*Kaupallinen yhteistyö yhdessä Piltin kanssa

Processed with VSCO with f2 preset

Osallistuin muutama viikko sitten 65-vuotta täyttävää Pilttiä juhlistavalle lounaalle. Ruoka nyt kiinnostaa tietysti aina, mutta erityisen kiinnostavan tästä tilaisuudesta teki se, että tuolla lounaalla puheenvuoron pitivät sekä Sydänliiton ravintoterapeutti Kati Kuisma, että psykoterapeutti Maaret Kallio. Molemmat naisia, joita ihailen ja joilta mieluusti otan vastaan vinkin jos toisenkin. Nielen sellaisenaan, pureksimatta.

Teemana lounaalla oli rennompi ote niin vanhemmuuteen kuin ruokailuunkin. Olen täälläkin aiemmin puhunut siitä, että meille ei valitettavasti siunaantunut sellaista lasta, joka mukisematta laittaa suuhunsa kaiken mitä eteen kannetaan. Tai edes sellaista, joka tekisi niin vaikkapa joka toisella aterialla. Ehei. Voin kertoa, etten ole elämäni aikana stressanut koskaan mistään niin paljon kuin lapseni syömisestä. Tai oikeammin syömättömyydestä. Ja toisaalta, en ole ihan varma tekeekö kovinkaan moni asia minua onnellisemmaksi kuin se, kun näen lapseni syövän hyvällä ruokahalulla, sillä voin kertoa sen olevan todella harvinaista herkkua. Iltaisin laskeskelen päässäni, että onko tämä pieni millään konsteilla saanut päivän syömisistä riittävästi kaikkea sitä mitä tuollainen leikki-ikäinen tarvitsee. Mutta, lohduttaudun sillä että kuulemani mukaan lapsi ei täyden ruokalautasen ääreen kuole.

collage Processed with VSCO with f2 preset

Alba on ollut oikeastaan aina todella pieniruokainen ja äärettömän valikoiva sen suhteen mitä suuhunsa suostuu pistämään. Ja niin kamalalta kuin se tuntuukin, niin ihan varmasti jatkuva ikävä toista vanhempaa vaikuttaa myös. Voitte siis kuvitella, että olin niin ravintoterapeutin kuin psykoterapeutinkin ohjeiden tarpeessa. Kuinka saada lapsi syömääb, ja kuinka taas toisaalta suhtautua rennommin siihen mikäli tämä ei syö. Ja molempiin sain varsin päteviä neuvoja. En ole varma johtuuko niistä vai mistä, mutta tämä kuluva viikko on ollut syömisten osalta yhtä riemujuhlaa näin vanhemman näkökulmasta.

Tärkeimpänä ohjeena ravintoterapeutilta tuli se, että noiden ruokailuhetkien tulisi olla ennen kaikkea rentoja, iloisia, YHTEISIÄ hetkiä. Tiesin tämän. Mutta silti. Voin myöntää, että jokaiselle aterialle tulin jo valmiiksi vähän kireänä ja stressaantuneena. Mitä jos hän ei taaskaan syö- pelko vanteena pääni ja vähän sydämmenikin ympärillä. Aterioista oli varmasti hauskuus ja rentous aika kaukana, vaikka näennäisesti sitä yritinkin esittää. Lisäksi – ihan liian usein kävi niin, että meikäläinen hotki ruoan nanosekunnissa, nousee pöydästä ja alkaa siivota ja tiskata lapsen vielä vasta pähkäillessä, että kannattaakohan tähän ruokaan ylipäätänsä edes lusikkaansa sekoittaa. Eli toisinsanoen, kaikki kolme kohtaa pielessä. Hyvä Sanni!

Jatkoa ajatellen pidän myös mielessä kehumisen ja myönteisen ruokapuheen. Olen jotenkin ajatellut, että hyvästä syömisestä ei pitäisi kehua, mutta nyt vapauduin siitäkin luulosta, koska todellakin saa ja pitääkin. Kehujen ja kannustusten kautta ruokailusta tulee lapsellekin mieluisampi tapahtuma.

