P8318183 P8318192 P8318200 P8318218 P8318276 P8318270P8318280

Ooh ja ooh.
Kaksi sanaa, joilla kuvailisin tämän päivän lounasta Shelter:ssä.
Tuossa kolme viikkoa sitten avatussa ravintolassa miljöö on todella viihtyisä. Niin kaunis, ettei melkein meinannut malttaa istahtaa aloilleen pöytään, vaan teki vain mieli kulkea kameran ja puhelimen kanssa ympäri ravintolaa kuvaamassa kaikkea kaunista, mitä siellä oli. Ravintolan sijainti Kanavarannassa Katajanokalla ihan siinä Holidayn naapurissa on ihan mieletön, ja noista isoista ikkunoista avautuu hulppeat näkymät merelle ja laitureihin ankkuroiduille veneille. Tuolla olo oli vähän kuin merirosvolaivassa, ja vähän sellaista tunnelmaa sinne oli kuulemma haettukin.

Ja  se ruoka, voi pojat. Se se vasta hyvää olikin. Testasimme neljä ruokalajia listalta, ja omaksi suosiksi (jälkiruokien lisäksi tietysti) nousi tuo pääruoaksi nautittu paahdettu siika kukkakaalin ja katkarapu fregolan kera. Oli aivan järjettömän hyvää. Menen ja syön ehdottomasti toistekin.

Shelterin yläkerrasta löytyy vielä Coctail Bar Rusty, jonne voi sitten kätevästi jatkaa iltaa päivällisen/illallisen jälkeen. Rusty tuo Helsingin ravintolamaailman mielestäni varsin kaivatun konseptin; paikan, joka on auki aamuneljään asti, tarjoilee älyttömän hyviä drinkkejä olematta kuitenkaan klubi. Suuntaa siis tuonne, kun haluat mennä johonkin kivaan paikkaan, jossa kuitenkin kuulisit mitä kaverisi puhuu sinulle.

Lämmin suositus molemmille.
Multa sulle.
Ole hyvä.

Muutamaankin otteeseen täällä on kyselty mun ruokailutottumuksista; mitä ja miten syön, ja kuinka pysyn näin hoikkana. Toivoisin voivani vastata tähän niin, että olisin itse omien valintojeni kanssa tämän hoikkuuden takana. Vaan ei, tästä voi kiittää varmaan lähinnä vanhempiani ja näitä heiltä saamiani suotuisia geenejä, jotka eivät ole moksiskaan siitä, että syön mitä ja miten sattuu ja liikun silloin kun sattuu huvittamaan.

En ole oikeastaan koskaan syönyt terveellisemmin, tai liikkunut säännöllisesti laihtuakseni vaan ainoastaan voidakseni paremmin. Ollakseni energisempi, hyvinvoivempi ja vahvempi. Ja todennäköisesti juuri siksi, että olen aina ollut suunnilleen samankokoinen huolimatta siitä mitä teen, niin en ole oikeastaan koskaan miettinyt tai kriiseillyt painoni tai kroppani suhteen. Olen tyytyväinen siihen miltä näytän ja miltä minusta kehossani tuntuu- ainakin noin niinku pääsääntöisesti. Se ei tarkoita, että rakastaisin välttämättä jokaista osaa itsessäni, mutta olen kuitenkin sen verran tyytyväinen etten käytä aikaani minkään kehonosan murehtimiseen. Kunhan toimivat ja jaksavat kannatella minua aamusta iltaan, niin olen tyytyväinen.

En ole oikeastaan koskaan miettinyt syömisiäni erityisen tarkasti. Vaan olen syönyt aina sitä mitä mieleni on sattunut tekemään. En ole koskaan syynänyt kaloreita, tai miettinyt ravintoarvoja vaikka varmasti aika usein olisi kannattanut. Raskausaikana aloin kuitenkin kiinnittää enemmän huomiota siihen millaista ravintoa syön, kuinka ravitsevaa, puhdasta ja riittävää se minun ja kasvavan lapsen tarpeisiin on. Nykyään syön pääsääntöisesti aika hyvin, mutta  aina toisinaan tulee ajanjaksoja, päiviä tai joskus jopa viikkoja kun syön niin kehnosti, ettei siinä ole kyllä mitään järkeä.

