Processed with VSCO with f2 preset

Sain viime viikolla käsiini Maaret Kallion kirjoittaman Lujasti Lempeä, Mielen Työkirjan. Jo heti kirjan ensilehdillä Kallio kysyy, että ovathan elämäsi perusasiat riittävä uni ja hyvä ravinto kohdillaan, sillä mikäli nuo asiat ovat heikolla tolalla on mahdotonta operoida korkeammilla mielen tasoilla, johon tuolla työkirjalla siis pyritään. Tajusin, tai olen kyllä tajunnut asian jo aiemminkin, mutta nyt tiedostin sen vielä entistä vahvemmin, ettei ehei – noista kahdesta kumpikaan ei todellakaan ole sellaisella tolalla kun niiden täytyisi olla. Eikä edes pelkästään sen mielen kannalta, vaan myös ihan yleisen, fyysisen jaksamisen ja hyvinvoinnin kannalta.

Ensimmäiseksi: nukun aivan liian vähän. Olen ollut muistaakseni suunnilleen aina se ihminen, joka rakastaa aikaisia aamuja. Olen luovimmillani ja onnellisimmillani juurikin aamuisin. Ja toisaalta taas melkoisen väsynyt ja aikaansaamaton iltaisin. Jostain syystä unirytmini on kuitenkin viimeisen vuoden aikana kääntynyt aivan päälaelleen siitä, mitä se on aiemmin ollut. Nykyään illat saattavat helposti venyä kolmeenkin, ihan tavallisina maanantaina ja keskiviikkoina. Enkä noina iltoina Alban nukahdettua oikeastaan edes koskaan tee mitään kovin järkevää. En saa tehtyä töitä, en osaa kirjoittaa mitään, en oikein kykene keskittymään lukemiseenkaan. Selailen somea, haahuilen, teen hetken sitä, hetken tätä, puhun puhelimessa, mutta harvemmin saan kuitenkaan aikaan yhtään mitään järkevää. Tai harvemmin koen edes olevani edes erityisen rentoutunut noina yön tunteina, jotka ovat minulle siitä omaa, vapaata, aikaa.

Kun lopulta luovutan ja kaivaudun sänkyyn (totta puhuen olen kyllä aika usein ollut siellä sängyssä jo tuntikaupalla) sillä ajatuksella, että uni saa tulla, nukahdan melko helposti, mutta uni on katkonaista ja kevyttä. Aamulla olen aivan naurettavan väsynyt. Ei tekisi todellakaan mieli nousta sängystä, vaan nukkuminen tuntuu maailmankaikkeuden suurimmalta luksukselta, ja oikeastaan ainoalta asialta jota haluaisin tehdä. Edes aamukahvin ajatteleminen ei saa minua haluamaan nousta sängystä, mikä kertoo  väsymyksen määrästä ihan riittävästi. Noustava kuitenkin on, sillä lapsi on pirteä kuin peipponen: haluaa syödä, haluaa pissalle, haluaa ulos leikkimään. Joinain aamuina saan Pikku Kakkosen ansiosta itselleni tunnin lisäaikaa, mutta yleensä aamuisin lasta ei ohjelmat kiinnosta. On noustava ylös.

En nuku päiväunia, koska niihin ei ole mahdollisuutta. Ja iltaisin tiedän olevani tosi väsynyt, mutta silti kukun taas ainakin kahteen. Ja tätä on nyt jatkunut jo aivan liian pitkään. Tai oli – sillä tällä viikolla olen saanut käännettyä unirytmini takaisin siihen alkuperäiseen, itselleni ainoaan oikeaan, rytmiin. Takaisin aamuvirkuksi. Olen useana iltana ihan suosiolla mennyt nukkumaan samaan aikaan kuin lapsikin, nukkunut suurimman osan öistä heräämättä ja aamulla tuntenut itseni oikeasti levänneeksi ja halukkaaksi kohtaamaan uuden päivän.
Ihanaa! Nyt tunnen itseni taas enemmän itsekseni.

