saattanut selata puhelinta pitkälle yöhön. Nyt en enää tee niin. Kun kello kehottaa rauhoittumaan – ihan oikeasti myös teen niin. Hoidan iltatoimet tuolloin jo hyvissä ajoin, ja yhä useampana iltana olen lukenut kirjaa ennen nukahtamista puhelimen päämäärättömän selailun sijaan.
Aamuisin olen kellon kerryttämästä datasta huomannut, että uni on saavuttanut todella nopeasti sänkyyn menemisen jälkeen. Siinä missä ennen pyörin sängyssä kaksikin tuntia ennen nukahtamista (todella jännä muuten että puhelin kädessä, sinisen valon kajossa on muka hankalaa nukahtaa..) niin nyt ollaan puhuttu ihan vain minuuteista. Mitä luksusta!

Tuntuu, että elämässä moni osa-alue on selkeytynyt: nukahtaminen käy vaivattomammin, rutiineissa pitäytyminen tulee ihan luonnostaan, keskittyminen on aiempaa helpompaa kun ei ole jatkuvasti vaarana hukkua internetin syövereihin.

Lyhyesti siis: Apple Watch on lisännyt elämään niin aikaa, vapautta kuin hyvinvointiakin. Voiko oikeastaan toivoa laitteelta mitään sen parempaa? Itse en ainakaan osaisi.