Naiselta naiselle 08 maaliskuun 2020 - 18:00
Kaupallinen yhteistyö: Viaplay ja Indieplace
Ihanaa Naistenpäivää kaikki te ihanat naiset!
En todennäköisesti edes liioittele kun sanon, että vielä ehkä 15 vuotta sitten en edes tiennyt naistenpäivästä. Kuulin siitä, ainakin niin että muistaisin se, ensimmäisen kerran Alban venäläiseltä isoäidiltä, heidän perheessään naistenpäivää juhlittiin, ja juhlitaan edelleen isosti. Ennen häntä en ollut koskaan ainakaan juhlistanut tuota päivää, tai edes ajatellut miksi sellainen päivä kalenterissa on.
Tuo vuosipäivä sai alkunsa kuitenkin jo 110 vuotta sitten, eli kyse ei ole mistään ihan eilisestä perinteestä. Vuonna 1910 yli 100 naista, 17 eri maasta kokoontui Kööpenhaminassa pidetyssä konferenssissa, jonka tavoitteena oli vaikuttaa naisten tuolloin heikkoihin oikeuksiin. Konferenssiin osallistui eri maiden ammattiliittojen, puolueiden ja kansalaisjärjestöjen edustajia. Esimerkiksi Suomesta mukana oli kaikki kolme ensimmäistä naiskansanedustajaa.
Tuosta päivästä lähtien 8.3 on erilaisten kampanjoiden ja tapahtumien kautta yhdistänyt naisia eri puolilta maailmaa ja erilaisista taustoista. Tämä kaikki on siten vahvistanut ja edistänyt naisten yhteistä vaikutusvaltaa ja voimaa.
Naistenpäiväähän juhlistetaan usein muistamalla siskoja, vaimoja, äitejä ja tyttäriä pienillä lahjoilla, joiden tarkoitus on osoittaa kunnioitusta heitä kohtaan. Moni meistä tunteekin ehkä vain tuon naistenpäivän kaupallisemman puolen, ja päivän tärkeä pääsanoma (naisten oikeuksien edistäminen ja naisten arvostaminen) saattaa helposti unohtua. Ajattelen itse, että tämä päivä on oiva tilaisuus vahvistaa ja nostaa muita naisia; kertoa elämänsä naisille, kuinka näitä arvostaa, alkaa tukea erilaisia naisten oikeuksia ajavia järjestöjä ja nostaa esille naisiin kohdistuvia epäkohtia. Täydellinen päivä vahvistaa yhteistä hyvää. Sitä onkin tosi mukavaa tehdä sieltä kakkujen ja kukkakimppujen takaa.
Ajattelin pitkään, ja kuulinkin usein, etten ole kovin naisellinen nainen. Todellisuudessa sillä tarkoitettiin vain sitä, etten pukeudu korkoihin, kiharra hiuksiani ja pukeudu mekkoihin, ja niillä asioillahan ei ole oikeasti mitään tekemistä naisellisuuden tai naiseuden kanssa. Ärsyynnynkin nykyään ihan todella siitä, kun puhutaan naisellisesta naisesta, silloin kun sillä tarkoitetaan tuollaista noin millimetrin kapeaa käsitystä siitä miltä naisellinen nainen näyttää. Mielestäni naisellisuudella ei ole mitään tekemistä sen kanssa miltä näyttää. Ajattelen, että naisellisuus on sellainen sisäänrakennettu voima meissä, jota voi ilmentää niin monella eri tavalla. Tai olla vaikka kokonaan ilmentämättä, jos siltä tuntuu.
Puhun itsestäni edelleen usein tyttönä, samoin ystävistäni. Vietän tyttöjen iltoja jne. Mutta lapsen saamisen myötä, ja erityisesti ihan viime vuosien aikana olen kuitenkin alkanut tuntea itseni yhä enenevissä määrin naiseksi. Ehkä se kaikki linkittyy siihen, että olen alkanut löytää oman paikkani, ja ääneni. Tiedän arvoni, ja pystyn seisomaan omien mielipiteideni ja ajatusteni takana. Tunnen itseni usein aikuiseksi ja kykeneväksi. Olen alkanut hyväksyä sen, mitä olen ja olen koko ajan vähemmän ristiriidassa sen ihanneminäni kanssa. Aika ajoin tunnen olevani juuri sellainen vahva itsenäinen nainen, kun olen aina halunnutkin olla. Enkä tarkoita vahvalla ja itsenäisellä sitä, etten koskaan tarvitsisi apua vaan nimenomaan sitä, että olen uskallan ja voin pyytää apua, kun sitä tarvitsen. Olen oivaltanut, että vahvan ihmisen ei todellakaan tarvitse näyttää sellaiselta, joka pystyy ja jaksaa kaiken yksin, päinvastoin. Vahva ja itsenäinen ihminen tunnistaa omat rajansa, ja uskaltaa pitää niistä kiinni. Pyytää ja ottaa apua vastaan, ja voi myöntää ettei aina jaksa.
