image

Mulla on aina ollut melko ongelmallinen iho. Varsinaisesta aknesta en kuitenkaan ole koskaan kärsinyt, mutta suunnilleen kaikkea muuta meikäläisen iholta on sitten vuosien varrelta kyllä löytynyt: on ollut rasvoittuvaa, kuivaa ja kiristävää, punoittavaa, isoja ihohuokosia ja epäpuhtauksia näin niinku ihan muutaman mainitakseni. Oon syytänyt varmaan tuhansia euroja erilaisiin kasvohoitoihin ja -tuotteisiin. Mistään ei kuitenkaan oikeastaan koskaan ole ollut mitenkään merkittävää hyötyä, ja oikeastaan jokaisella ihoani hoitaneella kosmetologilla on ollut erilainen käsitys siitä, miten ihoani pitäisi hoitaa. Toiset ovat olleet ehdottoman tujujen ja tehokkaiden rasvojen ja hoitojen kannalla, toiset taas ovat kokeneet että mitä miedompaa ja hellempää sen parempi.

Viime keväänä sain kuitenkin ensimmäistä kertaa testiin luonnonkosmetiikkaa, Nafhalta. ( Nämä kuvien putelit on kuitenkin ihan omin roposin hankittuja, sillä unohdin ne saamani tuotteet meidän Madridin AirBnb- kämpän kylpyhuoneeseen. Toivottavasti seuraava asukas on osannut olla onnellinen ne sieltä löytäessään ) Kokeilin tuotteita varmaan kuukauden verran silloin heti keväällä, ja koin jo tuolloin että se miltä ihoni tuntui, muuttui. Kesällä tuotteiden käyttö kuitenkin vähän jäi, niinku mulla kesäisin kosmetiikan kanssa aina käy. En juurikaan jaksa meikata, ja päivittäisessä käytössä ovat yleensä tuolloin lähinnä vesipesu ja aurinkorasvat. Nyt syksyllä töihin palatessani iho alkoi taas olla aika karmeassa kunnossa ja otin taas päivittäisen käyttöön nuo Nafhan tuotteet ja tadaa, ihoni ei kyllä koskaan (raskauden viimeistä kolmannesta lukuunottamatta ) ole voinut näin hyvin. Se ei oikeastaan enää koskaan tunnu kutisevan kiristävältä, kuten ennen, vaan ihan jopa kimmoisalta. Mielestäni ihoni väri on myös muuttunut huomattavasti heleämpään ja tasavärisempään suuntaan, eikä epäpuhtauksiakaan enää ilmaannu entiseen tapaan. Oon viime aikoina tosin kiinnittänyt huomattavasti enemmän huomiota myös ravintoon, ja ylipäätään siihen mitä suuhuni pistän, joten tästä ihoni suhteellisen hyvästä kunnosta ei varmaankaan ole kiittäminen pelkästään noiden tuotteiden.

image 

” Rauhoittava puhdistusmaito on nestemäinen, raikas ja miedon tuoksuinen. Se puhdistaa ihon hellävaraisesti poistaen myös meikin. Sisältää runsaasti vaikuttavia aineita, kuten arganöljyä ja sheavoita. Rautayrtti ja taikapähkinävesi puhdistavat tehokkaasti samalla kosteuttaen ja rauhoittaen ihoa. ”

image

” Silkkisen pehmeä, kosteuttava päivävoide antaa iholle koko päivän kestävää kosteutusta ja suojaa. Voiteessa on käytetty antioksidanttista, harvinaista kaktusviikunaöljyä, joka elvyttää kudoksia ja samalla suojaa ihoa pitkäkestoisesti. Kosteuttava päivävoide sopii myös kaikkein vaativimmallekin iholle. ”

image

” Pehmeä kuorintavoide on ihanteellinen herkälle iholle. Se jättää ihon pehmeäksi ja tasaiseksi. Ghassoulsavi yhdistettynä tammenkuorihiukkasiin puhdistaa ihon epäpuhtauksista ja poistaa iholta ylimääräisen talin. Arganöljy, aloe vera ja vihreä tee suojaavat ja kosteuttavat ihoa jättäen sen pehmeäksi ja samettiseksi.”

image

” Uudistava voide on samettisen pehmeä anti age -vaikutteinen, uudistava voide, jonka sisältämä antioksidanttinen arganöljy uudistaa ihoa ja suojaa solukalvoa tehokkaasti. Kaktusviikunauute ja vihreä tee ehkäisevät tehokkaasti ikääntymisen merkkejä tasoittaen ihon juonteita. Voide ei jätä rasvaista tunnetta iholle vaan imeytyy täydellisesti jättäen ihon pehmeäksi, elinvoimaiseksi ja kiinteäksi.”

