Hei taas. Liian pitkästä aikaa.

Blogi palaa tänään (suunnitelemattomalta ja vähän tahattomaltakin) kesälomalta takaisin arkeen ja säännöllisempään päivitystahtiin.
Viiden kuukauden mittaiseksi venynyt juurettomuus, jatkuva paikasta toiseen sinkoilu, muiden nurkissa elostelu ja tavaroiden vähintään viikottainen purkaminen ja pakkaminen eri paikoissa on vaatinut veronsa. Ihan näin suoraan sanottuna ei ole ollut mitään kirjoitettavaa. Ei yhtään mitään. Pää on täyttymyt pelkistä käytännönasioista ja -järjestelyistä; Aikatauluja siitä milloin lähdetään ja mihin mennään, mitä pakataan mukaan, missä välissä pestään pyykit, ja missä vietän joka toisen viikon.

Nyt tämän juurettomuuden ja väliaikaisuuden loppu alkaa kuitenkin häämöttää, ja aivoista on vapautunut tilaa ajatella ja prosessoida kaikkea muutakin. Yhtäkkiä tuntuu, että olisi sanottavaa ja kerrottavaa vähän kaikesta. Haluaisi puhua sellaisistakin asioista, mistä ei aiemmin olisi uskaltanut tai tahtonut.

IMG_3357

Tämän kesäloman aikana olen miettinyt tätä blogia paljon. Pohtinut ihan tosissani, että onko minusta edes tähän. Tai, että tahdonko edes. Epäröinyt ja epäillyt. Mutta. Nyt tiedän, että tahdon todellakin tehdä juuri tätä. Mutta jotenkin toisella tavalla. Uudella otteella. Tavallaan tuntuu, että tahtoisin tämän blogin olevan vähän vähemmän sitä miltä minä näytän, ja vähän enemmän sitä mitä minä näen. Haluaisin tavallaan piilottaa itseäni tästä tekemisestä, mutta sitten taas toisaalta tahtoisin antaa enemmän. Olla aidompi, rehellisempi ja rohkeampi. Kertoa ja näyttää muutakin kuin sitä, mikä täällä on kaunista ja kivaa. Etenkin nyt, kun siihen kaikkeen kamalaan on saanut vähän etäisyyttä, eikä se ole enää tässä lähellä koko ajan. Oikeastaan todella satunnaisesti enää. Niin siitäkin kertominen tuntuisi helpolta, melkein luontevalta.IMG_3358IMG_3386

Mutta nyt, se minusta! Haluaisin ehdottomasti kuulla myös teitä. Millaisista jutuista te pidätte kaikkein eniten? Vai pidättekö jutuista ollenkaan, vai ovatko kuvat niitä joita kaikkein mieluiten katselette? Mitä tahtoisitte tänne enemmän? Mitä taas vähemmän?

Pst. Tämä kun tuntuu niin monia kiinnostavan, niin kerron vielä ettei ei, me emme ole Roman kanssa palanneet yhteen. Olemme ystäviä ja yhdessä vanhempia Alballe ja näemme luonnollisesti toisiamme aina toisinaan. Kerron samalla myös, etten tapaile ketään muutakaan enkä edes yritä. Sanoinkin sen jo täällä, ja olen edelleen samaa mieltä, juuri nyt on hyvä ja tarpeen opetella olemaan yksi.

Ihanaa syyskuuta.
Kuullaan pian lisää.

Processed with VSCO with f2 preset

Sivusin muutama kuukausi sitten parilla lauseella uusia ihonhoitorutiineitani ja ihan erityisesti -tuotteitani täällä. Lupasin kertoa myöhemmin lisää asiasta. Tuolloin ajattelin, että se myöhemmin olisi ehkä suunnilleen siinä heti seuraavalla viikolla, mutta kappas- ei mennyt kuin kaksi kuukautta. No parempi kai myöhään kuin vielä myöhemmin.

