Processed with VSCO with f2 preset

 

Nimeni on… 
Sanni Matleena Trishin (pian taas tosin Hurtig)

Jotkut tosin kutsuvat minua… 
sandels, nassu, sandra bacon

Oon syntynyt… 
Torniossa (Kemissä) 29.1.1988

Pienenä olin varma, että minusta tulee…
Mitä nyt sattuu tulemaan.

Kolme parasta piirrettä minussa on…
no hmmm.. Huumorintaju, positiivisuus, sinnikkyys.

Lähitulevaisuuden suunnitelmiini kuuluu…
Löytää ihana asunto. Jostain. En ole vielä ihan varma edes, että mistä kaupungista. Mutta jostain.

Suosikkikaupunkini on…
New York. Ei epäilystäkään. Mutta myös Helsinki. Erityisesti keväisin, kesällä ja syksyllä.

collage

Suosikkibiisini tällä hetkellä on…
Dean Lewis – Waves.
Sellainen katkeransuloinen kappale juuri tähän hetkeen, näihin oloihin ja tuntemuksiin. Sellainen kappale joka tuntuu sydänalassa vielä sadannellakin kuuntelukerralla.

Suosikkiravintolani ja -ruokani siellä on…
Hmm. Paha. En ole syönyt aikoihin ulkona. Eikä muistu mieleen juuri nyt yhtäkään annosta, joka olisi jäänyt jotenkin ihan erityisesti mieleen. Mutta ehkä basbas ja sieltä ihan mitä vaan. Muistan myös, että viime kesänä Turussa ennen Ruisrockia söin jotain niin hyvää, että meinasin itkeä. En tosin muista annosta, että tämä tieto oli siis aika relevantti.

Suosikkijuomani on…
Vesi, no doubt. Alkoholijuomien suhteen oon se bisse- ja kuoharityttö.

Suosikkisarjani just nyt on…
Skam. Mutta ihan yleisesti paras sarja ikinä on joko The Wire tai Kylmä Rinki. Myös House of Cards ja Narcos menettelevät.

Suosikkikosmetiikkatuotteeni tällä hetkellä on…
Kaikki Essen tuotteet.

Suosikkisivellus puhelimessani on…
Instagram, WhatsApp ja VSCO

Mitä pakkaat mukaan matkalle?
Kaiken. Ihan liikaa asioita. Koska en ikinä tiedä tai osaa päättää etukäteen mitä mahdollisesti haluan pukea päälleni. Vaatteiden lisäksi aina myös läppäri, kamera ja laturit niihin kaikkiin. Yleensä myös hyvä kirja ja muistilehtiö kulkee aina mukana.

Processed with VSCO with f2 preset

Mitä teet kotona, kun kukaan ei näe?
Hmm kaivan varmaan nenää. Hengailen ilman vaatteita. Tanssin sekopäisesti. Tosin kaikkea teen kyllä varmaan myös silloin vaikka joku näkisikin.

Viimeisin sisustusostoksesi?
Hmm.. En edes muista milloin viimeksi olisin ostanut mitään. Ehkä joku ruukku tai maljakko? Tai taulu? Tai lamppu? Ehkä matto? Voi olla kyllä ihan mitä tahansa.

Viimeisin Whatsapp-viesti?
Lyhyesti ja ytimekkäästi ihan vaan ”Ei”

Paras tapa tuhlata 50 euroa?
Syöminen. Ystävien tai perheen kanssa.

Bravuurini keittiössä..
Mulla ei varsinaisesti oo keittiössä bravureeita. Eikä kyllä oikeen mitään muutakaan. Linkoan kyllä hyviä mehuja ja pilkon sipulin näppärästi. Siinäpä ehkä ne.

Perjantai-illan herkutteluja varten ostan kaupasta?
Vähän kaikkea. Jäätelöä, hyviä sipsejä ja väsään niihin jonkun maukkaan dipin, suklaata, tilaan ehkä myös pizzan ja hmm joku hyvä olut ehkä myös.

Bongasin tämän kyselyn ensin Jannin ja sitten vielä Elisankin blogista ja säästelin tätä päivälle, jolloin tekee mieli kirjoittaa muttei oikeastaan ole mitään sen kummempaa sanottavaa. Ja tänään oli juuri sellainen päivä. Ajatukset ovat vielä eilisessä. Joku teistä ehkä saattoikin instagramin storysta nähdä, että nukahdin eilen auton rattiin. Moottoritiellä. Heräsin siihen, että auto hyppelehtii järkyttävällä voimalla ja vauhdilla siellä kahden kaistan välissä olevalla nurmialueella. Havahduin hereille niin, että sekuntia myöhemmin auto olisi ollut jo siellä vastaantulevien kaistalla. Onnea oli matkassa niin runsaasti, etten pysty sitä melkein edes käsittämään. Juuri siinä kohtaa, jossa olen ajanut ulos tieltä ei ole ollut kaiteita, eikä viereisellä kaistalla autoja joihin olisi voinut törmätä. Sydän hakkaa vieläkin vähän tavallista nopeammin, nyt lähinnä kiitollisuudesta.
Tuo tapahtuma oli kyllä oiva muistutus siitä, että välillä kannattaa ihan oikeasti pysähtyä silloin kun siltä tuntuu, eikä vaan painaa menemään koska ei uskalla myöntää itselleen tai muille että on oikeasti aika hemmetin väsynyt. Jatkossa yritän kyllä muistaa.
Muistakaa tekin.

