Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Kesä on ”vähän” vienyt mukanaan. Elämä rytmittyy nyt niin vahvasti viikkoihin. On tämä kuluva viikko Alban kanssa, ja sitten on se tuleva viikko ystävien kanssa. Tuntuu, että molemmat viikot vain humisevat ohi. Viikot yksin lapsen kanssa tuntuvat yhtäkkiä vain ohikiitäviltä hetkiltä. Nytkin mietin tässä, että voiko ihan todella olla taas perjantai sillä sehän oli juuri toissapäivänä? Ja sitten ne toiset viikot, nekin kiitävät ohi nopeammin kuin ajan tahtoisi, vaikka tuntuvatkin sen jatkuvan ikävän ja joutilaisuuden vuoksi edes aavistuksen pidemmiltä kuin nämä äiti-viikot. Silti. Tuntuu käsittämättömältä, että kesää on mennyt jo kuukausia. Silti edelleen jotenkin vähän odotan sen alkamista. Enkä edes oikein ymmärrä mitä tai miksi odotan? Ehkä parempi vain lakata tekemästä niin ja alkaa ihan itse toteuttaa sitä kesää. Juuri sitä kesää, josta on haaveillut.

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Tämä viime viikon sunnuntai oli ehdottomasti yksi tämän kesän hienoimpia. Istuimme tulikuumilla kallioilla katselemassa merta ja ohilipuvia purjeveneitä. Tilasimme pizzaa, viini oli (ja pysyi) kylmää ja sitä oli riittävästi. Seurana kaksi rakkainta ystävää. Vielä iltakahdeksaltakin oli niin kuuma, että teki mieli uimaan. Tuntui ihan siltä, kuin ei olisi ollut Suomessa ollenkaan, vaan ihan jossain muualla. Lomalla kaikesta arkipäiväisestä. Tuolla aivan kaikki oli aivan todella hyvin. Päivän kääntyessä iltaan laskeva aurinko värjäsi koko maiseman niin käsittämättömän kauniiksi, että olin pakahtua. Tuntui melkein liialta tuo kaikki. Että miten jotain näin hyvää ja kaunista voi edes olla. Nuo ystävät tuossa vierellä ja tämä lämmin kallio tässä jalkojen alla. Elän vieläkin tuolla illalla. Ja tiedän, että heti ensi viikolla tai miksei vaikka jo huomenna, tuollaisia iltoja, päiviä ja hetkiä on tulossa lisää. Kunhan vain annan. Muistan pysähtyä, nähdä, olla läsnä ja valmis vastaanottamaan. Ja juuri sitä aion olla.

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Processed with VSCO with f2 preset

Pahoittelen jo nyt sitä, että viime aikoina postausaiheet ovat pyörineet tämän yhden ja saman teeman ympärillä. Lupaan skarpata heti, kun skarppauksen aika on. Toivottavasti pian. Esimerkiksi heti ensiviikolla, lupaan että silloin tänne tulee reilusti postauksia joiden sisältö on muutakin kuin tämä uudehko elämäntilanne tai siihen liittyvät fiilikset. Nyt alkaa tuntua jo ihan itsestänikin siltä, että eiköhän tätä kaikkea ole jauhettu aivan riittämiin. Mutta jos nyt vielä yhdestä asiasta vähän ennen kuin suljemme tämän aiheen (hetkeksi ainakin), nimittäin siitä, kuinka koko elämä tuntuu yhtäkkiä jakautuneen kahteen. Tuntuu siltä, ettei ole enää sellaista yhtä ja samaa, tasaista elämää, joka noudattelee päivästä toiseen sitä tiettyä tuttua kaavaa, vaan yhtäkkiä tuntuukin olevan kaksi erillistä elämää, ja erilaisia rooleja. Yhtenä viikkona olen äiti. Äiti, joka on kotona lapsensa kanssa. Herää aamulla kello seitsemän leikkimään pehmoleluilla lääkäriä (samaa leikkiä, samoilla vuorosanoilla on leikitty pian kuukauden päivät….), kertoo kuusikymmentä kertaa päivässä miksi täytyy pukeutua, syödä, käydä vessassa, pestä hampaat, tulla alas pöydältä ja olla varovainen. Halaa, suukottaa ja silittää hentoja hiuksia, pitää kädestä, ottaa syliin ja puhaltaa. Lukee iltaisin saman sadun vähintään neljästi ja nukkuu yönsä väistellen pientä ihmistä, joka onnistuu aina valloittamaan sängystä suurimman osan. Niinä viikkoina, kun olen Alban kanssa en ole juuri muuta kuin äiti. Ihan jokaisella solulla, jota minussa on.