Olen kirjoittanut iho-ongelmistani ainakin täällä jo aiemmin. Ja kaikki minut tuntevat tai tietävät ovat aivan takuulla kuulleet asiasta niin usein, että aihe kyllästyttää jo. Ihmiselle, jonka iho on aina ollut hyvä, sellainen joka ei ole oikeastaan koskaan aiheuttanut sen kummempaa päänvaivaa, voi olla hankalaa ymmärtää kuinka vaikea tuo asia saattaa olla. Tai kuinka kokonaisvaltaisesti se voi vaikuttaa siihen, millaisena näet itsesi. Ja siis nimenomaan näet. Olen elänyt aikoja, jolloin ei ole juuri tehnyt mieli poistua kotoa sen vuoksi miltä iho näyttää ja tuntuu. Olen elänyt aikoja, jolloin kuvittelin etteivät muut ihmiset edes näe minua minuna kaikelta siltä huonolta iholta.

Olen kokeillut ihooni kaiken laista. Ruokavalioista erilaisiin hoitoihin ja hoitamatta jättämiseen. Olen syytänyt erilaisiin tuotteisiin aivan järkyttävän määrän rahaa. Olen juossut, hikoillut ja juonut 7litraa vettä päivässä siinä toivossa että ne tekisivät ihostani paremman. Minusta jotenkin paremman. Olen antanut ihoni määrittää ihan liikaakin sitä, kuinka näen ja koen itseni. Ja kiinnitän edelleen aivan naurettavan paljon huomiota siihen miltä kenenkin iho näyttää. Tunnen valtavaa helpotusta, kun joku jakaa saman ongelman kanssani tai jos jonkun iho on aivan erityisen heleä tai kaunis muistan kyllä aivan takuulla kertoa sen tälle että tajuathan muuten nauttia tuosta siloposkisuudeestasi, sillä se on iso juttu se.

Processed with VSCO with f2 preset

Viime syksynä sain kutsun Esse organic skincare:n järjestämään tapahtumaan. Tilaisuudessa oli puhumassa Essen perustaja, kemian maisteri Etelä-Afrikkalainen Trevor Steyn.. Puhe ei ollut mitenkään perinteinen lyhyt kertomus (myyntipuhe) siitä, kuinka tämä tuote nyt vaan on parempi kuin yksikään tuote aiemmin, vaan ihan todellinen luento. Powerpoint-esityksineen kaikkineen. Puheessa perehdyttiin ihan todella, tutkimuksien ja testitulosten kautta, siihen mikä tekee Essen tuotteista oikeasti niin kovin erityisiä. Olin niin vakuuttunut pelkästään Trevorin pätevyydestä, ja kaikesta siitä tiedon määrästä, joka näiden tuotteiden taakseni ja niiden kehittelyyn oli käytetty, että koskaan yhtään tuotetta kokeilemattomana tiesin jo että tässä se on- ratkaisu iho-ongelmiini. En epäillyt hetkeäkään etteikö niin olisi.

* ”Esse on siis luomusertifioitu hoitolatuotesarja, joka pohjautuu afrikkalaisiin aktiiviainesosiin ja uusimpaan tieteen läpimurtoon – ihmisen mikrobiomiin, joka on luultua tärkeämpi myös ihonhoidon näkökulmasta. Jotta ihosi toimisi parhaimmalla mahdollisella tavalla, se tarvitsee pinnalleen monipuolisen ja terveen mikrobipopulaation, joka suojaa sitä taudinaiheuttajilta, tukee aineenvaihduntaa ja ylläpitää sen oikeaa pH-tasapainoa. Mikrobit myös opastavat kehon omaa immuunijärjestelmää ja tuhoavat toksiineja ihon pinnalla.

Esse-tuotteissa käytetään prebiootteja, joilla ruokitaan valikoituja hyödyllisiä mikrobeja ja lisäksi imitoidaan ihon luontaisia öljyjä ja pH:ta, jotta saadaan luotua ympäristö, joka suosii hyödyllisiä mikrobeja. Tietyissä tuotteissa käytetään myös probiootteja eli eläviä mikrobeja haluttujen tulosten saavuttamiseksi.

