Processed with VSCO with f2 presetcollage

collage4Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset collage3Processed with VSCO with f2 preset

Voihan Hanko. Melkeen nolottaa kirjoittaa tämä tähän ihan tälleen avoimesti kaikkien luettavaksi, mutta kirjoitan silti: en ollut koskaan ennen eilistä käynyt Hangossa. Siis koskaan. Milloinkaan. Enkä ollut edes ajatellut, että sinne pitäisi joskus päästä. Siis ennen kuin eilen. Sain aamulla siskolta viestin, että lähdemmekö Alban kanssa hänen ja lastensa seuraksi päiväksi Hankoon. Ja kuten kuvista näkyy, niin lähdimme. Ja mikä päivä. Tuntui ehkä kolmatta kertaa tänä kesänä ihan oikeasti siltä miltä Heinäkuussa kuuluukin: kesältä. Elimme päivän jäätelöllä ja pizzalla. Niin ja tietysti sillä auringolla, koska tottahan toki se porotti lähes pilvettömältä taivaalta koko päivän.

Ihana päivä. Sellainen, ettei yksikään ikävä ajatus tavoittanut. Tänne on ehdottomasti päästävä tänä kesänä vielä uudestaan. Yksin tai ystävien kanssa. Ehkä molempia. Seuraavalla kerralla menen vain päivän sijaan ainakin kolmeksi.

Nyt ravistelen vaatteista ja hiuksista eilisen hiekat ja alan valmistautua viikonloppuun. Vanhemmat lähtivät viikonlopuksi reissuun, joten KÄTY! (kuinka ihanaa, että voi vielä melkein kolmekymppisenä sanoa näin ja tarkoittaa omia vanhempiaan eikä esimerkiksi miestä ja lapsiaan…). Ajattelin kutsua kaikki parhaat ystävät kylään ja viettää lisää niitä eilisen kaltaisia täydellisiä kesäpäiviä.

Ihanaa viikonloppua sullekin!

Processed with VSCO with f2 preset

Tänään on tuntunut aika tahmealta vähän kaikki. Alban nukahdettua oli pakko päästä lenkille. Koko päivän jatkunut harmaus vaihtui yhtäkkiä kesken lenkin sellaiseen seesteiseen, lämpimään sineen ja kirkkauteen. Niin olon kuin säänkin osalta. Oli aivan järkyttävän kaunista. Tai niinhän täällä maalla oikeastaan aina on, mutta äsken ihan erityisesti. Kumpuilevat, tuulessa hiljalleen huojuvat kirkkaankeltaisina hohtavat rypsipellot, laskeva ilta-aurinko ja se sellainen sateen jälkeinen raikkaus. Yhtäkkiä siitä päivän tahmeudesta ei ollut jälkeäkään. Päästin hiljalleen irti kaikista niistä päivän aikana päässä pyörineistä ikävistä ajatuksista. Yksi kerrallaan. Yhtäkkiä mieli alkoikin syöttää tilalle asioita, jotka ovat aivan valtavan hyvin, sellaisia joista ei ehkä aina edes ymmärrä olla kiitollinen ellei erikseen itseään muistuta. Ja siinä niin peltojen keskellä juostessani tämä Parasta Juuri nyt – kirjoitti itse itsensä. Kas tässä kaikki (tai itseasiassa ehkä 1/10 niistä) joka on hyvää juuri nyt.

Processed with VSCO with f2 preset9B77978B-3BAF-4F58-807E-C6CF0A3B5A7AProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetIMG_1268

Ystävät

Joista yksi vastaa puhelimeen aina silloinkin kun kukaan muu ei ole vielä edes herännyt. Yksi, joka majoittaa kokonaiseksi viikoksi toiseen asuntoonsa, jotta saisin olla kerrankin ihan vain itsekseni ja kertoo vielä etten oikeasti ole yksin, vaikka siltä saattaisi joskus tuntuakin. Yksi, jonka näkeminen tuntuu aina siltä kuin tulisi kotiin. Yksi, joka saa aina nauramaan, inspiroitumaan ja jonka kanssa aamuneljä tuntuu aikaiselta. Yksi, joka saa minut tuntemaan itseni paremmaksi tyypiksi kuin oikeastaan edes olen. Yksi, joka silittää tukkaa ja kertoo että me yhdessä pystymme ihan mihin vain, kunhan vain ryhdymme. Tai ystävä, jonka kanssa lähetetään n.175 ääniviestiä päivässä, vaikka koskaan ei oikeastaan edes ole mitään asiaa. Ja yksi, joka on niin täynnä elämää ja valoa, että voimaannun viikoiksi hänen seurastaan. Kaikki te. Ihan jokainen teistä. En ihan rehellisesti tiedä missä olisin ilman teitä. Tai varmaan olisin juuri tässä, mutta en todellakaan tuntisi näin.

