B90D70F8-D8AF-419E-96AD-C6F0F61A76E9

Ihoasioilla taas päivää.
Kenellekään postauksiani edes silloin tällöin lukevalle on tuskin jäänyt epäselväksi, että meikäläisen (kasvojen) iho ei todellakaan ole sieltä helpoimmasta tai parhaimmasta päästä. Kuvitelkaa päässänne kaikki mahdolliset ihoon liittyvät ongelmat ja voin luvata että minulta löytyy tai on löytynyt niistä ainakin n.80%. Että niin hyvin kuulkaas.

Viime syksynä sain riesakseni hormonaalisen aknen. Se oli uskoakseni aika monen asian summa. Kärsin tuolloin stressistä, unettomuudesta, olin lopettanut imettämisen alkuvuodesta, eivätkä elämäntavatkaan olleet ihan sieltä terveimmästä päädystä. Siihen sain kuitenkin onnekseni melko pian apua niin hormonaalisesta ehkäisystä kuin niistä aiemmin mainitsemistani essen kasvohoidoista ja tuotteistakin. Tuo hormonaalinen akne jätti kuitenkin erityisesti poskiini jälkensä, joihin eivät tuntuneet tehoavan oikein mitkään tuotteet tai hoidot. Arvet olivat ja pysyivät.

Mutta sitten. Sain muutama kuukausi sitten Jolielta testiin muutaman tuotteen itselleni entuudestaan tuntemattomalta Isla Apotecharylta (kaikki sarjan tuotteet ovat vegaanisia, eikä niitä ole testattu eläimillä), joista olin Jolien työntekijän Hannan hehkutuksen perusteella melkoisen vakuuttunut jo ennen tuotteiden kokeilua. Ja nyt vajaa kaksi kuukautta tuotteita ahkerasti ja tunnollisesti käyttäneenä voin kertoa niiden todellakin lunastaneen ne suhteellisen korkealla olleet odotukseni.

73B7F1D0-737E-4038-B29F-112F31D8E24A

5F6F7E8C-A2D9-441B-99B2-AEC0FEB5A08F

”Tämä ravitseva ja vahvistava kasvoöljy on kehitetty erityisesti tukemaan ihon paranemista, häivyttämään ja syntyneitä arpia sekä vähentämään ja ehkäisemään esimerkiksi aknen ja näppyjen jättämiä jälkiä ihossa. Immortelle on voimakkaasti ihoa uudistava öljy, joka yhdessä sitruunan ja rosmariinin eteeristen öljyjen kanssa vähentää arpien näkyvyyttä. Seerumin pohjana on käytetty korjaavaa ja kirkastavaa ruusunmarjaöljyä sekä auringonkukkaöljyä, joka auttaa palauttamaan kosteuden kuivaankin ihoon. Öljyseos sopii kasvojen lisäksi käytettäväksi myös vartalon iholle kaikenlaisten arpien, naarmujen ja esimerkiksi psoriasiksen jättämien jälkien hoitoon. Sopii kaikille ihotyypeille, ihanteellinen erityisesti akneiholle”

Tuota Immortelle öljyä olen hieronut kasvoilleni kuuliaisesti joka ilta, ja sen ansioista oikean posken arvet (jotka ilmeisesti ovat siis olleet vähemmän syviä, kuin vasemman) ovat hävinneet lähes kokonaan, ja vasemmankin puolen tilanne on huomattavasti aiempaa parempi. Vihdoinkin on siis löytynyt tuote, joka ihan oikeasti toimii. Ah!
Harmittaa etten tajunnut ottaa tilanteestani ennen-kuvia, koska mikään ei mielestäni ole vakuuttavampaa kuin tulokset, jotka voi nähdä ihan omin silmin.

