image_MG_9696image

Hyvää huomenta.

Laskeskelin tässä juuri, että pian kolme viikkoa on mennyt enemmän tai vähennän sairastellessa. Olen mukana Vitamin Wellin 4-viikkoisella bootcampilla jossa aina joka viikko varhain tiistaiaamuisin testataan jotain uutta lajia. Juuri nyt on meneillään viimeiset yhteiset treenit, tällä kertaa trampoliinilla, mutta hyppimisen sijaan meitsi istuu kotona tässä koneen ääressä juomassa päivän ensimmäistä kahvikuppia.
Olin kuitenkin aamulla asettanut kellon soimaan kuudeksi, että jos yö olisikin ollut tervehdyttävä ja treenaaminen onnistuisi, mutta ehei; ihan yhtä tukossa ja tukalaa on edelleen. Hikiliikunta sai siis jäädä, mutta pakko oli päästä tekemään jotain. Suoraan sängystä kiskoin lenkkarit jalkaan ja toppatakin niskan ja hiippailin muiden vielä nukkuessa ulos. Tunnin power walk ajatuksissani. Tunti meni, mutta poweria siinä ei ollut kyllä nimeksikään. Ihanaa oli silti. Kaupunki heräili hiljalleen, oli vielä ihan pimeää ja vähän liikennettä. Sopivan napakka, raitis keli. Virkisti, eikä väsyttänyt. Tajusin, että mun kuuluisi varmaan aloittaa jokainen aamu näin. Ihan kaikessa rauhassa: raittiissa ilmassa kehoa herätellen. Kävelen kyllä melkein aina melkein kaikkialle, mutta on kuitenkin eri asia kipitellä henki hieverissä tapaamiseen, kun on taas lähtenyt kotoa 15minuuttia aiottua myöhemmin, kuin kävellä ihan verkkaisesti ilman mitään varsinaista päämäärää. Voi pysähdellä aina, kun siltä tuntuu eikä kelloa tarvia vilkuilla koko ajan. Tai siis ollenkaan.

image_MG_9648_MG_9657

_MG_9678

Vaikka oli tällä kävelyllä tavallaan päämääräkin, ihan kirjaimellisesti, saada päätä vähän oiottua ja ajatuksia kirkastettua. Ja niin totisesti tapahtuikin. Olen sanonut usein, ja tiedän siis varsin hyvin, että ajattelen sujuvimmin ja luovimmin kävellessäni. Viime viikko oli takkuisista takkuisin täällä blogissakin sillää tadaa – en juuri kävellyt. Melkein viikko meni vaan täällä kotosalla sairastupaa pidellessä. Nyt kuitenkin alkaa näyttää jo huomattavasti paremmalta. Niin päässä kuin muualla kehossakin. Ehkä silti puristan vielä yhden tujun inkivääri – porkkana – appelsiini- mehun, ja muistan ottaa niitä kurkuma-tabletteja oikeasti kolmesti päivässä. Kyllä tämä taas tästä.

Tällä viikolla tapahtuu sitä paitsi niin paljon kaikkea kivaa, etten enää ajatellut viettää sairaana nyt tätä aamupäivää enempää.

Ja hei, 200€ Kookenkä-lahjakortin voittaja on nyt arvottu. Käy kurkkaamassa tästä postauksesta oletko sinä se onnekas.

Ihanaa tiistaita!

_MG_9937_MG_9954collage1_MG_9949

Olen ajatellut aina, ettei ole edes olemassa vaatteita joihin haluaisin pukeutua, mutten uskaltaisi. Todennäköisesti ihan siitä syystä, että aika usein haluan pukeutua niihin kaikkein yksinkertaisimpiin vaatekappaleisiin. Väreinäkin yleensä vain mustaa, valkoista, harmaata ja villeimpinä päivinä ehkä vähän sinistä tai vihreää. Nyt kuitenkin alan ymmärtää, että oikeastaan olen vain nössö pukeutuja. En uskalla edes myöntää haluavani aina toisinaan pukeutua asioihin, joihin ei rohkeuteni riittäisi.