Processed with VSCO with f2 preset

Uudet hiukset
jotka tuntuvat niin omilta ja näyttävät minulta, että suurin osa kavereista ei edes huomannut että niille on tehty mitään, vaikka todellisuudessa hiuksista lähti varmaan puolet. Hiusten lisäksi hymyilyttää myös se ihminen, joka näitä hiuksia laittaa.

Processed with VSCO with f2 preset

Iltakylvyt Alban kanssa
Sen lisäksi, että tuon tunnin kylvyn ajan saan hetken hengähtää, niin rakastan sitä tyyppiä joka tuosta lapsesta aina kylvyssä kuoriutuu; hän tanssii, laulaa, näyttelee ja ihan siis todella esiintyy. Venäjäksi tietysti. Ymmärrän sanan sieltä, toisen täältä mutta kokonaisuus jäi aika valjuksi, vaan ei sen väliä. Se draaman määrä välittyy ilman sisällön ymmärtämistäkin. (tässä kontekstissa tuo kuva näyttää ehkä vähän turhankin dramaattiselta. Kerrotakoot siis, että tuo ei ole siis verta, ei edes tekoverta, vaan vaaleanpunaista saippuaa. Ihan niin dramaattisiksi eivät nämä kylpyhetket ole äityneet)

Processed with VSCO with f2 preset

Tämä Samsøe Samsøe:n mekko, jota olen käyttänyt noin 17 kertaa tämän yhden kuukauden aikana.

Alepa-pyörät. Yksi parhaista asioista Helsingissä juuri nyt. Vaikka joka kerta vähän kiroankin sitä, että joudun aina etsimään sitä pyöräparkkia niin pitkään, että kävellen olisin ollut perillä suunnilleen samassa ajassa. Ja ehkä vähän myös sitä, että se pyörän kori on niin surkea, että olen hävittänyt tiputtamalla tänä kesänä jo yhden lempipaidoistani sekä yhden (rumahkon) takin.

FFF6EEC4-BEA4-48C1-9DEA-D5DAA59965F7Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Nämä satumaisen kauniit illat. Ja aamuyöt.
Ne auringonlaskut, joihin kiteytyy kaikki päivän aikana tapahtunut. Niitä, joita on katsellut silloin, kun on tuntunut siltä, että on yksin koko maailmassa, vaikka tasan tarkkaan tietää, ettei todellakaan ole, ja ne yöksi vaihtuvat illat jotka on saanut jakaa seurassa, sylissä ja tietäen olevansa turvassa. Kävipä miten tahansa. Tai ne aamuyöt jolloin on tanssinut itsensä hikeen, nauranut niin ettei ole ihan varma onko se sittenkin itkua. Kävellyt kotiin aamukuudelta, koska ei ole tahtonut päivän ihan vielä päättyvän.

Kesä mummolassa.
Vaikka kotiin palaaminen näin aikuisiällä (erityisesti lapsen kanssa) on ollut monella tapaa kaikkea muuta kuin helppoa ja mutkatonta, niin se on ollut tosi monella tavalla kuitenkin myös aivan valtavan ihanaa. Huoletonta, idyllistä ja kivaa. Pihaa riittää vaikka kolmeksi jalkapallokentäksi, on uima-allas johon huuhtoa päivän pölyt ja murheet (ja jonka reunalla tylsistyä kuoliaaksi, kun Alba jaksaisi heilutella ihan vaan varpaitaan vedessä väsymättä ihan vaikka aamusta iltaan, jos saisi), sauna pellon laidalla, joka lämpeää melkein joka ilta. Äiti ja isä. Kesän kotona asuva pikkuveli. Sisko perheineen ihan vieressä. Koirat. Kesähuone. Lenkkimaisemat. Kaikki tämä on tehnyt myös hyvää, vaikka sietämistä on myös puolin ja toisin ollut.

Processed with VSCO with f2 presetE417B399-CE52-40D4-99F6-442CBFF28053Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Se, että uskalsin myöntää itselleni olevani oikeasti aika hiton rikki ja väsynyt kaikesta mitä viimeisen vuoden aikana on tapahtunut. Sekä se, että hain ja saan apua. Olisi ehkä pitänyt tehdä tämä jo n.kymmenen vuotta sitten, mutta kaikella aikansa ja paikkansa.

Se, että kolmen kuukauden muiden nurkissa norkoilu tulee toivottavasti hyvin pian päätökseensä. Se on asia, joka tekee nyt onnellisemmaksi kuin melkein mikään muu.
Helsinki on ihan pian taas koti. Tai ihanaa, että ylipäätään pian on koti. Mitä luksusta.