D4FDE2AE-1808-4ABF-8D1E-E7637B6C1A1F

Kun menin käymään Joliella muutama kuukausi sitten oli kasvojen iho jotenkin ihan erityisen ärtynyt, sellainen että sen olemassaolon todellakin tunsi koko ajan. Jostain kiristi, toisaalta kutisi. Kasvoit punoittivat. Yhdessä Jolien ammattitaitoisen henkilökunnan kanssa valittiin minulle tuotteita, jotka ihan erityisesti rauhoittaisivat kasvojen ihoa. Nämä kaksi (tuo Imortelle öljy ja tämä kirkastava kasvonaamio) ovat tehneet juuri sitä. Olen ehkä täälläkin joskus maininnut kuinka rakastan kuorintoja ja naamioita. Ja tämä naamio tuntuu melkein niiltä molemmilta. Naamio on siis jauhemaisessa muodossa, ja seos sekoitetaan siis jokaisella käyttökerralla itse. Koostumus jää (veden määrästä riippuen tietenkin) vähän rakeiseksi, jolloin naamiota pois pestessä saa lisäksi sen kuorinnan ilon, ainakin osittain.

”Kookosmaito, santelipuu ja kurkuma luovat tehokkaan, öljyttömän seoksen, joka kaunistaa ja kirkastaa ihoa. Kookosmaitojauhe sisältää A- ja C-vitamiineja, kalsiumia, rautaa ja proteiineja, jotka rauhoittavat ja pehmentävät ongelmallista ihoa sekä auttavat palauttamaan kosteuden ihoon. Punainen santelipuu on erinomainen ainesosa rasvaisen ihon hoidossa, se imee liiallista talia ja auttaa vähentämään epäpuhtauksia. Yhdessä tulehduksenvastaisen kurkuman kanssa se vähentää kaikkia ihoärsytyksiä aina aknesta auringon polttamiin. Santelipuu auttaa lisäksi supistamaan ihohuokosia ja tasoittamaan ihoa. Kurkuma vähentää punoitusta ja tulehdusta ihossa. Tämä jauhenaamio on helppo räätälöidä ihon tarpeiden mukaan sekoittamalla naamio veden sijaan esimerkiksi hunajan tai kukkaisveden kanssa. Sopii kaikille ihotyypeille. Vegaaninen tuote”

Näiden kahden huipputuotteen lisäksi pesulaukustani löytyy muutama muukin uusi tulokas, jotka ovat muutaman kuukauden käytön jälkeen nostaneet itsensä varsin korkealle meitsin parhaat kosmetiikkatuotteet– listalla. Niistä lisää myöhemmin.

*tuotteet saatu

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Kesä on ”vähän” vienyt mukanaan. Elämä rytmittyy nyt niin vahvasti viikkoihin. On tämä kuluva viikko Alban kanssa, ja sitten on se tuleva viikko ystävien kanssa. Tuntuu, että molemmat viikot vain humisevat ohi. Viikot yksin lapsen kanssa tuntuvat yhtäkkiä vain ohikiitäviltä hetkiltä. Nytkin mietin tässä, että voiko ihan todella olla taas perjantai sillä sehän oli juuri toissapäivänä? Ja sitten ne toiset viikot, nekin kiitävät ohi nopeammin kuin ajan tahtoisi, vaikka tuntuvatkin sen jatkuvan ikävän ja joutilaisuuden vuoksi edes aavistuksen pidemmiltä kuin nämä äiti-viikot. Silti. Tuntuu käsittämättömältä, että kesää on mennyt jo kuukausia. Silti edelleen jotenkin vähän odotan sen alkamista. Enkä edes oikein ymmärrä mitä tai miksi odotan? Ehkä parempi vain lakata tekemästä niin ja alkaa ihan itse toteuttaa sitä kesää. Juuri sitä kesää, josta on haaveillut.

