Tänään tuntui harvinaisen hankalalta pakata laukut ja ajaa auto takaisin kaupunkiin. Enkä oikein edes tiedä miksi. Kaupunki tuntuu jotenkin ahdistavalta. Kotona on liian kuuma ja ratikatkin tuntuvat kolisevan ikkunoiden alla kymmenen kertaa kovempaa ja  huomattavasti tiuhemmin kuin aiemmin. Minne tahansa täällä asunnossa katsonkin, niin näen lähinnä epämääräisiä kasoja; vaatteita, osittain purettuja laukkuja, kenkiä, lapsen leluja ja tavaroita, niin viikkaamattomia kuin jo viikattuja pyykkejä (jotka tosin uhkaavat nekin ihan pian muuttua ihan vain kasoiksi kaikkien muiden vaatekasojen joukossa). Keittiö taitaa olla koko kodin ainoa paikka, jossa on siistiä ja puhdasta. Ehkä siirryn tästä sohvalta sinne, ja kuvittelen että sama harmonia vallitsee muuallakin asunnossa. Tai ehkä sittenkin, menen nyt vain nukkumaan ja päätän että lähdemme heti aamulla ajamaan Alban kanssa mökille. Vaikka koko viikoksi. Edessä on vielä seitsemän päivää lomaa. Kuvittelin aiemmin, että lomaa olisi ollut nyt heti Juhannuksesta kuusi viikkoa eteenpäin, mutta ensi viikon jälkeen onkin vielä viikko töitä, ja sen jälkeen sitten ne loput viisi lomaviikkoa. Ei ollenkaan pöllömpää näinkään. Ja voi olla, että säästä vielä lomaviikoista jonkin ihan sinne kesän loppuun. Alba täyttää syyskuun ensimmäisellä viikolla viisi, ja ajattelin että voisi olla ihanaa viedä hänet silloin vaikka pitkäksi viikonlopuksi johonkin, jossa merivesi on vielä lämmintä.

Nyt on merkillisellä tavalla tosi haikea olo, enkä tiedä mistä sekään johtuu.
Tänään tosin tuntuu, etten tiedä oikein mistään mitään ja se on ehkä ihan okei.

Nyt on kuitenkin ehkä parasta mennä vain nukkumaan tuon pienen tuhisijan viereen.
Halusin kuitenkin jakaa nämä muutamat kuvat Juhannusyöltä. Aurinko oli jo melkein painunut mailleen, kun olimme käyttämässä koiran ulkona vielä illan viimeisen kerran. Oli jo hämärää, mutta värit olivat silti hirvittävän kirkkaita ja teräviä. Harvinaisen kaunis ilta.

 

Voi kunpa loput tästä kesästä ei kiitäisi samanlaista vauhtia, kuin tämä alku. Olisi ihanaa, jos syyskuussa tuntuisi että lämpö ja pitkäksi venyvät vuorokaudet olisivat kestäneet ikuisuuden. Että olisi ehtinyt tehdä ja kokea kaiken sen mitä halusikin, ja enemmän. Nyt tuntuu, että aika kiitää sellaista vauhtia, ettei iltaisin tekisi mieli edes nukahtaa jotta päivän päättymistä saisi viivytettyä edes tunnilla, tai neljällä.

Olen vannonut suunnittelemattomuuden nimeen jo tovin. Vielä eilen, Juhannusaatton aamuna, emme tieneet mitä tulisimme tekemään illalla. Pallottelimme mökki- ja kaupunkijuhannuksen välillä emmekä lopulta päätyneet niistä kumpaankaan. Tulimme tänne vanhempieni luokse maalle. Täällä oli talo tyhjillään, kun isäntäväki on mökillään. Sainme kaikki nämä neliöt ja tilukset vain meille muutaman päivän ajaksi – ihanaa! Ja mikä ihaninta, saimme meille tänne seuraksi myös siskoni perheen koiran, Labradorinnoutaja Hugon. Tänäänkin heräsin siihen, että musta, pehmeä kuono oli laskettu sängylle tyynyni viereen ja ruskeat silmät tuijottivat odottavasti, että joko mentäisiin.

