Aina toisinaan tulen muistutetuksi siitä, kuinka yksin, pienen lapsensa kanssa aikaa viettävää isää edelleen pidetään jotenkin erityisempänä. Alba on nyt vuosi ja kahdeksan kuukautta ja tänä aikana olen jäänyt yhden kerran pois Alban neuvolasta koska työt. Roma ei ole töidensä vuoksi päässyt mukaan kuin ehkä kolmeen neuvolakertaan. Silti minulta ei kyllä koskaan ole kysytty, että missäs se isä on kun ei täällä näy. Mutta sen yhden ainoan kerran, kun mies on mennyt lapsen kanssa yksin niin sekä terveydenhoitaja, että lääkäri ovat molemmat kyselleet äidin perään, onko äiti kenties sairas kun ei ole täällä. Toivottu, että äiti kuitenkin seuraavalla kerralla pääsisi.

Miksi? Ai siksikö ettei isän tarvitsisi vaivautua?

Muistan myös kuinka hämmentynyt olin, kun törmättiin tuossa taannoin perheellä mieheni vanhoihin tuttuihin, jotka kilvan kehuivat sitä, kuinka mahtava mies minulla on, he kun ovat useita kertoja nähneet Roman lykkivän vaunuja pitkin kaupunkia, ihan yksinään. Teki mieli sanoa, että ”hei tää nyt saattaa tulla melkosena shokkina, mutta hänhän on siis tämän lapsen isä” Siis vanhempi, ihan siinä missä minäkin. Tiedän, että mieheni on  mahtava, järkyttävän monellakin tapaa, mutta mielestäni siinä, että hän osallistuu yhtälailla yhteisen lapsemme hoitoon ei ole varsinaisesti mitään ihmeellistä. Toki tiedän, että on olemassa myös toisenlaisia puolisoita ja vanhempia, siitähän tämä tällainen omituinen ilmapiiri kumpuaakin. Pidetään erityisenä sitä, että on mies joka osallistuu.

Muistan myös kuinka eräs vanha ystävä  (jota en tosin ollut nähnyt muutamaan vuoteen) kysyi minulta vielä ihan muutama kuukausi sitten, että voisimmeko nähdä ihan kahdestaan joku ilta, vai tykkääkö Roma olla Alban kanssa iltaisin? Juu, ei ja ei. Ei missään tapauksessa, hän pitää lapsensa kanssa olemisesta vain aamuisin ja päivisin. Nauratti. Toisaalta taas ei yhtään. Onko sellaisiakin vanhempia? Miksi? Onko jotain mitä minä en tiedä enkä siksi ymmärrä?

Onhan meilläkin tietysti asioita, jotka toinen meistä hoitaa toista näppärämmin. Minä esimerkiksi hoidan kaikki lapseen liittyvät hankinnat ja puen tämän niin sisälle kuin uloskin, koska se hoituu minulta vikkelämmin ja mieluummin. Roma taas hoitaa niin ruoan laittamisen kuin sen syömisen valvomisenkin, pitää siis huolen siitä että lautaselta suurempi prosentti päätyisi lattian ja katon sijasta ihan sinne suuhun. Myös tämä näiden kuvien puuha on ehdottomasti Roman heiniä. En ole tainnut itse tehdä tätä vielä koskaan. Mutta silti, en ihan ymmärrä. En ehkä edes ymmärrä, mitä kaikkea en nyt tässä kuviossa ymmärrä.
Tietysti ymmärrän sen, että ihan sellaisen pienen, vastasyntyneen kanssa asiat voivat olla toisin.Voi olla, ettei lapsi oikeasti osaa tai pysty nukahtamaan ilman äitiä (tai ainakaan ilman sellaista kahden tunnin sydäntäsärkevää huutoa), ja silloin nuo tuollaiset isän illat yksin lapsen kanssa eivät välttämättä ole kenenkään kannalta ajateltuna erityisen mukavia.

Mutta,

ymmärtääkseen enemmän ei tarvinnut avata kuin oma päiväkirjansa. Alban ollessa reilu kuukauden ikäinen olin kirjoittanut sinne näin

Huomasin tänään pyytäväni Romalta anteeksi sitä, että joutuu olemaan vauvan kanssa yksin melkein kaksi tuntia. Tai, oikeastaan en olisi varmasti itse sitä edes huomannut, ellei Roma olisi siitä huomauttanut ja asialle nauranut..,.

