IMG_2102

Pitkin vuotta olen pysähtynyt hämmästelemään ja tuntemaan kiitollisuutta kuinka mielettömiä ihmisiä, ystäviä ja tuttuja, mun elämässä on. Ihan erityisesti tänä vuonna olen saanut tuntea sen kuinka järkyttävän suuri voima noissa suhteissa muihin ihmisiin on. Niin hyvässä kuin pahassakin, mutta ihan erityisesti siinä hyvässä.

Olen tuntenut itseni liki koko vuoden aika uupuneeksi, saamattomaksi, enkä ollenkaan normaaliksi itsekseni. En todellakaan uskalla edes ajatella missä olisin nyt, jos elämässäni ei olisi kaikkia heitä, jotka ovat kannatelleet ja nostaneet silloin, kun sitä on eniten tarvinnut. Olleet siinä myös silloin, kun kuvittelin etten oikeastaan tarvitse mitään. Tai oikeastaan, tajuan vasta nyt näin jälkikäteen kuinka loppu olen ollut, sillä se että ympärilläni on koko ajan ollut perhettä ja ystäviä on saanut tämän vuoden tuntumaan niin usein aivan järkyttävän hyvältä- unohtamaan kaiken sen, mikä on vielä pielessä tai kesken.

46BAAE90-831C-4042-A16A-46187DA81939

Ei ole sanoja kertomaan kuinka kiitollinen olen ollut niistä kaikista viesteistä, puheluista, lounaista, pitkistä illoista, yökyläilyistä, halauksista ja kuulevista korvista- mitä olen vuoden varrella kohdannut. Puhumattakaan ystävistä, joiden nurkissa olen saanut asua, ja kainalossa nukkua. Tai kuinka hyvilläni olen ollut sekä niistä vanhoista ystävistä (jotka tietävät aivan kaiken, ja potkivat eteenpäin, patistelevat hoitamaan asioita ja puhuvat suoraan- silloinkin kun olisi ehkä kaivannut sokerikuorrutettua höttöä. Mutta kyllähän me tiedämme, ettei sellainen tee oikeasti hyvää kenellekään) ja sitten niistä tuoreemmista ystävistä, joiden kanssa on voinut hetkeksi unohtaa aivan kaiken tapahtuneen ja keskittyä vain siihen, mitä oli siinä ja silloin. Olen tarvinnut noita molempia. Ja tuntenut itseni niin onnekkaaksi kun juuri niitä olen saanut.

0984D75F-6DB3-45F2-AFD8-4A54467A3D9D3B098D09-3B61-4B95-A0B7-A7149BF7FA1E

Olen ehkä joskus täällä maininnutkin, mutta meillä oli Roman kanssa todella tiivis yhteinen kaveriporukka, jonka yhtä vahvoja osia olimme me molemmat. Voin myöntää nyt ja tässä jännitäneeni, kuinka sen kaiken käy, kun me eroamme. Vaikka olemmekin hyvissä väleissä, meillä on pitkä yhteinen historia ja mikä suurinta: meillä on yhteinen lapsi, niin silti tuntui ainakin tuolloin alkuun, että voisi olla liikaa törmätä toiseen jatkuvasti sellaisessa kontektissa, jossa me olimme liki yhdeksän vuotta olleet aina yhdessä- parina. Ja sanomattakin selvää, että ero luonnollisesti vaikutti siihen millä tavalla vietämme aikaa tuon ystäväporukan kanssa, mutta onnekseni voin sanoa ettei tuo ero kuitenkaan oikeasti ole vaikuttanut niihin yksittäisiin ihmissuhteisiin oikeastaan millään tavalla, vaikka sitä sellaista koko kaveriporukan kesken tapahtuvaa olemista onkin nykyään ihan huomattavan vähän.

Tietysti myös tämä muuttunut elämäntilanne on vaikuttanut ystävyyssuhteisiin: on lähentynyt niiden ihmisten kanssa, jotka jakavat samaa. On tuntunut helpolta ja turvalliselta se, ettei ihan kaikkea tarvitse selittää auki, ja toinen ymmärtää silti. Ja kaikkein eniten olen ehkä kaivannut viime aikoina sitä tunnetta, etten ole tässä tilanteessani yksin, vaikka aika usein siltä tuntuukin.