Edelliset Parasta Juuri Nyt – jutut täällätäällä ja täällä

1C9A2C49-A54C-40E2-823E-4FD4C8068D85

Olen kuvitellut koko elämäni olevani ihminen joka viihtyy ja pärjää hyvin yksin. Ja kyllä, niin viihdynkin. Aina silloin kun olen itse saanut määrittää sen yksinäisyyden rajat; päättää milloin ja missä se tapahtuu, ja kuinka pitkään se kestää. Oikeastaan vasta eron jälkeen tajusin, että olen ollut suhteessa oikeastaan enemmän ja vähemmän aina jostain 14-vuotiaasta asti. Tuosta tähän päivään on mahtunut korkeintaan neljä kuukautta niin, etten olisi ollut suhteessa. Siis kokonaisten 15 vuoden aikana. Se on aika vähän. Nyt eron jälkeen huomasin millaisia tunteita ”oikea” yksin oleminen herätti. Tunsin itseni jotenkin puolikkaaksi. Paljon pienemmäksi ja jotenkin vähäpätöisemmäksi, kuin suhteessa ollessani. Silloin tiesin, että on se joku jolle minä olen erityisempi kuin kukaan muu. Oli joku, joka oikeasti tunsi ja tiesi minusta kaiken ja tahtoi silti olla siinä. Oli joku jolle minä olen enemmän kuin yksikään muu. Ja kun sitä toista ei enää ollut, en oikein tiennytkään mitä olin. Tajusin, että olin määrittänyt itseäni ja olemistani aivan järkyttävän paljon jonkun toisen ihmisen kautta. Tunsin olevani jotain vasta, kun olin sitä jollekin toiselle. Mutta mitä olin ja olen itselleni, ihan vain yksinäni. En kovinkaan paljon. Tai siltä se tuntui. Tuntuu toisinaan edelleen.

DAA842FE-4C05-47F9-8A8B-AC59C07CD825

Huomasin, että yksin oleminen pelotti. Ensimmäiset kuukaudet olivat kamalia, juuri siksi että tajusin etten todellakaan osaa olla yksin. Tarvin ja kaipasin aivan järkyttävän paljon sitä, että joku kertoisi että riitän. Enemmänkin. Silloin tajusin myös sen, etten todellakaan tahdo asian olevan niin. Haluan oppia viihtymään itsekseni. Haluan olla sellaisessa tilanteessa, jossa en kaipaa mitään. Haluan tuntea itseni vähintäänkin riittäväksi näin, yksin. Haluan etten tarvitse toista täydentämään tai tukemaan sitä mitä olen. Tai tekemään minusta kokonaista, mitenkään enempää. Kun pääsen sinne minne olen matkalla, tiedän että jos joskus tapaan jonkun joka saa tuntemaan jotain erityistä, niin se kaikki tuntuu vielä huomattavasti hienommalta, suuremmalta, puhtaammalta. Mutta juuri nyt, on oikeasti melkein hyvä olla yksin. Ihan aidosti. En muuttaisi oikeastaan mitään.

Paitsi jotain. Tietysti.

B90D70F8-D8AF-419E-96AD-C6F0F61A76E9

Ihoasioilla taas päivää.
Kenellekään postauksiani edes silloin tällöin lukevalle on tuskin jäänyt epäselväksi, että meikäläisen (kasvojen) iho ei todellakaan ole sieltä helpoimmasta tai parhaimmasta päästä. Kuvitelkaa päässänne kaikki mahdolliset ihoon liittyvät ongelmat ja voin luvata että minulta löytyy tai on löytynyt niistä ainakin n.80%. Että niin hyvin kuulkaas.

Viime syksynä sain riesakseni hormonaalisen aknen. Se oli uskoakseni aika monen asian summa. Kärsin tuolloin stressistä, unettomuudesta, olin lopettanut imettämisen alkuvuodesta, eivätkä elämäntavatkaan olleet ihan sieltä terveimmästä päädystä. Siihen sain kuitenkin onnekseni melko pian apua niin hormonaalisesta ehkäisystä kuin niistä aiemmin mainitsemistani essen kasvohoidoista ja tuotteistakin. Tuo hormonaalinen akne jätti kuitenkin erityisesti poskiini jälkensä, joihin eivät tuntuneet tehoavan oikein mitkään tuotteet tai hoidot. Arvet olivat ja pysyivät.

Mutta sitten. Sain muutama kuukausi sitten Jolielta testiin muutaman tuotteen itselleni entuudestaan tuntemattomalta Isla Apotecharylta (kaikki sarjan tuotteet ovat vegaanisia, eikä niitä ole testattu eläimillä), joista olin Jolien työntekijän Hannan hehkutuksen perusteella melkoisen vakuuttunut jo ennen tuotteiden kokeilua. Ja nyt vajaa kaksi kuukautta tuotteita ahkerasti ja tunnollisesti käyttäneenä voin kertoa niiden todellakin lunastaneen ne suhteellisen korkealla olleet odotukseni.