.,.Miksi aina välillä tuntuu, että tämä lapsi on jotenkin enemmän minun kuin hänen, vaikka en haluaisi että niin olisi. Miksi tuntuu vaikealta jättää mies yksin lapsen kanssa kahdeksi tunniksi, vaikka itse on juuri ollut lapsen kanssa yksin kolmetoista tuntia. Miksi pyytelen yöllä anteeksi, kun lapsi herättää? Mikä minua vaivaa? Tiedostan, että Roma tekee kaiken oikein mielellään ja lähes aina ihan pyytämättäkin. Miksi silti tuntuu tältä? Olenkohan ainoa?

Olenko? En ehkä usko.

Ehkä se syy onkin meissä äideissä,
haalimme harteillemme liikaa, koska luulemme että sen kuuluu mennä niin.
Teemme itsestämme korvaamattomia, suurempia kuin olemmekaan.

Emmekä ehkä edes aina anna toiselle tilaa kasvaa sellaiseksi vanhemmaksi, kuin toivomme tai hän tahtoisi.

Annetaan se tila,
sanotaan, tee niin kuin tahdot, tule sellaiseksi kuin tahdot. Kunhan ollaan tässä yhdessä.

IMG_3830IMG_3827

Voi itku, miten ihanasta tuotesarjasta saan teille nyt vinkata.
Kunpa olisin itsekin löytänyt tämän jo raskauaikana, kun silloin niin kovasti kaipailin tällaisen luonnollisen, mutta luksukselta tuntuvan, vaihtoehdon perään. Aloin kiinnostua luonnonkosmetiikasta suunnilleen sillä sekunnilla kuin raskaustesti näytti plussaa (tein muuten testin uudenvuoden aattona, jotta tietäisin kirjoittaisinko illan ostoslistaan myös skumppaa. En kirjoittanut). Tuolloin tuntui, että meille aikuisille löytyi jo aivan kelpoja vaihtoehtoja, melko runsaastikin, mutta toisin oli vauvojen ja pienten lasten laita. Nyt niitäkin on onneksi saatavilla jo enemmän. Esittelen teille niistä nyt yhden, nimittäin

Little Butterfly London: in

Merkki oli itselleni ihan tuntematon vielä jokin aika sitten, ennen kuin ihanasta Joliesta lähetettiin meille pieni paketti, joka piti sisällään juurikin näitä sarjan tuotteita. Little Butterfly London on ekosertifioitu high premium- brändi Chelsean Drayton Gardenista. Tuotteet on suunniteltu ensisijaisesti vauvoja, lapsia ja äitejä ajatellen, mutta mielestäni nämä sopivat kyllä aivan kaikille. Kaikki tuotteet ovat allergiatestattuja ja ihotautilääkärien hyväksymiä. Niiden suunnittelussa on ajateltu erityisesti vastasyntyneen ohutta, herkkää, kuivaa ja ekseema-altista ihoa (tiesittekö, että vastasyntyneen iho voi olla viisi kertaa aikuisen ihoa ohuempaa? Minä en). Kaikki sarjan tuotteet ovat ehdottoman turvallisia käyttää myös raskauden ja imetyksen aikana, sillä ne eivät sisällä mitään toksisia tai haitallisia ainesosia tai yhdisteitä. Myös niin raaka-aineissa kuin tuotevalikoimassakin on huomioitu hyvin odottavien äitien tarpeet. Iho ja kudokset kun joutuvat raskauden aikana melkoisen koville ja tarvitsevat silloin ihan erityistä ja tarkoituksenmukaista täsmähoitoa. Näihin tarpeisiin on tällä tuotesarjalla vastattu.
Ihan mahtavaa, että markkinoilta löytyy nyt tällaisia luonnonkosmetiikan brändejä, jotka ovat erikoistuneet myös raskaudenaikaiseen vartalon ihonhoitoon.

IMG_3744

Tyypillisiä tämän sarjan kosmetiikassa käytettäviä ja vaikuttavia aineita ovat mm. ihanat, aidot ruusunmarja, arganöljy, kurkku, persikka, aprikoosi ja granaattiomena. Freesi on ehkä  ensimmäinen sana, jolla itse tätä tuotesarjaa kuvailisin. Tiedän, että lisäkseni aika monelle muullekin tuoksuilla on todella suuri merkitys, ja kaikille teille kerrottakoon että vakuutuin näistä tuotteista jo pelkällä nuuhkaisulla (koostumukseen, tehoon ja toimivuuteen ihastuin sitten vähän myöhemmin). Nämä ovat juuri niitä sellaisia tuotteita joilla tekee mieli läträrä ihan vaan siksi koska. Alban kylvyn jälkeen (kun veteen on lorautettu tuota puhdistusgeeliä) koko kylpyhuone tuoksuu ihan hattaratehtaalta, ja jo se on mielestäni ihan  pätevä syy suositteluun.