Kuvat: Roman Trishin

image

Voihan vapaus.
Muutto ohi. Pakkaaminen ohi. Roudaaminen ohi. Tavaroiden ajaminen paikasta a 100kilometrin päähän paikkaan b; ohi. Purkaminen ohi. Kaikki ohi. Ihanaa! Nyt voi taas keskittää energiansa ihan kaikkeen muuhun. Tosin tällä hetkellä sitä energiaa ei ihan järkyttävästi ole. Perjantaina tuotiin viimeiset ja siis suurin osa tavaroista tänne väliaikaiseen kotiin. Ja vaikka sinä yönä nukuin paremmin, kuin viimeiseen kolmeen yöhön sitä ennen yhteensä, niin silti lauantaina aamupäivällä nukahdin junaan jo ennen kuin oltiin ehditty edes Pasilaan ja havahduin hereille vasta, kun piti vaihtaa Riihimäellä junasta toiseen. En ollut edes tajunnut olevani väsynyt. Tänään iltapäivällä nukahdin kesken Alban ja mun leikkien. Ihan tosta noin vaan, ilman varoitusta. Nyt kello on kymmenen ja suunnilleen jostain kuudesta asti olen odottanut sitä että pääsisin nukkumaan. Miten niin univelkaa? Miten niin stressi purkautuu?
Mutta onneksi seuraavat viisi päivää on aikaa kuroa umpeen niitä unettomia öitä.
Ei haittaa. Etenkään kun jokaiselle niille viidelle päivälle on luvattu aurinkoa ja yli kymmenen astetta lämmintä.

imageimage

Huomenna ajattelin heti ensimmäisenä keittää kahvit ja juoda ne tuolla kesähuoneessa, joka tänään siivotiin ja laitettiin talviteloilta kuntoon. Tänään korkattiin myös grillikausi, huomenna sitten aamukahvit ulkona- kausi.
Takana ihana, vaikkakin melkoisen väsynyt vappu. Toivottavasti siellä on menty vähän virkeämpinä!

 

*Kaupallinen yhteistyö KappAhl:in kanssa

Processed with VSCO with hb1 preset

Olen muutamaankin otteeseen täällä puhunut siitä, kuinka olen viime vuosina alkanut järkevöittää kulutustani. Ihan erityisesti vaatepuolella. Muutama vuosi sitten karsin varastoni 1/4 sen alkuperäisestä koosta. Tuolloin omistin suunnilleen 50 vaatetta. Määrä on sittemmin kyllä tuosta kasvanut, mutta ostokäyttäytymiseni on kyllä todellakin muuttunut. Hankin huomattavasti vähemmän ja ostan vain sellaisia tuotteitta, jotka sopivat vähintään kymmeneen jo olemassa olevaan vaatekappaleeseeni. Pyrin tietysti myös miettimään vaatteen käyttöikää ja -mahdollisuuksia. Silloin kun vaatteita on kaapissa määrällisesti vähän (tai vähemmän) on minulle erityisen tärkeää niiden muuntautumiskyky. Se, että pystyn yhdistelemään ja käyttämään samaa vaatetta mahdollisimman monella eri tavalla, tekemään siitä uuden pukemalla sen jotenkin toisin. Sillä muuten koittaa kyllä kyllästys melko nopeasti.

Tämä kuvien KappAhlin mekko on juuri sellainen vaate; monikäyttöinen, moneen eri tilanteeseen. Tätä yhtä ja samaa mekkoa voi käyttää kolmella eri tavalla. Ihan jo yksinäänkin: pelkkänä mekkona, pelkkänä paitana (ok, silloin täytyy pukea päälle ehkä vähän jotain muutakin) tai pukemalla tuon paidan mekon päälle. Huomasin myös, että mekkoa voi pitää myös varsin hyvin ihan kummin päin tahansa. Puin nimittäin mekon ensin vahingossa väärin päin päälleni, enkä edes tajunnut sitä. Etupuoli on hieman syvempään uurrettu kuin tuo selkä, ja mekko on takaa hitusen pidempi kuin edestä, mutta se toimii päällä vähän yllättäenkin ihan molemmin päin.

Ei siis ihme, että mekon suunnitellut Lovisa Malmberg Gomis voitti KappAhlin Sustainable Design Contest- kilpailun, ja nyt toukokuussa voittajatuotteet lanseerataan. Suunnittelijan kantavana ajatuksena vaatteiden takana oli tahtotila tehdä ns.älykästä muotia suunnittelemalla tuote, jota voi käyttää monissa eri tilanteissa, monella eri tavalla ja mahdollistaa näin vaatteelle hyvin todennäköisesti enemmän käyttökertoja ja pidempi elinkaari kuluttajan vaatekaapissa. Tällä tavoin tuetaan myös sitä vastuullisemman kuluttamisen ajatusta.

