6C8D73A2-FF06-4EC0-80BB-A1320430F31FProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Tässä nyt ensiesittelyssä se toinen niistä lupailemistani takeista. Kaunis ku mikä. Tämä tekee mieli pukea päälle aina silloin, kuin taivas on pilvetön. Koska mätsää silloin ihan erityisen täydellisesti taivaaseen, mutta myös mielialaan. Mutta toisaalta, piristää myös silloin kun on harmaata ja ankeaa.

Tänään ei ole ollut kumpaakaan. Ei sisällä, eikä ulkona. Ihana, kutkuttava perjantai-fiilis. Tällainen olo on aina silloin, kun edessä on vapaa viikonloppu vailla yhtäkään etukäteen sovittua tapaamista tai tekemistä. On sellainen tunne, että voi tapahtua ihan mitä tahansa. Vaikka harvemmin kuitenkaan tapahtuu, heh. Ja sekin on aivan todella hyvä. Se sellainen tavallinen, tasainen arki alkaa kaiken seilaamisen ja sekavuuden jälkeen tuntua todella tervetulleelta. Kaikkein parhailta tuntuvat nykyään ne sellaiset päivät, jolloin ei ole tapahtunut oikeastaan yhtään mitään. Ne päivät, kun ystävien sitä kysyessä voi sanoa ettei ole yhtään mitään kerrottavaa. Koko tämä vuosi on ollut niin täynnä tapahtumaa, ihmeellisiä sattumia, erikoisia ihmissuhteita, uutta ja väliaikaista, että ikävöin ihan todella sitä tasaista kyytiä.

Mutta kaikella aikansa ja paikkansa.

Processed with VSCO with f2 presetwith VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Takki: KappAhl* / College: Makia* / Housut: Bik Bok* / T-paita: Bik Bok / Kengät: Vans / Laukku: Mango

Nyt vielä muutama tunti töitä ja sen jälkeen pelkkää vapaata sunnuntai-iltaan asti. Ah.

Parasta viikonloppua ihan jokaiselle.
Nautitaan.

 

*tuote saatu blogin kautta

 

Processed with VSCO with f2 preset

Tänään ei tee mieli sanoa mitään sen kummempaa. On vaan jotenkin ihan valtavan hyvä ja levollinen olo. Tekee mieli jakaa tästä hyvästä, kertoa kaikille että ah, vihdoinkin se onni on löytänyt myös tänne meikäläisen luo. Siksipä tässä kymmenen asiaa, joiden ansioista olen tänään ollut onnellinen, iloinen vähintäänkin. Ja tiedättekö- näitä olisi tullut helposti vielä vaikka toinen mokoma lisää.

Processed with VSCO with f2 preset

1. Monta kuukautta solmussa ollut ihmissuhde, joka on vihdoin suoristunut, eikä enää vie päivistäni yhtään ylimääräistä energiaa tai aikaa.

2. Se, että Alba on jo useamman kuukauden kertonut parhaiksi ystävikseen niitä kysyttäessä Leon ja Hussen. Kuulostavat ehkä ihan tavallisilta naapurin lapsilta, mutta eheii Leo on kissa ja Husse Husqvarnan ruohonleikkuri.

3. Kasvojen iho on vihdoin palannut takaisin normaaliksi itsekseen e-pillereiden lopettamisen ja uusien, oikeasti toimivien, kosmetiikkatuotteiden (näistä lisää myöhemmin) ansioista.

4. Kaksi uutta takkia meikäläisen mittavaan takkikokoelmaan. Ja todellisuudessa multa ei löytynyt yhtäkään edes melkein samanlaista ennestään. Toinen takeista on ylisuuri musta untuvatakki, ja toinen vaaleanpunainen pitkähkö hattaratakki (molemmat näette ihan pian). Näiden kahden ansioista ajatus talvesta ei tunnu ollenkaan pahalta. Päinvastoin itseasiassa.

5. Se, että sain sanottua ääneen useammallekin ihmiselle sellaisen asian, jota olen kantanut sisälläni kuukausia yksin, koska olen ajatellut sen olevan aivan liian kamalaa kenellekään kerrottavaksi. Ja sillä sekunnilla kun sain kakistettua asian ulos, tajusin kuinka vähän kamalaa se oikeastaan olikaan. Kamalinta olikin se, että kuvitteli olevansa yksin asian kanssa.

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

6. Olen löytänyt (tai siis yksinkertaisesti ihan vaan järjestänyt) taas aikaa kirjoille. Lukemiselle ja kuuntelemiselle. Ja ahh, kuinka onnelliseksi ihminen voi lukiessaan tulla. Tätä oli oikeasti ollut ikävä! Nyt kirjahyllyssäni on viisi todella kiinnostavaa kirjaa odottamassa avaamistaan, yöpöydällä kaksi kirjaa kesken ja niiden lisäksi kuuntelen aktiivisesti kahta eri äänikirjaa. Hassua, miten oma elämä tuntuukin yhtäkkiä isommalta. Ja kuinka vapauttavaa on ajatella muutakin, kuin vain omia asioitaan.

