_MG_8093 _MG_8095 _MG_8097 _MG_8098 _MG_8145

Syyskuu on ehdottomasti vuoden parasta aikaa. On jo se sellainen motivoitunut ja inspiroitunut olo- tekee mieli laittaa elämä ja koko muija kuntoon, viherpirtelöitä menee jo viiniä enemmän mutta kuitenkin on vielä mahdollisuus ja tilaa sellaiselle spontaaniniudelle että tavallisena tiistaina voi vielä tapahtua ihan mitä tahansa. Ihmiset ovat kesän jäljiltä rennompia kuin esimerkiksi tammikuussa, jaksavat vielä poistua kotoa ilta yhdeksänkin jälkeen ja tuntemattomatkin melkein hymyilevät takaisin kun niille hymyilee ensin itse.
Myös pukeutumisen kannalta tämä alkusyksy on kaikkein inspiroivinta aikaa. Pärjää vielä ilman housuja, kunhan yläkerrassa on riittävästi kerroksia. Unelmani olisi asua joskus sellaisessa paikassa missä pärjäisi ympäri vuoden paljain säärin, mutta saisi silti käyttää nilkkureita, neuleita ja takkeja. Ehkä vielä joskus. Siihen asti tyydyn Suomessa siihen suunnilleen kahden viikon pituiseen jaksoon kun niin voi tehdä. Otan siitä kaiken irti. Kiskon vaikka toppatakin ylleni, kunhan saan pitää ne lahkeettomat sääret.
Tässä asussa olen tehnyt niin montaa niin kivaa asiaa, että ihan jo senkin takia tykkään tästä ihan hulluna. Laskeskelin juuri, että tein viimeisen viikon aikana viisi työvuoroa vaatekaupassa – joka päivä tässä samassa asussa. Mutta äh, ei väliä. Mitä sitä turhaan hyvää vaihtamaan.

Meitsin motto, pätee muuten aivan kaikkeen.

Oikeastihan mulla ei siis ole extra- , eikä mitään muitakaan uutisia. Mielikuvituksen puutteessa kopioin tuon paidan hihan tekstin otsikoksi, sillä en keksinyt muutakaan. Tai keksin kyllä. Kaksikin eri otsikkovaihtoehtoa toinen oli woman in black ja toinen olisi ollut back to black. Että ihan niin omaperäistä. Mutta se tuosta otsikosta sitten. Mutta ihan vaan nyt siis tiedoksi, ettet odota tältä teksiltä mitään suuria uutisia ja pety kun sellaisia ei koskaan tulekaan.

jacket: old / shirt: zara / jeans: never denim / shoes: topshop / sunnies: ray-ban

Tänään alkoi taas tavallinen arki. Ja vitsit, että se tuntuukin hyvältä, kaivatulta ihan. Tänään aamulla seiskalta herätessä oli ihan eri tavalla virittynyt olo, kuin lomaillessa on ollut. Jotenkin tehokkaampi, energisempi ja aikaansaavempi. Alan pikku hiljaa ymmärtää, että vaikka rakastankin asioita jotka tapahtuvat yllättäen sen kummempia suunnittelematta, niin kyllä ne on silti ne rutiinit jotka pitää käynnissä ja kiinni elämässä. Hyvältä tuntui myös se, että tämä kuvien asu oli tänään ihan liikaa vielä kahdeksalta illalla. Oli niin kuuma. Vaikka arki alkoikin, niin ehkä se syksy ei kuitenkaan ihan vielä tullutkaan.

Huomenna muutetaan kamat meidän uuteen toimistoon, perjantaina palaan taas melkein neljän viikon tauon jälkeen töihin, ja ensi viikon jälkeen Albakin aloittaa päiväkodissa. Tästä syksystä ja koko tulevasta vuodesta on tulossa todennäköisesti ja ehkä vähän toivottavastikin erilainen kuin aiemmat. Bloginkin saralla on tapahtumassa muutamakin, ainakin mulle itselleni, iso asia, joista en ihan vielä voi hiiskua mitään, mutta ihan pian jo kuitenkin. On sellainen jännä, kutkuttava olo, että koko elämä on nyt vähän auki ja ihan pian voi tapahtua ihan mitä tahansa. Tuulee sillä tavalla, että sen vain tietää.