Suunnitelmissa tälle viikonlopulle on lähinnä vain levätä ja syödä hyvin. Tälle lauantaille ei ole mitään muita suunnitelmia kuin tuo jälkimmäinen. Vaikka juuri mistään muusta emme ole juuri nyt varmoja, niin ainakin tiedämme tismalleen mitä aiomme syödä ja milloin.

Toivottavasti Juhannus sujuu siellä yhtä ihanasti kuin täällä.

Suomen suvi on sitten ihmeellinen!


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Keijun kanssa

*Postauksen lopussa myös arvonta

 

 

 

Olen vuosia kertonut itselleni ja auliisti myös muille olevani surkea kotikokki. En ole kovin mielelläni laittanut ruokaa, sillä olen ajatellut olevani siinä ihan surkea. Vaikka surkeaa oli ainoastaan se; etten juuri edes yrittäny. Ei ole olemassakaan huonoja ruoanlaittajia. On vain kokemattomuutta, epävarmuutta ja ehkä mielikuvituksen puutetta. Tai ainakin omalla kohdallani asia oli näin. Tuolla surkean kokin leimalla annoin itselleni vapautuksen edes yrittää.  Sitten aloin seurustella miehen kanssa, jonka suhtautuminen ruokaan ja sen tekemiseen on ihan toinen. Hänellä kaikki keittiössä tapahtuva on helppoa, luontevaa ja sukkelaa. Ideoita ja itsevarmuutta riittää. Jo pelkästään hänen tekemisensä vierestä seuraaminen on tehnyt sen, etten enää ajattele ruoan laittamisen olevan ollenkaan vaikeaa.

Sen lisäksi, että itsevarmuus keittiössä on kasvanut niin myös luovuus on lisääntynyt. Uskallan rohkeammin kokeilla erilaisia asioita. Kaikkein korkeimmalle arvostan ruoassa edelleen kuitenkin maun lisäksi, sen tekemisen helpoutta. Ja tunnen erityisen lämpimiä tunteita sellaisia tuotteita kohtaan, jotka saavat ne kaikkein yksinkertaisimmatkin asiat maistumaan siltä kuin niiden tekeminen olisi ollut jotain muuta kuin yksinkertaista.

Tänä keväänä lanseerattu Keiju Rouhitut pähkinät- levite on juuri tällainen tuote. Olemme jo nyt, muutama viikko tutustumisen jälkeen, käyttäneet sitä niin moneen – ja ideoita sen käyttömahdollisuuksista ja osana erilaisia reseptejä sinkoilee edelleen. Kyseessä on siis laktoositon, maidoton ja gluteeniton rypsiöljy-, kasvirasvalevite. Levitteessä on  rouhittua maa- ja cashewpähkinää sekä paahdettuja auringonkukansiemeniäkin, mikä antaa levitteelle ihanan rouskuvan suutuntuman. Lisäksi se  on helppo ja herkullinen tapa lisätä hyviä rasvoja ruokavalioon. Kaiken muun hyvän lisäksi levite on valmistettu Suomessa, Raisiossa – Suomen ainoassa margariinitehtaassa.

Keiju Rouhitut pähkinät- levite sopii hyvin ruoanlaittamiseen ja leipomiseen, mutta se on aivan tolkuttoman hyvää myös ihan sellaisenaan leivän päällä. Itse rakastan syödä leipäni ilman muita lisukeitta ja nauttia vain tuosta pähkinäisestä suutuntumasta (ja tuoksusta ! ), mutta esimerkiksi perheen pienin haluaa omaan leipäänsä tämän levitteen lisäksi myös avocadoa, ja nekin sopivat saumattomasti yhteen. Iso osa tuosta levitteestä kuluu tässä taloudessa ihan vain leipien voiteluun, mutta tämän yhteistyön tiimoilta halusimme kuitenkin nyt ehdottomasti jakaa kolme erityisen herkulliseksi todettua reseptä, jotka meidän keittiössä on tätä tuotetta avuksi käyttäen tehty. Tiedän jo nyt mitä tulen tänä kesänä tarjoilemaan kaikille kylään tuleville. Myös mökin aurinkoiselle terassille tämä olisi oikein sopiva kevyt, kesäinen lounas tai päivällinen.

