TWINS_janitaautio_IMG_9902-2 TWINS_janitaautio_IMG_9880-3

Täytin sunnuntaina 29.
Viime vuosi oli samaan aikaan elämäni hirvein, että aivan hirveän ihana. Mutta nyt alkaa seljetä, olla jo vähän tasaisempaa. Tuntuu hyvältä vanheta. Toivon, että viisautta, rohkeutta ja armollisuutta niin itseää kuin muitakin kohtaan alkaisi karttua kuukausien ja vuosien kanssa tasatahtiin. Vähän tuntuvat vielä antavan odottaa itseään.

Syntymäpäivä-viikonloppu oli hyvä, vaikkakin aika toisenlainen kuin olin päässäni kuvitellut. Perjantai-illan avanto, yhdessä tehty ja syöty ruoka ja juodut viinilasit ystävien kanssa olivat hyvää, pään lyöminen kivitalon kulmaan ei niin hyvää. Lauantaina ystävät olivat järjestäneet mulle yllätyssynttärit, joihin en päässyt. Onneksi kukaan ei ollut moksiskaan. Juhlivat synttäreitäni ilman minua. Siinä vasta todellisia ystäviä. Nauran edelleen videolle, jonka sain tytöiltä Beefin jonosta ”Sanniiiii pliiss tuuuu sun synttäreille” ja taustalta kuuluu ”Meillä on siis synttärit tänään. Eiii eiii mun. Mutta meidän ystävän Sannin. Se ei nyt vaan päässy näihin…”
Noooo.. ensi vuonna sitten.

Sunnuntaina juhlittiin kuitenkin vähän. Mäkki-aamiaisella ja lauantain synttäreille leivotulla britakakulla johon kukaan ei ollut edellisenä iltana koskenut, koska synttärisankari, eli minä, en ollut paikalla. Maistui ihanalta seuraavanakin päivänä.
Kiitollinen mieli.
Jännityksellä näihin uusiin ikänumeroihin. En tiedä vielä yhtään mitä tuovat tullessaan. Ja se tuntuu oikeastaan aika hyvältä.

TWINS_janitaautio_IMG_9887-2TWINS_janitaautio_IMG_9882-2

Viime aikoina on tuntunut vähän siltä, että olen unohtanut kaiken mitä olen koskaan elämältä ja elämässä oppinut. Päässä on pyörinyt yhdet ja samat asiat ympäri ja ympäri. Ja sitten taas alusta ympäri. Oli pakko istua alas. Miettiä. Mitä tajuan elämästä nyt. Huomattavasti enemmän keksin niitä asioita, mistä en tajua (vielä) yhtään mitään. Mutta jotain kuitenkin jo tiedän melko varmaksi 28 vuoden perusteella.

-laskut kannattaa maksaa aina heti, kun ne tulevat. Tuntuu huomattavasti kevyemmältä maksaa yksi 49,95€ lasku kerrallaan, kuin 995€ yhdellä kertaa.

-ei kannata uskoa, jos kertoo itselleen ettei ole sitä tyyppiä joka laittaisi ruokaa joka päivä. Sen sijaan kannattaa vaan ryhtyä sellaiseksi tyypiksi joka tekee niin.

-hammaslääkärissä käyminen on NIIIN palkitsevaa. Melkein yhtä palkitsevaa kuin se laskujen maksaminen.

-syö aina juuri sitä, mitä tekee mieli.

-viiniä ja olutta ei kannata koskaan juoda yhden ja saman illan aikana. Ikinä. Koskaan.

-mielipiteitään saa, voi ja kannattaa vaihtaa. Ja itseään viisaampia kannattaa kuunnella. Aina.

-ole kiltti. Aina. Etenkin silloin, kun kaikkein vähiten tekisi mieli.

-älä tuomitse. Koskaan. Et luultavasti tiedä puoliakaan koko totuudesta.

-yhden kokonaisen päivän tuhlaaminen sohvalla ei ole hyvä idea. Toimii ehkä jollekin, mutta ei minulle.

-mitä vähemmän omistaa, sen paremmin voi.

-mikään ei tunnu yhtä hyvältä, kuin se kun näkee oman lapsensa onnellisena.

-ystäviä kannattaa nähdä aina kun voi. Ja aina joskus silloinkin, kun ei oikeastaan voisi.

