Pää on ihan yhtä lomalla kuin kaikki muukin mussa, joten turvaudun listoihin, niin kuin aina silloin kun päässä sinkoilee sata ajatusta mutta ei kuitenkaan yhtään niin kokonaista, että siitä voisi kirjoittaa oikean jutun. Sen oikean jutun sijaan kirjoitan ne sekalaiset ajatukset ylös, ja niistäkin ainoastaan ne jotka tuntuvat todella hyvältä, tai ihan vaan hyvältä, juuri nyt:
♥ Kesäloma. Tietysti. Vaikka en oikeastaan edes varsinaisesti koe olevani loman tarpeessa: itse asiassa työnteko on tuntunut viime aikoina kivemmalta, kuin aika moni muu asia. Uudet haasteet ja tehtävät ovat tuoneet ihan uudenlaista motovaatiota tekemiseen, eikä oikeastaan tekisi edes mieli lomailla. En muista, että näin olisi ollut vielä koskaan. Toisaalta tämä on varmaan myös huonoa omatuntoa, joka kumpuaa siitä, että koen etten ole tehnyt töitä ollenkaan riittävästi viimeisen vuoden kaikki. Mutta yhtäkaikki- nyt kun lomat on pidettävä, niin ajattelin olla tekemättä yhtään mitään. Siis oikeasti _mitään_. Lähden lauantaina mökille, mutta sen lisäksi en ole suunnitellut yhtään mitään. Enkä aikokaan. Tuntuu ihanalta, että saan olla Alban kanssa aamusta iltaan. On ollut ikävä meitä yhdessä.
♥ Uusi naapurusto. Kaikki nämä postauksen kuvat on otettu tänään, ja kaikki n.500m säteellä kotiovelta. Lähdin aamulla ulos, kävelin kulman taakse kaverin kahvilaan aamukahville ja pikajuoruille ja jatkoin siitä matkaani ei mihinkään. Törmäsin kolmeen eri tuttuun, istuin pitkään vieraalla sisäpihalla ja huokailin Huvilakujalla sille kuinka kaunis Helsinki on kesäisin. Tämä alue ei tunnu ihan vielä kodilta, mutta kivalta kuitenkin. Ja varmasti nyt loman aikana, kun on oikeasti aikaa ollakin kotona ja tällä alueella, niin syksyllä tilanne varmaan on jo ihan toinen.
♥ The Blacklist. Yksi parhaista sarjoista mitä olen koskaan katsonut, tai ainakin paras pitkään aikaan. Rahapajan jälkeen tuntui tyhjältä, kokeiltiin muutamaakin eri sarjaa, mutta mikään ei tuntunut sen jälkeen oikein miltään. Oli ikävä Rioa, Moskovaa ja Nairobia. Mutta sitten. Katsoimme jakson Blacklistiä, ja sen jälkeen olemme katsoneet noin neljäkymmentä lisää ja niin vaan tuo sarja pitää edelleen otteesaan. Tiedän jo nyt, että kun tuo sarja joskus loppuu tulen ikävöimään Raymond Reddingtonia niin paljon, että se sattuu.
♥ Bodyt. Siis ne vaatekappaleet. Tällä hetkellä (aina kesällä) pukeutumisessa on meneillään sellainen vaihe, että yksinkertaisuus kiinnostaa. Jos on lämmin, päällä on mekko tai lyhyt haalari, jos tarvii farkkuja, niin niiden pariksi puen kaikkein mieluiten istuvan bodyn. Ei tarvi olla kolmen minuutin välein tunkemassa paitaa housujen kaukuksesta sisään vaan kaikki pysyy paikallaan nätisti. Myös rintsikat on saanut näiden löytämisen jälkeen jättää hyllylle. Niin ja suosin ehdottomasti niitä bodyja joissa on napit haaroissa. Mikään ei ole vaivaannuttavampaa kuin se, että istuu vessanpöntöllä koko ylävartalo paljaana.
♥ Kokkaava poikaystävä. Kuten moni tietää, niin olen melko huono keittiössä- tai varmasti aivan hyvää seuraa ja näppärä viinin kaataja ja tehokas jälkien siivoaja, mutta ruoan suhteen aika surkea. Tuntuu järjettömältä luksukselta saada työpäivän jälkeen eteensä oikeasti hyvää ja ravitsevaa ruokaa. Sellaisia annoksia, joiden raaka-aineista en tunnista, tai ole maistanut puoliakaan. Ja itse asiassa toisen taitojen (ja sen kuinka helpolta hän aaa kaiken näyttämään) myötä omakin kiinnostus ruoan valmistukseen on selvässä kasvussa.