Tästä unirytmistä täytyy yrittää pitää kiinni kaikilla seuraavillakin viikoilla, sillä tiedän että tämä on yksi niistä isoimmista asioista, jotka vaikuttavat hyvinvointiini ja tehokkuuteni ja ylipäätään siihen, kuinka mielekkääksi elämäni koen.

Processed with VSCO with f2 preset

Uni ja nukkuminen on siis jo vähän paremmalla tolalla, ja homman jatkuessa samalla tavalla unen vähyyden ei ainakaan pitäisi vaikuttaa negatiivisesti mieleen ja sen operointiin. Mutta ravinto. Oh boys. Se on niin surkealla tolalla, ettei tosikaan. Olen kirjoittanut tämän seuraavan lauseen blogiini noin 13343 kertaa, mutta se pitää edelleen paikkaansa, joten sanon sen vielä kerran: syön ihan mitä sattuu, ihan milloin sattuu.

Viikkoon mahtuu päiviä, jolloin syön aivan järkyttävän paljon. Olen siinä ehkä vähän erikoinen, että pystyn syömään melkein miten paljon tahansa tuntematta itseäni erityisen kylläiseksi. Saatan syödä ensin pizzan ja sen jälkeen tunnin kuluttua toisen pizzan, ja niiden jälkeen hampurilainenkin vielä maistuisi. Mutta toisaalta voin myös unohtaa syödä – ihan täysin. Saatan illalla havahtua siihen, etten ole aamiaisen (sitä en unohda ikinä) jälkeen  syönyt oikeastaan mitään, enkä kuitenkaan ole varsinaisesti tuntenut nälkää tai heikkoa oloa päivän aikana.

Kuvittelin aina, että lapsen saatuani alkaisin automaattisesti syödä myös itse paremmin, ja säännöllisemmin. Mutta ehei, muistan kyllä ravita lapseni, mutta en todellakaan aina itseäni. Useimmiten Alba syö ihan eri ruokia, kuin mitä  syön itse. On kausia, viikkojen tai kuukausien mittaisia, kun kiinnitän enemmän huomiota siihen miten ja mitä syön. Linkoan mehuja, haalin erilaisia reseptejä ja kokeilen niitä. Yritän miettiä, että saan vähintään puoli kiloa kasviksia ja vihanneksia, kourallisen marjoja, hedelmiä ja riittävästi proteiinia. Mutta mikään siitä ei ole vielä koskaan tullut mitenkään helposti, tai niin että siitä hyvästä ravinnosta ja syömisestä olisi tullut ihan tapa. Sellainen yksi ja ainoa. Normi. Osa arkea. Ei, vaikka oikeasti ihan todella haluaisin. Ravinto ja ruoanlaitto on ehdottomasti sellainen asia, jossa kaipaisin edelleen sitä, että olisi joku joka kädestä pitäen opastaisi, jakaisi reseptejä jotka olisivat helppoja, ravitsevia ja takuuvarmasti juuri minun/meidän makuuni (siihen ei tosin paljon vaadita sillä oikeastaan ruoka kuin ruoka on aina makuuni), kävisi ehkä puolestani vielä kaupassa hakemassa kaiken tarvittavan, valvoisi vielä vieressä että teen kaiken juuri niin kuin pitääkin. Tarvisin varmaan sellaisen ainakin kuukauden mittaisen jakson, jossa joku toinen ihminen oikeasti pitäisi huolen siitä, että syön juuri niin kuin kuuluukin.
Tai sitten en. Olen muutamaa viikkoa vaille 30- vuotias, ja alan ymmärtää, että jos jonkin asian haluaa muuttuvan on asioiden muututtava. Yksinkertaista. Ja niin helppoa kuin olisikin, että se muuttuja tulisi jostain ulkoa, niin alan ymmärtää, ettei niin tarvitse todellakaan olla. Muuttuja ei tule mistään muualta, kuin minusta itsestäni.
Ja tämä asia on niistä yksi. Tämän asian on muututtava. Minun on muututtava.
Koska haluan voida hyvin. Paremmin, kuin koskaan aiemmin.

