_MG_5354 _MG_5357

Äitiys on ehdottomasti elämäni rooleista se, jonka suhteen tasapainoilu tuntuu kaikkein haastavimmalta. Äitiyteen liittyy niin paljon hiljaisia ja äänekkäitäkin odotuksia, toiveita ja myyttejä. Äidin pitäisi olla sitä ja tätä, mutta ei todellakaan tuota. Pitäisi osata ottaa omaa aikaa ja huolehtia itsestään just sillain sopivasti, ei yhtään liikaa. Jos huolehdit itsestäsi liikaa (kukaan ei koskaan missään ole kertonut sitä tarkkaa määrä, mutta se pitäisi jokaisen äidin kuitenkin vain tietää), et selvästikään välitä lapsestasi. Jos taas et huolehdi, et välitä silloinkaan koska hyvinvoivalla lapsella on hyvinvoiva äiti ja niin edelleen, kyllähän te tiedätte.

Tasapainoilu tässä äidin roolissa on ollut itselleni vaikeampaa kuin olisin ajatellut sen olevan. Ei missään nimessä vaikeaa, vähän haasteellisempaa kuin ajatuksissani vain. Vasta nyt Alban ollessa pian kaksivuotias uskallan myöntää niin itselleni kuin muillekin olevani äiti, joka kaipaa todella paljon myös omaa tilaa ja aikaa. Omia tekemisiä, menoja ja ihmisiä, jotka eivät asu tätä samaa kotia. Kaipaan paljon sellaista aikaa, jolloin saan olla ihan vaan Sanni; ystävä, työntekijä, sisko, kaveri, naapuri ja vaimo. Haluan tietysti olla hyvä äiti, mutta haluan olla hyvä niin monessa muussakin. Ja koen, että ottamalla sen oman aikani ja tekemällä niitä asioita, joista voimaannun tulevat ihmiset ympärillänikin onnelliseksi. Olen äiti, joka tarvitsee jotain ihan omaa joka ikinen päivä. Käyn lenkillä, ystävän kanssa syömässä, töissä (kyllä, kyllä sekin on omaa aikaa), tanssimassa tai katselemassa merta. Tarvitsen kaikkia niitä, jotta voin hyvin ja jaksan olla äiti.

_MG_5358 _MG_5360

Vietän edelleenkin Alban kanssa suurimman osan päivästä, mutta koen että jaksan olla ihan eri tavalla läsnä kun olen saanut ennen tai jälkeen sen olemisen olla ihan vaan minä. Jaksan leikkiä, laulaa ja potkia palloa kuusi tuntia koska saan tehdä muutakin kuin sitä.  (Vaikka myönnettäköön, että leikkipuiston laidalla notkuminen on suurimmaksi osaksi minusta todella tylsää. Keksisin usein suunnilleen sata asiaa, joita tekisin mieluummin. Silti notkun niissä leikkipuistoissa, tunteja joka päivä, koska tiedän lapseni viihtyvän).

En lapsen saatuani suureksi yllätyksekseni lakannutkaan pitämästä kaikista niistä asioista, joista ennen lasta pidin. Silti oikeastaan koko Alban ensimmäisen vuoden kuvittelin, etten oikeastaan saisi. Pysyttelin kotona ja puistoissa, unohdin kuka olin ja mistä pidin. Kuvittelin, että tällaista tämä äidin elämän kuuluu olla – minusta viis, kunhan tuolla pienellä on kaikki hyvin. Kun unohtaa itsensä vuodeksi, voin kertoa että se väsyttää. En suosittele kenellekään, mutta tiedän, että moni meistä ja teistä astuu siihen samaan äiti-ansaan. Siksi haluankin sanoa nyt juuri sinulle, tuleva äiti, ole viisaampi- tiedä paremmin. Tee juuri niitä asioita, joita juuri sinun tekee mieli. Ota juuri niin paljon omaa aikaa, kuin juuri sinä tarvitset. Tai ole juuri niin kiinni kotona ja lapsessa, kuin juuri sinusta tuntuu hyvältä. Kaikki se on ok. Unohdetaan vertailu, keskitytään mieluummin olemaan hyviä vanhempia lapsillemme ja ihmisiä toinen toisillemme.