IMG_3815

Bubble to the Breeze – puhdistusgeeli

Ekosertifioitu,virkästävä puhdistusgeeli sopii käytettäväksi päästä varpaisiin kaiken ikäisille, aina vastasyntyneistä lähtien. Tämä pehmeästi vaahtoava puhdistustuote pesee hellästi niin vartalon ihon kuin hiuksetkin. Kaikista herkimmällekin iholle sopiva koostumus pitää sisällään kosteuttavaa kurkku-uutetta sekä rauhoittavia kaura- ja mesiangervouutteita. Häivähdys puhdasta mandariinia ja appelsiinia viimeistelevät koostumuksen hennon makealla ja raikkaalla tuoksullaan. Sopii kaikille ihotyypeille, myös ihoherkkyyksistä, kuivuudesta, atopiasta tai ekseemasta kärsiville. 

 

IMG_3774

Albaan en mitenkään erityisesti kosmetiikkaa läträä. Kylpypäivinä pestään niin hiukset, kuin vartalokin tuolla puhdistusgeelillä. Se vaahtoa ja tuoksuu juuri sopivasti, ja perheen pienin on siitä melkein yhtä innoissaan kuin minäkin. Kylvyn jälkeen tarvittaessa rasvataan kuivat tai ärtyneet ihoalueet, mutta niitä näin ilmojen lämmettyä enää harvemmin on. Toisin on sitten talvisin. Viime talvena etsimme ihan todella voidetta, joka olisi tepsinyt atooppiseen ihottumaan pienissä polvitaipeissa – siinä onnistumatta. Nyt odotankin mielenkiinnolla, että olisiko tästä sarjan ravitsevasta ja rauhoittavasta, useasti palkitusta voiteesta apua kylmyyden mukanaan tuomaan kutinaan ja punoitukseen. Mulla on jotenkin sellainen kutina, että olisi. Ainakin omalla, kasvojen iholla, tuote on ihan oikeasti toiminut; rauhoittanut ärtynyttä ja punoittavaa ihoa ihan silmin nähden ja sormin tuntien.

IMG_3819 IMG_3800

Soft as Moonlight Nappy Change Cream– suojaava voide

Ravitseva ja rauhoittava, ekosertifioitu tehovoide on Little Butterfly Londonin palkittu tähtituote. Tuote on kehitetty vauvojen vaippa-alueen hoitovoiteeksi, mutta ihoa korjaavien ja suojaavien ominaisuuksien ansiosta se sopii käytettäväksi kaikille kuiville ja/tai ärtyneille ihoalueille ympäri kehoa. Hoitaa niin lasten kuin aikuistenkin ihoa. Täyteläinen koostumus sisältää ravitsevia mangonsiemen- ja kaakaovoita, rauhoittavaa kehäkukkaa ja kamomillaa, kosteuttavaa kurkunsiemenuutetta ja persikankiviöljyä sekä ihon paranemista edistävää sinkkiä. Sopii kaikille ihotyypeille sekä erityisesti ihoherkkyyksistä, kuivuudesta, atopiasta tai ekseemasta kärsiville.

IMG_3793

Tässä tuotesarjassa yksi ehdottomista plussista on myös se, että yhdet ja samat tuotteet sopivat oikeasti meille molemmille – tai oikeastaan aivan koko perheelle. Mummolareissulle ei tarvitse enää pakata toilettilaukkuun mukaan kuin nämä kolme tuotetta (+kasvovesi) ja koko perhe hoitaa näillä ihon pesu- ja -hoitorutiininsa. Minäkin saan putsattua kasvoiltani meikin näillä ihan iisisti. Käyn ensin kasvot läpi vanulapulla, johon olen lorauttanut tuota sarjan hierontaöljyä (kuulostaa ehkä oudolta, mutta todella toimii; suurin osa meikistä jää vanulappuun, samoin kuin vedenkestävä silmämeikkikin), jonka jälkeen pesen kasvot sarjan puhdistusgeelillä ja viimeistelen tietysti vielä kasvovedellä. Yövoiteeksi tuo suojaava ja rauhoittava voide on todella passeli, en ehkä koko kasvoilleni tätä levittäisi melkoisen paksun koostumuksensa vuoksi, mutta kuiviin ja ärtyneisiin kohtiin tämä toimii kyllä kuin häkä.