Sataa. Vaan ei haittaa. Syksy saa tulla.
Kesä 2016 oli kaikkea muuta kuin sitä, mitä siltä odotin. Niin hyvässä kuin pahassakin. On ollut ihanaa, aivan kamalaa ja kaikkea siitä niiden välistä. Silti tuntuu, kun kesää ei olisi oikein ollutkaan. En tiedä johtuiko se siitä, että kesäloma, jota kuitenkin alitajuisesti odotti vaikka lupasi ettei tekisi niin, ajoittui juuri niille kolmelle viikolle jolloin satoi melkein jokaisena päivänä. Vai siitä, että tänä kesänä en ehtinyt tekemään puoliakaan niistä suunnittelemistani asioista vai siitä ettei tänä kesänä helle tullut toukokuun jälkeen kertaakaan useampana kuin kahtena päivänä perä jälkeen. Ehkä kaikista niistä?
Ihanaa kesä silti kun olit ja kävit, mutta ei harmita yhtään, että menet. Syksystä tulee nimittäin ihana. Pelkästään jo syyskuussa tapahtuu niin monta hienoa asiaa, ettei se lupaile tuleville kuukausille mitään muuta kuin onnea.

Just nyt istun vanhempien pihalla hiljalleen lämpenevässä puusaunassa sadetakissa, juoksuhousuissa ja pikkuveljeltä lainatuissa kengissä. Vähän on hiostavaa juu, mutta vielä hetken istun tässä ja varmistan että sauna on takuulla syttynyt. Te, jotka seuraatte mua snäpissä (@sannitrishin) tiedättekin ehkä jo, että mun ehdottomasti suurin talentti on saunan sytytys. Yleensä saan kiukaan ja padan syttymään kahdella tulitikulla (yksi per pesä!!). Tänään Roma tuli kuitenkin lämmittämään saunaa, ja kun tulin hetken päästä tarkistamaan tilannetta oli tulitikkuja mennyt jo neljä (!!!) eikä padassa ollut vieläkään tulta. Huh! Onneksi tulin hätiin. Tiedä kuinka monta tulitikkua tähän olisi vielä tuhlaantunut.

Nyt alkaa kuitenkin jo olla niin kuuma, että on ehkä uskottava että joku muukin kuin minä voi saada saunan syttymään. Tuplamäärällä tulitikkuja tosin, sitä ei sovi unohtaa.

Leppoisaa tiistaita sulle. Meillä on yhteistä lomaa vielä tämä viikko, ja siitä on tietysti otettava kaikki irti. Nukutaan, syödään, saunotaan, syödään ja näin.

Tässä sitä taas ollaan. Mätsäävissä asuissa taas äiti ja tytär. Ja pakko sanoa, että olen salaa alkanut vähän fiilistellä tätä. Tilasin jo meille samanlaiset addun tennarit ja vihreät maihinnousutakitkin syksyksi. Alba kun ei ulkonäöllisesti muistuta minua juurikaan (lue: siis tippaakaan), vaan on ihan suora kopio isästään, niin on ihan kivaa että edes vaatteet voivat muistuttaa toisiaan. Ja kun puen hänet kuten itseni, niin leikkipuistossakaan ei tarvitse enää joka toisena sana hokea äitiä, ettei kukaan vaan erehdy luulemaan, että olen oman lapseni lastenhoitaja. Useammin kuin kerran on nimittäin oletettu, etten ole Alban äiti vaan vaikkapa kummitäti tai lastenvahti.

Saatiin nämä Mellin mekot muutama kuukausi sitten, mutta vielä kesän alussa tuo Alban mekko oli pienelle sellainen todella nilkkamittainen, mutta ilmeisesti senttejä on tässä kesän aikana tullut enemmän kuin yksi tai kaksi sillä pituus oli nyt jo huomattavasti parempi- vähän reiluhko ehkä minuun silmääni vieläkin, mutta ompahan ainakin sitten kasvunvaraa. Menee sitten syksymmällä hyvin myös trikoohousujen kaverina tunikana.
Itse otin tuon mekon koossa L ja pidän siitä juuri tuollaisena. Reiluna ja rentona. Asustamalla siitä saa kuitenkin helposti fiinimmänkin. Hattu, nahkatakki ja nilkkurit vaan sen kaveriksi niin avot. Vaikka menee kyllä tosi kivasti myös tennareiden ja farkkutakin kaverinakin.

Näin kesän yhden odotetuimman viikonlopun kunniaksi (flow flow flow flow) halusin tarjota teillekin vähän jotain extraa. Nyt koodilla melliecodesignsyksy saa tuolta Mellin nettikaupasta kaikista normaalihintaisista tuotteista -15% alennusta tiistaihin 16.8 saakka.

Ihanaa viikonloppua. Ehkä nähdään Flow:ssa? Toivottavasti.