– älä koskaan aloita siivoamista sillä ajatuksella, että nyt teen kyllä vuosisadan suursiivouksen. Et tee, väsyt pelkästä työmäärän ajattelmisesta. Suunnittele sen sijaan siivoavasi vaan joku pieni juttu, ja yhtäkkiä huomaatkin tehneesi sen suursiivouksen. Eikä sen suunnitteluun tai ajatteluun tarvinnut tuhlattua ollenkaan energiaa.

– Olen 1,5vuotta kuvitellut, että asuntomme on sen valtavista ikkunoista huolimatta vain jotenkin pimeä. Ei, ei se ole. Ikkunat olivat vain likaiset. Siis oikeasti olisittepa nähneet sen lian määrän, joka valui pitkin ikkunanpieliä kun lastasin ruudut kuiviksi. Yh. Mutta voi pojat, kylläpä kannatti.

 

– Parhaimmat sommitelmat ja järjestykset syntyvät ihan vahingossa. Yhtäkkiä huomaat, että tuoli ja tarjoiluvaunu jotka vain lykkäsit imurointia varten kiinni toisiinsa sopivatkin toistensa kylkeen täydellisesti. Tai hylly, jolle puolihuolimattomasti nostelit tavaroita järjestellessäsi toista hyllyä, olikin se kaikkein täydellisin.

– Musiikki! Käsittämätöntä kuinka suuri vaikutus siivousintoon musiikilla on. Ja fiilikseen noin niinku ylipäätään. En tajua, miten en ole ymmärtänyt tätä aiemmin.Tai noh, tajuan. Meillä ei ole koskaan ollut kotona kunnon kaiutinta, vaan musiikkia on soitettu läppäriltä tai puhelimelta, ja musiikkia ei todellakaan ole kuullut enää imuroinnin alta, saatikka niin että sen kuulisi vieläpä toiseen huoneeseen. Mutta nyt sitten, sain blogin kautta testiin Samsungin R5 360° – kaiuttimen ja voi tätä autuutta kun musiikin saa soimaan niin, että tuntuu kuin se soisi asunnon jokaisessa nurkassa.

– Oikeat vaatteet. Siivouspuuhat sujuvat kaikkein näppärimmim joko treeni- tai alusvaatteissa. Muita vaihtoehtoja ei oikeastaan edes ole.

– Älä edes yritä rekrytoida puolisoasi mukaan siivoamaan, sillä et kuitenkaan koskaan ole tyytyväinen hänen tapaansa tehdä asioita, etkä haluaisi jatkuvasti olla nalkuttamassakaan koska yrität päästä siitä tavasta eroon. Kehota sen sijaan puolisoasi menemään ja tekemään sitä, mikä just sillon eniten kiinnostaa. Kaikki voittaa.

– Siivoa viimeiseksi vessa, sillä se on aika suurella todennäköisyydellä se likaisin ja ikävin siivottava. Sen siivottuasi ota suihku. Siisti sinä, siistissä kodissa.

– Tuoreet kukat ja lasi viiniä viimeistelemään puhdas koti. Ei väliä vaikka kello olisi yksi iltapäivällä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Kyselin tuossa taannoin teiltä toiveita postausten suhteen, ja sisustuspostauksia ja kotiesittelyä oli toivottu aika monessa kommentissa. Rakastan itsekin päästä näkemään kuinka muut ihmiset asuvat. Ulkona kävellessä kurkin ihan häpeilemättä valaistuihin asuntoihin ja mietin millaistahan elämä noiden ikkunoiden takana on. Tämä talo, jossa asutaan on aika yhteisöllinen. Tiedän oikeastaan jokaisen naapurin, rappukäytävässä moikataan ja vaihdetaan usein kuulumisiakin. Lapset leikkivät pihalla yhdessä jne. Tähän vertauskuvana se, että asuimme edellisessä asunnossamme Töölössä kolme vuotta ja törmäsin sinä aikana kahteen naapuriin. Siis kahteen. Kolmessa vuodessa.