F4CCC440-3065-4BBB-91C3-711B90691A3A

Tuntuu kutkuttavalta astella uuteen vuoteen, sillä tiedän että se tulee aivan miljoonan prosentin todennäköisyydellä olemaan parempi kuin tämä mennyt vuosi. Tiedän, että elämässäni on sellaisia ihmisiä, jotka saavat minut päivittäin nauramaan, tuntemaan itseni arvokkaaksi ja luottamaan siihen että kaikki menee lopulta aivan hyvin, ehkä paremminkin.

Kiitos kaikki te siinä vieressä.
Rakastan niin, että vähän sattuu.

Ja kulinaristikissat; voidaanko pliis pian pitää viikonlopun mittainen mökkiretriitti vain me kymmenen? Niin, että kaava olisi sama kuin edelliselläkin reissulla: jokainen itkee vuorotellen hankalia suhteita (perhe- tai pari- tai äiti- tai mitätahansasuhteita), sen jälkeen soitetaan 16 kertaa putkeen Anna Naklabin Supergirl ja voimaannutaan niin, että tuskin pysytään nahoissamme. Sen jälkeen pidetään vuorotellen musiikkiesityksiä koreografioineen, asuineen kaikkineen, jonka jälkeen pidetään tietysti mökkiolympialaiset, jotka tietysti häviän ja jotka Ruusa tietysti voittaa. Kaiken sen välissä syödään niin hyvin, että järki on lähteä. Vähän viiniäkin saattaa kuulua asiaan. Samoin kuin sauna ja palju. Ja se, että joku urpo juoksee laituria pitkin uimaan ottamatta ensin selvää, kuinka syvää siellä laiturin päässä on. Ei nimittäin ollut.

Sitten lähdetään kotiin. Niin että kotimatka autolla kestää mielellään enemmän kuin viisi tuntia, niin että ehtii kaikessa rauhassa laulaa läpi Tauskit ja muut Suomi-musiikin kuninkaat.

E3B8D5CA-AF4B-420E-9501-E1F33879919E

Loppuun vielä kuva, joka on kuvana kaikkea muuta kuin laadukas, mutta joka saa jokaisella katselukerralla jotain lämmintä läikähtämään tuolla jossain. Tämä kuva on otettu vahingossa Frank Oceanin keikalla Flow:n sunnuntaina. Olin ollut enemmän ja vähemmän sydän särkyneenä tuota edeltävät pari viikkoa, mutta jotenkin kummasti tuon päivän ja ihan erityisesti tuon keikan aikana koin jotain sellaista joka eheytti niin sielun kuin sydämmenkin; pyyteetöntä rakkautta. Välittämistä. Läsnäoloa. Todellista ystävyyttä.

Olin katsomassa tuota keikkaa kolmen rakkaan ihmisen kanssa, ja tässä kuvassa näistä ihmisistä jokainen pitää minusta kiinni jotenkin. Niin etten ollut edes tajunnut sitä ennen kuin näin tämän kuvan. Olivat vain siinä, ja pitelivät kiinni. Ihan niin kuin ovat tehneet viimeiset vuodet. Kiitos.

Ei muuta.

 

Processed with VSCO with f2 preset

Vaikka olenkin aina ollut suhteellisen tyytyväinen siihen miltä näytän, ja millaiseksi itseni kehossani tunnen. Yhden asian kuitenkin jos saisin noin vain sormia napsauttamalla muutettua olisi se ehdottomasti iho, kasvojen iho. Sen kanssa olen tuskaillut enemmän ja vähemmän oikeastaan aina sieltä murrosiästä asti. Kiinnitän uusissa, ja vanhoissa tutuissakin ihmisissä varmaan poikkeuksellisen paljon huomiota juuri ihoon, ja ihan aidon, näkyvän kateellisena silmäilen teitä, joiden iho on kuulas ja kaunis ilman meikkiäkin. Sellaisen minäkin tahdon.

Ihoni reagoi herkästi oikeastaan aivan kaikkeen: siihen kuinka nukun, mitä ja miten syön ja millaisia tuotteita käytän. Se ei anna kyllä piiruakaan elämäntavoissa anteeksi. Kuluneen vuoden unettomuus, surkeat ruokailutottumukset, vähäinen liikunta, huolet ja kivut näkyvät kaikki todellakin kasvojen iholla: epäpuhtauksina, juonteina ja uurteina, kimmottomuutena ja sameutena. Vaikka tuotteet, joita käytän olisivat kuinka tykkejä tahansa ei niidenkään teho yksinään riitä korjaamaan tuota kaikkea.