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Tämä viime viikon sunnuntai oli ehdottomasti yksi tämän kesän hienoimpia. Istuimme tulikuumilla kallioilla katselemassa merta ja ohilipuvia purjeveneitä. Tilasimme pizzaa, viini oli (ja pysyi) kylmää ja sitä oli riittävästi. Seurana kaksi rakkainta ystävää. Vielä iltakahdeksaltakin oli niin kuuma, että teki mieli uimaan. Tuntui ihan siltä, kuin ei olisi ollut Suomessa ollenkaan, vaan ihan jossain muualla. Lomalla kaikesta arkipäiväisestä. Tuolla aivan kaikki oli aivan todella hyvin. Päivän kääntyessä iltaan laskeva aurinko värjäsi koko maiseman niin käsittämättömän kauniiksi, että olin pakahtua. Tuntui melkein liialta tuo kaikki. Että miten jotain näin hyvää ja kaunista voi edes olla. Nuo ystävät tuossa vierellä ja tämä lämmin kallio tässä jalkojen alla. Elän vieläkin tuolla illalla. Ja tiedän, että heti ensi viikolla tai miksei vaikka jo huomenna, tuollaisia iltoja, päiviä ja hetkiä on tulossa lisää. Kunhan vain annan. Muistan pysähtyä, nähdä, olla läsnä ja valmis vastaanottamaan. Ja juuri sitä aion olla.

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Processed with VSCO with f2 preset

Pahoittelen jo nyt sitä, että viime aikoina postausaiheet ovat pyörineet tämän yhden ja saman teeman ympärillä. Lupaan skarpata heti, kun skarppauksen aika on. Toivottavasti pian. Esimerkiksi heti ensiviikolla, lupaan että silloin tänne tulee reilusti postauksia joiden sisältö on muutakin kuin tämä uudehko elämäntilanne tai siihen liittyvät fiilikset. Nyt alkaa tuntua jo ihan itsestänikin siltä, että eiköhän tätä kaikkea ole jauhettu aivan riittämiin. Mutta jos nyt vielä yhdestä asiasta vähän ennen kuin suljemme tämän aiheen (hetkeksi ainakin), nimittäin siitä, kuinka koko elämä tuntuu yhtäkkiä jakautuneen kahteen. Tuntuu siltä, ettei ole enää sellaista yhtä ja samaa, tasaista elämää, joka noudattelee päivästä toiseen sitä tiettyä tuttua kaavaa, vaan yhtäkkiä tuntuukin olevan kaksi erillistä elämää, ja erilaisia rooleja. Yhtenä viikkona olen äiti. Äiti, joka on kotona lapsensa kanssa. Herää aamulla kello seitsemän leikkimään pehmoleluilla lääkäriä (samaa leikkiä, samoilla vuorosanoilla on leikitty pian kuukauden päivät….), kertoo kuusikymmentä kertaa päivässä miksi täytyy pukeutua, syödä, käydä vessassa, pestä hampaat, tulla alas pöydältä ja olla varovainen. Halaa, suukottaa ja silittää hentoja hiuksia, pitää kädestä, ottaa syliin ja puhaltaa. Lukee iltaisin saman sadun vähintään neljästi ja nukkuu yönsä väistellen pientä ihmistä, joka onnistuu aina valloittamaan sängystä suurimman osan. Niinä viikkoina, kun olen Alban kanssa en ole juuri muuta kuin äiti. Ihan jokaisella solulla, jota minussa on.

imageimage

Ja sen viikon jälkeen tulee toisenlainen viikko. Sellainen jolloin olenkin yhtäkkiä vastuussa vain itsestäni. Voin tehdä mitä vain, milloin vain, missä tahansa. Mennä nukkumaan ja herätä koska haluan. Lähteä spontaanisti yöuinnille, kaupunkilomalle, tanssimaan tai pyöräilemään. Voin nähdä ystäviä niin paljon kun vain jaksan. Niinä viikkoina kun Alba on isällään tuntuu siltä kuin en olisi äiti oikeastaan ollenkaan. Yhtäkkiä se rooli ei näyttele mitään konkreettista osaa päivissäni. Tottakai ajattelen Albaa jatkuvasti, kyselen kuulumisia face timella ja viesteillä, mutta silti, äitiys ei näy konkreettisesti noiden päivien arjessa. Ja se tuntuu erikoiselta. Vähän pahalta. Se oli jotain sellaista, johon en ollut osannut valmistautua. Että eron myötä, sitä joutuu eroon myös lapsestaan. Siihen on kyllä tottuminen. Tähän kaikkeen on. Mutta juuri nyt, otan kaiken ilon irti tästä omasta ajastani ja lähden muutamaksi päiväksi Kööpenhaminaan. Ihan vaan koska voin. Ilman sen kummempaa säätöä. Ja keskiviikkona saan sitten olla taas äiti. Uusin voimin.

