Olin jo otsikoinut tämän postauksen nimelltä kolmekymmentäkaksi kysymystä ja vastausta, mutta jouduinkin vaihtamaan sen kahdeksikymmeneksikuudeksi, sillä ensimmäisten kahden tunnin aikana kysymyksiä ei tullut sen enempää. Toisaalta olin kyllä varautunut myös siihen, ettei kysymyksiä tulisi yhtäkään, joten 26 on aivan tosi hyvä.
♡
Haluaisitko lisää lapsia?
Haluaisin. Mutta tämä lapsiasia ei ole ollenkaan niin yksinkertainen, kun äkkiseltään voisi ajatella sen olevan. Tai ei siis ainakaan minun kohdallani. Luonnoksissa odottelee postaus tähän aiheeseen liittyen. Julkaisen sen heti, kun uskallan.
Mikä on parasta juuri nyt? Entä paskinta?
Juuri nyt, tässä hetkessä parhaalta tuntuu se, että iho on todella hyvässä kunnossa (odotan kauhun sekaisin tuntein sitä, että se vielä räjähtää pillereiden lopettamisen jälkiseuraamuksena), tunnen itseni riittäväksi ja myös kauniiksi, sohvapöydällä on lasillinen kuohuvaa (jäänteitä eilisistä juhlista, joka täytyy tietysti juoda pois..) ja kirjoittaminen tuntuu pienen tauon jälkeen hirveän hyvältä.
Ehdottomasti myös se, että meidän uusperheen arki on vihdoin alkanut rullata luontevasti, ja jokainen on löytänyt oman paikkansa eikä arki ole enää jatkuvaa paikkojen ja roolitusten hakemista.
Paskinta taas: no esim.tämä neljä kuukautta jatkunut marraskuu ja se, että poikaystävän (rumat, pölyiset ja ummehtuneelta haisevat – anteeksi nyt vain) kalusteet, jotka tyhjensimme kuukausi sitten ystävämme varastosta, ovat edelleen kasattuna meidän makuuhuoneemme nurkassa ja häiritsevät esteettistä ja järjestykseen pyrkivää silmääni ihan joka päivä. Nenääni myös.
Millaisesta taiteesta tykkäät?
Mähän en oo kovinkaan kultturelli, enemmänkin vähän juntti. Mutta eri taiteenmuodoista mulle kaikkein vaikuttavin on varmasti musiikki. Oon kasvanut kodissa, jossa kuunneltiin ainoastaan klassisia teoksia tai hengellistä musiikkia. Ja koen, että sellaisessa musiikissa on edelleen mun kotini. Kun olen yksin kuuntelen lähes aina vain hengellistä musiikkia (virsiä lähinnä) ja laulan koko sydämeni kyllyydestä. Myös näyttämötaide (tanssi, teatteri) liikuttaa usein valtavia asioita mun sisällä. Sen sijaan en oikein osaa tuntea esimerksiksi maalausten edessä. Voin ihailla niitä visuaalisesti näyttävinä, mutta harvoin mikään teos on varsinaisesti herättänyt tunteita tai tarjonnut oivalluksia. Enkä oikein tiedä mistä se johtuu. Valokuvat ovat asia erikseen. Niiden kautta voin tuntea kokonaisen elämän.
Mikä oli sun lempiaine koulussa?
Liikunta oli sellainen josta pidin ihan ensimmäisestä luokasta, lukion viimeiseen luokkaan. Muuten lempiaineet vaihtelivat vähän opettajien mukaan. Äidinkielestä olen myös pitänyt aina, samoin matematiikasta. Mutta kyllä silti sanoisin, että historia ja yhteiskuntaoppi oli mulle ne kaikkein kiinnostavimmat aineet. Kirjoitin molemmista Laudaturit ylioppilaskirjoituksissa, ja kerron sen todella mielelläni ihan kaikille. Sen olette ehkä jo huomanneetkin.
Mitä haluaisit opiskella?
Haluaisin opiskella mm. sosiaalipsykologiaa, suomen kieltä ja kirjallisuutta sekä kauppatieteitä. Näin muutaman mainitakseni.