_MG_5363

Parempaa ja haastavampaa (aina toisinaan myös hermoja raastavampaa) kuin mikään muu, on olla sinun äitisi. Ennen sinua en olisi koskaan uskonut mihin kaikkeen pystyn yhdellä kädellä. En olisi koskaan uskonut, että pystyn tiskaamaan, siivoamaan, pesemään pyykit ja keittämään aamupurot yhdessä puolituntisessa. Ilman sinua en tietäisi miltä tuntuu olla niin ylpeä jostain, että sen haluaisi kertoa tässä maailmassa jokaiselle vastaantulijalle. En tietäisi miltä tuntuu, kun melkein vuoden suhteellisen yksipuolisen hoivaamisen jälkeen ensimmäistä kertaa kiedot pienet, pulleat kätesi kaulan ympärille ja kuiskaat ”äiti lakas”. En tietäisi että ensin voi toivoa ja odottaa kaksi tuntia, että nukahtaisit ja sitten kun se viimein tapahtuu voi alkaa toivoa, että heräisit. On jo ikävä, jota täytyy lievittää katsomalla puhelimesta kaikki ne 136 päivän aikana kuvattua videota sinusta. En tietäisi miltä tuntuu nähdä omasta jo aika tutusta puolisosta jotain kokonaan uutta ja hienoa, rakastua vielä lisää vaikkei uskonut sen edes olevan mahdollista. En tietäisi miltä tuntuu katsella kahta elämänsä suurinta ihmistä kikattamassa yhdessä sohvalla. En tietäisi miltä tuntuu, kun pitkän työpäivän jälkeen tulee kotiin, avaa oven ja näkee kuinka kasvosi sulavat maailman kaikkeuden aidoimpaan hymyyn ”äiti tuli!” Tuntuu kuin sata aurinkoa paistaisi samaan aikaan. Aina toisinaan ajattelen, etten tiennyt oikeastaan juuri mistään juuri mitään ennen sinua. Olet niin hieno ja samalla hauras. Tiedän, ettei minulla ole sinulle mitään muuta annettavani kuin rakkautta. Tiedän, että se riittää. Yhdessä voimme oppia kaiken muun.

Vaikka aina toisinaan minusta tuntuu, että sinä kyllä tiedät jo kaiken.

Aina toisinaan tulen muistutetuksi siitä, kuinka yksin, pienen lapsensa kanssa aikaa viettävää isää edelleen pidetään jotenkin erityisempänä. Alba on nyt vuosi ja kahdeksan kuukautta ja tänä aikana olen jäänyt yhden kerran pois Alban neuvolasta koska työt. Roma ei ole töidensä vuoksi päässyt mukaan kuin ehkä kolmeen neuvolakertaan. Silti minulta ei kyllä koskaan ole kysytty, että missäs se isä on kun ei täällä näy. Mutta sen yhden ainoan kerran, kun mies on mennyt lapsen kanssa yksin niin sekä terveydenhoitaja, että lääkäri ovat molemmat kyselleet äidin perään, onko äiti kenties sairas kun ei ole täällä. Toivottu, että äiti kuitenkin seuraavalla kerralla pääsisi.

Miksi? Ai siksikö ettei isän tarvitsisi vaivautua?

Muistan myös kuinka hämmentynyt olin, kun törmättiin tuossa taannoin perheellä mieheni vanhoihin tuttuihin, jotka kilvan kehuivat sitä, kuinka mahtava mies minulla on, he kun ovat useita kertoja nähneet Roman lykkivän vaunuja pitkin kaupunkia, ihan yksinään. Teki mieli sanoa, että ”hei tää nyt saattaa tulla melkosena shokkina, mutta hänhän on siis tämän lapsen isä” Siis vanhempi, ihan siinä missä minäkin. Tiedän, että mieheni on  mahtava, järkyttävän monellakin tapaa, mutta mielestäni siinä, että hän osallistuu yhtälailla yhteisen lapsemme hoitoon ei ole varsinaisesti mitään ihmeellistä. Toki tiedän, että on olemassa myös toisenlaisia puolisoita ja vanhempia, siitähän tämä tällainen omituinen ilmapiiri kumpuaakin. Pidetään erityisenä sitä, että on mies joka osallistuu.