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Ruoka on ihana asia. Syöminen on kivaa. Ruoan laittamisestakin oppii varmasti tykkäämään, kun onnistumisia, kokemusta ja varmuutta saa lisää. Tämän ei siis kuvittelisi olevan kovin vaikeaa toteuttaa. Toisin kuin edellisessä postauksessa, niin nyt en pelkästään ajattele kunnostautua tässä, vaan lupaan. Itselleni ja teille.
Tänä vuonna ravitsen meitä paremmin, kuin koskaan aiemmin. Sillä edelleen;
haluan voida paremmin kuin koskaan aiemmin.

Processed with VSCO with f2 preset collage5

Ohhoh. Asukuvia. Edellisestä kerrasta on varmaan suunnilleen puoli vuotta. Tosin sen jälkeen on tullut muutenkin ehkä viisi postausta, joten..
En ole ihan vielä päässyt kärryille siitä miksi näiden kuvien blogiin asti saaminen tuntuu niin haastavalta. Pukeudun kuitenkin joka päivä. Yleensä vieläpä niin, että viihdyn vaatteissani, eikä peiikuvakaan ahdista. Yleensä en vain yksinkertaisesti muista, tai silloin kun muistan on niin pimeää, ettei kuvaamisesta tule yhtään mitään.
Nyt kuitenkin ajattelin (huom! Ajattelin. En esimerkiksi luvannut, sillä tunnen itseni..) kunnostautua tälläkin saralla näin uuden vuoden kunniaksi. Uusi vuosi, uusi minä, vanhat lupaukset. Mutta nyt on vähän sellainen tunne, että tässä ajatuksessa saatan jopa pysyä, sillä oivalsin, että näitähän kuvaa helposti ihan itsekseenkin. Tähän asti kun olen uskotellut itselleni, että kyllähän minä niitä asupostauksia tekisin, jos vain olisi joku joka niitä kuvaisi. Mutta nyt kun sellaista ei ole, niin hoidan homman kyllä ihan itseksenikin, Tulkoon tästä siis mm. asukuvien vuosi 2018

Processed with VSCO with f2 preset

Mutta se asuista. Puhun juuri nyt mieluummin vaikka asumisesta, ja siitä kuinka hyvältä uusi koti ja – kaupunginosa tuntuu. Koko viime viikkoa oli yksi parhaita pitkään aikaan, vaikka kaikki oli niin tavallista, kuin vain voi olla. Mutta kahdeksan kuukauden seilaamisen ja epämääräisyyden jälkeen on ollut aivan järkyttävä ikävä juuri sitä meidän omaa, tavallista arkea. Meidän omia rutiineja, menoja ja olemista. Aamuisin tuntui hyvältä herätä aikaisin, valmistaa aamiainen ja mitata kahvit mutteripannuun omassa keittiössä, kaivaa vaatteet omasta vaatekaapista, harjata molempian hampaat omassa pesuhuoneessa, juoda kahvit ratikassa matkalla Alban päiväkotiin ja lähteä sieltä omiin töihin. Kaikki se tavallisin on tuntunut niin mukavalta; iltapäivän hoidosta haku ja kauppareissu, iltapäivän ruoan laittaminen, pyykin peseminen, iltapesut, – pusut ja -sadut.
En ole voinut ihan täysin rehellisesti sanoa tätä pitkään aikaan, mutta nyt voin:
Olen oikeasti aika helvetin onnellinen.
Pardon my french. Mutta, kun olen.

Processed with VSCO with f2 presetcollage3

Vähän on tässä uudessa arjessa ollut totutteleminen siihen, että yhteistä aikaa lapsen kanssa on niin paljon aiempaa vähemmän. Siinä missä omilla viikoillani olin Alban kanssa oikeasti 24/7, seitsemänä päivänä viikossa, olenkin nyt vain muutaman tunnin aamusta, ja viitisen tuntia illasta ennen nukkumaanmenoa. Mutta ehkä siihenkin tottuu? Nyt tuntuu vaan jotenkin todella hurjalta, että huomenna on jo sunnuntai ja minun viikkoni on jo ohi. Tietysti nyt kun olemme taas samassa kaupungissa, näemme myös ns.toisen viikoilla ainakin muutaman kerran viikossa, mutta silti. Mutta ehkä tähänkin kaikkeen tottuu. Uusi on aina uutta. Ja kun kaikki muu tässä uudessa tuntuu niin hyvältä, niin yritän kestää tämän miinuksen, ja kehitellä sen helpottamiseksi jotain.