Nyt olenkin pyrkinyt kiinnittämään huomioni juuri siihen, että nuo ruokahetket olisivat oikeasti meidän kahden (tai useimmin, meidän neljän) yhteisiä. Rauhallisia, rentoja ja kivoja hetkiä. Joista kaikki nauttivat. Vielä on matkaa sinne minne olemme menossa, mutta pääasia että olemme kuitenkin jo matkalla.

collage1

Processed with VSCO with f2 preset

Mitä taas tulee Maaretin neuvoihin lempeämmästä ja rennomasta perhearjesta, niin Maaret oli laatinut 65-vuotiaan Piltin kunniaksi viisi viisautta, joiden avullla jokainen meistä voi pyrkiä sitä sellaista arkea kohti. Lainaan niitä tähän ihan juuri sellaisenaan, olkaapa hyvät:

1.Kuuntele lasta sinussa
Palaa mielessäsi omaan lapsuuteesi.
Mikä siellä oli arvokkainta? Aikuisena emme enää muista kuka teki soseet ja olivatko vaatteemme sävy sävyyn. Mutta sen muistamme, miltä näytimme vanhempiemme silmissä ja millaisina tulimme varmimmin rakastetuiksi. Herkkyys itseä kohtaan lisää myös herkyyttä lasta kohtaan.

2.Luota tavallisen taikaan
Rutiinit ja ennakoitavuus rakentavat perusturvaa, jotka ovat erikoisuuksia suurempaa. Hyvään elämään tarvitaan loppujen lopuksi vain vähän: aikaa, rakkautta ja turvaa. Vaali väljyyttä. Sen turvissa ehtii kertoa murheensa, tasata suuttumuksensa ja kaivautua kainaloon.

3.kosketa ja kosketu
Fyysinen läheisyys rauhoittaa tehokkaasti ja on loistava kipulääke mielen ja kehon murheisiin. Pieni sulaa sylissä, isompi rauhoittui hartiahieronnassa. Koskaan ei saa olla liian kiire halaukselle. Kosketa ohimennen, arkisesti ja lempeästi.

4.Pidä huolta – myös itsestäsi
Lapsi ei opi vain siitä, miten kohtelet häntä, vaan myös siitä miten kohtelet itseäsi. Kun vanhempi voi hyvin, voi lapsi huokaista helpotuksesta. Kuulostele lämmöllä kuorimittuneisuuttasi, säätele arjessa stressiäsi. Vanhemmallakin on rajansa ja tarpeensa. Ole esimerkki inhimillisestä ihmisestä, älä sankarista.

5.Uskalla tehdä huonosti
Armollisemma arjen viisautta löytyy keskinkertaisesti ja huonostikin tehdyissä asioissa. Riman laskeminen on tärkeä taito. Pohdi tarkoin, mikä teille on tärkeintä tehdä hyvin ja mihin haluatte keskittyä perhearjessa. Mutta mieti vähintään yhtä tarkoin, mitä kaikkea voi tietoisesti hoitaa seiskankin suorituksella.

Processed with VSCO with f2 preset

 

*Kaupallinen yhteistyö K-citymarketin kanssa

7EFCEE3B-EC06-4290-9095-BE9703AC8664

Ah, ihana marraskuu. Ja lupa fiilistellä joulua ja tätä tunnelmallista pimeää (okei, ihan niinku siihen kukaan mitään lupaa edes tarvitsisi). Ensimmäistä kertaa pitkään, pitkään aikaan oikeasti innostun siitä, että talvi ja joulu lähestyy. Ihan niin, että sitä tekee mieli laittaa kotiinkin.

Olen asunut omillani yli kymmenen vuotta, ja vielä koskaan en ole laittanut joulua yhteenkään omaan kotiini. Jos kynttilöitä ja glögiä jääkaapissa ei sellaisiksi lasketa, ja eihän niitä lasketa. Olen aina viettänyt tuota juhlaa vanhempieni luona, ja ajatellut ettei sen vuoksi kannata panostaa omassa kodissaan. Mutta tänä vuonna ajattelin toimia toisin. Tämä vuosi on ollut, ja tulee olemaan muutenkin monella tapaa todella erilainen kuin aikaisemmat, joten olkoon se myös ensimmäinen kun laitan joulun kotiimme. Meille kahdelle. Minulle ja Alballe.