Olen aina ihaillut erityisesti sellaisia vahvoja naisia, jotka käyttävät aikaansa ja älyään ja rohkeuttaan yhteisen hyvän ajamiseen. Sellaisia naisia, jotka uskaltavat nostaa epäkohtia esiin, sellaisia jotka ajavat väsymättä heikompien oikeuksia, ja tavoittelevat oman etunsa sijaan sellaista suurempaa yhteiskunnallista hyötyä. Yksi tällainen nainen on Ruth Badet Ginsburg. Kuulin hänestä vasta muutama vuosi sitten, kun ystävän suositteleman löysin hänen omaelämäkertaansa My own words. Hän on äiti ja vaimo, mutta myös juristi. Hänet nimettiin 1993 Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomariksi, ja oli järjestyksessään vasta toinen tuossa tehtävässä toiminut nainen. Ennen tuohon tehtävään nimeämistä Badet Ginsburg oli tehnyt valtavasti töitä tasa-arvoisemman yhteiskunnan eteen. Hän ajoi voimakkaasti naisten oikeuksia, mutta hän halusi erityisesti osoittaa että tasa-arvoinen järjestelmä ja yhteiskunta ei ole vain naisten, vaan myös miesten etu.
Yritän välttyä siltä, että tästä kirjoituksesta tulisi vahingossa esitelmä Ruth Bader Ginsburgista, joten vinkkaan vain että tänään, Naistenpäivän kunniaksi Viaplay on julkaissut elokuvan Oikeuden puolesta. Elokuva on tositapahtumiin perustuva tarina tuosta ihmeellisestä naisesta, äidistä ja asianajajasta sellaisessa maailmassa, jota hallitsivat tuohon aikaan lähinnä miehet. Elokuva keskittyy erityisesti Ruthin tasa-arvotaistelun ja uran alkuvaiheisiin. Suosittelen tuota elokuvaa erityisesti ihan jokaisella naiselle, mutta ajattelen, että aika monelle miehellekin tämän elokuvan näkeminen voisi olla aika avartavaa katsottavaa.
Tämä elokuva on omiaan nostattamaan sellaista feminiinistä voimaa ja vahvistamaan yhteyttä toisiin naisiin.
Olen niin hyvilläni siitä, että on sellaisia naisia kuin Ruth Bader Ginsburg, mutta myös siitä että tällaisia elokuvia tehdään ja julkaistaan.
Pakko vinkata myös eräästä toisesta Viaplayn valikoimiin tulevasta uutuuselokuvasta Widows. Liityy löyhästi tähän tämän päivän teemaan sikäli, että tuon elokuvan keskiössä on neljä vahvaa naista. Naisia ei äkkiseltään yhdistä mikään muu kuin se, että heidän rikolliset ja kuolleet aviomiehensä ovat jättäneet heidät suuriin velkoihin (mutta siinähän onkin yhteistä ihan riittämiin…). Naiset päättävät luoda tulevaisuuden omilla ehdoillaan, ja tarttuvat rohkeasti kohtaloa sarvista. Elokuva julkaistaan Viaplayssa 27.3 ja lupaan sen olevan katsomisen arvoinen. Lisäpisteet siitä, että tapahtumat sijoittuvat Chicagoon, joka on heti New Yorkin jälkeen jenkkien toiseksi kiehtovin kaupunki.
Ja Viaplaysta puhuttaessa en voi mitenkään olla vinkkaamatta ehkä mun kaikkien aikojen suosikkia; ruotsalaista draamasarjaa nimeltä Rakasta mua. Sarjan on luonut Solsidan-sarjan Mickanina tunnetuksi tullut Josephine Bornebusch, joka on sekä käsikirjoittanut että ohjannut sarjan. Lisäksi hän näyttelee myös sarjan pääosaa, Claraa, ja tekee tuon kaiken aivan uskomattoman taidokkaasti. Rakasta mua onkin oivallinen esimerkki naisen nerokkuudesta, tarkkanäköisyydestä, rohkeudesta ja huumorintajusta. Sarjasta on toistaiseksi tullut vain yksi tuotantokausia, mutta jatkoa on tulossa syksyllä. Sitä odotellessani olen katsonut tämän ensimmäisen tuotantokauden jo kolmesti.
ARVONTA:
Ja hei, näiden vinkkien lisäksi ajattelin järjestää vielä arvonnan, jossa yksi onnekas voittaa 2kk ilmaista katseluaikaa Viaplayhin. Kilpailuun voi osallistua kommentoimalla tähän postaukseen omat suosikkinsa Viaplayn valikoimasta (oma lehmä ojassa, ja olen saanut tätä kautta niin usein, niin hyviä vinkkejä sarjoista, elokuvista ja dokumenteista, että haluan hyödyntää tämän tilaisuuden). Arvontaan voi osallistua sunnuntaihin 15.3 saakka.
Arvonnan säännöt voi halutessaan käydä kurkkaamassa täältä: arvonnan säännöt