Processed with VSCOcam with f2 preset

Lapsi nukkuu. Päivän paras (ainakin yksi niistä) hetki on nyt tässä. Vaikka pääsääntöisesti nautinkin Alban kanssa puuhastelusta, niin valehtelisin jos väittäisin etten joka päivä odottaisi tätä päivänuniaikaa. Lataan pannullisen kahvia keittimeen, valmistelen itselleni toisinaan aamiaisen, joskus jo lounaan. Kerrankin on aikaa syödä keskeytyksettä, juoda kahvi loppuun silloin kun se on vielä kuumaa.

Monesti meitä vanhempia kehotetaan lepäämään aina, kun lapsikin nukkuu. Alba nukkui ensimmäiset 10 kuukautta päiväunensa ainoastaan joko rintarepussa kannettuna tai juoksujalkaa työnnetyissä vaunuissa, ja ihan en itse siinä sitten saanut nukahdettua. Mietin silloin, että kyllähän minä nyt hyvänen aika nukkuisin, jos se vaan olisi mahdollista. Mutta nyt, kun se sitten viimein olisi, en todellakaan malta niin tehdä. Ihan uskomatonta kuinka suureksi luksukseksi esimerkiksi kaikessa rauhassa siivoaminen muuttui lapsen saamisen myötä. Väitänkin, että voimaannun kyllä enemmän siististä kodista ja hetken hiljaisuudesta, kuin niistä tunnin torkuista.

Processed with VSCOcam with f2 preset

Vaikka arvostankin tätä omaa rauhallista hetkeäni aika todella korkealla, niin ehdottomasti parasta tässä päiväunihommassa on se pieni, huomattavan hyväntuulinen ihminen, joka niiltä herää.