Muistan myös kuinka eräs vanha ystävä  (jota en tosin ollut nähnyt muutamaan vuoteen) kysyi minulta vielä ihan muutama kuukausi sitten, että voisimmeko nähdä ihan kahdestaan joku ilta, vai tykkääkö Roma olla Alban kanssa iltaisin? Juu, ei ja ei. Ei missään tapauksessa, hän pitää lapsensa kanssa olemisesta vain aamuisin ja päivisin. Nauratti. Toisaalta taas ei yhtään. Onko sellaisiakin vanhempia? Miksi? Onko jotain mitä minä en tiedä enkä siksi ymmärrä?

Onhan meilläkin tietysti asioita, jotka toinen meistä hoitaa toista näppärämmin. Minä esimerkiksi hoidan kaikki lapseen liittyvät hankinnat ja puen tämän niin sisälle kuin uloskin, koska se hoituu minulta vikkelämmin ja mieluummin. Roma taas hoitaa niin ruoan laittamisen kuin sen syömisen valvomisenkin, pitää siis huolen siitä että lautaselta suurempi prosentti päätyisi lattian ja katon sijasta ihan sinne suuhun. Myös tämä näiden kuvien puuha on ehdottomasti Roman heiniä. En ole tainnut itse tehdä tätä vielä koskaan. Mutta silti, en ihan ymmärrä. En ehkä edes ymmärrä, mitä kaikkea en nyt tässä kuviossa ymmärrä.
Tietysti ymmärrän sen, että ihan sellaisen pienen, vastasyntyneen kanssa asiat voivat olla toisin.Voi olla, ettei lapsi oikeasti osaa tai pysty nukahtamaan ilman äitiä (tai ainakaan ilman sellaista kahden tunnin sydäntäsärkevää huutoa), ja silloin nuo tuollaiset isän illat yksin lapsen kanssa eivät välttämättä ole kenenkään kannalta ajateltuna erityisen mukavia.

Mutta,

ymmärtääkseen enemmän ei tarvinnut avata kuin oma päiväkirjansa. Alban ollessa reilu kuukauden ikäinen olin kirjoittanut sinne näin

Huomasin tänään pyytäväni Romalta anteeksi sitä, että joutuu olemaan vauvan kanssa yksin melkein kaksi tuntia. Tai, oikeastaan en olisi varmasti itse sitä edes huomannut, ellei Roma olisi siitä huomauttanut ja asialle nauranut..,.

.,.Miksi aina välillä tuntuu, että tämä lapsi on jotenkin enemmän minun kuin hänen, vaikka en haluaisi että niin olisi. Miksi tuntuu vaikealta jättää mies yksin lapsen kanssa kahdeksi tunniksi, vaikka itse on juuri ollut lapsen kanssa yksin kolmetoista tuntia. Miksi pyytelen yöllä anteeksi, kun lapsi herättää? Mikä minua vaivaa? Tiedostan, että Roma tekee kaiken oikein mielellään ja lähes aina ihan pyytämättäkin. Miksi silti tuntuu tältä? Olenkohan ainoa?

Olenko? En ehkä usko.

Ehkä se syy onkin meissä äideissä,
haalimme harteillemme liikaa, koska luulemme että sen kuuluu mennä niin.
Teemme itsestämme korvaamattomia, suurempia kuin olemmekaan.

Emmekä ehkä edes aina anna toiselle tilaa kasvaa sellaiseksi vanhemmaksi, kuin toivomme tai hän tahtoisi.

Annetaan se tila,
sanotaan, tee niin kuin tahdot, tule sellaiseksi kuin tahdot. Kunhan ollaan tässä yhdessä.

IMG_3830IMG_3827

Voi itku, miten ihanasta tuotesarjasta saan teille nyt vinkata.
Kunpa olisin itsekin löytänyt tämän jo raskauaikana, kun silloin niin kovasti kaipailin tällaisen luonnollisen, mutta luksukselta tuntuvan, vaihtoehdon perään. Aloin kiinnostua luonnonkosmetiikasta suunnilleen sillä sekunnilla kuin raskaustesti näytti plussaa (tein muuten testin uudenvuoden aattona, jotta tietäisin kirjoittaisinko illan ostoslistaan myös skumppaa. En kirjoittanut). Tuolloin tuntui, että meille aikuisille löytyi jo aivan kelpoja vaihtoehtoja, melko runsaastikin, mutta toisin oli vauvojen ja pienten lasten laita. Nyt niitäkin on onneksi saatavilla jo enemmän. Esittelen teille niistä nyt yhden, nimittäin