Ennen pesin aamuisin kasvot  vain vedellä, mutta nykyään käytän aina myös tuota Nafhan rauhoittavaa puhdistusmaitoa. Pesun jälkeen levitän kasvoille kosteuttavan päivävoiteen, joka on ihanan kevyt mutta kuitenkin todella riittoisa. Ihan muutamalla painalluksella saan rasvattua niin kasvot kuin kaulankin. Iltaisin hieron kasvoista kookosöljyllä pois meikin (tämän vinkin luin Alban odotusaikana The Glow– kirjasta, joka on muuten ehkä kaunein kirja, mitä äitiydestä ja äideistä on tehty. Suosittelen ) jonka jälkeen viimeistelen puhdistuksen tuolla puhdistusmaidolla, ja muutaman kerran viikossa sitten vielä kuorinnalla. Yöksi levitän paksuhkon kerroksen tuota uudistavaa voidetta jonka koostumus on aivan täydellinen, sellainen samettisen paksu joka levittyy iholle helposti ja imeytyy todella nopeasti.

Alkuun näiden tuoksut tuntuivat aika voimakkailta (olen aina suosinut aika hajutonta kosmetiikkaa) ja ehkä vähän senkin takia tuotteet jäivät ensimmäisellä kokeilulla sen kuukauden jälkeen käyttämättä. Nyt kuitenkin jo pidempään näitä käyttäneenä tuoksuunkin on jo ehtinyt tottua ja etenkin tuon puhdistusmaidon miedosta tuoksusta nykyään jo ihan tykkään. Roma tosin on fiilistellyt näitä tuoksuja ihan alusta asti, ja muistaa yhäkin melkein joka ilta mun kasvojenpesun jälkeen kertoa, kuinka hyvälle tuoksun.

Nämä Nafhat ovat tällä hetkellä ainoita luonnokosmetiikan edustajia mun kylppärinkaapissa. Meikeissä mennään edelleenkin synteettisellä linjalla. Voisin kuvitella, että ihoni voisi vieläkin paremmin, jos kaikki kosmetiikkani noudattelisi tätä samaa luonnomukaisempaa linjaa. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Seuravaaksi olisi tarkoitus alkaa muuttamaan meikkipussin sisältöä luonnollisempaan suuntaan. Vinkkejä etenkin hyvistä meikkivoiteista- tai puutereista (pitäisi olla peittävä, mutta kuitenkin kevyt) otetaan ilolla vastaan.

 

imageimage

Tämä kuluva viikko on kyllä ollut melkoista paikasta toiseen kimpoilua. Tuntuu, ettei oikeen mihinkään hommaan ole ehtinyt keskittymään kunnolla. Kotona Alban kanssa touhutessa en ole ollut aidosti läsnä, ajatukset ovat juosseet tehdyissä ja vielä tekemättömissä asioissa. Iltaisin en ole jaksanut oikeasti kuulla, mitä Roma sanoo vaan olen mielessäni kirjoittanut vastauksia niihin kaikkiin kommentteihin, viesteihin ja sähköposteihin joihin en päivällä ole ehtinyt vastata. Ystävän kanssa lounaalla en muistanut ehkä kysyä tai kuunnella ollenkaan miten hänellä menee, sillä mulla oli liian kiire muistaa kertoa kaikki mitä omalla mielelläni oli. Töissä ja tapaamisissa mietin, että mun kuuluisi oikeastaan olla kotona pienen tyttöni luona. Huomaan, kuinka huonosti kestän kiirettä. Pinna kiristyy samaa vauhtia tahdin kanssa. Kun on juuri ollut vuoden vain kotona ja elänyt pienen vauvan verkkaista päivärytmiä niin tämä arkeen paluu on tuntunut ajoittain vähän heviltä. Tottumiskysymys, uskon.

Tänään on kuitenkin ollut jo astetta iisimpi päivä ja mielikin on jo huomattavasti rennompi ( tuolla lasillisella blossaa voi olla myös jotain tekemistä asian kanssa). Huomennakin on vielä täysin kaikesta puuhastelusta vapaa päivä. Herätyskello on kuitenkin asetettu soimaan kuudeksi ja heti aamusta suuntaan siskojeni ja äidin kanssa kohti Tamperetta. Tiedossa kulttuurimatka laatuseurassa, just nyt en osais toivoa mitään enempää.