IMG_3890Love Eternal Baby Massage Oil – hierontaöljy

Ylellinen, ekosertifioitu hierontaöljy syväkosteuttaa ja ravitsee vauvan ihoa. Luomulaatuinen, erityisesti vauvojen herkälle iholle kehitetty öljysekoitus koostuu suojaavasta ruusunmarjasta, ihon paranemista edistävästä kehäkukasta, ravitsevasta aprikoosista sekä ihoa pehmentävistä argan-, aprikoosi-, viinirypäleensiemen- ja jojobaöljyistä. Häivähdys puhdasta mandariinia ja appelsiinia viimeistelevät koostumuksen miedolla, hennon makealla ja raikkaalla tuoksullaan. Sopii kaikille ihotyypeille. Näitä saa tällä hetkellä vain Joliesta, käykää nuuhkimassa kivijalkaputiikissa tai tutustumassa näihin (ja satoihin muihin luonnonkosmetiikan tuotteisiin) nettikaupassa.

Multa ja Albalta sellainen kerrostalon kokoinen suositus ja kehotus tutustumaan sarjan tuotteisiin. Suomesta näitä saa tällä hetkellä vain Joliesta, käykää nuuhkimassa kivijalkaputiikissa tai kurkkimassa näitä heidän nettikaupassaan.

*Little Butterfly London tuotteet saatu blogin kautta

pst. Tarkoituksena oli tehdä sellainen ihan nopea, lyhyt ja kompakti postaus. Tulikin pitkä, sekava ja kaksituntinen.

En ole varma onko näin ollut aina, mutta ihan viimeistään Alban syntymän jälkeen musta on tullut ihan kreisi aamujen rakastaja. Aamut ovat suorastaan ylivertaisia kaikkiin muihin vuorokaudenaikoihin verrattuna. Aamulla koko päivän suunta on vielä auki ja aivan melkein kaikki on mahdollista. Aina aamuisin tunnen itseni ihan erityisen onnelliseksi, kiitolliseksi, hyvinvoivaksi ja levänneeksi. Sen vuoksi esimerkiksi treenaan oikeastaan vain aamuisin. Pakkaan illalla salikamat valmiiksi kassiin eteisen lattialle, laskostan treenivaatteet sohvalle, niin että voin vaan pujahtaa niihin heti hampaiden harjaamisen jälkeen aamulla ensimmäisenä. Lenkkarit jalkaan, kassi olalle ja pientä evästä 500 metrin kävelymatkalle. Harjoitellessa fiilis on hyvä ja positiivinen, energinenkin koska 9 tunnin yöunien jälkeen sitä virtaa ei ole ehtinyt vielä kuluttaa mihinkään. Salilla, jossa käyn ei lisäkseni kukaan muu ilmeisesti pidä treenamista ennen kello seitsemää juuri minään, sillä saan treenata lähes poikkeuksetta salilla yksin, maksimissaan kaksin tai kolmin. Se on ihanan vapauttavaa, uskaltaa häslätä ja hosua kun kukaan ei ole naureskelemassa (todellisuudessahan kukaan ei todellakaan edes nauraisi, sillä salillakin meistä jokaisella on liian kiire miettiä, miltä me muiden silmissä näytämme ettemme edes huomaa muita). Aamun treenien jälkeen päivän suunta on valittu, ja voin tässä nyt paljastaa että aika usein ne päivät, jotka aloitan salilla muodostuvat paremmiksi kuin ne päivät, jolloin vanun ensin sängyllä ja sitten vielä sohvalla yöpukeissa vielä kahdeltatoista päivällä.

Huomaan myös, että jos olen sopinut tapaamisia heti aamulle, niin en koskaan edes mieti jaksaisinko tai huvittaisiko sittenkään mennä. Mutta, mietin niin itse asiassa aika useinkin silloin, jos tapaaminen tai meno on sovittu iltapäivälle, tai vaikka heti työpäivän päätteeksi. Päätä saattaa särkeä, olo voi olla  jo päivän menemisistä väsynyt tai päivän aikana on voinut sattua jotain, jonka vuoksi olo ei ole enää niin voittamaton kuin se vielä aamulla oli.
Siksi kai rakastan näitä sunnuntai-päiviä ihan erityisesti, tuntuvat yhdeltä pitkältä, kauniilta aamulta. Vähän niin kuin nämä viimeiset kuluneet kolme viikkoakin.