Haluatko uudestaan naimisiin?
En usko. En ainakaan tällä hetkellä. Ja on vähän vaikea ajatella, että mieli tulevaisuudessa muuttuisi.
Mitä meikkejä kasvoissasi käytät:
Kiitos ystäväni Sofin vinkkauksen; ensimmäiseksi levitän koko kasvoille tämän Bybin Babe Balmin. Se levittyy kasvoille nätisti, ja jättää ihon todella kuulaaksi, olematta kuitenkaan ollenkaan rasvainen. Nyt ensimmäistä kertaa on sellainen tilanne, että iho ei ala juuri kiiltelemään päivän aikana, kunhan vain levitän meikkivoiteen alle tämän voiteen.
Ei siis ole varsinaisesti meikkituote, mutta olennainen osa sitä että meikki tuntuu kasvoilla hyvältä ja näyttää kuulaalta.
Sen jälkeen levitän kasvoille sormin (vinkkejä hyvistä meikkivoidesiveltimistä otetaan vastaan) Lumenen Instant glow sävyvoiteen. Silmänaluset ja nenänpielet käyn läpi keyvellä peitevoiteella.
Poskiin sipaisen Everyday Mineralsin I’m Taken – poskipunaa .
Ripset ”kampaan” Anastasia Beverly Hillsin kulmakarvageelillä.
Siinäpä se sitten onkin. Ripsiväriä en ole käyttänyt enää moneen kuukauteen, vaan ripsien taivuttaminen on riittänyt. Alkuviikosta otin ripsiini lash liftin, joten enää ei tarvitse tehdä edes sitä.
Parhaat pukeutumisvinkit?
- älä koskaan pukeudu vaatteisiin, jotka tuntuvat epämukavilta. Housuihin jotka kiristävät, tai joita joutuu kiskomaan ylöspäin. Paitoihin, jotka kutittavat, hilautuvat ylös, tai kiristävät vääristä kohdista. En usko, että kenelläkään voi olla mukava olo, kun päällä on epämukavat vaatteet. Epämukavuus usein näkyy myös ulospäin.
Vinkit oman tyylin löytämiseen?
- älä yritä olla kukaan muu. Aina saa inspiroitua, mutta yritä löytää sellaisia vaatteita, jotka resonoivat sinussa. Älä osta mitään vain siksi, että se näytti hyvältä jollain toisella. Pukeudu vaatteisiin jotka tuntuvat mukavilta, sillä yleensä ne myös näyttävät siltä.
- Käytä aikaa omien mieltymystesi tunnistamiseen. Mitkä vaatteet kaapissasi ovat sellaisia, joista pidät kaikkein eniten? Millaisissa vaatteissa sinulla on itsevarma olo? Hakeudu jatkossa vain sellaisten vaatteiden luo.
Mikä on luottoasusi?
- Farkut tai suorat housut, valkoinen t-paita, ryhdikäs mutta väljä jakku tai kauluspaita. Myös hyvin istuvat, simppelit collegepaidat ovat käytössä usein.
♡
Mikä on sun suurin unelma?
Suurin unelma on se, että saisin olla äiti vähintään kahdelle, mutta mielellään kolmelle.
Ja olisimme kaikki terveitä ja onnellisia ja eläisimme pitkään.
Entä unelma-ammatti?
Unelma-ammattia mulla ei oikeastaan ole koskaan ollut. Haluaisin saada jatkossakin tehdä tätä mitä teen nyt; asioita missä olen hyvä, ja mistä nautin. Ehkä haluaisin kuvata enemmän, kirjoittaa kirjan tai kaksi, ohjata ja käsikirjoittaa, tehdä puheojelmaa. Mutta enemmän unelma-työt liittyvät juuri yksittäisiin asioihin, ei niinkään mihinkään yhteen tiettyyn ammattiin. Haluan tehdä vähän kaikkea. Innostua ja inspiroitua loputtomasti.
Haluan tietää miten oot noin ihana ja kaunis?
No ohhoh. Kiitos.