Aamuisin syön oikeastaan aina puuron. Yritän pitää sen freesinä vaihtelemalla puuron päällisiä päivästä toiseen. Useimmiten syön puuroni mustikoilla, vadelmilla ja chia-siemenillä. Myös banaani, omena, päärynät ja kiwi menettelevät. Joka ikinen aamu linkoan myös mehun. Tällä hetkellä menee paljon porkkanaa, omenaa, selleriä ja punajuurta.

Lounaaksi syön lähes aina salaatin. En koskaan osaa päättää haluanko salaattiini kanaa, kalaa vai katkarapuja joten laitan yleensä kaikkia niitä. Niiden vähintään kolmen avocadon seuraksi. Päivällisen syön hävettävän usein ulkona. Mutta silloin kun en, niin teen aika usein kalaa, jonka seuraksi paahdan juureksia uunissa. Meillä syödään myös todella paljon keittoja. Soseutettuna tai sellaisenaan. Aina toisinaan heittelen keittoihin myös lihaa, mutta useimmiten kuitenkaan en.  Vaikka jollain mittapuulla mitattuna syön edelleen varmasti melko paljon lihaa, niin voin kertoa että lihansyöntini on vähentynyt varmaan 75% viimeisen vuoden aikana, ja se on tuottanut vähän uusia haasteita keittiössä, sillä meikäläisen mielikuvitus keittiössä ei tunnetusti ole ollenkaan niin vilkas, kun mielikuvitukseni noin niinku muuten.

Iltapalaksi taas syön milloin mitäkin. Se saattaa olla oikeasti ihan mitä tahansa. Se voi olla lämmin ateria kello kymmenen, se voi olla kotiin tilattu pizza, leipää, puuroa tai vaikka sipsiä. Päivän viimeisen ruokailun suhteen olisi ehdottomasti eniten skarppaamista. Näiden neljän pääaterian lisäksi juon joka päivä vähintään 3litraa vettä, n.litran tuorepuristettua mehua, muutaman kupin kahvia ja mahdollisesti myös lasin viiniä.

Siinäpä ne meikäläisen ruokailutottumukset pähkinänkuoressa. Reilusti parempaan olisi varaa, ja kohti sitä yritänkin nyt taas tämän retuperäisen kesän jälkeen pyrkiä.

Mitä, miksi ja miten te syötte?
Myös ne sellaiset hyväksi havaitut (mielellään nopeat, tai ainakin helpot) kasvisruokareseptit ovat erityisen toivottuja.

_MG_6130_MG_6514

Kesässä ehdottomasti parasta ovat ne sellaiset leudon leppeät kesäillat, kun ei ole enää kuuma muttei kuitenkaan tarvitse vielä takkia. Kun on vielä valoa, mutta sen terävin kärki on jo taittunut ja se on muuttunut pehmeäksi, maalaa kultaisella kaikesta vielä vähän kauniimpaa. Ei tarvitse enää aurinkolaseja, mutta kukaan ei pidä urpona vaikka pitäisi ne vielä nenällä. Niitä sellaisia iltoja on tässä viime viikkojen aikana ollut aika monta. Sellaisia iltoja, joille ei ole varsinaisesti ollut mitään suunnitelmia ja joina juuri sen vuoksi on tapahtunut niin paljon. Noihin onnistuneisiin kesäiltoihin on kolme erilaista reseptiä. Ajattelin jakaa teille tässä nyt niistä yhden, hyvin yksinkertaisen; hyvä ruoka, kylmä valkkari ja loistava seura, eikä tällaisista kuvien maisemistakaan ole varsinaista haittaa. Kokeilkaa, en usko että voi mennä pieleen.

collage 2 collage

Varmasti jokainen minut tunteva tietää, että pidän viineistä. Punaisista, valkoisista, kuohuvista ja vaaleanpunaisista. En koskaan kieltäydy lasillisesta, harvemmin toisestakaan. Myönnettäköön silti, etten varsinaisesti ole mikään hifistelijä niiden suhteen, viinitietämykseni on aika olematon – tosin koko ajan kasvava. Vielä muutama vuosi sitten ostin viiniä kahdella eri perusteella, vähän tilanteesta riippuen, kaunis pullo tai halpa hinta. Koin aika monta karvasta pettymystä, ihan kirjaimellisesti. Nykyään tiedän jo vähän jotain, ja harvemmin enää menee pieleen. Ehkä siksi, että aika usein tulee tartuttua niihin samoihin, hyväksi havaittuihin viineihin kerta toisensa jälkeen.

