_MG_7523IMG_3421 _MG_7252 _MG_7257 _MG_7247_MG_7251

Pari viikkoa sitten oli pakottava tarve päästä pois kaupungista. Eikä sellaiseen ole mitään parempaa paikkaa kun kotikoti. Vanhempien ja sisarusten huomaan. Oli ihanaa ja tuli niin tarpeeseen.

Tuonne vanhempien luo menee aina vähän sellaisella odottavalla fiiliksellä, että mitäköhän äiti ja isä ovat tällä kertaa sinne hankkineet, rakentaneet tai järjestäneet. Milloin on pihan vanhaan navettaan rakennettu kirkko ja juhlatila, milloin maalattu huoneita tai vain vaihdettu niiden järjestystä. Milloin pihalle on rakennettu paviljonkeja, milloin se on laatoitettu uudelleen. Nyt tuonne takapihalle oli ilmestynyt niin kaunis kesähuone. Se on pykätty pystyyn ihan tänä kesänä, mutta näytti siltä kuin olisi ollut siinä omenapuiden katveessa aina. Muistaakseni ja ymmärtääkseni kaikki, mistä tuo huone on rakennettu on vanhaa, tuolta tiluksilta löydettyä. Vanhat ovet, ikkunat, tavarat ja huonekalut. Että tavallaan tuo kesähuone onkin ollut aina. Nyt se vain oli koottu yhteen. Ja miten ihanasti olikin. En muista milloin viimeksi olisin viihtynyt missään niin hyvin.

Aamuisin juotiin tuolla aamukahvit, päivisin leikittiin Alban kanssa, ja iltaisin istuttiin tuolla viinilasien kanssa me aikuiset. Puhuttiin siitä, kuinka normaalisti sisällä ollessamme hajaannutaan pitkin taloa. Yksi siellä, toinen täällä. Mutta tuossa pienessä kesähuoneessa oltiin oikeasti yhdessä. Siinä niin, saman pienen pöydän ympärillä kaikki. Hyviä, hauskoja keskusteluja samalla kun ilta pimeni noiden maailman kauneimpien ikkunoiden takana. Juuri sitä, mitä kaipasinkin.

_MG_7233 IMG_3470 _MG_7242_MG_7352

50mm linssi ei ollut se paras tähän tarkoitukseen, eikä näiden yksityiskohtien kautta ehkä ihan saa sitä kokonaista kuvaa tästä mummolan kesähuoneesta, mutta fiiliksen ehkä. Lupaan, että kuvaan teille seuraavaksi vähän laajempia kuvia, sopivammalla linssillä. Jos muistan. Tai maltan. Tuolla kun tekee aika usein mieli ihan vain olla.

_MG_5496_MG_5508_MG_5524

En ole ihan varma kuinka fiiliksissä omista hiuksistaan on ok olla, mutta voisin kuvitella että nyt mennään siinä ookoon äärirajoilla. Kävin parturissa edellisen kerran marraskuussa ja kertaakaan näiden kuuden kuukauden aikana ei ole ollut olo, että tälle tukalle pitäisi tehdä jotain. Eikä ollut oikeastaan nytkään, latvat alkoivat vaan muistuttaa enemmän heinää kuin hiusta ja niille oli tehtävä jotain. Siinä saksimisen lomassa Sofi (kampaajaihastukseni numero 1. Folk Helsinki: stä) veteli vapaalla kädellä hiusteni sekaan muutaman vaalean raidan, teki Wella Gloss- kiiltokäsittelyn, pesupaikalla Olaplexin ja taitteli vielä lopuksi hiuksiini sellaiset laineet etten ole hennonut pestä hiuksiani sen koommin.

Sanoin tämän saman viimeksikin Sofin penkistä noustessani, ja sanon tämän nytkin : en muista, että olisin vielä koskaan ollut näin tyytyväinen hiuksiini. Pidän siitä, etteivät nämä uudetkaan hiukset tee itsestään numeroa. Vielä kukaan ei ole sanonut, että hei no nyt oot kyllä käyny kampaajalla, mutta kuitenkin viisi (5 !!) eri ihmisistä on sunnuntain jälkeen kehunut tukkani näyttävän ihan erityisen hyvältä. Ja siinä Sofi onkin kyllä ihan omiaan, taikomaan pienillä muutoksilla huomattavan suuren eron. Fiilikseen ainakin. Keittää myös älyttömän hyvää kahvia ja kertoo hyviä juttuja.