7. Sateet. Tiedän, etten olen ainoa joka on fiilistellyt aidosti niitä sateisia päiviä. En tiedä mistä johtuu, mutta vielä kertaakaan en ole ajatellut että loppuisivat jo. Enkä vielä kertaakaan ole antanut niiden vaikuttaa tekemisiini ja menemisiini, tai edes fiilikseeni. Olemme ulkoileet tuntikaupalla myös silloin kun on satanut aivan järkyttävästi, olen käynyt ystävän kanssa kävelyllä sateista viis. Ja kiertänyt ylimääräisiä kortteleita ihan vain siksi, että sateen ropina hartioilla on tuntunut niin hyvältä. Mutta myönnettäköön, että eilen ja tänään olen ollut ihan erityisen onnellinen. Koska aurinko. Silti.

8. Yhden parhaimman ystäväni yllätys 30-synttärit viime lauantaina. En todellakaan edes muista milloin viimeksi olisimme ollut koko ystäväporukka yhden ja saman katon alla samaan aikaan. Enkä myöskään muista milloin viimeksi olisi ollut yhtä hauskaa. Mikä siunaus, että elämässä on ihmisiä jotka ovat olleet siellä melkein aina. Ja sitten on niitä, jotka eivät oikeasti ole mutta tuntuvat silti ihan siltä.

9. Se, että saan taas olla Alban kanssa tämän viikon. Se tarkoittaa viikon vapaata kaikista ankeista ajatuksista, viikon vapaata siitä tunteesta että on jotenkin merkityksetön, viikon vapaata siitä, ettei ihan tiedä mihin on menossa. Koska näillä viikoilla kaikki on aina hyvin. Ehkä toisinaan vähän väsyttää, mutta muuten mikään ei ole huonosti. Käsittämätöntä, että jossain noin pienessä voi olla niin järkyttävän suuri voima.

10. Nukun taas hyvin! Ja se on ehkä suurinta luksusta, mitä voin edes kuvitella. Tunnen itseni taas itsekseni. Jaksan, pystyn ja onnistun. Väsymys ja unettomuus tekee psyykkeelle oikeasti älyttömiä temppuja, saa kuvittelemaan ja tuntemaan kaikenlaista. Tuntuu ihanalta olla taas levännyt, energinen oma itsensä. Hallelujah!

Processed with VSCO with f2 preset

Ja koska, rakastan kommentteja. Haluan niitä. Niin please, kertokaa kolme asiaa joiden takia te hymyilitte tänään.

Kiitos ja pus.

Processed with VSCO with f2 preset

Meistä varmaan aika moni miettii aina toisinaan, että missä tahtoisi nähdä itsensä ja elämänsä esimerkiksi viiden vuoden päästä? Missä haluaisi olla kun on 25, 30 tai 50. Mitkä ovat niitä asioita, joiden tahtoisi pysyvän samana, mitkä taas niitä joiden tahtoisi muuttuvan. Mitä asioita kohti haluaisi kulkea. Millaiseksi ihmiseksi kasvaa. Niin minä ainakin. Nyt uuden elämäntilanteen kynnyksellä ihan erityisen voimakkaasti. On vähän pakkokin määrittää suuntaan uudestaan.

Vielä muutama vuosi sitten tähän aikaan ajattelin, että haluaisin olla kahden lapsen äiti ennen kuin täytän 30. Se oli ehkä haaveistani suurin. Siis sen lisäksi, että olisin sovussa itseni kanssa.
Kolmen kuukauden kuluttua olen 30. Tässä tilanteessa aika luonnollista, ettei tuo haave ole enää haaveistani se suurin. Ei enää ehkä haave ollenkaan. En ole varma. En siitä, enkä oikein mistään muustakaan.

Processed with VSCO with f2 preset

Varmasti jokainen pitkään parisuhteessa ollut voi allekirjoittaa sen, että aika usein sitä kadottaa jotain itsestään siihen suhteeseen. Omat toiveet, haaveet, tavoitteet ja tahtomiset sekoittuvat toisen ihmisen haaveisiin ja toiveisiin. Tehdään kompromisseja, joustetaan, tullaan vastaan ja annetaan joidenkin asioiden mennä, toisten tulla. Huomaamattaan sitä saattaa mukautua ja alkaa pitää sellaisistakin asioista, joista ei ennen suhdetta ja uutta ihmistä ollut pitänyt. Ja sellaistahan tämä koko elämä on. Kasvua, uudelleen määrittymistä, itsensä löytämistä ja sitten taas kadottamista. Koko ajan oppii uutta ja samaan aikaan unohtaa jotain jo kertaalleen opittua.

