Rakastan niin paljon…

.. tätä Roman ilmettä, joka hänen kasvoilleen puhkeaa aina kun joku käyttäytyy niin söpösti, ettei hän meinaa kestää sitä:

… aamuja, jolloin herään ennen Albaa ja voin katsella noita pieniä, pulleita lapsen käsiä jotka ovat levittäytyneet viereiselle tyynylle

.. sitä kun toisella tekee just samaan aikaan just yhtä paljon mieli kahvia

.. hampurilaisia. Melkein pelottavan paljon.

.. uimista ja uima-altaita. Katsotaan isoksi plussaksi, jos allas sijaitsee 23.kerroksisen hotellin katolla.

.. näitä kahta yhdessä. Mutta myös erikseen.

..sitä, miltä nauraminen Roman kans tuntuu

 

..olla äiti Alballe. Ja aivan erityisen ylpeä saadessani kertoa siitä jollekin ihmisille ihan ensimmäisen kerran.

.. kahvia. Etenkin jos sen on valmistanut joku muu, kuin minä itse.

 

.. viherkasveja. Isoja ja pieniä, mutta kaktuksia ihan erityisesti.

..tätä kuvaa meistä.

..MOSSAN* kasvovettä ja vitamin cocktail päivävoidetta

.. saapumista. Lähtemisen kanssa on vähän niin ja näin.

.. Madridia enemmän kuin mitään muuta kaupunkia Espanjassa. Siis niistä, joissa olen käynyt.

Ihan näin muutaman mainitakseni.

Mistä kaikesta te pidätte?

Pahoittelut muuten vielä näistä kökköäkin kökömmistä kuvista, ovat kaikki puhelimella napsittuja eikä laadulla voi ehkä varsinaisesti keulia.
Toivottavasti ette pistä pahaksenne.

*tuotteet saatu

Maanantai, joka tuntuu ihan tismalleen just siltä.
Yleensä maanantait on tunnelmaltaan niitä viikon mukavimpia päiviä, mutta tänään arkeen paluu on tuntunut yllättävän haastavalta. Viikonloppu oli älyttömän mukava; ystäviä, perhettä, vähän viiniä, hyvää ruokaa ( lue: laskiaispullia), urheilua ja sopivasti ihan vaan pelkkää olemistakin. Ehkä just siksi kontrasti tuon viikonlopun ja tämän loman jälkeisen maanantain välillä tuntuikin niin räikeältä.
Huominen on toivottavasti jo vähän skarpimpi. Ajattelin jo nyt antaa tämän maanantain mun osalta mennä menojaan, ja painella sänkyyn. Voisi ainakin kuvitella, että kymmenen tunnin yöunien jälkeen taas jaksaa.

Huomiseen siis,

Hyvää yötä!

Viime yönä uni ei jostain syystä löytänyt meikäläistä ollenkaan.
Tai no löysi, seitsemän jälkeen aamulla. Juuri sopivasti tuntia ennen herätystä.
Oli tarkoitus lähteä heti aamusta Alban kanssa Tallinaan, mutta heikohkon yön jälkeen ajattelin olevani niin väsynyt, ettei reissussa olisi järkeä. Väsymyksestä kireä mutsi ei ole kenellekään kiva, tiedättehän.

Nyt tosin harmittaa ettei lähdetykään, sillä en muista milloin viimeksi olisin tuntenut itseni näin pirteäksi heti herättyäni. Tiedättekö, kun aina toisinaan 8 tunnin yöunien jälkeen tuntee itsensä ihan älyttömän väsyneeksi, ja sitten taas joskus muutaman tunnin unien jälkeen voimia piisaakin yllättäen kuin pienessä kylässä.

Aina olo ei kuitenkaan ole niin virkeä kuin tänään. Sellaisia kehnompia aamuja ajatellen mulla onkin takataskussa muutama varsin toimiva kikka niiden aamujen ja valjun olon virkistämiseen. Ajattelin jakaa ne nyt teillekin, kas näin olkaa hyvä. Kokeilkaa, ehkä toimivat teilläkin.

Suorista ryhti. Laske hartiat alas, työnnä rinta eteen ja nosta katse katonrajaan. Pidä muutama minuutti, huomaat positiivisen vaikutuksen mielialassa heti.

Vie ajatuksia tietoisesti asioihin, joita haluaisit ja pois asioista, joita et haluaisi. 

Ota kylmä, nopea suihku. Virkistää kehoa ja mieltä, laittaa veren kiertämään ja ajatukset juoksemaan.