Esse toimii lisäksi tiiviissä yhteistyössä PhytoTrade Africa -järjestön kanssa. Järjestö valvoo kestävää kehitystä sekä takaa eettisen ja reilun kaupan mukaisen kohtelun maaseutuyhteisöille kasvien keräämisestä. Esse-tuotteet ovat Ecocertin luomusertifioimia ja Vegan Societyn hyväksymiä. Eläinkokeettomuus tuotannon kaikissa vaiheissa on Essen perusarvoja ja se on PETA:n ja Beauty Without Cruelty:n jäsen.”

 

Processed with VSCO with f2 preset

Sain tuolloin testikäynnin Natural Goods Companyn esse-kasvohoitoon, joka räätälöidään aina asiakkaan ihon tarpeiden mukaan juuri hänelle sopivalsi. Lisäksi sain testiin tuotteitta, jotka kosmetologi oli juuri minun ihoni tarpeille valinnut.

Voin kertoa, että näistä tuotteista todellakin löytyi se apu. Jo n.kuukauden käytön ja kahden hoitokerran jälkeen ihoni voi huomattavasti paremmin. Otsan pienet näppylät olivat kaikki poissa ja ihon väri tasoittunut huomattavasti. Myös ja ihan erityisesti se tunne iholla oli uusi. Mistään ei kiristänyt, kirvellyt tai tuntunut ikävältä. Varmasti myös sillä, etten enää kokenut tarpeelliseksi stressata ihostani sillä minulla oli niin vahva luotto sekä sarjan tuotteisiin, että kasvojeni ihoa hoitavaan Natural Goods Companyn Johannaan, oli vaikutus siihen että iho alkoi voida niin huomattavan paljon paremmin.

Käytin ihonhoidossani pelkästään näitä essen tuotteita n.kuuden kuukauden ajan, enkä muista milloin viimeksi olisin ajatellut ihoani samanlaisella lämmöllä kuin tuona aikana. Iltaisin oikein odotin kasvojen puhdistusta ja ravitsemista, sillä tiesin niiden oikeasti tehoavan ja tekevän hyvää. Lisäksi ovat vielä pakattuina ehkä kauneimpiin pakkauksiin, mitä olen kuunaan kosmetiikan saralla nähnyt. Se ei tehnyt ihonhoidosta ainakaan yhtään epämiellyttävämpää. Essen tuotteiden käytön aloittamisen jälkeen en ole varmaan koskaan mennyt nukkumaan puhdistamatta ja rasvaamatta kasvojani ensin. Siitä on tullut suorastaan riitti, jota en enää jättäisi mistään hinnasta väliin.

Processed with VSCO with f2 preset

Vaikka ihoni on edelleen kaukana siitä silky smoothista unelmastani, niin tämä sarja on nyt jo tehnyt minulle sen, ettei ihoni tai sen kunto enää tunnu yhtä suurelta asialta kuin ennen. Enää en edes muista milloin olisin oikeasti ja tosissani valittanut siitä miltä ihoni näyttää tai tuntuu. Se on sellainen kun on, mutta ei enää määritä minua sen enempää. Se on yksi ominaisuuteni muiden joukossa. Voi välillä paremmin, ja välillä stressistä tai huonoista elämäntavoista johtuen vähän huonommin- elää mukana elämän eri vaiheissa siinä missä kaikki muukin minussa.

*esse:n tuotteet saatu blogin kautta

 

*kaupallinen yhteistyö yhdessä Perlage: n kanssa

image image Ihana toukokuu.
Kesän ja kaiken sen mukana tulevan hyvän ja kauniin alku. Juuri nyt eletään sitä minun mielestäni vuoden parasta aikaa. Kaikki kutkuttava, uusi on alkaimaisillaan. Vuoden parhaimmat viisi kuukautta ovat kaikki vielä edessä. Luonto on vielä osin talviunilla, mutta päivä päivältä valo ja vihreä lisääntyvät. Silmuja siellä täällä, versoja tuolla. Pian kukkivat jo omenapuut ja ruoho on niin vihreää, että se tuntuu melkein epätodelliselta. Mutta vielä ei olla siellä, vaan tässä- kaiken sen äärellä.