 

Processed with VSCO with f2 preset Processed with VSCO with f2 preset

Teistä moni jo tässä vaiheessa tietääkin, että olen kokeillut ihooni todella monenlaista. Toisinaan saanut apua, toisinaan vain pahentanut tilannetta. Selvää kuitenkin se, että olen avoin kaikelle, jonka ikinä vain voisin kuvitella tekevän iholleni hyvää. Niiden oikeiden elämäntapojen lisäksi siis. Tämän yhteystyön tiimoilta pääsin kokeilemaan Swiss Clinicin useita palkintoja voittanutta Skin Renewall- ihonhoitoa, joka koostuu Skin Roller- ihorullasta ja Rejuvenating Serumista, ja jonka jokainen meistä voi tehdä kotona.
Olin kokeillut mikroneulauasta hoitolassa aiemminkin, ja tiesin sen tehot. Halusin ehdottomasti kokeilla myös tätä helpompaa (ja krhm halvempaa) kotona itse tehtävää neulausta. Nyt testailua on takana vasta muutama viikko (ensin rullailin ihoa viitenä iltana peräkkäin ja sen jälkeen pidin yhtä monen päivän pituisen tauon), joten nyt en osaa sanoa muuta kuin sen että ihon värissä ja tekstuurissa (tämä tuskin on oikea sana, mutten keksinyt parempaakaan, joten menköön) tuntuu selvä ero. Iho on sävyltään tasaisempi, ja tuntuu huomattavasti (siis ihan todella huomattavasti) elastisemmalta ja kimmoisammalta. Muutaman ensimmäisen päivän jälkeen leukaperiin nousi pienen pieni epäpuhtauksia, mutta kuulin että kuuluvat asiaan: iho alkaa puhdistautua, ja pistää ulos sen mikä ulos kuuluu.

collage Processed with VSCO with f2 preset

Mitä tuo ihoneulaus sitten tekee:
Tuossa Skin Rollerissa on 540 kirurgin teräksestä valmistettua pienen pientä mikroneulaa, jotka tekevät rullatessa iholle tuhansia ohuita mikrokanavia. Eli selkokielellä rikkovat ihon pinnan (mutta niin mikromaalisen minimaalisesti, ettei sitä silmillä voi tietenkään mitenkään nähdä) ja lähettävät näin ollen viestin aivoille, että iho on korjattava, sen on uusiuduttava. Tuo neulaus siis lisää kollageenin tuotantoa, parantaa verenkiertoa ja näin ollen vaikuttaa ihon rakenteeseen. Tuo Skin Roller ja Rejuvenating Serum yhdessä mahdollistavat siis uusien ihosolujen syntymisen sekä kollageenin tuotannon kasvun, joiden myötä ihosta tulee hehkuvampi, joustavampi ja kimmoisampi. Nuorempi ja terveempi toisin sanoen siis.

Tätä Swiss Clinicin Skin Rolleria voi käyttää useimpiin ihon ongelmien hoitoon: sitä voi käyttää ennaltaehkäisemässä ikääntymisen merkkejä ihossa, ja häivyttää jo niitä syntyneitä juonteita ja uurteita, hoitaa aknearpia, pitää mustapäät loitolla, pienentää ihohuokosia sekä heleyttää ja muutta kasvojen ihoa kimmoisammaksi.

Kaikkein pahimpaan akneen ja tulehtuneen ihon hoitoon tätä en kuitenkaan suosittelisi. Eikä tuolla rullalla suositellakaan neulattavan niitä tulehtuneita kohtia ihossa, jotta ne eivät leviäsi, vaan tuolla suositellaan rullailemaan vain niitä ns.terveitä, hyvin puhdistettuja kohtia ihossa.

 

Rullan käyttäminen on todella helppoa. Ensin on tärkeää puhdistaa kasvojen iho huolella, samoin kuin tietysti itse rullakin. Rullaile haluamaasi aluetta muutaman minuutin ajan useisiin eri suuntiin jonka jälkeen levitä tuolle alueelle välittömästi (puhtailla sormilla tietysti) Swiss Clinicin Rejuvenating Serum. Se imeytyy iholle todella tehokkaasti kun iho on ikäänkuin auki, ja se pääsee suoraan sinne syvemmälle kuin vain ihon pintakerrokseen, joten sen vaikutuksetkin ovat huomattavan pätevät. Tuon seerumin tarkoituksena on rauhoittaa ja kosteuttaa ihoa ja palauttaa sen luonnollinen kosteustasapaino ja vauhdittaa ihon luonnollista kollageenin tuotantoa. Näitä kahta tuotetta (rullaa ja tuota seerumia) ainakin itse ehdottomasti suosittelisin käytettäväksi yhdessä maksimaalisen hyödyn ja tulosten saavuttamiseksi.