Nyt jatkamme täällä lauantaita ja korujen tehtailua tuon ei-enää-niin-pienen kanssa.
Illaksi odotamme ystävääni Annia kylään (hox! Anni!).
Toivon, että saavut pizzalaatikon ja punaviinipullon kanssa. Ruokapöytää ei ole, viinilaseista nyt puhumattakaan, mutta näillä lautalattioilla isojen ikkunoiden edessä viini maistuu ihan hyvältä kahvikupeistakin.

Mukavaa lauantaita myös sinne ja sulle.

Processed with VSCO with f2 preset

jacket: bik bok*
sweater: bik bok
beanie: bik bok

trousers: kappAhl*
shoes: adidas
bag: & other stories

*saatu

pst. tuo postauksen otsikko sai inspiraationsa tästä kuvien takista, joka on larger than life.

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Ah. Takana ensimmäinen nukuttu yö uudessa kodissa. Avaimet sain käteen jo reilu viikko sitten ja ensimmäisen (henkilöautoon mahdutetun) muuttokuormankin toin jo silloin, mutta vasta viikonloppuna sain tänne esimerkiksi sängyn, joka sen nukkumisen kannalta on melko oleellinen. En kuitenkaan vielä lauantainakaan osannut jäädä tänne yöksi vaikka se sänky täällä olikin. Vasta eilen kun sain Alban tänne alkoi tämä ihan todella tuntua kodilta. Meidän kahden, pieni, oma turvasatama. Voin kertoa, että tuntuu melkein uskomattoman ihanalta, että sen kahdeksan kuukauden irtonaisuuden ja matkalaukku-elämän jälkeen on yksi, pysyvä paikka, jossa on kaikki tärkein saman katon alla, yhdessä kaupungissa. Paitsi ettei ole, sillä olen tämän kahdeksan kuukauden aikana aika taidokkaasti ripotellut omaisuuttani ympäri Helsinkiä. Niitä löytyy varmaan kuuden eri ystävän luota, poikaystävän kaapeista, toimistolta, työpaikan takahuoneesta ja todennäköisesti vielä jostain muualtakin. Tämän päivän agendana onkin saada kaikki omaisuus oikeasti tänne yhteen ja samaan paikkaan. Ette uskokkaan kuinka ihanalta tuntui aamulla pukeutua kun (lähes) kaikki vaatteet olivatkin täällä, samassa paikassa. Edelliset liki kymmenen kuukautta olen elänyt joka toinen viikko lähinnä verkkareissa, ja joka toinen viikko yhdestä matkalaukusta.

Processed with VSCO with f2 preset

Muutenkin tuntuu, että koko koko elo sai tämän uuden kodin myötä uuden, raikkaan alun. Vuosi vaihtui, koti vaihtui, arki muuttui. Alba aloitti päiväkodissa vuoden alusta, joka mahdollistaa taas itselleni täysipäiväisen työnteon, mikä tuntuu sekin aivan järjettömältä luksukselta, sellainen olo, että nyt on taas voimia ja mahdollisuuksia samassa suhteessa. Kaikki ovet auki. Vuoden vaihde oli ihana ja tiesin jo silloin, ettei tästä vuodesta voi tulla mitään muuta kuin sen kaltainen. Tai ainakin huomattavasti parempi kuin edellisestä. Siihen tosin ei onneksi vaadita juuri mitään.