Little Butterfly London: in

Merkki oli itselleni ihan tuntematon vielä jokin aika sitten, ennen kuin ihanasta Joliesta lähetettiin meille pieni paketti, joka piti sisällään juurikin näitä sarjan tuotteita. Little Butterfly London on ekosertifioitu high premium- brändi Chelsean Drayton Gardenista. Tuotteet on suunniteltu ensisijaisesti vauvoja, lapsia ja äitejä ajatellen, mutta mielestäni nämä sopivat kyllä aivan kaikille. Kaikki tuotteet ovat allergiatestattuja ja ihotautilääkärien hyväksymiä. Niiden suunnittelussa on ajateltu erityisesti vastasyntyneen ohutta, herkkää, kuivaa ja ekseema-altista ihoa (tiesittekö, että vastasyntyneen iho voi olla viisi kertaa aikuisen ihoa ohuempaa? Minä en). Kaikki sarjan tuotteet ovat ehdottoman turvallisia käyttää myös raskauden ja imetyksen aikana, sillä ne eivät sisällä mitään toksisia tai haitallisia ainesosia tai yhdisteitä. Myös niin raaka-aineissa kuin tuotevalikoimassakin on huomioitu hyvin odottavien äitien tarpeet. Iho ja kudokset kun joutuvat raskauden aikana melkoisen koville ja tarvitsevat silloin ihan erityistä ja tarkoituksenmukaista täsmähoitoa. Näihin tarpeisiin on tällä tuotesarjalla vastattu.
Ihan mahtavaa, että markkinoilta löytyy nyt tällaisia luonnonkosmetiikan brändejä, jotka ovat erikoistuneet myös raskaudenaikaiseen vartalon ihonhoitoon.

IMG_3744

Tyypillisiä tämän sarjan kosmetiikassa käytettäviä ja vaikuttavia aineita ovat mm. ihanat, aidot ruusunmarja, arganöljy, kurkku, persikka, aprikoosi ja granaattiomena. Freesi on ehkä  ensimmäinen sana, jolla itse tätä tuotesarjaa kuvailisin. Tiedän, että lisäkseni aika monelle muullekin tuoksuilla on todella suuri merkitys, ja kaikille teille kerrottakoon että vakuutuin näistä tuotteista jo pelkällä nuuhkaisulla (koostumukseen, tehoon ja toimivuuteen ihastuin sitten vähän myöhemmin). Nämä ovat juuri niitä sellaisia tuotteita joilla tekee mieli läträrä ihan vaan siksi koska. Alban kylvyn jälkeen (kun veteen on lorautettu tuota puhdistusgeeliä) koko kylpyhuone tuoksuu ihan hattaratehtaalta, ja jo se on mielestäni ihan  pätevä syy suositteluun.

IMG_3815

Bubble to the Breeze – puhdistusgeeli

Ekosertifioitu,virkästävä puhdistusgeeli sopii käytettäväksi päästä varpaisiin kaiken ikäisille, aina vastasyntyneistä lähtien. Tämä pehmeästi vaahtoava puhdistustuote pesee hellästi niin vartalon ihon kuin hiuksetkin. Kaikista herkimmällekin iholle sopiva koostumus pitää sisällään kosteuttavaa kurkku-uutetta sekä rauhoittavia kaura- ja mesiangervouutteita. Häivähdys puhdasta mandariinia ja appelsiinia viimeistelevät koostumuksen hennon makealla ja raikkaalla tuoksullaan. Sopii kaikille ihotyypeille, myös ihoherkkyyksistä, kuivuudesta, atopiasta tai ekseemasta kärsiville. 

 

IMG_3774

Albaan en mitenkään erityisesti kosmetiikkaa läträä. Kylpypäivinä pestään niin hiukset, kuin vartalokin tuolla puhdistusgeelillä. Se vaahtoa ja tuoksuu juuri sopivasti, ja perheen pienin on siitä melkein yhtä innoissaan kuin minäkin. Kylvyn jälkeen tarvittaessa rasvataan kuivat tai ärtyneet ihoalueet, mutta niitä näin ilmojen lämmettyä enää harvemmin on. Toisin on sitten talvisin. Viime talvena etsimme ihan todella voidetta, joka olisi tepsinyt atooppiseen ihottumaan pienissä polvitaipeissa – siinä onnistumatta. Nyt odotankin mielenkiinnolla, että olisiko tästä sarjan ravitsevasta ja rauhoittavasta, useasti palkitusta voiteesta apua kylmyyden mukanaan tuomaan kutinaan ja punoitukseen. Mulla on jotenkin sellainen kutina, että olisi. Ainakin omalla, kasvojen iholla, tuote on ihan oikeasti toiminut; rauhoittanut ärtynyttä ja punoittavaa ihoa ihan silmin nähden ja sormin tuntien.