Toukokuu on aina ollut minulle se kuukausi josta ainakin henkinen kesä alkaa. Tänäkin vuonna. Vaikka rakeita ja lunta on saatu melko todennäköisesti enemmän kuin lämpöä ja aurinkoa. Mutta silti, sieltä se kesä on joka vuosi kuitenkin tullut. Ehkä lyhyempänä tai viileämpänä kuin edellinen, mutta tullut kuitenkin. Ja siihen luotan kyllä tänäkin vuonna.

image collage image

Toukokuu on myös kuukausista se, jolloin tuntuu olevan eniten syytä juhlaan. Ensin on vappu, ja melkein heti perään äitienpäivä, helatorstai ja usein koulujen päättyminenkin osuu toukokuun loppuun. Sitten on tietysti grillikauden avajaiset, kesän alottajaiset, ensimmäiset puistoilut ja muut sellaiset vuotuiset tärkeät virstanpylväät, joita on ehdottomasti juhlistettava. Eikä melkein mikään tee juhlasta juhlaa niin kuin hyvä kuohuviini.
Nyt tulevana sunnuntaina, äitienpäivänä, tiedän että haluan omalle aamiastarjottimelleni tätä Perlagen Sgàjo proseccoa. Toivon todella, että haaveeni tulee huomatuksi. Tuo prosecco on sekä luomu- että vegaanisertifioitu, ja sopii näin ollen varsin hyvin myös tiedostavamman kuluttajan lasiin. Tuon Sgàjo proseccon takana oleva yhtiö, Perlage on perustettu seitsemän Nardin veljeksen toimesta vuonna 1985, ja on edelleen perheen omistuksessa. Luonnon kunnioittaminen, sen hyvinvoinnin vaaliminen ja luonnonmukaisen viljelyn periaatteet ovat olleet heidän tekemisensä lähtökohdat ihan alusta lähtien, mikä on tietysti ihan valtavan hienoa. Perlage onkin ollut yksi ensimmäisiä Italialaisia luomuviinitiloja (jota he ovat siis olleet aivan toimintansa alusta saakka). Koko heidän tuotannollaan on luomun lisäksi siis myös vegaanisertifikaatti.

image image

Olen ehkä muutamaan otteeseen maininnutkin olevani aika kaikkiruokainen aivan kaiken suhteen. Harvoin olen syönyt tai juonut mitään, mikä olisi ollut mielestäni ihan kamalaa. Mutta sitäkin useammin saanut jotain sellaista joka on ollut ihan valtavan hyvää. Ja niin oli muuten tämäkin. Kaikki seurueemme viisi täysi-ikäistä jäsentä olivat kanssani samaa mieltä; ihan poikkeuksellisen maukas kuohuviini. Siis sellainen joka ihan oikeasti maistui; maku viipyili suussa vielä senkin jälkeen, kun neste oli hulahtanut kurkusta alas. Sellainen ihana, raikas, hedelmäinen jälkimaku; tuntuva, muttei todellakaan liian voimakas. Kevyt ja tyylikäs olivat sanoja, jotka kuulin useammastakin suusta, ja juuri niillä olisin ehkä itsekin tuota proseccoa kuvannut.

Tämä hedelmäinen Sgàjo on juuri sellainen, jonka tulen aivan takuulla pakkaamaan mukaan kesän picniceille. Tätä jääkylmänä lasissa, meren rannassa, kallioille levitetyilla vilteillä hyvää ruokaa ja niiden ympärillä kaikki rakkaimmat, ilta-auringon lämpö ja kultainen hehku. Juuri nyt en voisi kuvitella mitään parempaa. Ihanaa, että kaikki nuo illat ovat vielä edessä. Okei. Jokunen myös jo takana.
Onneksi.

image

Ennen niitä ilta-auringon lämmössä nautittuja kuohuviinilasillisia nostan kuitenkin maljan hyvin mahdollisesti räntäsateessa ja pakkasessa ihan jokaiselle äidille. Minulle ja sinulle. Meille kaikille. Vitsit, miten hienoa ja haastavaa työtä teemmekään. Sitä ja tätä kaikkea on todellakin syytä juhlia.

Skål!