Filtterit ja hyvät kuvakulmat tekee paljon. Oikeasti mulla on esimerkiksi kasvoissa paljon luomia, joista en pidä sekä peukalonpään kokoiset ihohuokoset, joita en niitäkään kovin mielelläni esittele. Kaikki ihoa silottavat filtterit Instagramissa otan siis ilolla vastaan, vaikka tietysti haluaisin olla sellaisten asioiden yläpuolella.
Mutta ihmisenä oon kieltämättä kyllä aivan hyvä ja kiva, heh. Varmaan johtuu siitä, että mun ympärillä on niin hienoja ihmisiä; ystäviä, perhettä, kollegoita,.. Yritän jatkuvasti parhaani ollakseni heidän arvoisensa, vaalien samalla kuitenkin sitä kuka minä olen.
Milloin harrastit ensimmäisen kerran seksiä?
Vähän ennen kuin täytin 21.
Miellätkö itsesi seksuaalisesti aktiiviseksi?
On aikoja ja kausia, jolloin olen. Ja sitten on myös niitä toisenlaisia kausia, jolloin en todellakaan ole.
Milloin alat pitää podcastia?
Heti, kun saan houkuteltua jonkun tekemään sitä mun kanssa. Toivottavasti se tapahtuu jo ennen kesää.
Ootko läheinen sun perheen kanssa?
En samalla tavalla läheinen, kuin vaikka ystävien kanssa. Vanhinta isosiskoani, Miinaa, lukuunottamatta en juurikaan jaa omia asioitani sisarusten tai vanhempien kanssa. Oon ihan pienestä pitäen ollut sellainen, että ystävät on ihan hirveän tärkeitä, tavallaan se perhe, jonka oon itse itselleni valinnut. Mutta vaikka en olekaan erityisen läheinen kovinkaan monen sisarukseni kanssa, niin tykkään kyllä kaikista ihan hirveästi!
Onko sulla tatuointeja?
Tällä hetkellä niitä on yksi. Mun ranteessa lukee uskalla , ja oon ottanut sen silloin kun kuvasin iholla-sarjaa, ja koin silloin sellaisen vahvan uskallan mitä vaan – vaiheen, ja uskallus oli tavallaan ollut koko kuvauksia edeltäneiden vuosien teema. Mutta halusin sen siihen muistutuksesksi sellaisiin hetkiin, kun tuntuu että ei uskalla, että aika usein kannattaa uskaltaa.
Sain poikaystävältä syntymäpäivälahjaksi tatuointilahjakortin, ja ajatuksena olisi ottaa heti kerralla kolme lisää; kaksi pienempää ja yksi isompi.
Mitä ajattelet kauneusleikkauksista ja pistoshoidoista?
No hmm, tää on aika iso aihe, josta mulla ei oikein ole yhtä selkeää mielipidettä. Mutta yritän nyt jotenkin typistää mun vastauksen. Mä pidän vähän surullisena tätä nykyistä ”trendiä”, jossa ihan nuoretkin silottavat ryppyjään ja ottavat täytettä huuliinsa. Mä ajattelen sen olevan väärä tie matkalla itsensä hyväksymiseen. Musta on paljon hienompaa nähdä, kun ihmiset tekevät töitä sen eteen, että pystyvät hyväksymään itsensä sellaisina kuin ovat, ”virheineen” päivineen. Mä pidän siitä, miltä ihmiset näyttävät luonnollisina. Mä pidän siitä, kun silmäkulmiin ja otsaan ilmestyy ryppyjä. Mä haluan nähdä miltä mun iho ja kasvot näyttävät, kun mä olen vanha. Mua ei niinkään kiinnostaa nähdä miltä botox mun tai muidenkaan kasvoilla näyttää.
Mutta. Aina on olemassa se mutta. Jatkan tästä aiheesta joskus paremmin.
Miten sulla sujuu sen keliakian kanssa?