Tämän talon aulassa on kierrätystaso, jonne viedään itselle turhaksi jääneitä tavaroita, joita naapurit voivat sitten tarvittaessa napata sieltä itselleen. Me ollaan roudattu sieltä kotiin läjäpäin kirjoja, lehtiä (usein päivän hesarikin) kynttilöitä, kattiloita, kahvinkeitin, tuoli, kukkaruukkuja, vaatteita, kenkiä ja kosmetiikkaa. Yhdeltä naapuriltamme saatiin Alballe sänky uusine patjoineen päivineen, toiselta taas autoon turvaistuin. Molemmat ihan noin vaan ilmaiseksi. Sanomattakin lienee selvää, että viihdytään täällä tosi hyvin. Alue on kiva, rauhallinen mutta kuitenkin lähellä kaikkea. Pääsen töihin 15 minuutissa, kauppaan kahdessa, mummolaan autolla kymmenessä ja ystävieni luo kävellen kahdeksassa.

Täällä asuessamme en maksa pelkästään tästä konkreettisesta asunnosta; korkeista huoneista, isoista ikkunoista ja seitsemästäkymmenestä neliöstä. Maksan mm. myös tästä alueesta ja sijainnista, maisemasta ikkunoiden takana, palveluista, kivenheiton päässä kulkevista ratikoista, suuresta pihasta ja kahdesta metroasemasta joihin on meiltä yhtä lyhyt matka. Ja aivan mielelläni maksankin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Haluan ensisijaisesti tietysti viihtyä kotonani, ja todella pidän sen laittamisesta. En kuitenkaan ole valmis sijoittamaan kodin tavaroihin kovinkaan suuria summia. Asuminen itsessään vie muutenkin leijonanosan tuloistamme, niin käytän sen yli jäävän rahan sitten kyllä mieluummin ihan johonkin muuhun. Haluan myös, että meidän kotimme näyttää oikeasti meiltä. Ei samalta kuin jolla kulla toisella. Aina toisinaan kun törmään blogeihin joissa kodit näyttävät keskenään niin samalta, että sekoitan ne toisiinsa.

Meidän koti ei todella ole mitään sisustuslehtikamaa, eikä sisustuskaan ole mitenkään erityisen harkittu. Tavarat vain ovat ajan kanssa löytäneen omat paikkansa, osa eksynyt meille vähän vahingossa, osa saatu, osa ostettu kirppareilta,iso osa kuitenkin ihan sieltä Ikeasta. Voi kyllä, Silti viihdyn täällä niin hyvin (teki mieli kirjoitta tuohon niin-sanaan 25 iitä, koska se kuviaisi hyvin sitä kuinka hyvin viihdyn) lempikirjojeni ja -esineideni keskellä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ollaan asuttu tässä asunnossa vasta 1,5 vuotta. Edellinen asuntomme oli kaksi kertaa tätä nykyistä pienempi, ja meitä asui siellä kolmen sijaan kaksi. Aika moni asia on täällä eri tavalla kuin edellisessä kodissamme. Asunto ei todellakaan ole vielä mitenkään valmis, niin kuin sisustus kai ei koskaan. Se elää ja liikkuu meidän mukana. Nyt on kuitenkin hyvä juuri näin. Ainakin hetken. Kunnes päätän haluta taas jotain ihan muuta. Yleensä onneksi ihan vain tavaroiden paikkojen vaihtaminen riittää.

Nimin.kolme kertaa olohuoneen järjestystä viimeisen kuukauden aikana muuttanut.