Processed with VSCO with f2 preset4EF99C22-4F88-423B-B127-A552B09CAE1F

Kaltaiselleni ihmiselle, joka on a) sekä maailman surkein käyttämään aikaansa, että b) järkyttävän mukavuuden- ja helppouden haluinen (monien asioiden suhteen nyt ainakin), on valtavan suuri helpotus että on olemassa sellaisia asioita kuin valtavat supermarketit, joista saa yhdellä pysähdyksellä hankittua liki kaiken mitä voi edes kuvitella tarvitsevansa.

K-citymarket lanseerasi nyt syyskuussa uuden Hemtex24, kodintekstiili-linjansa, jonka tuotteisiin olen nyt tämän yhteistyön tiimoilta päässyt tutustumaan ja niistä innostumaan. Tämän linkin takaa voitte käydä kurkkimassa malliston tuotteita, mutta saman voitte tehdä myös lähimmässä K-citymarketissanne. Pääsette hypistelemään ja hipelöimään kaikkia niitä ihania tekstuureja ja materiaaleja. Myönnettäköön, että kun ensimmäisen kerran kuulin tästä saatoin olla iiihan aavistuksen skeptinen; voisiko marketista saada muka oikeasti jotain aidosti tyylikästä ja kivaa kotiin? Epäilin siihen asti kunnes löysin tuotteita myyvälle osastolle: yksinkertaisia, simppeleitä, elegantteja ja tyylikäitä printtejä, kauniita, hillittyjä värejä, pehmeitä, ylellisiä pyyhkeitä, lakanoita, päiväpeittoja ja vilttejä. Upeita lasimaljakoita, vaaseja, pehmeitä koristetyynyjä ja järkyttävän kaunis marmoritarjotin- niihin ensimmäiseksi kiinnitin huomioni. Ihan turhaan olin siis epäillyt. Todellakin marketista voi löytää niitä ihan oikeasti tyylikkäitä kodintekstiilejä ja -tuotteita.

collage23232 7A6036BB-1487-4373-899E-3CC59E803EA9Processed with VSCO with f2 preset

Meiltä kotoa löytyy jo malliston vuodevaatteita, maljakoita, tyynyjä, keittiötarvikkeita ja nyt viimeisimpänä noita ylellisen pehmoisia pyyhkeitä, joihin ajattelin sitten joulusaunan jälkeen kietoa niin itseni kuin kaikkein kalleimman aarteenikin. Sitä ennen katsastan kuitenkin koko malliston valikoimaa silmällä pitäen uuden kodin sisutamista, ja sitä tulevaa joulua. Koska meikäläinen haluaa taas päästä helpolla ja saada silti hyvää, niin ajattelin hoitaa kaiken tämän heti seuraavalla kauppareissulla.

 

*Kaupallinen yhteistyö Marimekko:n kanssa

Processed with VSCO with f2 preset Processed with VSCO with f2 preset collage1 Processed with VSCO with f2 preset

Kesä 2017, tiedän jo nyt että tulet olemaan varmuudella todella erilainen kuin mitkään kesät ennen sinua. Niin monella tapaa toisenlainen, kuin yhdeksän edellistä kesää. Ja tiedättekö, juuri nyt se tuntuu aika ihanalta, kutkuttavalta mutta samaan aikaan myös vähän pelottavalta. Niin moneen kesään ja sitä edeltäviin suunnitelmiin on kuulunut niin olennaisena osana myös joku toinen henkilö, tai myöhemmin kokonainen perhe, että nyt tuntuu uudelta ja erikoiselta että tulevan kesän suunnitelmia laadinkin vain minä, ihan yksinäni.