Tässä nyt hyvistä viineistä nyt yksi; Les Fumées Blanches Sauvignon Blanc. Sain tätä testattavakseni muutama viikko sitten (tosin olin tätä kyllä jo ihan omin nokkineni aiemminkin lipitellyt) ja voi pojat, on hyvää. Vaikka tietämykseni vielä onkin aika olematonta, niin hyvän viinin tunnistan kyllä kun sellaista saan lasiini. Jopa mieheni, joka ei yleensä viineistä juuri perusta piti tästä. Oli kuulemma yksi harvoista viineistä, joita voi ihan vaan sillain siemailla. Ei kuulemma tullut oloa, että pitäisi juoda ensimmäinen lasillinen tosi nopeasti, jotta toinen maistuisi paremmalta. Sillä voitteko kuvitella, sellainen olo hänelle yleensä viinien kanssa tulee. Joten tuo tuollainen hänen suustaan on kuulkaas melkoinen kohteliaisuus.

_MG_6536 _MG_6537

Viime viikkojen aikana olen siemaillut tätä laiturilla kahdestaan, jääkylmänä, puistossa tyttöjen kanssa, vähän lämpimänä, lasista ja pullonsuusta. Syönyt tämän kaverina kalaa, kanaa, kilon uusia perunoita, salaatteja, sipsiä ja mansikoita. Ja kyllä, tämä valkkari tässä on kyllä sellainen kaikkien kaveri. Tosin maistuu ehdottomasti parhaimmalta jääkylmänä, mutta maku on sen verran kepeä ja raikas, ettei ole lämpimänäkään kamalaa.
En siis ihmettele yhtään, että tämä on Alkon top.3:ssa myydyimmät valkkarit pulloina. Vertailuissakin on pärjännyt hienosti huomattavasti itseään kalliimmille viineille.

Vähän samaa voisi sanoa tästä kuvien kesäillastakin: pärjää vertailuissa erinomaisesti myös itseään huomattavasti kalliimille illoille.

pst. kommentoida saa ihan vapaasti, kunhan puhutaan kaikesta muusta paitsi alkoholista, koska Valvira. Alkoholia koskevat kommentit joudun valitettavasti poistamaan.

Löysin joskus alkuvuodesta Eeva Kolun blogista tämän mainion lämpimän salaatin ohjeen. Sen jälkeen olen syönyt tätä aivan naurettavan usein, ihan jatkuvasti oikeastaan. Ensimmäisen viikon aikana tein tätä muistaakseni viitenä päivänä putkeen. Varmasti ainakin 80% :lle ystävistäni olen tarjonnut tätä, kun ovat tulleet kylään. Kaikille on aina maistunut. Teistä varmaan iso osa onkin jo tätä herkkua kokeillut, mutta jos ette niin vielä ehtii. Parhaimmillaan tämä lämmin salaatti ehkä on juurikin niiden sellaisten kylmien talvipäivien lämmittäjänä, mutta toimii ihan hyvin vielä näin keväälläkin.

Salaatti on todella simppeli ja sellainen, johon löytyy oikeastaan aina tarvittavat ainekset kaapista, jopa meiltä.  Tässä mun salaatissa oli tällä kertaa vain bataattia, porkkanoita, punaisia linssejä ja fetaa. Mausteina cayennepippuria, suolaa, mustapippuria, jauhettua juustokuminaa, vähän kanelia ja oliiviöljyä. Päälle vielä loraus limen mehua ja reilu kourallinen korianteria. Näitä kahta ei mielestäni voi koskaan olla liikaa, ja enemmän on ehdottomasti enemmän. Tarkemmat ohjeet tähän herkkuun voitte kurkata tuolta Eevan blogista. Tarvitset noiden yllä mainittujen ainesten lisäksi vain uunin ja noin 30 minuuttia aikaa.

pst. nuo kuvien aivan järjettömän kauniit keraamiset astiat ovat Edblad :in. Ne tehdään käsin Nepalissa ja niitä myy ainakin Dots… . Kestävät muuten uuniakin, joka tekee ainakin mun elämästä heti aavistuksen verran helpompaa – sen kuin vaan lykkää edellisen päivän salaatinjämät jääkaapista suoraan uuniin. Säästää tiskiharjaa, hermoja ja leivinpaperia.

*astiat saatu blogin kautta testiin