_MG_5498 _MG_5507

Suosittelen, niin lämpimästi kuin osaan. Mutta sen ehkä nämä kaikki postauksen viisi kuvaakin kertovat. Ajattelin ensin, että laittaisin yhden. Sitten ajattelin, että laitan kaksi. Yhtäkkiä niitä kuvia olikin tässä 12. Uskokaa pois, että näihin viiteenkin karsiminen oli työn takana.

_MG_5121 _MG_5141

Kuten tuossa eilisen postauksessa jo kerroinkin, niin viime aikoina treenien väliin jättäminen on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus. Aina on ollut jotain parempaa, tai siis ”parempaa” tekemistä. Aika usein ei ole vaan ehtinyt, tai siis ”ehtinyt”. Mutta nyt, eilen aamulla heti aamupuuron ja sen sulattelun jälkeen kiskoin lenkkarit jalkaan ja lähdin puoleksi tunniksi juoksemaan portaita. Saman tein tänään vielä kymmentuntisen työpäivän päätteeksi tosin ihan vaan tasamaalla, ja huomisaamua ajattelen olen jo pakannut salikassin valmiiksi ja asettanut kellon herättämään 5.30. Kaikki tai ei mitään, olen treenamisenkin suhteen vähän sellainen, äärilaidasta toiseen. Saatan ensin treenata puoli vuotta ihan sekopäisenä vain ollakseni sitten seuraavat kuusi kuukautta suunnilleen kokonaan treenaamatta. Jotain tasapainoa nyt tähänkin touhuun tietysti toivoisin, mutta sitä odotellessa otan nyt kaiken irti tästä innosta ja energiasta.

Juokseminen ei tällä hetkellä jostain syystä kuitenkaan erityisesti innosta. Yksin juokseminen on yleensäkin musta aika puisevaa hommaa, ja kaipaisin siihen ehdottomasti joko seuraa tai vähän lisää toimintaa. Vähintään yhtä kuivakalta kuin juokseminen tuntuu myös sisällä treenaaminen, nyt olenkin muutaman päivän tässä hakenut inspiraatioita erilaisiin ulkotreeneihin, eniten kiinnostavan ne sellaiset joihin ei tarvitse sen kummempia välineitä. Sen kuin vain taistelet itse itseäsi vastaan. Parhaat, ja mulle toimivimmat vinkit löytyy ehdottomasti Elisan Start Living Your Best Life– blogista. Käykää kurkkimassa, jos tekin olette sellaisia että pelaisitte mieluummin pesäpalloa kuin juoksisitte matolla. Tai käyää vaikette olisikaan, löydätte inspiraatiota aivan takuulla siltikin.

_MG_5125

 

Istuttiin reilu viikko sitten lauantaina tämän toinen toistaan kauniimpia syötäviä notkuvan pöydän ympärille. Juhlittiin 2- vuotiasta kauneushoitola Hillaa. Ihana Viena ja Hillan omistaja  Minna olivat yhdessä suunnitelleet tämän vegaanisen brunssimenuun. Olen fiilistellyt Vienan taitoa taikoa kauniista vieläkin kauniimpaa jo pitkään, joten oli ihanaa saada istua tuon pöydän ääreen. Minä ja kahdeksan minulle (melkein) ventovierasta. Ja voi pojat, miten kiva iltapäivään venynyt aamupäivä meillä olikaan. Olimme sopineet tapaavamme Vienan luona kahdeltatoista, ja sanoin lähtiessäni Romalle että uskoisin olevani kotona viimeistään kahdelta. No ihan en siihen ehtinyt. Kello oli jo varmaan viisi, kun lopulta lähdin, ja silloinkin tuntui että kesken. Kiitos vielä kaikesta hyvästä ja kuplivasta seurasta mahtavat naiset Viena, Minna, Henriikka, Elsa, Riikka, Anna-Maria ja toinen Minna.

pst. käykää kurkkaamassa Vienan blogista ohjeita näihin herkkuihin. Kaikki pöydän antimet sopivat ainakin vegaaneille, osa  myös gluteenittomille ja sokerittomillekin. Nerokas menuu ja aivan mielipuolisen herkullinen!