Nyt pitkän parisuhteen päättymisen jälkeen olen yrittänyt muistaa kuka oli se ihminen, joka siihen parisuhteeseen ryhtyi. Millaisista asioista haaveilin ennen? Missä tuolloin toivoin näkeväni itseni 10-vuoden päästä, ja millaisena? Luonnollisesti tuo 19-vuotias pikku-Sanni oli aika eri ihminen kuin olen nyt, mutta jotain oleellista olen kuitenkin oivaltanut kun olen yrittänyt saada kiinni tuosta kymmenen vuoden takaisesta tyypistä. Nyt tuntuu, että hiljalleen alan löytää taas sen oman itseni, joka oikeasti olen. Sen tyypin, joka tietää mikä tahtoo. Sen, joka ei anna muiden kävellä ylitseen. Sen, joka naiviisti uskoo, että voi saada ihan kaiken jos vain tekee tarpeeksi töitä. Sen, joka tietää omat vahvuutensa, mutta myös heikkoutensa ja yrittää tulla toimeen niiden kanssa. Sen, joka ei anna pelon vallata sydäntään kokonaan. Tai oikeastaan ollenkaan. Ja viimeisenä ja todellakin tärkeimpänä: sen, joka haluaa ympärilleen ihmisiä, jotka tietävät minusta kaiken ja tahtovat silti olla siinä. Voin paljastaa tässä ja nyt, että viimeisen vuoden olen ollut niin hukassa, että ilman niitä sellaisia ihmisiä en olisi koskaan löytänyt takaisin tähän paikkaan, jossa olen nyt. Yhä aika hukassa, mutta huomattavasti jo selkeämmillä vesillä.

Processed with VSCO with f2 preset

 

Tiedän kyllä paikkani tässä maailmassa, en vain ole vielä löytänyt sitä.

Luin tuon lauseen tänään jostain ja mietin, etten olisi itse koskaan osannut sitä paremmin sanoa.

Processed with VSCO with f2 preset

Kesä oli kiva, mutta syksy on ehdottomasti kyllä mulle vuoden antoisinta aikaa.
Kesällä tuli elettyä vähän pellossa, mutta heti kun päivän keskilämpötila putoaa alle 15 niin alkaa tehdä mieli laittaa hommat järjestykseen. Juokseminen tuntuu taas hyvältä idealta, koti-ilta Alban, perheen tai ystävien kanssa huomattavasti paremmalta kuin ilta ulkona. On mukavaa pukeutua muuhunkin kuin mekkoon ja farkkutakkiin. Opiskelu tuntuu houkuttelevalta, lukeminen kiinnostaa, hyvät yöunet ja säännöllinen päivärytmi tuntuu huomattavasti paremmalta kuin kesäinen _tehdään milloin vaan mitä vaan_ -mentaliteetti.

Myös pukeutumisen suhteen syksy on vuoden hauskinta aikaa. Erityisen onnellinen olen siitä, että saan taas kaivaa kaikki takkini esiin.

Processed with VSCO with f2 preset collage

Kirpparikamoja lajitellessani laskin ihan huvikseni kuinka monta takkia omistan. Sain vastaukseksi: naurettavan monta. Minulla on enemmän takkeja kuin mitään muita yksittäisiä vaatekappaleita. Siis enemmän takkeja, kuin esimerkiksi kenkiä, t-paitoja tai (harmaita) neuleita. Ja silti, yksikään omistamistani takeista ei päätynyt sinne myytävien tavaroiden joukkoon. Sillä käytän oikeasti kaikkia takkejani. Kuten jo tiedätte, muuten vaatevalikoimani on aika pieni, mutta takilla koko asun ilmettä saa muutettua täysin.
Tekisi mieli pysytellä koko syksy ulkona, jotta saisin pukeutua ja näyttäytyä kaikissa takeissani mahdollisimman paljon.

Processed with VSCO with f2 preset

Näissä kuvissa ehdottomasti takeista tärkein: Minimumim pitkä kamelitakki. Tiedän, että mikäli tämä vain pysyy ehjänä tulen käyttämää tätä vielä kuusikymppisenäkin. Kohentaa ryhtiä, ja saa hupparinkin näyttämään salonkikelpoiselta. Inhoan sitä, kun joku sanoo etttä ”tällaisen ja tällaisen vaatteen tulisi löytyä jokaisen vaatekaapista” öö anteeksi, mutta ei kuuluisi. Ei ole olemassakaan sellaisia asioita, jotka tulisi löytyä jokaisen vaatekaapista. Niin paitsi tällainen camelcoat. Se on must. Paitsi ettei ole, ellei niin halua.

Ihanaa viikonloppua.

Mä pujahdan nyt mun keltaiseen collegepaitaan, jossa lukee ”happy when it rains” vaikka juuri nyt olenkin niin onnellinen, ettei sada. Tuo harmaus ei haittaa, pään sisällä paistaa aurinko niin että tarvis vähintään +50 suojakertoimen.