Processed with VSCO with f2 preset Processed with VSCO with f2 preset

Kun olet rullannut kasvoiltasi haluamasi alueet on erittäin tärkeää muistaa puhdistaa tuo rulla jokaisen käyttökerran jälkeen. Puhdistaminen on tehty helpoksi tuolla Swiss Clinicin Sanitizing Spraylla, joka antibakteerinen suihke ja kehitetty juurikin tuon rullan puhdistamiseen, mutta sitä voi käyttää myös suoraan kasvojen iholle. Suihke sisältää Aloe veraa ja E-vitamiinia ja siinä on ihanan raikas sitruunainen tuoksu.

Itse rullaan kasvot aina iltaisin silltä nuo hoidetut alueet punoittavat aina hieman hoidon jälkeen. Lisäksi olisi suositeltavaa, että iho saisi tuon hoidon jälkeen hengittää, eikä esimerkiksi meikkiä tule missään tapauksessa laittaa kasvoille heti hoidon jälkeen. Mitä pidempään iho saa hengittää vapaasti, sen parempi. Ihon uusiutuminen on muutenkin kiihkeimmillään öisin ja syvässä unessa, joten siltäkin kannalta tuo iltainen rullailu on tulosten kannalta optimaalisin ajankohta.

 

Processed with VSCO with f2 preset

Voisin muutaman kuukauden päästä raportoida lisää siitä millaisia vaikutuksia tällä säännöllisellä neulauksella ja tuon seerumin käytöllä ihooni on. Toivon, ja oikeastaan aika hartaasti uskonkin, että merkittäviä.

Palataan siis muutaman kuukauden kuluttua asiaan. Näin muutaman viikon käytön jälkeen ehdottoman lämmin suositus erityisesti kaikille meille ja teille, jotka ovat juuri hiljattaen tajunneet että eivät ole enää 20 vaan 30, ja ainoa asia mistä sen huomaa on kasvojen iho. Okei, ei ehkä ainoa, mutta yksi näkyvimmistä ainakin.

Nyt joulun kunniaksi saatte muuten kaikista tilauksista -30% alennuksen, kun ostosten loppusumma ylittää 50€.

FF62A5F2-F94F-4B73-9F65-FED12268C388ABC7AA43-34BA-4EE5-BD27-80C8234C40F4

– valvonut aivan liian pitkään
– Syönyt enemmän kuin kuusi pizzaa
– Ikävöinyt Albaa aivan järkyttävästi
– Käynyt neljässä asuntonäytössä saamatta niistä yhtäkään
– Turhautunut
– Juhlinut 100- vuotiasta suomea Basson itsenäisyyspäivän vastaanotolla- Voinut suunnilleen joka toinen päivä vähän paremmin, joka toinen päivä vähän huonommin, mutta suurimmaksi osaksi silti ihan vaan voinut melko huonosti (fyysisesti siis)
– Aivastanut 13 kertaa putkeen
– Ollut väsyneempi kuin miesmuistiin

1CD15341-8C0F-4EC2-ADC4-AD52EC05AD48
8130BB9C-4231-41E8-B962-2852B8A48E62

– Syönyt niiden kuuden pizzan lisäksi muutenki paljon enemmän kuin aiemmilla viikoilla
– Pelannut korttia ainakin noin kuusi tuntia ja hävinnyt niistä peleistä suunnilleen 100%
– Rakastunut Helsinkiin vielä vähän lisää
– Nähnyt harvinaisen vähän ystäviä verrattuna tavalliseen viikkoon
– Kuvitellut, että tämä kuvien keltainen tekoturkki on minun, eikä Saran

CDC72E98-FEA5-4DD5-8E0D-5D7D19E477AD9071A726-8EE3-478B-A050-AD020F30D977

– Pahoittanut mieleni tavallista herkemmin
– Saanut aamiaisen sänkyyn melkein viikon jokaisena päivänä
– Ikävöinyt vanhoja ystäviä
– Löytänyt innon pukeutumiseen, kirjoittamiseen ja valokuvaamiseen taas uudestaan
– Saanut käsiini Elena Ferranten Napoli-sarjan toisen osan!!!!!!!!!!
– Ollut huolissani tulevaisuudesta, ja siitä kuinka osaan järjestää meille kahdelle sellaisen elämän kuin tahdon ja ansaitsemme
– Ikävöinyt Albaa vähän lisää

– Antanut anteeksi asioita, joita en uskonut voivani antaaz

– Ollut kaikesta huolimatta, ja ehkä juuri siitä syystä, silti aika tosi onnellinen ja kiitollinen. Luottavainenkin.