Sen lisäksi, että tuo mekko on ihan yksinäänkin varsin monikäyttöinen, niin tuo vaate taipuu niin monenlaisiin asuihin ja tilanteisiin. Siitä saa halutessaan superjuhlavan, tai sen voi pukea rennosti vaikkapa hupparin ja tennareiden kanssa. Keksin heti suunnilleen kymmenen erilaista asua, joiden kanssa tulen tuota mekkoa käyttämään. Tässä teille niistä nyt muutama. Sama mekko, sama paikka, mutta silti mielestäni kaikissa asuissa on ihan eri fiilis. Tällaisia vaatteet parhaimmillaan ovat. Helppoja, mukavia, monikäyttöisiä ja kauniita. Vastuullisempiakin.

 

Tyyli 1: Nahkatakkinen tyttö

Processed with VSCO with hb1 preset

collage

Processed with VSCO with hb1 preset

Tyyli 2: Kesäheinä

Processed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 preset11112

Tyyli 3: Bohemian Rhapsody

Processed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetcollage1Processed with VSCO with hb1 preset

En tiedä teistä, mutta minusta tämän kaltaisia vaatteita pitäisi olla lisää. Reilusti enemmän, Joka puolella. Kaikien saatavilla ja nähtävillä. Lisää älykästä, vastuullista muotia – kiitos. Ja samaan tilaukseen voisin laittaa myös kesän. Tai ainakin +15 astetta lisää tähän nykyiseen lämpötilaan. Ja tuo hyytävä tuuli voisi hukkua matkalle. Ei haittaisi. Kesä, paljaat sääret ja tämä mekko, tervetuloa! Odotan innolla.

Ja hei, en ole ehkä vielä koskaan kysynyt: Mitä pidät? Mekosta ja sen ympärille rakennetuista asuista. Mikä on eniten mieleen, vai onko mikään?
Nyt kiinnostaa!

imageimage

Heippa!

Ja terveisiä täältä muuttolaatikoiden (tai siis jätesäkkien, laatikoita ei ole ainoatakaan) keskeltä. Tämä viikko on ollut aika hurja. Tai oikeastaan koko tämä vuosi on ollut sitä. Mutta ihan erityisesti tämä kuluva viikko. Olemme eron jälkeen asuneet yhdessä vielä useamman kuukauden, ihan vain koska se on onnistunut. Mutta nyt tämän viikko on viimeinen viikko tässä yhteisessä kodissa, yhdessä hankittujen tavaroiden ja muistojen keskellä. Koko viikon olen hiljalleen pakannut säkkeihin kaikkia niitä kahdeksan ja puolen vuoden aikana kertyneitä muistoja ja elettyä elämää.

Tuntuu melkein absurdilta olla tässä tilanteessa. Että vielä niin vasta kaikki oli niin toisin. Ihan käsittämätön määrä erilaisia tunteita risteilee tuolla rintalastan alla. Kaikkea epätoivosta, surusta ja kauhusta, onneen, helpotukseen ja luottamukseen. Tuntuu hyvältä ja aivan järkyttävän pahalta samaan aikaan. Oikeastaan vasta nyt, kuukausia, kuukausia eron jälkeen tämä kaikki alkaa konkretisoitua. Tähän asti toinen on ollut edelleen läsnä jokaisessa päivässä. Käynyt kaupassa ja vienyt roskat silloin kun itse ei ole ehtinyt tai jaksanut. Auttanut silloin kun apua on tarvinnut. Nyt ensi viikolla mitään siitä ei enää ole. Jatkossa olemme vain me kaksi. Minä ja Alba. Roskat on vietävä silloinkin kun ei huvittaisi, ja kaupassa käymistäkin on taas alettava sietää. Ruokaakin pitäisi opetella laittamaan. Tosin ei mitään niistä ihan vielä, sillä muutamme hetkeksi vanhempieni luo. Lepäämään. Keräämään voimia. Rakentamaan tätä kaikkea uudestaan.

image

Huh. Kaikki tuntuu juuri nyt aika epävarmalta. Ja siksi myös mahdolliselta. Mitä vaan voi tapahtua milloin vain. Luottavainen olo kaikesta huolimatta. Kyllä tämä tästä ja se siitä.
Nyt jatkan pakkaamista.
Kaikistä asunnon neljästä ikkunasta näen auringon. Sen, joka jo lämmittää.

Pst. Kuulin, että alitajunnassa (unien tulkinnassa) talo symboloi ajatuksia omasta elämästä ja minuudesta. Ei siis ihme, että viime aikoina puhelimen rulla on täyttynyt lähinnä talojen julkisivuista. Instagramissakin n.joka toinen kuva on rakennus. Koska juuri nyt pohdin kovemmin kuin koskaan aiemmin kuka minä olen ja mitä tämä elämä oikein on. Millaiseksi olen kasvanut ja muuttunut ja tahdonko olla sitä, vai jotain ihan muuta. Kaikki selviää aikanaan. Tiedän sen. Sitä ennen luvassa reippaasti lisää näitä taloja.