Luonnollisesti aina uuden kynnyksellä, miettii kaikkea mennyttä. Kesän kynnyksellä, menneitä kesiä. Sitä millainen edellinen on ollut, mitä sieltä tahtoo tuoda mukana uuteen, minkä taas haluaa jättää taakseen. On muistoja, jotka tahtoo elää uudelleen ja muistoja, jotka mieluummin ehkä vain unohtaisi. Tänä vuonna olen pohtinut aivan kaikkea aivan järkyttävän paljon. Puhunut omista asioistani ja ajatuksistani niin paljon, että muutamien ystävien korvat ovat varmaan vuotaneet verta. On vaatinut rohkeutta ottaa itselleen tilaa, puhua aina kun on sitä tarvinnut. On vaatinut järkyttävän paljon voimaa ja luottamusta elämän kantavuuteen tullakseni tähän tilanteeseen jossa nyt olen.

Nyt tuntuu, ettei enää tarvitse roikkua menneessä vaan uskaltaa jo rohkeasti katsella kohti tulevaa, uskaltaa jo haaveilla ja uskoa siihen että ne (tai ainakin osa niistä) tulevat vielä joskus todeksi.

Processed with VSCO with f2 presetcollage3

Juuri nyt mietin menneitä kesiä. Kaikkia niitä hetkiä ja tilanteita, joista on ammennettu aivan valtavasti voimaa niihin kaikkein vuoden pimeimpiin ja kylmimpiin kuukausiin. Mieleen ei varsinaisesti nouse mitään mahtipontisia tapahtumia, vaan enemmänkin niitä sellaisia pieniä ohikiitäviä hetkiä; aamuneljältä pyöräntarakalla istumista, kun aurinko alkaa nousta, tuuli leikkii hiuksilla ja koko kehossa on sellainen kokonaisvaltainen huolettomuus ja keveys. Sellaisia hetkiä, kun tuntuu ettei millään muulla ole merkitystä, kuin tällä hetkellä juuri tässä. Aamut, jolloin ystävien, lasten tai perheen kanssa on katettu aamiainen ulos. Juotu kahvia auringossa, naurettu sille kuinka edes yhtä kokonaista lausetta ei saa saa sanottua, ennen kuin jonkun lapsista joku keskeyttää. Niitä iltoja, kun illalla juuri pimeän laskettua kaikkien alkaa tehdä mieli uimaan, osa kävelee toiset kulkevat rinnalla pyörien kanssa samaan verkkaiseen tahtiin. Pulahdetaan uimaan ja puhutaan kilvan siitä, kuinka kylmältä vesi aluksi tuntui, mutta kuinka siihen kuitenkin niin nopeasti tottui.

Menneiltä kesiltä kaipaan, ja tulevalta odotan niitä hetkiä, kun aamun treffit venyvätkin yömyöhään, eikä ketään haittaa vaikka huomenna olisi töitä- päivän tapahtumien voimin jaksaa sen hentoisen väsymyksen sävyttämän päivän. Ja saman voi tehdä uudestaan vaikka heti seuraavana päivänä.

Tahdon mökille saunomaan, uimaan ja tyynelle iltajärvelle soutelemaan. Näen jo itseni istumassa mökin verannalla tuo Marimekkon, Maija Isolan suunnitelema Simbad-kuosinen Juliaana mekko päälläni, kun päivä alkaa vasta valjeta. On vielä vähän viileää, mutta mekon pitkän helman alle mahtuvat jalat koukistettuina kokonaan. Tahdon kulkea kesäsateessa isossa sadetakissa ja pitkissä kumisaappaissa. Kuunnella kuinka Alba hihkuu ilosta, kun lätäköitä alkaa muodostua tien pintaan, ja niissä kaikissa on lupa hyppiä. Odotan aivan järkyttävän paljon sitä, että auringon ja lämmön myötä muutun taas rennommaksi, spontaanimmaksi ja ehkä vähän rohkeammaksakin. Koska niin kesä yleensä minulle tekee. Ja kokemukseni mukaan aika monelle muullekkin. Kesäisin kaikki on vähän helpompaa, vähän parempaa ja jännempää. Asioita tehdään sen kummemin suunnittelematta, seikkailuihin sännätään vapaammin eikä stressikään saavuta samalla tavalla kuin syksyisin ja talvisin.