Nyt laitan koneellisen pyykkiä pyörimään (arjen luksusta sekin, oma pesukone nimittäin) jonka jälkeen lähden metsästämään niitä tavaroita, ja hankkimaan tänne kaikkea sellaista mitä täältä vielä puuttuu (sohva ja keittiön ruokapöytä noin niinku esimerkiksi. Onneksi Alba rakastaa syödä ruokansa viltille katettuna sisätiloissa, sillä niitä on luvassa vielä ainakin viikko ennen kuin ruokapöytä saapuu talouteen.) Tänään keskityn hankkimaan kaikkea sellaista pientä, kuten mausteita (aamulla tuli melkein itku molemmilla, kun avocadotoastin päälle ei löytynyt _mitään_ mausteita, ei edes suolaa), pyykkitelineen (tällä hetkellä pyykkiä roikkuu kuivumassa aivan jokaisella mahdollisella tasolla ja kaapinreunuksella), sakset (esimerkiksi kukkien varsia oli yllättävän hankala nyrhiä lyhyemmäksi kynsisaksilla. Siis sellaisilla kynsikynsisaksilla, jotka eivät ole oikeita saksia nähneetkään), kattiloita (mausteiden puuttumisen vielä kestin joten kuten, mutta aamupuuron puuttuminen oli jo vähän liikaa) ja veitsiä. Vessapaperikin olis kiva.

Processed with VSCO with f2 preset
Ihanaa olla kotona! Ihanaa laittaa kotia.
Tuntuu kivalta oikeastaan ihan kaikki.
Paitsi se, että väsyttää aivan järjettömästi koko ajan.
Siis aivan järjettömästi.
Kaikki vinkit virkeämpään oloon otetaan ilolla vastaan.

Kaikkea hyvää uuteen viikkoon ja uuteen vuoteen.

Processed with VSCO with f2 preset

Vuoden 2017 toiseksi viimeinen viikko. Ihan käsittämätöntä. Tämä vuosi on ollut yksi hujaus, ja muistijälki koko tästä vuodesta tulee olemaan todella laiha. Koska jo nyt on hankaluuksia muistaa mitä tapahtui helmikuussa (ei yhtään mitään) tai heinäkuussa (vielä vähemmän mitään) tai edes lokakuussa (ei todennäköisesti sitäkään vähää). Muistan kesältä kirkkaasti yhden elokuisen illan, jolloin oli ihan poikkeuksellisen kuuma yö; käveltiin meren rantaan, heitettiin talviturkit, ja juotiin viiniä mattolaiturilla. Syötiin pizzaa. Sellainen ilta, jolloin kaikki oli hyvin vaikka oikeasti kovinkaan moni asia ei ollut. Muistan yhden heinäkuisen paahteisen iltapäivän Lauttasaaressa. Muistan pulikoinnit mummolan uima-altaassa Alban kanssa. Tai siis sen kuinka hän pulikoi ja minä pitelin kiinni. Muistan suunnilleen miltä elämä tuntui, mutta muuten kaikki on yhtä sumua. Erikoinen vuosi. Ei hyvä, mutta ei todellakaan huonokaan. Ja loppua kohden asiat ovat alkaneet naksahdella juuri niihin uomiinsa, joihin niiden on liki koko vuoden toivonutkin. Mutta se vuodesta 2017. Oikeasti halusin esitellä teille tämän vuoden luotto- ja suosikkituotteitani. Osa vanhoja suosikkeja, osa uudempia tuttavuuksia. Kaikki toimivaksi todettuja ja hyväksi havaittuja.

Processed with VSCO with f2 preset

Kiistämätön fakta näin kolmenkympin kynnyksellä on se, että vanhuus tulloo. Eikä se muuten tule yksinään, kuten joku teistä on ehkä kuullutkin. Iho ei enää ole samanlainen kuin se oli parikymppisenä (ja voin kertoa, että muutama muukaan asia ei ole enää ihan niin kuin silloin ennen), vaan se vaatii huomattavasti enemmän hoitoa ja huolenpitoa. Olen vähän pitkin hampain toivottanut tervetulleeksi anti-age voiteet, vanhenevalle iholle kehitellyt seerumit ja muut ja hyväksynyt sen, että ne ovat tulleet sinne todellakin jäädäkseen.