image

Olen ajatellut aika usein tämän kuluneen vuoden aikana, että noniin nyt alkaa mennä jo vähän paremmin. Ja aina n.viikko sen sanomisen jälkeen olenkin saanut huomata ettei pohja ollutkaan siellä missä aiemmin kuvittelin sen olleen vaan noin metrin vielä siitä alempana. Ollut kyllä sellaista tunteiden vuoristorataa kaikki nämä kuusi kuukautta, että huh. Hengästyn jo ihan pelkästään kaikkien niiden tunteiden ajatellusta.

Nyt menee kuitenkin oikeasti jo aika kivasti. Elämä, tämä monin tavoin väliaikainenkin, alkaa hiljalleen asettua uomiinsa. Tuntuu vähän siltä kuin näin olisi ollut jo pitkään. Välillä yksin lapsen kanssa oleminen väsyttää enemmän kuin kehtaan edes myöntää, ja sitten taas toisaalta väsyttää se ikävöiminenkin. Ja sattuu. Tuntuu aina toisinaan niin, että korvissa soi. Kun on ollut yksin lapsen kanssa vaikka kahdeksan päivää, niin viimeisenä päivänä ennen lapsen isälleen viemistä alkaa jo todellakin odottaa sitä omaa aikaa. Ja sitten kun sitä saa, niin ensimmäiset kolme päivää menee aivan järkyttävissä omatunnontuskissa ja ikävässä kärvistellessä. Silmien takana kirvelee ja kurkku kuristaa suurimman osan päivästä. Mutta olen kuullut, että tämä kaikki kuulemma helpottaa ajan kanssa. Kaikkeen tottuu; yksin oloon ja ikävään ainakin. Syyllisyydestä ja huonommuuden tunteesta en osaa sanoa, mutta tuskin.

Mutta niin siis, nyt kuitenkin väsyttää jo huomattavasti aiempaa vähemmän. Iloa, naurua ja sellaista kokonaisvaltaista hyvää oloa on jo huomattavan paljon. Kaikesta selviää, ja kaikesta tästä on mahdollisuus ottaa opikseen, kasvaa entistä paremmaksi ja ehommaksi. Työtä se vaatii, apuakin aivan varmasti mutta tiedän jo nyt etten ole enää se sama ihminen, joka ennen tätä kaikkea olin. Ja siitäkin olen kiitollinen.

imageimage

Tuntuu ihanalta tämä tuleva kesä, kaikki se mitä se on tuomassa mukanaan. Kaikki se minkä olen jo kalenteriin ylös kirjannut mutta aivan erityisesti kaikki se, josta minulla ei ole vielä hajuakaan. Sillä juuri sellaiselle olen tarkoituksella halunnut jättää elämääni sijaa. Raivata tieltä pois kaikkea sellaista, joka ei enää tunnu samalla tavalla tärkeältä, kuin vielä joskus. Yrittänyt kiinnittää huomiota siihen kenen kanssa aikaani vietäni ja tahdon elämääni jakaa. Pitää lähellä niitä ihmisiä joista voimaannun, ja jättää loitomalle ne, jotka saavat tuntemaan kaikenlaista epämääräistä huonoa oloa. Ja voin kertoa, että kaikki tuo on tehnyt hyvää. Niin hyvää.

Nyt voin jo hyvillä mielin sanoa, että sen kaikkein pahimman yli on jo menty. Elämä tuntuu juuri nyt oikeastaan ihan hurjan kivalta.