Hyvä viikko, sanoisin. 8+.

Mites siellä? Oliko millainen?

Processed with VSCO with f2 preset

Hei!

Mitä kuuluu?
Vai onkohan siellä enää ketään? En ihmettelisi yhtään, jos ei, sillä postaustahti (niiden harvakseltaan tulleiden sisällöstä nyt puhumattakaan) on ollut kaikkea muuta kuin kiitettävä. Sanon sen nyt tässä ääneen, mutta palaan aiheeseen vielä paremmin myöhemmin, mutta olen ollut aika hiton uupunut ja rikki. Kaikki voimat ovat menneet ihan siihen tavalliseen arjen pyörittämiseen, eikä oikeastaan mihinkään muuhun ole ollut voimavaroja.
En olisi koskaan osannut kuvitella millaisia tilanteita, tunteita ja haasteita tämä avioeron jälkeinen vuosi voisi tuoda mukanaan. Olen yllättynyt, hyvässä ja pahassa, niin monta kertaa, ettei kymmenenkään ihmisen varpaat ja sormet riittäisi niiden laskemiseen.

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

 

 

 

 

On tuntunut hankalalta kirjoittaa tänne mistään mitään, kun ei ole halunnut avata sitä, miten oikeasti menee. Ja sen vuoksi on tuntunut jotenkin epärehelliseltä tai tekopyhältä kirjoittaa vain silloin kun kaikki on hyvin, elämä tuntuu ihanalta. Ja toisaalta en ole myöskään osannut kirjoittaa mistään kevyemmästäkään. Niitä näitä, tiedättehän.

Juuri nyt tuntuu kivalta ja hyvältä. Siltä, että asiat todellakin järjestyvät kunhan ne vain järjestää. Voin myöntää, että meikäläinen on lähinnä istunut ja odotellut, että asiat jotenki itsekseen tuosta noin vain järkkääntyvät kunhan vaan uskon ja toivon. Mutta ehei, asioiden eteen täytyy tehdä aktiivisesti töitä myös itse. Hitosti niitä töitä. Kyllä. 29 vuotta täytyi kulua, jotta ymmärsin jotain niin yksinkertaista. Mutta parempi myöhään kuin jne.

000F226B-C287-4445-AC5C-662B0033ED0EProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Tämä viikko tulee olemaan se aktiivisen tekemisen ja asioiden eteenpäin viemisen viikko. Olen päättänyt jo nyt, että jos tämä vuosi 2017 oli monilta osin elämäni hirvein (mukaan mahtui tietysti myös älyttömän paljon kaikkea hyvää ja ihanaa. Erityisesti kaikki ne ja te ihmiset), niin vuosi 2018 tulee olemaan jotain aivan muuta. Ja sen päätöksen pitääkseni aion tehdä aivan hitoksee niitä hommia. Nyt, kun niitä voimia taas on.

Sellainen kutina, että tästä viikosta ja koko loppuvuodesta tulee aivan hyvä, kunhan siitä vain tekee sellaisen.

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Kuvitus ei liity tekstiin sitten niin mitenkään, paitsi niin että tuossa paikassa on tapahtunut aina hyviä juttuja. Jokaisella käyntikerralla. Viime kerralla tapasin siellä tyypin, jonka kanssa kaksi, tai ehkä kolmekin tuntia meni noin kymmenessä minuutissa. Ihmisen, joka on jo aika lailla siellä, mihin olen itsekin ajatellut mennä. Ja ihmisen, jonka kanssa kaikki tuntui aika mahdolliselta. Katsotaan mitä kaikkea me vielä yhdessä keksimme. Kuulette siitä sitten varmasti.

Ainiin, ja noissa tiloissa (Tarkk’ampujankatu 4) toimii muuten nykyään ainakin vuoden loppuun asti Happy Waffle Helsinki, jonne ajattelin suunnata ihan pian. Koska. Miettikää nyt: onnelliset vohvelit. Tarvitsen todellakin yhden sellaisen.

 

EDIT // Jodelissa oli kuulemma naureskeltu sille, kuinka tämä on noin viides samanlainen postaus minulta vuoden sisään, vaan eheeei, luulen että luku on jossain lähempänä kymmentä kyllä jo :-D