High on heels 19 lokakuu 2016 - 08:15
Olen ajatellut aina, ettei ole edes olemassa vaatteita joihin haluaisin pukeutua, mutten uskaltaisi. Todennäköisesti ihan siitä syystä, että aika usein haluan pukeutua niihin kaikkein yksinkertaisimpiin vaatekappaleisiin. Väreinäkin yleensä vain mustaa, valkoista, harmaata ja villeimpinä päivinä ehkä vähän sinistä tai vihreää. Nyt kuitenkin alan ymmärtää, että oikeastaan olen vain nössö pukeutuja. En uskalla edes myöntää haluavani aina toisinaan pukeutua asioihin, joihin ei rohkeuteni riittäisi.
Olen arka käyttämään päähineitä. Olivatpa ne sitten lippiksiä, pipoja tai hattuja. En oikein tiedä edes miksi. Muutama vuosi sitten oli sellainen vaihe, etten lähtenyt kotoa ilman hattua. Se oli yhtä olennainen osa pukeutumistani kuin kengät. Pakolliset ja oltava. Ehkä tuolloin kyllästyin. Mitta tuli täyteen. Yliannostus ja noin. Tai sitten muutuin ihan vain nössöksi. Päähineet nimittäin yleensä huomataan. Ihan samoin kuin esimerkiksi korkokengät. Ette varmaan ylläty, kun kerron että niitäkään en uskalla käyttää. En oikeastaan edes osana juhlapukeutumista. Ei niinkään siksi, etten osaisi kävellä niillä (koska siis todellakin osaan) vaan siksi, etten halua herättää sen kummemin huomiota. Ja korkokengillä aika usein herättää. Ne kun kopisevat ja nostavat suunnilleen kymmenen senttiä muita korkeammalle. Sellaiselle levelille, jossa en osaa olla. En osaa olla yhtä pitkä kuin mieheni, enkä osaa olla pidempi kuin moni muu. Korkokengillä myös ryhti suoristuu, näytät uljaammalta kuin matalissa tennareissasi. Ja sehän pelottaa. Mutta. Nyt en aio enää pelätä. Tänään uhmasin niitä jo ja vedin jalkoihini korkeimmat korkoni, enkä piitannut pätkääkään siitä, että kopisin ja olin samalla tasolla kuin mieheni. Päinvastoin, melkein jopa nautin siitä. Siitä tosin en juurikaan nauttinut, että jaloistani katosi tunto noin.tunnin kävelemisen jälkeen ja voisin kuvitella että kävelyäni ratikkapysäkiltä kotiin ei välttämättä voinut edes kävelyksi kutsua.
coat: minimum / carlings*
grey sweatshirt: bik bok (old)
green shirt: h&m
jeans: karve/carlings *
boots: nelly
*saatu blogin kautta
Voisinkin ottaa tulevien kuukausien missioksi; enemmän hattuja ja enemmän korkoa. Ehkä voisin myös kokeilla lisätä vaatekaappiin leveämpiä lahkeita ja yläosia, jotka hankkisin vaihtelun vuoksi L- tai XL-koon sijaan ihan siinä omassa, vähän pienemmässä, koossa.
Lisää rohkeutta ja uuden kokeilemista siis. Kuka tietää, ehkä löydän pukeutumiseeni jotain sellaista joka siitä on puuttunut, vaikken edes itse ole sitä tajunnut. Tai sitten, ymmärrän entistä kirkkaammin sen, että tämä yksinkertaisuus ja kopisemattomuus on minua varten.
Pst. Tottuuko niihin korkokenkiin muuten joskus? Vai piileekö homman juju vain hyvissä ja huonoissa lesteissä? Vai onko niin, että tottunut korkoilija kävelee kyllä kengillä kuin kengillä? Kiinnostelee.