Olen kokeillut tämänkin vuoden aikana lukuisia, lukuisia eri tuotteita. Osa on toiminut, osa ei. Tässä nyt niitä, jotka ovat olleet ahkerimmin käytössä, ja kaikki näistä ovat selllaisia että sitten kun loppuvat, on saatava lisää.

Aloitetaan kasvovedestä, koska sen tärkeyden olen ymmärtänyt vasta aivan viime vuosina ja jos siellä on yksikään toinen kaltaiseni myöhäisherännyt, joka ei ole sen tärkeyttä vielä hahmottanut niin toivon sen tapahtuvan nyt. Olen nyt käyttänyt liki kahdeksan kuukautta tätä Sóley Organicin kasvosuihketta aivan joka ikinen aamu. Se herättelee kasvot unesta, imeyttää päivävoiteen huomattavasti oaremmin kuin ilman sitä. Tuoksuu ihanan raikkaalta, ja rauhoittaa ihoa.

Monipuolisesti hoitava kasvovesi tekee ihosta kimmoisamman, tasapainottaa ja rauhoittaa ihoa. Kasvovesi kirkastaa ihoa ja puhdistaa ihohuokosia. Vesi nærð –kasvoveteen tulee Pohjois-Islannin vuoristosta, jonka vesi on yksi maailman puhtaimmista vesilähteistä ja juomakelpoista pulputessaan suoraan kivien ja sammalen välistä. Veteen on lisätty appelsiininkukkaa sekä Sóleyn nimikkoöljysekoitusta, jonka villiyrttien eteeriset öljyt rauhoittavat ja ravitsevat ihoa.

 

Processed with VSCO with f2 preset

Kasvovoiteet ja -öljyt

Päivävoiteena viimeiset neljä kuukautta olen käyttänyt tuota Pai Skincaren rauhoittava Chamomille & Rosehip- voidetta. Se on koostumukseltaan aika tuhti, ja käytän sitä usein myös yövoiteena. Levittyy mielestäni kuitenkin iholle kivasti, eikä meikki valu sen päällä, tai voide kuoriudu meikin alla. Rauhoittaa myös ihanasti ärtynytta ihoa.

Kasvovoiteen rauhoittava koostumus tuo avun ihoärsytyksiin ja punoittavalle iholle. Kamomillan ja ruusunmarjan antioksidantit yhdessä omega 3, 6, 7 ja 9 –rasvahappojen kanssa ravitsevat ja vahvistavat herkkää ihoa.

Iltaisin kasvojen puhdistuksen jälkeen (puhdistan muuten aina kasvot tällä setillä, joka on yksiselitteisesti paras puhdistustuote tälle iholle, mitä olen kuunaan kokeillut, mutta tuote oli kuvanottohetkellä saksittu kolmesta kohdin kappaleiksi, jotta olin saanut kaavittua purkista varmasti ulos sen viimeisetkin rippeet, niin en viitsinyt niitä riekaleita alkaa kuvaamaan) hieron kasvoille muutaman tipan tuota Pai Skincaren kasvoöljyä ennen kasvovoiteen levitystä. Toisinaan laitan yöksi vain tätä öljyä.

Uudistava kasvoöljy korjaa ihoa, palauttaa ihon elastisuuden sekä tasoittaa ihon sävyä. Öljyseerumi sisältää tiivistetyssä muodossa A-vitamiinipitoista ruusunmarjaöljyä sekä ruusunmarjasiemenöljyä. Tuo iholle vahvan antioksidanttisen vaikutuksen suojaten ihoa ulkoisilta ärsykkeiltä. Sopii kaikille ihotyypeille, ihanteellinen väsyneen ja ikääntyvän ihon hoitoon sekä pigmenttiläiskille, arpiin, venymäjälkiin sekä auringon vaurioittamalle iholle.