imageimage

Ja sen viikon jälkeen tulee toisenlainen viikko. Sellainen jolloin olenkin yhtäkkiä vastuussa vain itsestäni. Voin tehdä mitä vain, milloin vain, missä tahansa. Mennä nukkumaan ja herätä koska haluan. Lähteä spontaanisti yöuinnille, kaupunkilomalle, tanssimaan tai pyöräilemään. Voin nähdä ystäviä niin paljon kun vain jaksan. Niinä viikkoina kun Alba on isällään tuntuu siltä kuin en olisi äiti oikeastaan ollenkaan. Yhtäkkiä se rooli ei näyttele mitään konkreettista osaa päivissäni. Tottakai ajattelen Albaa jatkuvasti, kyselen kuulumisia face timella ja viesteillä, mutta silti, äitiys ei näy konkreettisesti noiden päivien arjessa. Ja se tuntuu erikoiselta. Vähän pahalta. Se oli jotain sellaista, johon en ollut osannut valmistautua. Että eron myötä, sitä joutuu eroon myös lapsestaan. Siihen on kyllä tottuminen. Tähän kaikkeen on. Mutta juuri nyt, otan kaiken ilon irti tästä omasta ajastani ja lähden muutamaksi päiväksi Kööpenhaminaan. Ihan vaan koska voin. Ilman sen kummempaa säätöä. Ja keskiviikkona saan sitten olla taas äiti. Uusin voimin.

image

Olen ajatellut aika usein tämän kuluneen vuoden aikana, että noniin nyt alkaa mennä jo vähän paremmin. Ja aina n.viikko sen sanomisen jälkeen olenkin saanut huomata ettei pohja ollutkaan siellä missä aiemmin kuvittelin sen olleen vaan noin metrin vielä siitä alempana. Ollut kyllä sellaista tunteiden vuoristorataa kaikki nämä kuusi kuukautta, että huh. Hengästyn jo ihan pelkästään kaikkien niiden tunteiden ajatellusta.

Nyt menee kuitenkin oikeasti jo aika kivasti. Elämä, tämä monin tavoin väliaikainenkin, alkaa hiljalleen asettua uomiinsa. Tuntuu vähän siltä kuin näin olisi ollut jo pitkään. Välillä yksin lapsen kanssa oleminen väsyttää enemmän kuin kehtaan edes myöntää, ja sitten taas toisaalta väsyttää se ikävöiminenkin. Ja sattuu. Tuntuu aina toisinaan niin, että korvissa soi. Kun on ollut yksin lapsen kanssa vaikka kahdeksan päivää, niin viimeisenä päivänä ennen lapsen isälleen viemistä alkaa jo todellakin odottaa sitä omaa aikaa. Ja sitten kun sitä saa, niin ensimmäiset kolme päivää menee aivan järkyttävissä omatunnontuskissa ja ikävässä kärvistellessä. Silmien takana kirvelee ja kurkku kuristaa suurimman osan päivästä. Mutta olen kuullut, että tämä kaikki kuulemma helpottaa ajan kanssa. Kaikkeen tottuu; yksin oloon ja ikävään ainakin. Syyllisyydestä ja huonommuuden tunteesta en osaa sanoa, mutta tuskin.

Mutta niin siis, nyt kuitenkin väsyttää jo huomattavasti aiempaa vähemmän. Iloa, naurua ja sellaista kokonaisvaltaista hyvää oloa on jo huomattavan paljon. Kaikesta selviää, ja kaikesta tästä on mahdollisuus ottaa opikseen, kasvaa entistä paremmaksi ja ehommaksi. Työtä se vaatii, apuakin aivan varmasti mutta tiedän jo nyt etten ole enää se sama ihminen, joka ennen tätä kaikkea olin. Ja siitäkin olen kiitollinen.

imageimage

Tuntuu ihanalta tämä tuleva kesä, kaikki se mitä se on tuomassa mukanaan. Kaikki se minkä olen jo kalenteriin ylös kirjannut mutta aivan erityisesti kaikki se, josta minulla ei ole vielä hajuakaan. Sillä juuri sellaiselle olen tarkoituksella halunnut jättää elämääni sijaa. Raivata tieltä pois kaikkea sellaista, joka ei enää tunnu samalla tavalla tärkeältä, kuin vielä joskus. Yrittänyt kiinnittää huomiota siihen kenen kanssa aikaani vietäni ja tahdon elämääni jakaa. Pitää lähellä niitä ihmisiä joista voimaannun, ja jättää loitomalle ne, jotka saavat tuntemaan kaikenlaista epämääräistä huonoa oloa. Ja voin kertoa, että kaikki tuo on tehnyt hyvää. Niin hyvää.