-aina tärkeintä ei todellakaan ole lopputulos vaan se, että ylipäätään ryhtyy hommiin.

-kukaan ei ole parempi, eikä huonompi kuin minä.

-rohkeus ei ole sitä, että sanoo ääneen kaiken mitä ajattelee. Mutta en toisaalta ihan vielä tiedä, mitä se on. Kerron heti kun keksin.

-hernekeitto on hyvää

-aina ei todellakan tarvitse tietää mihin on matkalla, riittää että on matkalla.

-viesteihin ja sähköposteihin kannattaa vastata heti. Toinen vaihtoehto on nimittäin se, ettei niihin vastaa koskaan.

-siistissä kodissa on kivempaa kuin sotkuisessa.

-kannattaa ympäröidä itsensä sellaisilla ihmisillä, jotka järjestävät sinulle yllätyssyntymäpäiviä.

-elämä on aika usein suunilleen niin hyvää, kun sen vaan antaa olla.

TWINS_janitaautio_IMG_9869-3 TWINS_janitaautio_IMG_9906-2

Kuvat: Janita Autio
Meikki ja hiukset: Saara Sarvas
Partner in crime: Magicpoks – Maj
Vaatteet: Tommy Hilfiger
Kengät: ECCO
Lokaatio: Radisson Blu Plaza Helsinki

DSC_1669 DSC_1652collageDSC_1668DSC_1646

Perjantai ja aurinko – suhteellisen lyömätön kombo. Olen lähes aina töissä viikonloppuisin, mutta tämä viikonloppu on vapaata aivan kaikesta ja veljet, en edes muistanut miltä tämä tällainen vanha kunnon perjantai-olo tuntuu. Tämä viikonloppu on vielä vähän erityisempi, kuin muut vapaat viikonloput sillä tämä on minun viimeiseni 28-vuotiaana. Kyllä. Tänään, tuossa noin yhden ja puolin tunnin päästä aloitetaan mun synttäriviikonlopun juhliminen. Avannossa. Huomenna sitten jossain ihan muualla.
Toistan taas itseäni kun sanon, että on niin hyvä olla juuri nyt!
Toivottavasti sullakin.

Ihanaa viikonloppua!

IMG_5871 collage1IMG_5833 IMG_5909

Laskeskelin tässä juuri, että olen käyttänyt viimeiset  11 vuotta melkein yksinomaan pillejä housuja. Melko pitkä aika jopa kaltaiselleni jumittajalle. Etenkin kun en oikeastaan käytä alaosina koskaan muita kuin niitä housuja. Hameita ja mekkoja tietysti kesäisin, mutta koska vihaan sukkahousuja jopa enemmän kuin kaupassa käymistä (ja se on aivan todella paljon se!) en ikinä pue niitä päälleni sen jälkeen, kun niissä ei tarkene enää paljan säärin. Voitte siis ehkä kuvitella, että tuntuu suhteellisen virkistävältä pukeutua vaihteeksi johonkin muuhunkin kuin niihin nilkkoja nuoleviin farkkuihin. Ja kuten kuvitella saattaa: en ole juuri näiden ensimmäisten liehulahkeiden jälkeen juuri mitään muuta jalkoihini kiskonutkaan. Korkeintaan liehulahkeet jossain toisessa värissä tai materiaalissa. Yleensä valitsen kuitenkin aina nämä, sillä ovat kauniimmat kuin yhdetkään muut housut. (Samoin kuin tuo jakku! Etenkin nyt kun ymmärsin, että sitähän voi siis käyttää myös muuten kuin näiden saman setin housujen parina. Sen oivaltamiseen meni minulta n.2 kuukautta…..) Ja näyttävät hyvältä melkein minkä tahansa yläosan kanssa. Mutta vain melkein. Tajusin näiden leveiden housujen myötä, että kannattaisi ehkä joskus ostaa niitä yläosia muutenkin kuin L-kokoisina. Tiukkojen housujen kanssa näyttävät ehkä hyvältä kyllä, mutta samaa ei voi sanoa tällaisten joka suunnasta suurien housujen kanssa.

Mutta koska kaapistani tosiaan löytyy lähinnä vain niitä ylisuuria yläosia, niin olen ihan surutta pukenut niitä myös näiden ylisuurien housujen kaveriksi.