 

// Tässä olisi nyt tuon kotiesittely- sarjan ensimmäinen osa. Tulen tekemään kodin jokaisesta huoneesta vielä oman juttunsa.

imageimageimageimage image image image image

Sivulauseessa taisin joskus mainitakin, kuinka pyörittelin ajatusta oman blogin perustamisesta todella pitkään. Jostain syystä vähän vierastin ajatusta sellaisesta blogista, jossa kirjottaisin vain itsestäni. Olinkin jo ehtinyt päättämään, että perustaisin blogin jossa kuvaisin ja kertoisin vain muista ihmisistä; tyylistä, kodista, urasta, äitiydestä, intohimosta, sinkkuudesta, elämäntavasta. Ajatus kuitenkin muuttui matkan varrella, ja itsestään/omasta elämästään kirjoittaminen tuntuikin lopulta kaikkein helpoimmalta vaihtoehdolta. Materiaalia kun saa kerrytettyä ihan tosta noin vaan. Ei tarvitse säätää aikataulujen kansa (olen mm. yrittänyt järjestää yksiä kuvauksia tässä nyt noin puoli vuotta siinä onnistumatta). Nyt olen kuitenkin ajatellut, että alottaisin sellaisen juttusarjan jossa säännöllisen satunnaisesti esittelisin täällä kuvien kera jonkun kiinnostavan tyypin/kodin/tarinan. Miltä kuulostaa? Tai tuleeko teille heti mieleen joku tyyppi kenestä ehdottomasti halusitte kuulla ja nähdä lisää? Yritän laittaa onnistumaan.

Tässä kuvituksena otoksia paikasta, jota olen kutsunut kotikodiksi pian 13 vuotta. Sen on sisustanut ihminen, jonka nyt huomaan vaikuttaneen todella paljon siihen, miltä meidän omassa kodissa nyt näyttää. Ei varsinaisesti mitään pelkistettyä mustavalkoista minimalismia löydy kummankaan kotoa.

imageimageimage

Tänä vuonna joulu on tuntunut jotenkin toisenlaiselta kuin aiempina vuosina. Siinä missä ennen olen mielelläni istunut hämärässä, vain kynttilöiden valaisemassa asunnossa ja huudattanut jouluradion kauneimpia joululauluja niin kovaa, kuin naapureilta olen uskaltanut, niin tänä vuonna olen kuronut asunnon kaikki 16 sälekaihdinta ylös, jotta saisin kotiini kaiken sen valon mitä maailma tällä hetkellä meille tarjoilee. Joululaulujen sijaan onkin usein tehnyt mieli valita spotifysta ennen häitä– soittolista, jonka olen luonut keväällä 2013 noh, ennen häitä. Yhtäkkiä tuo lista tuntuukin ajankohtaiselta, kaikki sen kevyet ja kuplivalta onnelta ja jännitykseltä tuntuvat kappaleet kuulostavat juuri siltä mitä nyt kaipaan.  Ehkä mieli kaipaakin nyt valoa, keveyttä ja kirkkautta enemmän, kuin hämyistä tunnelmointia. Ajatukset jo keväässä, tänäänkin päivä on kaksi minuuttia pidempi kuin toissapäivänä. Suunta on siis ehdottomasti oikea. Joku ihana oli myös laskenut puolestani, että 22. helmikuuta päivä on jo reilusti yli kolme tuntia pidempi, kuin tänään. Aika lohdullista, eikö?

imageimage

Ehkä nyt olisi kuitenkin aiheellista alkaa kaivella sitä toisenlaista tunnelmaa, uskon että viimeistään joulusaunan ja puhtaissa lakanoissa nukuttujen päiväunien jälkeen alkaa tuntua sellaiselta tutulta, vähän punaisemmalta joululta.

Rauhallista ja rentouttavaa joulua, nautitaan tästä kiireettömyydestä ja ihmisistä ympärillämme.

// The best gifts are not under the tree. They are around it.

Kuvailin eilen täällä vanhempieni luona, tarkoituksenani ikuistaa kaunis joulukoti. Kamerasta löytyi muutama kuva kuusesta, pari jouluvaloista mutta lähinnä muistikortille oli tallentunut kuvia viherkasveista, ikkunoista tulvivasta valosta ja vaaleista pinnoista. Näyttää ihan keväältä, eikä se haittaa nyt yhtään.