Oikeastihan mulla ei siis ole extra- , eikä mitään muitakaan uutisia. Mielikuvituksen puutteessa kopioin tuon paidan hihan tekstin otsikoksi, sillä en keksinyt muutakaan. Tai keksin kyllä. Kaksikin eri otsikkovaihtoehtoa toinen oli woman in black ja toinen olisi ollut back to black. Että ihan niin omaperäistä. Mutta se tuosta otsikosta sitten. Mutta ihan vaan nyt siis tiedoksi, ettet odota tältä teksiltä mitään suuria uutisia ja pety kun sellaisia ei koskaan tulekaan.

jacket: old / shirt: zara / jeans: never denim / shoes: topshop / sunnies: ray-ban

Tänään alkoi taas tavallinen arki. Ja vitsit, että se tuntuukin hyvältä, kaivatulta ihan. Tänään aamulla seiskalta herätessä oli ihan eri tavalla virittynyt olo, kuin lomaillessa on ollut. Jotenkin tehokkaampi, energisempi ja aikaansaavempi. Alan pikku hiljaa ymmärtää, että vaikka rakastankin asioita jotka tapahtuvat yllättäen sen kummempia suunnittelematta, niin kyllä ne on silti ne rutiinit jotka pitää käynnissä ja kiinni elämässä. Hyvältä tuntui myös se, että tämä kuvien asu oli tänään ihan liikaa vielä kahdeksalta illalla. Oli niin kuuma. Vaikka arki alkoikin, niin ehkä se syksy ei kuitenkaan ihan vielä tullutkaan.

Huomenna muutetaan kamat meidän uuteen toimistoon, perjantaina palaan taas melkein neljän viikon tauon jälkeen töihin, ja ensi viikon jälkeen Albakin aloittaa päiväkodissa. Tästä syksystä ja koko tulevasta vuodesta on tulossa todennäköisesti ja ehkä vähän toivottavastikin erilainen kuin aiemmat. Bloginkin saralla on tapahtumassa muutamakin, ainakin mulle itselleni, iso asia, joista en ihan vielä voi hiiskua mitään, mutta ihan pian jo kuitenkin. On sellainen jännä, kutkuttava olo, että koko elämä on nyt vähän auki ja ihan pian voi tapahtua ihan mitä tahansa. Tuulee sillä tavalla, että sen vain tietää.

Sataa. Vaan ei haittaa. Syksy saa tulla.
Kesä 2016 oli kaikkea muuta kuin sitä, mitä siltä odotin. Niin hyvässä kuin pahassakin. On ollut ihanaa, aivan kamalaa ja kaikkea siitä niiden välistä. Silti tuntuu, kun kesää ei olisi oikein ollutkaan. En tiedä johtuiko se siitä, että kesäloma, jota kuitenkin alitajuisesti odotti vaikka lupasi ettei tekisi niin, ajoittui juuri niille kolmelle viikolle jolloin satoi melkein jokaisena päivänä. Vai siitä, että tänä kesänä en ehtinyt tekemään puoliakaan niistä suunnittelemistani asioista vai siitä ettei tänä kesänä helle tullut toukokuun jälkeen kertaakaan useampana kuin kahtena päivänä perä jälkeen. Ehkä kaikista niistä?
Ihanaa kesä silti kun olit ja kävit, mutta ei harmita yhtään, että menet. Syksystä tulee nimittäin ihana. Pelkästään jo syyskuussa tapahtuu niin monta hienoa asiaa, ettei se lupaile tuleville kuukausille mitään muuta kuin onnea.

Just nyt istun vanhempien pihalla hiljalleen lämpenevässä puusaunassa sadetakissa, juoksuhousuissa ja pikkuveljeltä lainatuissa kengissä. Vähän on hiostavaa juu, mutta vielä hetken istun tässä ja varmistan että sauna on takuulla syttynyt. Te, jotka seuraatte mua snäpissä (@sannitrishin) tiedättekin ehkä jo, että mun ehdottomasti suurin talentti on saunan sytytys. Yleensä saan kiukaan ja padan syttymään kahdella tulitikulla (yksi per pesä!!). Tänään Roma tuli kuitenkin lämmittämään saunaa, ja kun tulin hetken päästä tarkistamaan tilannetta oli tulitikkuja mennyt jo neljä (!!!) eikä padassa ollut vieläkään tulta. Huh! Onneksi tulin hätiin. Tiedä kuinka monta tulitikkua tähän olisi vielä tuhlaantunut.

Nyt alkaa kuitenkin jo olla niin kuuma, että on ehkä uskottava että joku muukin kuin minä voi saada saunan syttymään. Tuplamäärällä tulitikkuja tosin, sitä ei sovi unohtaa.

Leppoisaa tiistaita sulle. Meillä on yhteistä lomaa vielä tämä viikko, ja siitä on tietysti otettava kaikki irti. Nukutaan, syödään, saunotaan, syödään ja näin.