Että hei hei vaan, hauska tavata. Mä oon nykyään just se kaapunainen.
Tai kaapu- nainen. Ihan kuinka vaan.

jakku ja housut: samsøe & samsøe (saatu)
kengät: vans (saatu)

Kuvat: Elina Hyvölä

TWINS_janitaautio_IMG_1514TWINS_janitaautio_IMG_1442-3TWINS_janitaautio_IMG_1401 collagettTWINS_janitaautio_IMG_1476

Näitä kuvia olen pantannut nyt ehkä viikon. Odottanut sopivaa hetkeä niiden julkaisuun. Sellaista hetkeä, jolloin osaisin näiden kuvien oheen sanoittaa sen kaiken mitä ajattelen ja haluaisin kertoa. Mutta viikon odoteltuani tajusin, ettei sellaista hetkeä tule. Joten parempi vaan tarttua tuumasta toimeen ja kertoa se minkä osaa.

Olen varmasti puhunut täällä Marista (tai Majsta kuten te monet ehkä hänet paremmin tunnette) jo usein ennenkin. Maininnut ainakin. Instagramiin tai ainakin snapchattiin on aina päätynyt kuva (tai n.sata videota) meistä, kun olemme olleet yhdessä. Ja aina, siis aivan joka ikinen kerta, niihin on saanut kommentteja siitä kuinka toisiltamme me näytämme. Ajattelin ensin, että yhdennäköisyys saattaa olla kuvissa, ehkä tavassa olla niissä. Mutta kyllä me kuulemme joka kerta niitä kommentteja ihan livenäkin. Maria on kerran jopa luultu minuksi ja usein meitä luullaan siskoksiksi, sukulaisiksi aivan vähintään. Nykyään vain hymähtelemme asialle, emme aina jaksa edes korjata. Sisko tai sielunsisko – mitä sen väliä.

Tiesin Marin jo ennen kuin olimme koskaan tavanneet. Ja hänkin minusta ehkä vähän jotain. Vaihdoimme joskus muutaman pitkän meilin, sitten muutamia videoviestejä. Molemmilla oli sellainen jännä tunne siitä, että meillä menisi hommat varmaan hyvin yhteen. Odotuksia sille ensimmäiselle tapaamiselle siis oli aika kosolti. Onneksi olimme puhuneet myös siitä, että kelaappa jos meillä onkin ihan jäätävää ja sä oot mun mielestä ihan ankee nii voidaanko sit vaan nauraa asialle ja antaa olla? Se sopi.
Mutta tiedättekö, kaikista odotuksista huolimatta, se oleminen oli juuri sellaista kun olin etukäteen ajatellutkin. Helppoa, luontevaa ja suoraa. Ei kainostelua, hienostelua tai teeskentelyä. Heti ensimmäisellä kerralla mentiin suoraan asioihin. Sellaisiinkin asioihin minne ei yleensä kovin mielellään muita päästä.
Mutta jostain tuli heti se tuttuuden tunne, että tämän ihmisen kanssa voi ja saa olla ihan mitä tahansa, eikä tarvitse olla yhtään mitään.

Jonain iltana, kun olimme taas kuulleet useampaan kertaan olevamme milloin kaksosia, milloin siskoksia tai muuten vain hämmentävän saman oloisia- päätimme ottaa hommasta kaiken irti. Mari muistaakseni ideoi, mä join viiniä ja nyökyttelin.
Joo, samanlaiset vaatteet.
samanlaiset meikit ja tukat.
Ai sviitissä?
Skumppaa. Ja viskiä.
Ei mitään fancya kuitenkaan.
Ehkä pizzaa myös ja donitseja.
Joo.
Todellakin.
Saatiin tiimiin mukaan juuri kaikki ne super-lahjakkuudet, jotka tahdoimmekin. Lopputuloksesta pidän. Ehkä eniten siksi, että niiden kautta näen suoraan sen, kuinka käsittämättömän hienoja ja lahjakkaita ihmisiä tässä ympärillä on.
Kiitos, kun olette.

Sydän on niin lämmin just nyt.

Kuvat: Janita Autio
Meikki ja hiukset: Saara Sarvas
Asut: Minimum / INCH” – store
Lokaatio: Radisson Blu Plaza, Helsinki