IMG_3819 IMG_3800

Soft as Moonlight Nappy Change Cream– suojaava voide

Ravitseva ja rauhoittava, ekosertifioitu tehovoide on Little Butterfly Londonin palkittu tähtituote. Tuote on kehitetty vauvojen vaippa-alueen hoitovoiteeksi, mutta ihoa korjaavien ja suojaavien ominaisuuksien ansiosta se sopii käytettäväksi kaikille kuiville ja/tai ärtyneille ihoalueille ympäri kehoa. Hoitaa niin lasten kuin aikuistenkin ihoa. Täyteläinen koostumus sisältää ravitsevia mangonsiemen- ja kaakaovoita, rauhoittavaa kehäkukkaa ja kamomillaa, kosteuttavaa kurkunsiemenuutetta ja persikankiviöljyä sekä ihon paranemista edistävää sinkkiä. Sopii kaikille ihotyypeille sekä erityisesti ihoherkkyyksistä, kuivuudesta, atopiasta tai ekseemasta kärsiville.

IMG_3793

Tässä tuotesarjassa yksi ehdottomista plussista on myös se, että yhdet ja samat tuotteet sopivat oikeasti meille molemmille – tai oikeastaan aivan koko perheelle. Mummolareissulle ei tarvitse enää pakata toilettilaukkuun mukaan kuin nämä kolme tuotetta (+kasvovesi) ja koko perhe hoitaa näillä ihon pesu- ja -hoitorutiininsa. Minäkin saan putsattua kasvoiltani meikin näillä ihan iisisti. Käyn ensin kasvot läpi vanulapulla, johon olen lorauttanut tuota sarjan hierontaöljyä (kuulostaa ehkä oudolta, mutta todella toimii; suurin osa meikistä jää vanulappuun, samoin kuin vedenkestävä silmämeikkikin), jonka jälkeen pesen kasvot sarjan puhdistusgeelillä ja viimeistelen tietysti vielä kasvovedellä. Yövoiteeksi tuo suojaava ja rauhoittava voide on todella passeli, en ehkä koko kasvoilleni tätä levittäisi melkoisen paksun koostumuksensa vuoksi, mutta kuiviin ja ärtyneisiin kohtiin tämä toimii kyllä kuin häkä.

IMG_3890Love Eternal Baby Massage Oil – hierontaöljy

Ylellinen, ekosertifioitu hierontaöljy syväkosteuttaa ja ravitsee vauvan ihoa. Luomulaatuinen, erityisesti vauvojen herkälle iholle kehitetty öljysekoitus koostuu suojaavasta ruusunmarjasta, ihon paranemista edistävästä kehäkukasta, ravitsevasta aprikoosista sekä ihoa pehmentävistä argan-, aprikoosi-, viinirypäleensiemen- ja jojobaöljyistä. Häivähdys puhdasta mandariinia ja appelsiinia viimeistelevät koostumuksen miedolla, hennon makealla ja raikkaalla tuoksullaan. Sopii kaikille ihotyypeille. Näitä saa tällä hetkellä vain Joliesta, käykää nuuhkimassa kivijalkaputiikissa tai tutustumassa näihin (ja satoihin muihin luonnonkosmetiikan tuotteisiin) nettikaupassa.

Multa ja Albalta sellainen kerrostalon kokoinen suositus ja kehotus tutustumaan sarjan tuotteisiin. Suomesta näitä saa tällä hetkellä vain Joliesta, käykää nuuhkimassa kivijalkaputiikissa tai kurkkimassa näitä heidän nettikaupassaan.

*Little Butterfly London tuotteet saatu blogin kautta

pst. Tarkoituksena oli tehdä sellainen ihan nopea, lyhyt ja kompakti postaus. Tulikin pitkä, sekava ja kaksituntinen.