Processed with VSCO with a5 preset

Processed with VSCO with a5 preset

Terveisiä täältä, ei uuden kodin mutta uuden huoneen, työpisteeltä.
Kerroin jo aiemmin, että tulimme Alban kanssa nyt ainakin hetkeksi tänne vanhemmilleni asumaan. Vielä en tiedä, kuinka väliaikainen tämä ratkaisu on tai mihin me lopulta asetumme, mutta juuri nyt tuntuu hyvältä olla täällä. Apua ja seuraa on koko ajan lähellä ja saatavilla. Ruokaa ei tarvitse laittaa eikä syödä yksin. Rakas sisko ja tämän ihana perhe asuvat kahden minuutin automatkan päässä. Tilaa täällä on niin paljon, että omaa rauhaa saa kyllä aina halutessaan aivan jokainen meistä.

Lapsen kanssa tuntuu ihan erityisen ihanalta se, että ulos omalla, valtavalle pihalle pääsee suoraan ovesta. Sinne ei tarvitse mennä hissillä, eikä ovea tarvitse lukita lähtiessään. On helppoa palata sisään lisäämään tai vähentämään vaatteita, tai hakemaan unohtuneita leluja tai eväitä. Huomaan, että täällä tulee ulkoiltua huomattavasti enemmän, kuin mitä meillä kaupungissa tuli, koska se lähteminen siellä oli projekti aina jo itsessään. Täällä ulos voi vain mennä, ilman sen kummempia suunnitelmia. Ei tarvitse aina raahautua sinne vähän ankeaan lähipuistoon norkoilemaan, vaan voi puuhastella kaikkea tässä omalla pihalla. Juosta kilpaa, pelata jalkapalloa, heitellä frisbeetä. lotrata vedellä, haravoida ja kiipeillä. Sellaista tekemistä, joka on hauskaa niin äidille kuin lapsellekin. Täällä ollaan grillailtu useampana iltana, juotu aamukahvit ulkona melkein jokaisena päivänä. Tehty kaikkea sellaista, jonka linkitän vahvasti kesään. Täällä se tuntuu jotenkin voimakkaammin kuin kaupungissa, enkä oikein edes tiedä miksi.

Ja tietysti ihan erityisen ihanaa täällä asumisessa on se, että Alba saa viettää sitä niin tärkeää aikaa isovanhempiensa, serkkujensa ja sisarusteni kanssa. Täällä me kaksi , minä ja Alba, saamme olla yhdessä koko ajan, ja se tuntuu tietysti ihan valtavan suurelta etuoikeudelta, vaikka välillä luonnollisesti vähän hermoille käykin. Uhmaikäinen, kovatahtoinen pian kolmivuotias – voitte varmasti kuvitella.

Processed with VSCO with a5 preset Processed with VSCO with a5 preset

Luonnollisesti tämä kaikki vaatii kuitenkin vähän totuttelua. Voin myöntää, että tuntuu ajoittain aika hassulta koko elämä. Tämä kaikki mitä on tapahtunut, ja tapahtuu koko ajan. Uudet asiat, rutiinit, käsitys itsestä ja siitä millaisena kuvitteli oman elämänsä. Kaikkea sitä rakennetaan tässä koko ajan uudelleen. Hiljalleen. Ja se tuntuu hyvältä tehdä juuri täällä. Täällä on sellainen olo, että on ihan ok olla väsynyt, on ihan ok ettei juuri nyt ehkä pärjäisi yksin niin hyvin kuin tahtoisi, on ihan ok myöntää kaipaavansa apua ja ihan ok myöntää olevansa vähän hukassa kaiken kanssa. Mutta samaan aikaan tunnen kuinka voimat lisääntyvät päivä päivältä. Ihan niin kuin valokin.

Kaikki on oikeastaan aika hyvin.
Nyt ja tässä.

Pian saan Albankin kotiin viikonlopun reissulta, enkä muista milloin viimeksi olisin odottanut tai kaivannut mitään niin paljon kuin nyt tuota pientä. Tähän ikävään tulee varmasti olemaan se suurin tottuminen. Enkä oikein tiedä tottuuko siihen edes koskaan. Tietääkö joku?