Processed with VSCO with f2 preset Processed with VSCO with f2 preset

Kesällä juhlitaan. On häitä, rippijuhlia, valmistujaisia, mutta kesällä juhlitaan herkemmin myös ihan vain elämää. Järjestetään puutarhajuhlia, juhannusjuhlia ja grillijuhlia. Tai järjestetään pidot sille, että kerrankin kaikki ystävät ovat samaan aikaan samassa paikassa. Kesällä syitä juhlaan on paljon, vaikka oikeastaan silloin tuntuu siltä ettei niitä syitä edes tarvitse. Haluan ehdottomasti järjestää itsekin ainakin yhdet juhlat. Mahtipontiset. Mielellään täällä maalla. Katetaan takapihan omenatarhaan pitkä pöytä, jonka ympärille mahtuu kaikki 40 ystävää. Lämmitetään sauna, pulahdetaan uimaan. Istutaan illan pimetessä tuolla kesähuoneessa siihen asti ettei enää ole pimeää. Eikä kenelläkään kiire mihinkään.

Inspiroiduin itse ihan valtavasti tästä Marimekon kevään ja kesän mallistosta. Selailin kuvia malliston vaatteista, printeistä ja asusteista ja mieli lähti heti laukkaamaan menneissä ja tulevassa kesässä. Eri vaatteissa näin itseni tekemässä erilaisia asioita, tuntemaan erilaisia asioita. Sanoin tämän saman jo edellisessä Marimekko- postauksessani ja sanon sen nytkin: Marimekon printeissä, leikkauksissa ja materiaaleissa on jotain sellaista ylevyyttä ja voimaa, että niissä tuntee itsensä ihan hippusen vahvemmaksi, rohkeammaksi, sellaiseksi tyypiksi joka kyllä aivan varmasti pärjää.
Ja juuri nyt, kaipaan juuri sellaisia asioita jotka saavat tuntemaan niin.

Ja yksi asia, joka virittää aina jotenkin ihanasti kesätunnelmaan on Marimekon vuotuinen Espalla järjestettävä muotinäytös, jossa esitellään tulevan kevään ja kesän muotia. Tänä vuonna tuo muotinäytös järjestetään nyt tulevana perjantaina 19.5. Näytökset alkavat kello 11.30, 12.30, 16.00 ja 17.30. Niihin on kaikilla vapaa pääsy. Ehkä nähdään siellä? Toivottavasti.

Processed with VSCO with f2 preset

Ensimmäisten kuvien housut: Marimekko Kaisu Pieni taite, Toisissa kuvissa päällä: Marimekko Simbad Juliaana mekko, Kolmansissa kuvissa päällä: Marimekko Ester Henriikka mekko, Kaikissa kuvissa korvissa: Marimekko Nonna korvakorut

Kuvat: Eeva-Stiina Hautala

 

*kaupallinen yhteistyö yhdessä Perlage: n kanssa

image image Ihana toukokuu.
Kesän ja kaiken sen mukana tulevan hyvän ja kauniin alku. Juuri nyt eletään sitä minun mielestäni vuoden parasta aikaa. Kaikki kutkuttava, uusi on alkaimaisillaan. Vuoden parhaimmat viisi kuukautta ovat kaikki vielä edessä. Luonto on vielä osin talviunilla, mutta päivä päivältä valo ja vihreä lisääntyvät. Silmuja siellä täällä, versoja tuolla. Pian kukkivat jo omenapuut ja ruoho on niin vihreää, että se tuntuu melkein epätodelliselta. Mutta vielä ei olla siellä, vaan tässä- kaiken sen äärellä.