Olen arka käyttämään päähineitä. Olivatpa ne sitten lippiksiä, pipoja tai hattuja. En oikein tiedä edes miksi. Muutama vuosi sitten oli sellainen vaihe, etten lähtenyt kotoa ilman hattua. Se oli yhtä olennainen osa pukeutumistani kuin kengät. Pakolliset ja oltava. Ehkä tuolloin kyllästyin. Mitta tuli täyteen. Yliannostus ja noin. Tai sitten muutuin ihan vain nössöksi. Päähineet nimittäin yleensä huomataan. Ihan samoin kuin esimerkiksi korkokengät. Ette varmaan ylläty, kun kerron että niitäkään en uskalla käyttää. En oikeastaan edes osana juhlapukeutumista. Ei niinkään siksi, etten osaisi kävellä niillä (koska siis todellakin osaan) vaan siksi, etten halua herättää sen kummemin huomiota. Ja korkokengillä aika usein herättää. Ne kun kopisevat ja nostavat suunnilleen kymmenen senttiä muita korkeammalle. Sellaiselle levelille, jossa en osaa olla. En osaa olla yhtä pitkä kuin mieheni, enkä osaa olla pidempi kuin moni muu. Korkokengillä myös ryhti suoristuu, näytät uljaammalta kuin matalissa tennareissasi. Ja sehän pelottaa. Mutta. Nyt en aio enää pelätä. Tänään uhmasin niitä jo ja vedin jalkoihini korkeimmat korkoni, enkä piitannut pätkääkään siitä, että kopisin ja olin samalla tasolla kuin mieheni. Päinvastoin, melkein jopa nautin siitä. Siitä tosin en juurikaan nauttinut, että jaloistani katosi tunto noin.tunnin kävelemisen jälkeen ja voisin kuvitella että kävelyäni ratikkapysäkiltä kotiin ei välttämättä voinut edes kävelyksi kutsua.

image_MG_9923

coat: minimum / carlings*
grey sweatshirt: bik bok (old)
green shirt: h&m
jeans: karve/carlings *
boots: nelly

*saatu blogin kautta

collage

Voisinkin ottaa tulevien kuukausien missioksi; enemmän hattuja ja enemmän korkoa. Ehkä voisin myös kokeilla lisätä vaatekaappiin leveämpiä lahkeita ja yläosia, jotka hankkisin vaihtelun vuoksi L- tai XL-koon sijaan ihan siinä omassa, vähän pienemmässä, koossa.
Lisää rohkeutta ja uuden kokeilemista siis. Kuka tietää, ehkä löydän pukeutumiseeni jotain sellaista joka siitä on puuttunut, vaikken edes itse ole sitä tajunnut. Tai sitten, ymmärrän entistä kirkkaammin sen, että tämä yksinkertaisuus ja kopisemattomuus on minua varten.

Pst. Tottuuko niihin korkokenkiin muuten joskus? Vai piileekö homman juju vain hyvissä ja huonoissa lesteissä? Vai onko niin, että tottunut korkoilija kävelee kyllä kengillä kuin kengillä? Kiinnostelee.

image

Tämän Kookengän kampanjassa mukana olon myötä kenkäasioita on tullut mietittyä vähän tavallista enemmän. Ja en kyllä muista milloin viimeksi olisin puhunut muiden ihmisten kanssa näin paljon kengistä. Tai siitä, mitä kengät eri ihmisille edustavat. En tiedä teistä, mutta ainakin mulle kengät on se asun osa, joka vaikuttaa fiilikseen kaikkein eniten. Jos joskus on tullut laitettua aamulla jalkaan väärät kengät, tuntuu koko olo jotenkin ihan väärältä. En tajua kuinka on mahdollista, että olin vuosien ajan se tyyppi, jolla oli tasan yhdet kengät. Valkoiset matalavartiset converset- niillä mentiin kesät talvet. Ei ihme, että varpaat ovat nykyään se paikka, joka on kaikkein herkin kylmälle. Ovat raukat joutuneet palelemaan talvi toisensa perään niissä ohuen ohuissa kangaskengissä. Todennäköisesti vielä ilman sukkia, koska niitähän mä ihan tunnetusti vihaan. Oikeastaan aika suuri ihme, että mulla ylipäätään vielä on varpaat.

Mutta siis niin, toista se on nyt. En edelleenkään omista mitenkään sadoittain kenkiä. En edes kovin montaa kymmentä. Ehkä 25 paria? Mutta kaikki niistä sellaisia, joita käytän oikeasti toistuvasti ja aktiivisesti. Kaikilla kengillä on oma paikkansa ja – käyttötarkoituksensa. Ja tuntuu, että kaikissa kengissä on myös oma, krhm, henki, tai tunnelma nyt ainakin. Tiedän aika tarkkaan miltä minusta missäkin kengissäni tuntuu, ja millaiseen oloon ne sopivat.

image

On lenkkareita. Ne kiskon jalkaani lenkkien lisäksi aina silloin, kun täytyy olla ihan erityisen tehokas. Kun pitää ehtiä yhden päivän aikana moneen paikkaan, ja saada paljon aikaiseksi. Lenkkarit jalassa olen huomattavan tehokas. Sitä paitsi, ei ole olemassakaan sellaisia arkivaatteitta, joiden kanssa lenkkarit eivät sopisi. Näitä olisi hyvä olla muutamat. Mustat ja valkoiset nyt ainakin. Ehkä harmaatkin.