 

 

Alkupalaksi tarjoillaan tuoretta leipää, jonka päälle on kasattu pähkinäinen munavoi ja loimutettua lohta. Tuosta munavoista tuli ihan hitti. Upposi niin tuoreen leivän päällä (eikä huutanut kaverikseen karjalanpiirakkaa kuten munavoi yleensä) kuin ihan suoraan kulhosta sellaisenaan lusikoitunakin. Ihanan kevyt ja jotenkin uusi ja raikas makuelämys. Nuo pähkinät antoivat ihanasti makua ja syvyyttä annokselle.

 

Pähkinäinen munavoi

2 kananmunaa, luomu
50 g Keiju Rouhitut pähkinät- levitettä (tai ihan niin paljon, kuin itsestä sopivalta tuntuu)
Korianteria tai persiljaa noin puolikas puntti
Suolaa

Keitä munia kiehuvassa vedessä n.7 minuuttia.
Kuori ja pieni munat kulhossa.
Heitä joukkoon Keiju Rouhitut pähkinät- levite ja haarukoi tasaiseksi.
Heitä sekaan pieni kourallinen tuoreita yrttejä.
Lisää suola.

 

 

 

Pääruoaksi teimme pähkinäisen varhaisperunasalaatin ja tuossa Keiju Rouhitut Pähkinät- levitteessä paistettua parsaa. Paistamiseen tuota levitettä ei varsinaisesti suositella sen alhaisemman rasvapitoisuuden (60%) vuoksi, mutta toimi paistamisessa hyvin niin että lisäsi joukkoon nokareen myös tavallista voita. Parsoihin jäi levitteestä ihana, kevyt paahteisen pähkinän maku.

Tuo perunasalaatin kastike oli kuitenkin se tämän annoksen suurin helmi. Oli niin hyvää, että taju oli lähteä. Jaankin tässä reseptinä sen kastikkeen, sillä se sopii niin moneen muuhunkin kuin vain perunasalaattiin. Esimerkiksi kaikki kalat ja grilliherkut, niin lihat kuin kasviksetkin, saavat tästä soosista ihanasti lisämakua.

 

Pähkinäinen kastike, joka sopii liki kaiken kanssa (vegaaninen)

1,5 dl vegaanista majoneesia
3 rkl Keiju Rouhitut pähkinät- levitettä
vajaa puolikkaan sitruunan mehu
1 rkl Dijon sinappia
2kpl kevätsipulia
2 kpl suolakurkkua ( n.160 g )
2rkl kapriksen kukkia
Puolikas puntti tilliä
Mausta suolalla ja mustapippurilla

 

 

Jos pääruoka olikin suhteellisen kevyt, niin jälkiruoaksi paistettu tuhti, pähkinäinen  mutakakku oli kaikkea muuta. Mutta niinhän sen kuuluu elämässä ja ruokapöydässä mennäkin; kevyttä ja raskasta sopivassa suhteessa. Tämä kakku oli syöty kahden ihmisen toimesta alle 20 tuntia sen valmistuksen jälkeen. Jos mahdollista, niin maistui vielä taivaallisemmalta valmistusta seuraavana päivänä.

 

Pähkinäinen mutakakku

4 kananmunaa, luomu
2 dl sokeria
200 g tummaa suklaata
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
100 g voita
100 g Keiju Rouhitut pähkinät- levitettä

 

Vatkaa munat ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi.
Sulata suklaa ja voi sekä Keiju Rouhitut pähkinät – levite kattilassa ja kaada se ohuena nauhana munasokerivaahdon sekaan.
Lusikoi sekaan kuivat aineet ja sekoita kunnes taikina on tasainen.
Paista uunissa 200 asteessa noin 15-20 min.

 

 

Tässä nyt muutamia käyttöehdotuksia meidän keittiöstä teidän keittiöön tuolle Keiju Rouhitut pähkinät- levitteelle. Jos olet kaltaiseni, vähän laiska mutta innokas, kotikokki niin suosittelen ehdottomasti kokeilemaan tätä levitettä. Tekee kaikesta keittiössä niin paljon maukkaampaa ja jotenkin jännittävämpää. Vähän kuin olisi joku sellainen salainen ainesosa, jolla annoksen kuin annoksen saa takuulla maistumaan.