Aurinkoa sunnuntaihin,

Lupailin teille viime viikolla vielä näitä kuvaaja Ilona Savitien ottamia valmiita kuvia tästä Nokian Jalkineiden ja Bella-blogien kamppanjasta, jossa saatiin olla mukana. Tässäpä näitä nyt sitten olisi. Kuten ehkä näistä kuvistakin välittyy, niin tätä kamppanjaa oli kyllä ihanaa ja helppoa tehdä. Ja jos oli tämän tekeminen meille kivaa, niin sitä samaa olisi tarjolla nyt teillekin. Nimittäin Instagramin puolella on käynnissä aika mieletön kilpailu, johon voi ottaa osaa tägäämällä  oman kumisaapaskuvansa #kokoperheenkumpparit ja #nokianjalkineet -hashtagilla. Noita ohjeita noudattamalla osallistuu Nokian Jalkineiden kumisaappaiden arvontaan koko perheelle, kyllä – koko perheelle. Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 10.4.2016 saakka. Voittajaan ollaan yhteydessä tuolla Instagramissa. Ja hei huom! instagram-profiilin tulee olla julkinen osallistuakseen kisaan.

Tämän ensimmäisen settauksen kuvissa mulla ja Romalla molemmilla jalassa ne ehkä Nokian tunnetuimmat saappaat, Kontiot. Romalla perinteisenä mustana ja mulla uutuusvärissä, luumuna. Nuo Alban ihanat Pikkumyyn- kuvin varustetut saappaat ovat nämä Moomin Kids: it
Kontion saappaat tuo mulle jotenkin hirveän vahvasti mieleen lapsuuden, sen tuoksut ja muistot. Ja samalla nuo luumunväriset saappaat jalkaan vetäessäni tunsin itseni jotenkin hirveän aikuiseksi. Järkevät kengät kerrankin, tiedättehän. Nuo jalassa mieli lähti heti samoamaan metsiä ja näin jo itseni kiskomassa saappaita jalkaan vanhempieni kesämökin kuistilla. Juhannuksena, matkalla soutelemaan sadepisaroiden rei’ittämälle järvelle. Ei (ainakaan niissä mielikuvissa) haitannut yhtään vaikka satoi- päinvastoin. Toisaalta ei sekään haittaisi yhtään, vaikka juhannuksena paistaisi. Saappaille tulee kyllä Suomen keväässä, kesässä ja syksyssä aivan takuuvarmasti käyttöä joka tapauksessa.

Näin kaupungissa asuessa harvemmin kuitenkaan tarvitsee kahlata vesilätäköissä ihan polvia myöten, joten on aika mahtavaa että Nokialta löytyy myös tällaisia kevyempiä, matalavartisia vaihtoehtoja. Yhtään liioittelematta voin sanoa sujauttaneeni nuo ylempien kuvien  Hai Low -saappaat jalkaan viimeisen kuukauden aikana ihan joka ikinen päivä. Mennään aina aamuisin heti puuron jälkeen pariksi tunniksi ulos, ja voin kertoa että on aika huomattavan paljon mukavampaa ja stressittömämpää istua nilkkoja myöten hiekkalaatikkossa kun jalassa on vettä, kuraa, hiekkaa, mutaa (ja niitä katseitakin) kestävät kengät niiden entisten valkoisten lenkkareiden sijaan. Kokeilkaapa vaikka.
Romakin on ollut ihan fiiliksissä noista omista Kuura- saappaistaan, näyttävät ja tuntuvat hyvältä – meistä molemmista.  Noista Alban saappaista on sanottava, että jos joku nyt siellä miettii, millaiset saappaat hankkisi omalle pienokaiselleen niin meikäläisen ääni menee kyllä heti näille Neo – saappaille, ovat käytössä ihan huikeat. Saappaiden varsi on neopreenia, ja koko kenkä on 100% vedenpitävä. Varsi on suhteellisen paksu, ja pysyy ihan pienessäkin jalassa todella hyvin, toisin kuin osa kumisaappaista. Saappaan sisään mahtuu iisisti vielä villasukka, joten se pitää vähän kovemmankin pakkasen hyvin loitolla. Mutta sanoisin kuitenkin tämän kengän olevan paras kesä- ja välikausi käyttöön. Tuo kenkä on lisäksi todella kevyt, joten tuollaisen vasta reilu puoli vuotta kävelleen tyypinkin on helppoa saapastella noilla ympäri pihaa kompastelematta. Ja onhan nuo nyt hyvänen sentään aivan kuolettavan söpötkin! Lisäksi puhtaanapito tuntuu näin äidistä tietysti helpolta, kun riittää että kengän suihkuttaa, tai pyyhkii ihan vaan kosteuspyyhkeellä puhtaaksi ulkoilun jälkeen.

Nyt hiljenen ainakin hetkeksi näistä kumpparihommista, ja menen tuonne Instagramiin ihastelemaan teidän kumisaapaskuvia. Onnea kilpailuun aivan jokaiselle.