Puhu vähän oloasi pirteämmällä äänellä. Kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta toimii oikeasti. Aika usein sorrun itse tekemään väsymyksesta ihan oman ohjelmanumeronsa; huokailen, haukottelen ja puhun niin väsyneesti kuin vain osaan. Sillä onhan se nyt kiva, että muutkin ymmärtävät sinun olevan todella väsynyt. Tai sitten, ei. Väsymyksen maksimointi ja sen alleviivaaminen ei auta ketään, etenkään minua itseäni.

Juo iso kuppi kahvia. Koska kahvi auttaa kaikkeen. Älä kuitenkaan juo liikaa, sillä sitä seuraa vain etova olo.

Syö runsas, monipuolinen aamiainen. Itse puputan väsyneinä aamuna mieluiten sitrushedelmiä. Ja just nyt etenkin veriappelsiinit ovat ihan mielipuolisen hyviä.

Meikkaa kevyesti. Vaikka en olisi edes aikeissa poistua kotoa koko päivänä, meikkaan silti. Olo on heti huomattavasti freesimpi, kun silmäpussit on sudittu piiloon ja poskille pyöritetty vähän väriä.

Pukeudu. Väsyneenä tekisi usein mieli vanua koko päivä verkkareissa sohvan nurkassa, mutta yritän itse välttää tekemästä sitä virhettä. Ryhdittomät vaatteet ja – olemus tekevät olosta entistäkin väsyneemmän. Puen siis tällaisina päivinä ylleni ne kaapin kauneimmat vaatteet, ja kas, olo on heti skarpimpi.

Saa jotain näkyvää aikaiseksi. Itse yleensä tiskaan, imuroin, laitan koneen pyykkiä pyörimään tai kuskaan ympäriinsä lojuvia tavaroita ja leluja paikoilleen. Teen yleensä aina heti aamusta jotain, vaikka ei yhtään huvittaisi. Aikaansaaminen ruokkii aikaansaamista. Kun saat yhden homman hoidettua, tartut seuraavaankin hommaan huomattavasti suuremmalla todennäköisyydellä.

Mene ulos. Olipa sää mikä tahansa, niin aivan aina tulen virkeämmäksi raikkaan ulkoilman hengittämisestä. Aivot saavat happea ja kasvot väriä.

Tapaa ihmisiä. Itselleni käy usein niin, että huonoina päivinä tekisi vain mieli perua ne jo sovitutkin tapaamiset. Mutta ihan vaan vinkkinä,että ei kannata. Aika harvoin (lue: siis ei ikinä) hyvien tyyppien kanssa vietetyn ajan jälkeen sitä ajattelee että pitikin mennä, ei olisi kannattanut. Päinvastoin.2

 

Hankasin muuten näiden kuvien näkemisen jälkeen noita oikeanpuoleisen ikkunaruudun tummia jälkiä n.20 minuuttia kaikilla mahdollisilla aineilla ja välineillä, vaan huomatakseni että ikkunoiden karmit onkin itse asiassa vain maalattu huonosti.
Pitäis varmaan taas kaivella silmälasit jostain laatikoiden pohjalta.

 

Ei ole tämä lomalaisen elo ollenkaan pöllömpää. Herätään aamulla varhain, yleensä seitsemältä mutta ihan viimeistään kahdeksalta. Huuhdotaan yö kasvoilta ja hampaista. Keitetään kahvit. Syödään puuro joko omassa keittiössä tai muutaman korttelin päässä Suvannossa. Ulkoillaan, leikitään ja luetaan. Kun pieni nukkuu päiväunet me valmistelemme lounaan ja otamme erän Alphabetiä jos vain suinkin ehdimme.

 

 

Iltapäivisin tai iltaisin toinen meistä vanhemmista tekee yleensä omia juttujaan. Omalla vapaa-ajallani minä kirjoitan, kun siihen on kerrankin oikeasti aikaa ja mahdollisuus. Mies näkee ystäviään. Ihan tosi hyvä olla. Lomapäiviä jäljellä vielä viisi, ja jo nyt, kahden päivän jälkeen, hartiat ovat laskeutuneet suunnilleen kolme senttiä viime viikosta.
Henki kulkee kevyesti, ajatukset ovat selkeitä ja kirkkaita – helposti seurattavissa, kamera täyttyy kuvista ja luonnoslehtiöt ideoista, juokseminen tuntuu hyvältä, ja ruoanlaittokin taas mielekkäältä. Tätä on rentous, väittäisin.

Kunpa osaisin pitää tästä tunteesta ja olotilasta kiinni vielä loman päätyttyäkin.