Toukokuu on aina ollut minulle se kuukausi josta ainakin henkinen kesä alkaa. Tänäkin vuonna. Vaikka rakeita ja lunta on saatu melko todennäköisesti enemmän kuin lämpöä ja aurinkoa. Mutta silti, sieltä se kesä on joka vuosi kuitenkin tullut. Ehkä lyhyempänä tai viileämpänä kuin edellinen, mutta tullut kuitenkin. Ja siihen luotan kyllä tänäkin vuonna.

image collage image

Toukokuu on myös kuukausista se, jolloin tuntuu olevan eniten syytä juhlaan. Ensin on vappu, ja melkein heti perään äitienpäivä, helatorstai ja usein koulujen päättyminenkin osuu toukokuun loppuun. Sitten on tietysti grillikauden avajaiset, kesän alottajaiset, ensimmäiset puistoilut ja muut sellaiset vuotuiset tärkeät virstanpylväät, joita on ehdottomasti juhlistettava. Eikä melkein mikään tee juhlasta juhlaa niin kuin hyvä kuohuviini.
Nyt tulevana sunnuntaina, äitienpäivänä, tiedän että haluan omalle aamiastarjottimelleni tätä Perlagen Sgàjo proseccoa. Toivon todella, että haaveeni tulee huomatuksi. Tuo prosecco on sekä luomu- että vegaanisertifioitu, ja sopii näin ollen varsin hyvin myös tiedostavamman kuluttajan lasiin. Tuon Sgàjo proseccon takana oleva yhtiö, Perlage on perustettu seitsemän Nardin veljeksen toimesta vuonna 1985, ja on edelleen perheen omistuksessa. Luonnon kunnioittaminen, sen hyvinvoinnin vaaliminen ja luonnonmukaisen viljelyn periaatteet ovat olleet heidän tekemisensä lähtökohdat ihan alusta lähtien, mikä on tietysti ihan valtavan hienoa. Perlage onkin ollut yksi ensimmäisiä Italialaisia luomuviinitiloja (jota he ovat siis olleet aivan toimintansa alusta saakka). Koko heidän tuotannollaan on luomun lisäksi siis myös vegaanisertifikaatti.

image image

Olen ehkä muutamaan otteeseen maininnutkin olevani aika kaikkiruokainen aivan kaiken suhteen. Harvoin olen syönyt tai juonut mitään, mikä olisi ollut mielestäni ihan kamalaa. Mutta sitäkin useammin saanut jotain sellaista joka on ollut ihan valtavan hyvää. Ja niin oli muuten tämäkin. Kaikki seurueemme viisi täysi-ikäistä jäsentä olivat kanssani samaa mieltä; ihan poikkeuksellisen maukas kuohuviini. Siis sellainen joka ihan oikeasti maistui; maku viipyili suussa vielä senkin jälkeen, kun neste oli hulahtanut kurkusta alas. Sellainen ihana, raikas, hedelmäinen jälkimaku; tuntuva, muttei todellakaan liian voimakas. Kevyt ja tyylikäs olivat sanoja, jotka kuulin useammastakin suusta, ja juuri niillä olisin ehkä itsekin tuota proseccoa kuvannut.

Tämä hedelmäinen Sgàjo on juuri sellainen, jonka tulen aivan takuulla pakkaamaan mukaan kesän picniceille. Tätä jääkylmänä lasissa, meren rannassa, kallioille levitetyilla vilteillä hyvää ruokaa ja niiden ympärillä kaikki rakkaimmat, ilta-auringon lämpö ja kultainen hehku. Juuri nyt en voisi kuvitella mitään parempaa. Ihanaa, että kaikki nuo illat ovat vielä edessä. Okei. Jokunen myös jo takana.
Onneksi.

image

Ennen niitä ilta-auringon lämmössä nautittuja kuohuviinilasillisia nostan kuitenkin maljan hyvin mahdollisesti räntäsateessa ja pakkasessa ihan jokaiselle äidille. Minulle ja sinulle. Meille kaikille. Vitsit, miten hienoa ja haastavaa työtä teemmekään. Sitä ja tätä kaikkea on todellakin syytä juhlia.

Skål!