Tennareita. Olen aina ollut, ja tulen todennäköisesti aina olemaankin, tennarityttö. Tai viiden vuoden päästä ehkä tennarinainen ja viidenkymmenen vuoden päästä tennarimummo. Mutta kuitenkin. Tällä hetkellä tennareistani Vansin Old Skoolit ovat ne, jotka päätyvät jalkoihin varmaan ainakin neljänä aamuna viikosta. Sopivat täydellisesti niin pillien-, leveiden -, pitkien- kuin lyhyidenkin lahkeiden kaveriksi.

Nilkkureita, koroilla ja ilman.
Korollisia nilkkureita on kolmet. Matalia nilkkureita kahdet. Yksiä lukuunottamatta kaikki mustia. Joku saattaisi erehtyä väittämään, että ovat keskenkään jotenkin samanlaisia muka, mutta ehei. Eivät todellakaan ole. Kaikissa on ihan erilainen fiilis. Korolliset nilkkurit sujautan jalkaani silloin, kun haluan tuntea itseni vähän paremmaksi tai skarpimmaksi, tai silloin kun jo tunnen itseni vähän tavallista paremmaksi versioksi itsestäni. Korkojen kanssa olen aina iiihan aavistuksen itsevarmempi, ryhdikkäämpi ja tahdikkaampi.

Saappaita. Omistan tosin vain yhdet. Ja olen aika varma, että yksillä hyvillä, jumalaisen kauniilla saappailla pärjää kyllä jo aika pitkälle. Ainakin minä pärjään.

Timberlandit. Nämä on mun voimakengät. Nämä jalassa tunnen itseni aina jotenkin ihan erityisen vahvaksi. Sellaiseksi tyypiksi, joka on selvinnyt aika paljosta ja hymyilee silti vaan. Ei anna oikein minkään heiluttaa itseään, vaan seisoo siinä niin tukevasti omilla jaloillaan.

image

Hihii, ja nyt siihen koko postauksen parhaaseen osuuteen: me haluttiin Kookengän kanssa laittaa jakoon vielä yksi 200€ lahjakortti. Se arvotaan kaikkien tähän postaukseen kommentin jättäneiden kesken. Kertokaa siis kommenttiboksiin, mitkä kengät Kookengän valikoimasta haluaisitte ja olette siten mukana tuon lahjakortin arvonnassa. Ja jos tahdotte, niin kuvailkaa myös muutamalla sanalla millaiseen fiilikseen/asuun juuri sen valitsemanne parin pukisitte. Tämä jälkimmäinen ei ole mitenkään pakollista, vaan ainoastaan uteliaan kirjoittajan kaino toive. Osallistumisaikaa torstaihin 20.10 klo.00.00 asti.

Ja hei, muistakaa osallistua myös instagramissa #askelie – kilpailuun omalla kävely- tai kenkäkuvallanne. Siellä on kaikkien kuvansa tuolla hashtagilla jakaneiden kesken jaossa ihan huikea 500€ lahjakortti Kookenkään.

Kuvat: Vuokko Salo
Kuvien asu: Paita/ Sweet SKTBS, Junkyard , Farkut: Gina Tricot

200€ lahjakortin Kookenkään voitti Meri kommentillaan: 
”Valitsisin Panama Jackin, PANAMA3 IGLOT. Näyttää niin lämpimiltä ja kauniilta.
Täällä toinen varpaat kylminä talvet tennareilla selviytynyt, joka voisi parantaa tapansa nuilla kauniilla kengillä ;) Niissä oloni olisi ihanan lämmin ja itsevarma. Sopivan tyylikäs ja rento. Jotenkin aikuismainen. Toisi piristystä muuten mustavalkoisiin asuihin. Pitäisin niistä hyvää huolta ja uskoisin, että ne pitäisivät samoin minusta<3″

Meri, sulle on laitettu meiliä, joten tarkistathan ja palaathan mulle heti kun ehdit :)

Viime keväänä minua kysyttiin tämän Kookenkä-kampanjan kasvoksi, tai siis jaloiksi oikeastaan koska kenkiähän me tässä. Olin alkuun vähän epävarma, mietin että voisinko aidosti ja rehellisesti olla mukana tässä, jos en itse ole käynyt Kookengän liikkeessä varmaan viimeiseen kahteen, ehkä jopa kolmeen vuoteen. Pyysin saada miettiä hetken.

