IMG_3460IMG_3574
Hirveä matkakuume. Sellainen suunnilleen sata-asteinen. Sama juttu oikeastaan joka vuosi tähän aikaan, kun vuorokaudessa on enemmän pimeitä kuin valoisia tunteja. Tekee mieli lentää jonnekin, jossa homma on päinvastoin. Lämmintäkin saisi olla suunnilleen kolmekymmentä celsiusta enemmän, kuin täällä. Just nyt tuntuu aika katkeransuloiselta se, että oli hyyyyyyvin, ihan siis naurettavan, pienestä kiinni, ettei nyt Roman kanssa istuttaisi koneessa matkalla New Yorkiin. Ihan vain kahdestaan. Mutta se nyt olisikin ehkä ollut melkein liian hyvää ollakseen totta.

Nyt ihan lähiaikoina mahdollisuuksia kunnon reissuihin ei oikeen ole (rahaahan siis todellakin olis) niin tyydyn tänäänkin vaan selailemaan tänne koneelle säilöttyjä kuvamuistoja jo tehdyiltä reissuilta. Olen niin hyvilläni siitä, että olen ehtinyt nähdä ja kokea niin monta eri maata, kaupunkia ja kylää. Olen tavannut älyttömän paljon hienoja ihmisiä, joita en olisi koskaan tavannut ellen olisi halunnut laittaa kaikkia rahojani lentolippuihin ja halpoihin hostelleihin. En ymmärtäisi espanjaa, tai olisi kokeillut surffaamista ellen olisi 18-vuotiaana, kesken lukion, päättänyt lähteä parhaan ystäväni kanssa muutamaksi kuukaudeksi Ecuadoriin. Olen ikuisesti kiitollinen ystävälle, joka maksoi minut mukaansa yhdelle matkalleen, minun ensimmäiselleni. Olimme tuolloin 17. Lensimme Egyptiin, näimme Kairon ja pyramidit, uimme delfiinien kanssa ja meinasimme joutua vahingossa naimisiin, mutta se onkin sitten jo ihan toinen tarina. Ilman tuota ystävääni en välttämättä ajattelisi maailmasta näin kun nyt. En ehkä vieläkään olisi lähtenyt ensimmäiselle matkalleni.

IMG_3474IMG_3500IMG_4681
IMG_3101
IMG_3083IMG_2527

IMG_2503IMG_2263
 Ilman tuota ystävää saattaisin olla muutaman satasen rikkaampi, mutta tietäisin,tuntisin ja olisin kokenut aika hiton paljon vähemmän.

Viime aikoina maailmalla tapahtuneiden ja tapahtuvien kauheksien jälkeen on tuntunut ihan erityisen hankalalta kirjoittaa tänne mitään. Olen toistuvasti tuijottanut tätä tyhjää tekstipohjaa ja siinä vilkkuvaa kursoria. Mikään kirjoittamani ei ole tuntunut tarpeeksi painavalta, jotta se olisi kannattanut julkaista. Onneksi ihana Eeva puki sanoiksi kaiken sen, mitä itse en osannut. Minäkin aion rakastaa tänään ja aivan jokaisena päivänä tämän jälkeenkin lujemmin kuin koskaan.

Ehkä huomenna uskallan ja kykenen kirjoittamaan taas kevyemmin.
Ihanaa sunnuntai-iltaa teille ja meille.

image


image
image

Takki: Bik Bok (vanha)
Neule: J&ans Dolce & Gabbana (2nd hand)
Mekko: Bik Bok (vanha)
Housut, laukku ja kengät : H&M

Viime keväänä myin suunnilleen 3/4 kaikista vaatteistani, ja nyt syksyllä vielä jatkoin projektia niin, että tällä hetkellä mun vaatekaapissa on suunnilleen 30 vaatekappaletta + takit. Tähän asti pukeutuminen on ollu helpompaa ja kivempaa, kuin ehkä ikinä aiemmin. Kun valinnanvaraa ei järin hirveästi ole, pukeutuminen on aika vaivatonta. Tykkään aivan kaikesta mitä tuolla vaatehuoneessa tällä hetkellä on ja jokainen vaate on ahkerassa käytössä. Mutta myönnettäköön että nyt, kun on melkein puoli vuotta pukeutunut suunnilleen samoihin vaatteisiin alkaa vähän kyllästyttää. Ilmojen viiletessä huomasin myös, että suurin osa säästämistäni vaatteista on sellaisia, että voisi kuvitella meikäläisen asuvan jossain, missä on vuoden ympäri vähintään +25 lämmintä.
Onneksi kukaan ei kuitenkaan kiellä käyttämästä mekkoja ja hameita housujen kaverina, koska teen niin suunnilleen kuutena päivänä viikosta. Vähintään yhtä usein jalkaan päätyy myös nämä kuvan tekonahkahousut.

Ja kas näin, kolmen asupostauksen jälkeen oottekin jo nähneet kaiken, mitä päälleni voin laittaa.

Kuvat: Janita Autio

Mites muuten nää mun kuvanmuokkausskillsit? Hiusten, naaman ja takin väri on vähän eri joka kuvassa.

IMG_3176
Viime yö ei varsinaisesti ollu tässä huushollissa se kaikkein levollisin. Heräsimme tunnin välein rauhoittelemaan itkevää lasta. Yhteensä ainakin viisi kertaa nousin sängystä, keräsin ympäri huonetta heitetyt unilelut takaisin sängyn kulmaan, silitin pientä päätä, asettelin peittoa ja tyynyä paremmin, suhisin ja hyräilin. Lopulta, kun mikään ei saanut lasta nukahtamaan uudelleen; otin syliin ja heijasin uneen. Aamulla sängystä noustessa en ollut iiihan varma olinko itse edes koskaan nukahtanut. Pää tuntui raskaalta ja teki vaan mieli hautautua takaisin peittoihin. Päätin kuitenkin että hitto vie, en kyllä anna yksien huonojen yöunien piirtää suuntaa koko päivälle. Oon nimittäin huomannut, että aika usein valitsen päivän fiiliksen juuri tuolla heräämisen hetkellä. Tänään päätin, että se fiilis on hyvä. Nousin ylös, halasin ja suukotin isoa ja pienempää, petasin sängyt. Otin kuuman suihkun, pukeuduin ja laittauduin. Laitoin kahvin tippumaan ja aamupuuron hautumaan. Ja kas vaan, nyt fiilis on jo ihan toisenlainen. Enkä oo vielä ehtinyt juomaan kuin yhden kupin sitä kahvia! Tästä tulee vielä kelpo keskiviikko.

Miellyttävää päivää kaikille muillekin!

pst. Blogia voi nyt seurata bloglovinissa, facebookissa ja instagramissa. Seurantanappulat löytyvät niin tuosta postauksen alta kuin tuolta sivupalkistakin.

pst.2. Tähän olisi ollut kiva laittaa joku tuore kuva tältä aamulta, mutta kamerasta on akku loppu, eikä laturia löydy mistään. Siksi kuva heinäkuiselta Madridin reissulta, yhdeltä maagisen kauniilta aamulta.