Kun kirjoitin tämän postauksen aiheesta, kerroinkin etten ollut vielä saanut laboratorituloksia, mutta siskoni keliakin ja omien oireideni perusteella olin varma, että saisin saman diagnoosin kuin hän. Toisin kuitenkin kävi. Mulla ei siis ole keliakiaa. Välttelen kuitenkin viljoja parhaani mukaan, sillä voin paremmin kun en syö niitä ylen määrin. Viljat kuuluvat kuitenkin edelleen osin ruokavaliooni, enkä oikein osaa sanoa syytä sille miksi painoni on alkanut tasaisesti nousta, hiustenlähtö on loppunut ja olo on kaikin puolin huomattavasti parempi nykyään.
♡
Ajatteletko olevasi hyvä äiti?
Kyllä mä oikeastaan ajattelen. Ainakin suurimman osan ajasta. Totta kai on surkeita hetkiä, joskus kokonaisia päiviä jolloin en todellakaan ole ylpeä siitä, kuinka toimin. Sellaisia tilanteita, joissa tiedän toimineeni ihan toisin kuin hyvä äiti toimisi. Mutta mä oon aika johdonmukainen (pyrin ainakin siihen parhaimpani mukaan), läsnäoleva, rakastava, huolehtiva, tunteva ja lämmin äiti. Koen kuitenkin usein huonommuutta siitä, etten osaa katsoa itseäni yhtä lempeästi ja rakastavasti kuin katson Albaa. Haluaisin osata. Oon myös usein Alban elämän aikana ollut peloissani ja ahdistunut, joka on aivan takuulla välittynyt ja vaikuttanutkin lapseen. Siitä poden syyllisyyttä. Tiedän kuitenkin, että oon äiti joka laittaa lapsen tarpeet ja edun aina omansa edelle. Ajattelen olevani vähintäänkin riittävän hyvä äiti.
Mitä luet just nyt?
Tällä hetkellä mulla on kesken Serotoniini. Valittiin se meidän kirjapiirin kuukauden kirjaksi. Vastoin kaikkia ennakko-odotuksia, pidän siitä oikeastaan tosi paljon. En olisi ehkä koskaan tullut lukeneeksi sitä itse, mutta oon oikeastaan tosi hyvilläni että jouduin sen lukemaan.
Kirjasuosituksia?
Kimppakämppä, Serotoniini, Vihainen nainen, Satakieli (tämän mainitsen aina), mustarastas (tämän myös), Olipa kerran äiti, Paperilla toinen, Kaikki mitä rakastin, yhdeksän hyvää kymmenen kaunista,
Omat suosikit matkakohteista, jossa oot käynyt?
Madrid, Barcelona, Gdansk, Hvar, New York, Istanbul, Pereira ja vähän ehkä yllättäen myös Miami
Ketä ihailet?
Ihailen monia ihmisiä eri syistä. Ei kuitenkaan ole ketään yhtä tiettyä ihmistä, jota ihailisin jotenkin ihan erityisesti.
Mutta ihailen esimerkiksi Stellan kykyä kirjoittaa ja kuvata. En muista yhtään tekstiä häneltä, joka ei olisi liikuttanut jotain minussa. Samaa voi sanoa melkein jokaisesta hänen kuvastaan.
Ihailen Elisan olemista. Elisa on ihan hullun hauska ja välitön. Fun to be around sanoisin englanniksi. Suomeksi sanon että Elisa on sellainen, jonka seurassa tuntee itsensä aina ihan erityisen hyväksi.
Ihailen mun pikkusiskoa Seliinaa, joka uskaltaa puhua julkisesti ääneen sellaisista asioista, mistä moni ei uskaltaisi.
Ihailen Annikaa, joka oli yksi ensimmäisistä bloggaajista, joka uskalsi puhua valtavalle yleisölle mielenterveysongelmista. Annika on varmasti ollut yksi niistä ihmisistä, joka on tehnyt masennuksesta ja muista mielenterveyden ongelmista puhumisesta monille helpompaa ja ihan yleisestikin hyväksytympää. Tienraivaaja, sanoisin.
äh, tekisi mieli mainita tässä niin monta ihailtavaa ihmistä, mutta jätän tämän tällä kertaa nyt näihin neljään.
Mitä kuuluu?
Tosi hyvää. Harvinaisen hyvää oikeastaan.