Rentouttavaa lauantai-iltaa ihanat !

Processed with VSCOcam with c1 preset

Olen kärsinyt huonosta, suorastaan surkeasta, itsetunnosta oikeastaan niin kauan kun jaksan muistaa. Syystä tai toisesta olen aina ajatellut olevani ihan perustavanlaatuisella tavalla jotenkin reppanampi kuin muut. Olen vertaillut itseäni muihin ja tahtomattanikin kiinnittänyt huomioni lähinnä niihin asioihin, joita minulta puuttuu sen sijaan, että keskittyisin siihen hyvään, mitä minulla jo on. Ja niinhän se menee, että ne asiat joihin huomiosi kiinnität kasvavat elämässäsi. Kohta et muuta näekään kuin niitä epäkohtia. Se jos mikä on aika surullista.
Kehuja saadessani kuulin ne, mutta en uskonut niitä, ne kimpoilivat minusta kuin rasva kuumalta pannulta. Ajattelin, ettei kehujen antaja nyt vaan vielä tunne minua tarpeeksi hyvin, jotta tietäisi kuinka pieni oikeasti olen.

Sitten tapahtui jotain. Aika paljonkin itse asiassa. Tein rohkeita päätöksiä ja tein raukkamaisia päätöksiä Kaikista tekemisistäni en ole erityisen ylpeä, mutta silti en vaihtaisi kokemuksistani pois yhtäkään. Sillä kaiken kokemani vuoksi olen tänään se tyyppi, joka suhtautuu itseensä jo melko armollisesti. Osaan nähdä itsessäni jo ihan hirmu paljon hyvää ja arvokasta. Ja se tuntuu aika sairaan kivalta. Tiedostan toki edelleen omat vikani ja puutteeni, mutta en enää näe itseäni niiden kautta, niiden kokoisena. Nykyään ajattelen, että vaikken olisikaan kaikissa tilanteissa (siis missään tilanteissa) se rennoin ja letkein, niin se ei tarkoita ettenkö silti olisi ihan kiva tyyppi.


Sitä samaa armollisuutta, millä ihminen katselee itseään, soveltaa myös muihin asioihin ympärillään. Se, jos mikä on tuntunut valtavan hienolta. On ollut aika raskasta olla tyyppi, joka näkee ympärillään olevissa ihmisissä ja vallitsevissa olosuhteissa lähinnä ongelmia ja puutteita. Hassua miten voikaan sama elämä, samat ihmiset ja sama ympäristö tuntua niin täysin erilaisilta. Yhtäkkiä näkeekin maailmassa huikean paljon erilaisia sävyjä ja vivahteita niiden entisten mustan, valkoisen ja harmaan sijaan.

Yhä on pitkä matka sinne mihin olen menossa, mutta nyt tuntuu että näen jo tien, tiedän mitä kohti kävellä. Nautiskelen ihan jo tästä matkastakin.

pst. kaikki postauksen kuvat ovat sellaisia jotka eivät todellakaan ole niitä omia lemppareitani, oikeastaan päinvastoin. Vika ei  siis todellakaan ole kuvaajassa ( Janita on  paras) , vaan ihan tuossa kuvattavassa. Mutta yritän nyt soveltaa sitä armollisuutta löyhästi tähänkin, ei se oo aina niin justiinsa kato.

_MG_2403
_MG_2409

Ihanaa olla kotona. Lasta ehti muutaman päivän aikana tulla aivan järjetön ikävä (8,5 tunnin paluumatkasta selailin valehtelematta varmaan ainakin kolme tuntia videoita ja kuvia Albasta eh). Viimeisten kahden vuorokauden aikana olen matkustanut yhteensä reilu 20 tuntia ja nukkunut 7. Ei ihan ehkä ollut se rentouttavin reissu, vaikka älyttömän kivaa olikin. Tämä tavallinen arki ja kotona oleminen on musta kuitenkin kaikkein parasta, kunhan vaan säännöllisin väliajoin pääsee täältä myös pois. Nyt laitan pannullisen kahvia tippumaan ja avaan sähköpostin. Tämä maanantai meneekin aika tiiviisti töitä tehden, ensin päivä täällä kotona ja sitten vielä ilta toisaalla.

Mukavaa uutta viikkoa, tehdään tästä hyvä.