 


ARVONTA:

Oletko vielä testannut tätä tuotetta? Jos olet, niin mitä pidit? Ja jos et ole, niin mihin tätä käyttäisit jos ostaisit? Vastaamalla kysymykseen tähän postaukseen olet mukana arvonnassa, jossa joku onnekas voittaa 2kpl leffalippuja. Vaikka täällä ideat sinkoilevatkin, niin olisi ihanaa saada niitä teiltä lisää, joten olisi ihanaa että jakaisitte teidän luovuudesta vähän mullekin, haha! Osallistumisaikaa on tasan viikko, eli 24.6 saakka. Onnea arvontaan ja ihania hetkiä kaikkien keittiöihin.

Arvonnan säännöt löytyy täältä.

 

Alkukesä on ollut hyvä. Paljon enemmän, kuin olin osannut toivoa. Tälle kesälle en ole suunnitellut oikeastaan yhtään mitään. En ole lyönyt lukkoon yhdenkään lomaviikon tai edes -viikonlopun suunnitelmia. En ole päättänyt minne festareille menen, tai menenkö ylipäätään. En tiedä mitä teen Juhannuksena, enkä tiedä mitä teen kaikilla niillä kuudella lomaviikolla, jotka minulla päivätyöstäni on kertynyt. Tai todellisuudessa niitä on kertynyt neljä, mutta olin viime kesänä unohtanut pitää neljästä lomaviikostani kaksi (miten kukaan voi unohtaa pitää kesälomansa??), joten ne ovat nyt siirtyneet tälle kesälle, enkä ole asiasta kovinkaan harmissani.

Sen tiedän, että tänä kesänä haluan sopivassa suhteessa levätä ja kulkea. Parasta olisi, jos lomaviikoista ainakin muutama menisi mökillä ja yksi viikonloppu kiertäen Länsirannikkoa matkailuautoksi muutetun pakettiauton ja Alban (ja hyvällä tuurilla myös siskojen) kanssa. Tänä kesänä tulen tekemään paljon asioita myös yksin ja jo nyt tiedän että se on juuri sitä mitä tarvitsen ja kaipaan. Tuntuu ihanalta, että yksin oleminen ja tekeminen ei enää tunnu mitenkään pelottavalta, päinvastoin. Se tuntuu turvalliselta ja hyvältä. On tietysti myös paljon asioita, mitä  lapsi toivoo, että tekisimme yhdessä ja onnekseni ne kaikki toiveet ovat sellaisia, jotka mielelläni eläisin todeksi itsekin. Kokonainen päivä HopLopissa on ehkä ainoa, johon en pysty, mutta onneksi lapsella on isä, joka pystyy.

Viimeiset kolme viikkoa on mennyt niin, että kotona on käyty lähinnä kääntymässä. Ehkä vaihtamassa vaatteita, suihkussa, vessassa tai nukkumassa. Olemme näiden viikkojen aikana syöneet muutaman aamiaisen omassa keittiössämme, mutta muuten kaikki päivän ateriat on nautittu visusti ulkona tai ystävien luona. Imuriin en ole koskenut kahteen viikkoon, ja sen kyllä huomaa. Salaa olenkin aika tyytyväinen siihen, että tänään sataa ja on hyvä syy pysytellä kotona ja puunata koti sellaiseen kuntoon, että siellä viihtyy taas, eikä tarvitse väistellä lattialle kertyneitä sekalaisia tavarakasoja ja villakoiria, jotka ovat kasvaneet niin isoiksi että niitä voisi jo kävelyttää talutushihnassa.

Juhannuksen jälkeen aloitamme loman, eikä nämä tulevat kaksi työntäyteistä viikkoa tunnu ollenkaan pahalta nekään.


Millaisia suunnitelmia teillä on kesälle? Ja hei, jos tiedätte Länsirannikolta, Turku – Vaasa – akselilta jotain ihania, ehdottomasti käymisen arvoisia paikkoja, niin kertokaa.