Nyt voin jo hyvillä mielin sanoa, että sen kaikkein pahimman yli on jo menty. Elämä tuntuu juuri nyt oikeastaan ihan hurjan kivalta.

Processed with VSCO with f2 preset

Sivusin muutama kuukausi sitten parilla lauseella uusia ihonhoitorutiineitani ja ihan erityisesti -tuotteitani täällä. Lupasin kertoa myöhemmin lisää asiasta. Tuolloin ajattelin, että se myöhemmin olisi ehkä suunnilleen siinä heti seuraavalla viikolla, mutta kappas- ei mennyt kuin kaksi kuukautta. No parempi kai myöhään kuin vielä myöhemmin.

Olen kirjoittanut iho-ongelmistani ainakin täällä jo aiemmin. Ja kaikki minut tuntevat tai tietävät ovat aivan takuulla kuulleet asiasta niin usein, että aihe kyllästyttää jo. Ihmiselle, jonka iho on aina ollut hyvä, sellainen joka ei ole oikeastaan koskaan aiheuttanut sen kummempaa päänvaivaa, voi olla hankalaa ymmärtää kuinka vaikea tuo asia saattaa olla. Tai kuinka kokonaisvaltaisesti se voi vaikuttaa siihen, millaisena näet itsesi. Ja siis nimenomaan näet. Olen elänyt aikoja, jolloin ei ole juuri tehnyt mieli poistua kotoa sen vuoksi miltä iho näyttää ja tuntuu. Olen elänyt aikoja, jolloin kuvittelin etteivät muut ihmiset edes näe minua minuna kaikelta siltä huonolta iholta.

Olen kokeillut ihooni kaiken laista. Ruokavalioista erilaisiin hoitoihin ja hoitamatta jättämiseen. Olen syytänyt erilaisiin tuotteisiin aivan järkyttävän määrän rahaa. Olen juossut, hikoillut ja juonut 7litraa vettä päivässä siinä toivossa että ne tekisivät ihostani paremman. Minusta jotenkin paremman. Olen antanut ihoni määrittää ihan liikaakin sitä, kuinka näen ja koen itseni. Ja kiinnitän edelleen aivan naurettavan paljon huomiota siihen miltä kenenkin iho näyttää. Tunnen valtavaa helpotusta, kun joku jakaa saman ongelman kanssani tai jos jonkun iho on aivan erityisen heleä tai kaunis muistan kyllä aivan takuulla kertoa sen tälle että tajuathan muuten nauttia tuosta siloposkisuudeestasi, sillä se on iso juttu se.

Processed with VSCO with f2 preset

Viime syksynä sain kutsun Esse organic skincare:n järjestämään tapahtumaan. Tilaisuudessa oli puhumassa Essen perustaja, kemian maisteri Etelä-Afrikkalainen Trevor Steyn.. Puhe ei ollut mitenkään perinteinen lyhyt kertomus (myyntipuhe) siitä, kuinka tämä tuote nyt vaan on parempi kuin yksikään tuote aiemmin, vaan ihan todellinen luento. Powerpoint-esityksineen kaikkineen. Puheessa perehdyttiin ihan todella, tutkimuksien ja testitulosten kautta, siihen mikä tekee Essen tuotteista oikeasti niin kovin erityisiä. Olin niin vakuuttunut pelkästään Trevorin pätevyydestä, ja kaikesta siitä tiedon määrästä, joka näiden tuotteiden taakseni ja niiden kehittelyyn oli käytetty, että koskaan yhtään tuotetta kokeilemattomana tiesin jo että tässä se on- ratkaisu iho-ongelmiini. En epäillyt hetkeäkään etteikö niin olisi.