Processed with VSCO with f2 preset

Processed with VSCO with f2 preset

Kuorinta & Naamiot

Kuten ehkä jo tiedätte, rakastan kuorintoja. Niin kasvoille kuin vartalollekin. Olen testannut niin monia erilaisia kuorintoja, etten jaksa edes laskea, mutta nyt viimeisen vuoden aikana olen löytänyt muutamankin helmen, lähes timantin, ja tässä niistä nyt yksi. Patykan kaksitehoinen kuorinta. Ihana, juuri sopivan hienorakeinen koostumus, mieto ja raikas tuoksu. Jättää iholle pehmeän ja puhtaan tunteen, eivätkä kasvot koskaan punoita kuorimisen jälkeen vaikka tuote varsin tehokkaalta tuntuukin.

Tasoittaa pieniä juonteita, uudistaa ihosolukkoa ja antaa iholle terveen hehkun. Kermainen koostumus pehmentää ihoa samalla kun jojobarakeet, jauhettu bambu sekä miedot hedelmähapot kuorivat ja kirkastavat väsynyttä ja sameaa ihoa. Jojobaöljy yhdessä seesamiöljyn kanssa ravitsee ja suojaa ihoa

Siinä missä tykkään läträtä kuorinnoilla, olen ehdottomasti myös naamioiden ystävä. Tuosta toisesta suosikistani Islan jauhemaisesta naamiosta olenkin kirjoittanut jo aiemmin täällä, enkä ajatellut nyt toistaa itseäni. Toinen naamiosuosikkini tänä vuonna on ollut tuo Madaran Sos-sarjan naamio.

Syväkosteuttava naamio kosteusköyhälle iholle. Sisältää kosteuttavia sokereita ja hyaluronihappoa sekä anti-age -vaikutteista pionia ja pellavansiemenuutetta. Palauttaa ihon hehkun ja kosteustasapainon.

Processed with VSCO with f2 preset

Seerumit:

Ihoni on toisinaan melko rasvoittuva, joten välillä jätän aamuisin meikin alta kasvovoiteen kokonaan pois ja pyörittelen iholle vain seerumin. Tällä hetkellä ehdottomasti ahkerimmin on ollut käytössä tuo Estelle & Thildin ikääntyvälle iholle tarkoitetu seerumi. Kesällä taas käytän ainoastaan tuota absolutionin seerumia aina saman sarjan päivävoiteeseen sekoitettuna, mutta nyt yhtäkkiä talven tullen ihoni ei enää pitänytkään noista tuotteista, joita se vielä keväällä ja kesällä rakasti. Ja nyt vasta alan ymmärtää, että vuoden ajoilla ihan oikeasti on merkitystä siihen, kuinka ihomme käyttäytyy ja yksi ja sama tuote ei välttämättä toimi kaikkina kahtenatoista kuukautena.

Estelle & Thild kiinteyttävä seerumi:

Tehokas anti-age -seerumi kimmoisamman ja nuorekkaamman ihon saavuttamiseksi. Nopeasti imeytyvä tehotiiviste elvyttää ja kosteuttaa ihoa sekä ehkäisee juonteita ja ryppyjä. Rikastettu meren mikrolevien astaxantiinilla, joka taistelee vapaita radikaaleja vastaan ja ehkäisee UV-vaurioita. Lisää kollageenin tuotantoa joustavamman ja tasaisemman ihon sävyn saavuttamiseksi. Hyaluronihappo kosteuttaa ja silottaa ihoa.

Absolution elvyttävä seerumi:

Runsaasti vitamiineja ja antioksidantteja sisältävä seerumi, joka antaa iholle suojaa ilmansaasteita, tuulta ja muita ulkoisia ärsykkeitä vastaan. Sisältää alppitähteä, joka elvyttää ihoa, pitää sen kimmoisana ja värin kirkkaana. Kaunonpunahattu korjaa ja aktivoi ihon omaa suojamekanismia. Ihanteellinen stressaantuneelle iholle antamaan sille uutta elinvoimaa.

Siinäpä niitä.
Kysykää ihmeessä, jos jokin jäi askarruttamaan. Kerron ja avustan mielelläni lisää.

Muutoin, hyvää yötä tai huomenta.

*kaikki postauksen tuotteet saatu