73B7F1D0-737E-4038-B29F-112F31D8E24A

5F6F7E8C-A2D9-441B-99B2-AEC0FEB5A08F

”Tämä ravitseva ja vahvistava kasvoöljy on kehitetty erityisesti tukemaan ihon paranemista, häivyttämään ja syntyneitä arpia sekä vähentämään ja ehkäisemään esimerkiksi aknen ja näppyjen jättämiä jälkiä ihossa. Immortelle on voimakkaasti ihoa uudistava öljy, joka yhdessä sitruunan ja rosmariinin eteeristen öljyjen kanssa vähentää arpien näkyvyyttä. Seerumin pohjana on käytetty korjaavaa ja kirkastavaa ruusunmarjaöljyä sekä auringonkukkaöljyä, joka auttaa palauttamaan kosteuden kuivaankin ihoon. Öljyseos sopii kasvojen lisäksi käytettäväksi myös vartalon iholle kaikenlaisten arpien, naarmujen ja esimerkiksi psoriasiksen jättämien jälkien hoitoon. Sopii kaikille ihotyypeille, ihanteellinen erityisesti akneiholle”

Tuota Immortelle öljyä olen hieronut kasvoilleni kuuliaisesti joka ilta, ja sen ansioista oikean posken arvet (jotka ilmeisesti ovat siis olleet vähemmän syviä, kuin vasemman) ovat hävinneet lähes kokonaan, ja vasemmankin puolen tilanne on huomattavasti aiempaa parempi. Vihdoinkin on siis löytynyt tuote, joka ihan oikeasti toimii. Ah!
Harmittaa etten tajunnut ottaa tilanteestani ennen-kuvia, koska mikään ei mielestäni ole vakuuttavampaa kuin tulokset, jotka voi nähdä ihan omin silmin.

D4FDE2AE-1808-4ABF-8D1E-E7637B6C1A1F

Kun menin käymään Joliella muutama kuukausi sitten oli kasvojen iho jotenkin ihan erityisen ärtynyt, sellainen että sen olemassaolon todellakin tunsi koko ajan. Jostain kiristi, toisaalta kutisi. Kasvoit punoittivat. Yhdessä Jolien ammattitaitoisen henkilökunnan kanssa valittiin minulle tuotteita, jotka ihan erityisesti rauhoittaisivat kasvojen ihoa. Nämä kaksi (tuo Imortelle öljy ja tämä kirkastava kasvonaamio) ovat tehneet juuri sitä. Olen ehkä täälläkin joskus maininnut kuinka rakastan kuorintoja ja naamioita. Ja tämä naamio tuntuu melkein niiltä molemmilta. Naamio on siis jauhemaisessa muodossa, ja seos sekoitetaan siis jokaisella käyttökerralla itse. Koostumus jää (veden määrästä riippuen tietenkin) vähän rakeiseksi, jolloin naamiota pois pestessä saa lisäksi sen kuorinnan ilon, ainakin osittain.

”Kookosmaito, santelipuu ja kurkuma luovat tehokkaan, öljyttömän seoksen, joka kaunistaa ja kirkastaa ihoa. Kookosmaitojauhe sisältää A- ja C-vitamiineja, kalsiumia, rautaa ja proteiineja, jotka rauhoittavat ja pehmentävät ongelmallista ihoa sekä auttavat palauttamaan kosteuden ihoon. Punainen santelipuu on erinomainen ainesosa rasvaisen ihon hoidossa, se imee liiallista talia ja auttaa vähentämään epäpuhtauksia. Yhdessä tulehduksenvastaisen kurkuman kanssa se vähentää kaikkia ihoärsytyksiä aina aknesta auringon polttamiin. Santelipuu auttaa lisäksi supistamaan ihohuokosia ja tasoittamaan ihoa. Kurkuma vähentää punoitusta ja tulehdusta ihossa. Tämä jauhenaamio on helppo räätälöidä ihon tarpeiden mukaan sekoittamalla naamio veden sijaan esimerkiksi hunajan tai kukkaisveden kanssa. Sopii kaikille ihotyypeille. Vegaaninen tuote”

Näiden kahden huipputuotteen lisäksi pesulaukustani löytyy muutama muukin uusi tulokas, jotka ovat muutaman kuukauden käytön jälkeen nostaneet itsensä varsin korkealle meitsin parhaat kosmetiikkatuotteet– listalla. Niistä lisää myöhemmin.

*tuotteet saatu