* ”Esse on siis luomusertifioitu hoitolatuotesarja, joka pohjautuu afrikkalaisiin aktiiviainesosiin ja uusimpaan tieteen läpimurtoon – ihmisen mikrobiomiin, joka on luultua tärkeämpi myös ihonhoidon näkökulmasta. Jotta ihosi toimisi parhaimmalla mahdollisella tavalla, se tarvitsee pinnalleen monipuolisen ja terveen mikrobipopulaation, joka suojaa sitä taudinaiheuttajilta, tukee aineenvaihduntaa ja ylläpitää sen oikeaa pH-tasapainoa. Mikrobit myös opastavat kehon omaa immuunijärjestelmää ja tuhoavat toksiineja ihon pinnalla.

Esse-tuotteissa käytetään prebiootteja, joilla ruokitaan valikoituja hyödyllisiä mikrobeja ja lisäksi imitoidaan ihon luontaisia öljyjä ja pH:ta, jotta saadaan luotua ympäristö, joka suosii hyödyllisiä mikrobeja. Tietyissä tuotteissa käytetään myös probiootteja eli eläviä mikrobeja haluttujen tulosten saavuttamiseksi.

Esse toimii lisäksi tiiviissä yhteistyössä PhytoTrade Africa -järjestön kanssa. Järjestö valvoo kestävää kehitystä sekä takaa eettisen ja reilun kaupan mukaisen kohtelun maaseutuyhteisöille kasvien keräämisestä. Esse-tuotteet ovat Ecocertin luomusertifioimia ja Vegan Societyn hyväksymiä. Eläinkokeettomuus tuotannon kaikissa vaiheissa on Essen perusarvoja ja se on PETA:n ja Beauty Without Cruelty:n jäsen.”

 

Processed with VSCO with f2 preset

Sain tuolloin testikäynnin Natural Goods Companyn esse-kasvohoitoon, joka räätälöidään aina asiakkaan ihon tarpeiden mukaan juuri hänelle sopivalsi. Lisäksi sain testiin tuotteitta, jotka kosmetologi oli juuri minun ihoni tarpeille valinnut.

Voin kertoa, että näistä tuotteista todellakin löytyi se apu. Jo n.kuukauden käytön ja kahden hoitokerran jälkeen ihoni voi huomattavasti paremmin. Otsan pienet näppylät olivat kaikki poissa ja ihon väri tasoittunut huomattavasti. Myös ja ihan erityisesti se tunne iholla oli uusi. Mistään ei kiristänyt, kirvellyt tai tuntunut ikävältä. Varmasti myös sillä, etten enää kokenut tarpeelliseksi stressata ihostani sillä minulla oli niin vahva luotto sekä sarjan tuotteisiin, että kasvojeni ihoa hoitavaan Natural Goods Companyn Johannaan, oli vaikutus siihen että iho alkoi voida niin huomattavan paljon paremmin.

Käytin ihonhoidossani pelkästään näitä essen tuotteita n.kuuden kuukauden ajan, enkä muista milloin viimeksi olisin ajatellut ihoani samanlaisella lämmöllä kuin tuona aikana. Iltaisin oikein odotin kasvojen puhdistusta ja ravitsemista, sillä tiesin niiden oikeasti tehoavan ja tekevän hyvää. Lisäksi ovat vielä pakattuina ehkä kauneimpiin pakkauksiin, mitä olen kuunaan kosmetiikan saralla nähnyt. Se ei tehnyt ihonhoidosta ainakaan yhtään epämiellyttävämpää. Essen tuotteiden käytön aloittamisen jälkeen en ole varmaan koskaan mennyt nukkumaan puhdistamatta ja rasvaamatta kasvojani ensin. Siitä on tullut suorastaan riitti, jota en enää jättäisi mistään hinnasta väliin.

Processed with VSCO with f2 preset

Vaikka ihoni on edelleen kaukana siitä silky smoothista unelmastani, niin tämä sarja on nyt jo tehnyt minulle sen, ettei ihoni tai sen kunto enää tunnu yhtä suurelta asialta kuin ennen. Enää en edes muista milloin olisin oikeasti ja tosissani valittanut siitä miltä ihoni näyttää tai tuntuu. Se on sellainen kun on, mutta ei enää määritä minua sen enempää. Se on yksi ominaisuuteni muiden joukossa. Voi välillä paremmin, ja välillä stressistä tai huonoista elämäntavoista johtuen vähän huonommin- elää mukana elämän eri vaiheissa siinä missä kaikki muukin minussa.

*esse:n tuotteet saatu blogin kautta