Tässä sitä taas ollaan. Mätsäävissä asuissa taas äiti ja tytär. Ja pakko sanoa, että olen salaa alkanut vähän fiilistellä tätä. Tilasin jo meille samanlaiset addun tennarit ja vihreät maihinnousutakitkin syksyksi. Alba kun ei ulkonäöllisesti muistuta minua juurikaan (lue: siis tippaakaan), vaan on ihan suora kopio isästään, niin on ihan kivaa että edes vaatteet voivat muistuttaa toisiaan. Ja kun puen hänet kuten itseni, niin leikkipuistossakaan ei tarvitse enää joka toisena sana hokea äitiä, ettei kukaan vaan erehdy luulemaan, että olen oman lapseni lastenhoitaja. Useammin kuin kerran on nimittäin oletettu, etten ole Alban äiti vaan vaikkapa kummitäti tai lastenvahti.

Saatiin nämä Mellin mekot muutama kuukausi sitten, mutta vielä kesän alussa tuo Alban mekko oli pienelle sellainen todella nilkkamittainen, mutta ilmeisesti senttejä on tässä kesän aikana tullut enemmän kuin yksi tai kaksi sillä pituus oli nyt jo huomattavasti parempi- vähän reiluhko ehkä minuun silmääni vieläkin, mutta ompahan ainakin sitten kasvunvaraa. Menee sitten syksymmällä hyvin myös trikoohousujen kaverina tunikana.
Itse otin tuon mekon koossa L ja pidän siitä juuri tuollaisena. Reiluna ja rentona. Asustamalla siitä saa kuitenkin helposti fiinimmänkin. Hattu, nahkatakki ja nilkkurit vaan sen kaveriksi niin avot. Vaikka menee kyllä tosi kivasti myös tennareiden ja farkkutakin kaverinakin.

Näin kesän yhden odotetuimman viikonlopun kunniaksi (flow flow flow flow) halusin tarjota teillekin vähän jotain extraa. Nyt koodilla melliecodesignsyksy saa tuolta Mellin nettikaupasta kaikista normaalihintaisista tuotteista -15% alennusta tiistaihin 16.8 saakka.

Ihanaa viikonloppua. Ehkä nähdään Flow:ssa? Toivottavasti.

Luin joskus jostain, että kuulemma vain mielikuvituksettomat,lahjattomat ja laiskat kirjoittajat kirjoittavat listoja. Juuri siksi jaan teille tänään, mitäpä muutakaan kuin listan. Listan asioita minusta, koska mikään ei ole helpompaa kuin asioiden kirjoittaminen itsestään. Etenkään, jos sen saa tehdä listana. Idean varastin ihanalta Saralta.

Sanni Matleena Trishin:

Ei koskaan juo kahviaan loppuun, sillä ei malta istua paikoillani niin pitkään, että se onnistuisi.

Lukee kirjat (melkein) aina loppuun yhdeltä istumalta. Ei ole yksi, eikä kaksi yötä kun yöunet ovat jääneet nukkumatta tämän pakkomielteisyyden vuoksi.

Lähettää päivässä ainakin kolme whatsapp-viestiä väärille ihmisille.

Voi hyvin kuunella yhtä ja samaa biisiä koko lenkin (tai ihan vaikka päivän tai viikonkin) ajan.

Hoitaa asiat aina viimetingassa ja päättää joka kerta siinä stressatessaan että emmääää taaskaan ehi, ettei enää koskaan tekisi niin, mutta tekee kuitenkin. 

Unohtaa todella usein hintalaput roikkumaan vaatteisiin.

Saattaa syödä ensin lämpimän ruoan, unohtaa sen ja syödä puolentunnin päästä uudestaan.

On leikkipuistossa yleensä se äiti, joka pelaa lasten kanssa jalkapalloa ja kiipeilee telineissä, koska tylsistyy muuten.

Meikkaa nykyään ehkä kaksi kertaa viikossa.

Aloittaa megalomaaniseen siivousurakan aina ollessaan onnellisimmillaan.

Ei koskaan muista tarkistaa säätä kotoa lähtiessään, ja palaa lähes aina takaisin kotiin lisäämään/vähentämään vaatteita.

Yrittää aina tehdä viittä asiaa samaan aikaan vain huomatakseen, ettei edelleenkään osaa keskittyä kuin yhteen asiaan kerrallaan.

Ajattelee kirkkaimmin kävellessään tai pyöräillessään.

Tykkää lähes poikkeuksetta kaikista miehille suunnatuista tuoksuista/hajuvesistä eikä lämpene kovinkaan monelle naisten tuoksuille.  

Leikkii aina kokatessaan kuvaavansa ruoka-ohjelmaa ja selostaa ”kameralle” koko ajan mitä tekee ja miksi. Huomattavasti mielekkäämpää niin, kokeilkaapa vaikka.

On todella kilpailuhenkinen. Etenkin lautapelien suhteen. Jos joskus ehdotan Aliaksen pelaamista, ei kannata suostua. Joko voitan (voitan yleensä aina), ja ärsytän voitonhuumallani kaikki, tai häviän joka on vielä huomattavan paljon sietämättömämpää.