Työmatkallani kävelin aina Kookenkä-myymälän ohi ja erään kerran päätin pistäytyä ihan sisään asti, käydä vähän katselemassa että miltä siellä näyttää ja mitä kaikkea siellä sitten oikeastaan myydään. Ihan vain, että tietäisin mihin olisin lähdössä mukaan, ja tuntuisiko se ihan aidosti omalta. Onneksi menin, sillä yllätyin kyllä siitä kuinka paljon tarjonta oli muuttunut siitä millaisena minä sen muistin. Vansia, Timberlandia, Panama Jackia, Tommy Hilfigeria ja Adidasta hyllykaupalla. Muiden muassa. Ja ne Kookengän omatkin merkit Piano ja Andiamo – nekin näyttivät, ja ihan erityisesti tuntuivat niin jalkaan kuin käteenkin, huomattavan hyviltä. Paljon raikkaammilta ja trendikkäämmiltä, kuin mitä olivat siellä ajatuksissani olleet.

Sovittelin ja kokeilin varmaan puolet kaupan valikoimasta jalkaani ja liikkeestä ulos kävellessäni tiesin, että juuri tässä kampanjassa haluan todellakin olla mukana. Haluaisin, että joku muukin löytäisi paikan nyt ehkä jotenkin uudestaan, kuten itselleni kävin. Halusin todellakin olla tässä mukana näyttämässä, mitä kaikkea kookenkä oikeasti on ja, että se näyttää myös tältä. Olen aina mieltänyt sen paikaksi, jossa mennään ehdottomasti laatu edellä, ja sitä se kyllä onkin, mutta on se myös trendikäs ja monipuolinen sen laadukkuuden lisäksi siis.

Kookenkä-4805

Kengät / Shoes: Vans OLD SKOOL

Kookenkä-5050

Kengät / Shoes: Piano MAUDA

Saatiin tämän kampanjan toteutukseen aika vapaat kädet, mikä oli ihan mielettömän ihanaa.  Tehkää niin ku teette ja parhaaksi näette, tulee aivan varmasti hyvä – sanottiin. Ja mehän tehtiin. Tänään tämä kampanja tulee liveksi ainakin myymälöissä, tv:ssä (nelosen kanavilla) ja useissa muissakin medioissa. Jännää. Ja niin hienoa saada olla mukana tässä.
Olen varmasti sanonut samaa ennenkin, mutta ehdottomasti parasta bloggaamisessa ihmisten lisäksi on se, että pääsee tekemään ja olemaan mukana aika monenlaisissa jutuissa. Sellaisissa, joihin ei ehkä muuten olisi päässyt osalliseksi. Ihanaa, että saa joskus kokeilla olla valokuvaaja, stylisti, toimittaja, assistentti, malli ja tapahtumajärjestäjä. Voi kokeilla vähän sitä ja vähän tätä. Koska vain kokeilemalla ja tekemällä voi oppia uutta, löytää ehkä sen jonkin yhden asian, jossa on, tai voisi olla, ihan erityisen hyvä ja josta nautti ihan erityisen paljon.

Sitä löytöä odotellessa te voisitte nyt kaikki leikkiä niitä malleja itse ja jakaa omia kävely- tai kenkäkuvianne instagramissa tägäämällä ne #askelie . Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan mojova 500€ lahjakortti Kookenkään. Kannattaa siis todellakin osallistua. Ja hei, huomisesta perjantaihin meitsi ottaa haltuun myös Kookengän instagram-tilin. Laittakaa siis seuraten @kookenka. Ensi viikolla siellä puikoissa huikeat Janne Naakka ja Sara Tickle. Siellä nähään!

Kookenkä-4868

Kengät / Shoes : Panama Jack PANAMA 3 IGLO

Kookenkä-5112

Kengät / Shoes : Tommy Hilfiger PAOLA

Kuvat: Vuokko Salo

3.Kuva: vihreä takki / Junkyard
4. Kuva : bomber / Junkyard , jeans / Junkyard , shirt /Junkyard
5.Kuva: knit / gina tricot , dress / gina tricot