♥ Ronnie Grandellin Irti Itsekritiikistä- kirja. Olen lukenut viime aikoina useita Elämän hallintaan ja -taitoihin liittyviä oppaita, ja niistä tärkeimmältä tuntuu ehdottomasti tämä kirja. Tämä kirja antaa konkreettisia näkökulmia, neuvoja ja ihan käytännön harjoituksiakin tuosta itsekriittisyydestä irtautumiseen. Ja jo nyt huomaan tuon itsekriittisen äänen päässäni hiljentyneen, vaikka edelleen matkaa on aivan järkyttävästi. Sen työn haluan kuitenkin tehdä koska olen ihan varma, että ilman sitä jatkuvaa itsekritiikkiä olisin paljon rohkeampi tekemään niitä ratkaisuja joita haluaisinkin tehdä, ja pystyisin elämään enemmän itseni näköistä elämää- ja huomattavasti vapaammin kuin mihin nyt pystyn. Haluaisin ehdottomasti lukea myös Grandellin teoksen Itsemyötätunnosta, jolle tämä irti itsikritiikistä on tavallaan jatkoa.
♥ Leikkipuisto Seppä, joka sijaitsee muutaman korttelin päässä meiltä. Tiedän jo nyt, että tämä paikka tulee olemaan se, jossa tulemme viettämään Alban kanssa suurimman osan tästä kesästä. Rakastan sitä, että tuossa puistossa riittää oikeasti todella runsaasti ja monipuolisesti tekemistä vähän kaiken ikäiselle, ja mikä ehdottomasti parasta: tuolla ei koskaan tarvitse olla yksin. Aina löytyy seuraa niin lapselle kuin minullekin. Plussaa siitä, että tuo puisto on mukavasti suurten lehtipuiden varjostama, eikä koko ajan tarvitse stressata aurinkorasvojen ja päähineiden kanssa.
♥Juokseminen. Tänään aamulla tein liki tunnin lenkin suoraan sängystä nousemisen jälkeen. En muista milloin viimeksi olisin jaksanut juosta tunnin, mutta siitä on aikaa- sen tiedän. En ole ihan varma johtuuko kunnosta vai kärsimättömästä luonteesta, mutta jaksan yleensä juosta n.15minuuttia ja sen jälkeen tekee mieli mennä takaisin kotiin ja olla tyytyväinen itseensä koko loppupäivän. Tänään juokseminen tuntui kuitenkin siltä, miltä sen varmaan kuuluisi tuntua: hyvältä, kevyeltä ja vapauttavalta. Helpoltakin. Menen toistekin.
♥ Kolmen kaverin jäätelön paahdettu pähkinä & kinuski. Parasta. jäätelöä. Ikinä. En uskalla edes laskea kuinka monta purkillista niitä on tämänkin kodin pakastimeen kannettu. Mutta monta. Albakin rakastaa tuota jäätelöä yli kaiken. Sen tietää mm.siitä, että hän oli eräänä aamuna meidän vielä nukkuessa hipsinyt vähin äänin keittiöön (ja tässä vaiheessa kerrotakoon, että hän ei normaalisti koskaan herää todellakaan vähin äänin, eikä todellakaan hipsi yhtään mihinkään ennen kuin kaikki ovat varmasti hereillä) ja lusikoinut suuhunsa puoli purkillista tuota jäätelöä. Oli kuulemma pelännyt että jää muuten kokonaan ilman. Ihan todellinen pelko, koska juuri niin olisi luultavasti käynyt.
Ps.tämä jäätelö sopii erityisen hyvin The Blacklistin kanssa nautittavaksi.
♥ Somesta irtaantuminen, tai ainakin sen käytön reeeeeipas vähentäminen. Olen (lähipiirin huomatteluista johtuen krhm…) alkanut itsekin olla aika huolissani siitä, kuinka usein tartun puhelimeeni ja selaan sitä ilman että edes tiedostan tekeväni niin. Huomaan tekeväni niin erityisen herkästi silloin kuin ahdistaa tai stressaa. Erään keskustelun kautta tajusin kuinka paljon turhaa tietoa tuputan aivoilleni- seuraan instagramissa 500 henkilöä, ja tiedän jatkuvasti missä noin sata heistä menee ja mitä tekee, mutta tarvitsenko sitä tietoa oikeasti? En todellakaan. Niin paljon mieluummin haluaisin olla tietämättä kenestäkään yhtään mitään, ja soittaa silloin kun tulee sellainen olo että haluaisi tietää miten menee. Nyt olenkin monena iltana poistanut puhelimesta niin facebookin kuin instagraminkin, tai jos puhelimesta on loppunut akku niin olen antanut sen olla suljettuna ja laittanut lataukseen vasta siinä vaiheessa kun olemme olleet menossa nukkumaan. Tekee hyvää, ihan jokaiselle.
