IMG_5504IMG_5503IMG_5507

Varmasti jokainen blogiani edes muutaman postauksen verran lukenut tietää, kuinka korkealla arvostan kuumaa kahvia ja lempeitä aamuja. Mutta, jos et vielä tiennyt, niin kerrottakoon se vielä tässä: todella korkealle.

En ole varma, olenko ollut aina tällainen aamu-fiilistelijä, mutta vahvasti tuntuu että en. Muistelisin, mutta en kuitenkaan ihan tarkasti oikeasti muista, että tämä on alkanut nyt vasta lapsen myötä. Ensimmäisen vuoden ja sekavien, ikuisuudelta tuntuvien öiden jälkeen aamu toi mukanaan helpotuksen; se sekoilu on nyt ohi. Saan nousta ja tiedän, etten ole maailman ainoa ihminen joka on hereillä. Mutta nykyään rakastan aamuja ihan muista syistä. Jo illalla nukkumaan mennessä alan odottaa aamun ensimmäistä kahvia, pitkään haudutettua puuroa, tuoremehua ja sitä, mitähän Alba mahtaa aamulla ensimmäiseksi sanoa. Yleensä pinnasängystä kuuluu aamuisin ensimmäiseksi Moi äiti, missä olet?

Mutta aina toisinaan sieltä huudellaan jotain ihan muuta.
Koskaan ei voi tietää.
Jännittävää elämää se on tämä tämmöinenkin.

IMG_5517IMG_5508

Jännittävää on myös se, että musta on tullut noin kymmenen vuoden tauon jälkeen kello-ihminen (ok, tässä välissä oli vaihe kun käytin sellaista valtavaa ”kultaista” miesten kelloa, jonka isäni oli saanut tilaajalahjana joltain lehdeltä. Tiedättehän ne sellaiset?). Sain valita Daniel Wellingtonilta itselleni mieluisan kellon ja päädyin tähän kuvien kaunokaiseen ruusukultaisilla yksityiskohdilla. Tämä kello on ehdottomasti nätein näkemäni, niin simppeli ja siro, ei tee itsestään numeroa vaikka aivan hyvin voisi. Kellon ranneke on sellaista kauniisti patinoitunutta nahkaa, se näyttää siltä kuin sitä olisi käytetty rakkaudella jo kymmenen vuotta ennen minua. Pidän siitä. Vaikka kello on vielä ihan uusi, se ei tunnu yhtään siltä, vaan ihan minulta jo. Tämä kädessä olo on heti jotenkin skarpimpi, tekee mieli lukea aamukahvinsa kanssa New York Timesia tai Taloussanomia kännykän näpläämisen sijaan. Mahtavaa tällaiselle puhelinhiirelle on myös se, ettei kännykkä tulee kaivettua jatkuvasti esiin ajan tarkistamista varten, vaan sen pystyy tarkistamaan ranteestaan yhdellä nopealla vilkaisulla. Ei ole sitä vaaraa, että ei edes muista katsoa sitä aikaa kun uppoutuukin selaamaan instagramia, whats app-viestejä tai snapchatia.

Ja hei, jos siellä joku kaipailee tällaisen täydellisen arkiasusteen perään, niin tuolta Daniel Wellingtonin nettikaupasta saat nyt 15% alennuksen koodilla SANNI. Tarjous on voimassa 30.5 asti.

 

*kello saatu blogin kautta

IMG_3499 IMG_3520 IMG_3509 IMG_3527

Ihan hullua, että taas on perjantai. Juurihan edellinen viikonloppu alkoi.
Tuntuu, että tässä kuluvassa viikossa on ollut noin kolmetoista tuntia ja kaksi päivää vähemmän, kuin viikoissa yleensä. En ole saanut aikaiseksi puoliakaan niistä asioista, joita suunnittelin, mutta toisaalta olen käyttänyt aikaani kaikkeen sellaiseen mitä en ollut suunnitellut ollenkaan. Välillä sellainen tekee ihan hyvää, reiteiltä ja suunnitelmista poikkeaminen siis. Pukeutumisen suhteen olen pysytellyt kuitenkin siinä tutussa ja turvallisessa. Hyvät farkut, harmaa college ja musta nahka toimivat aina. Vielä näin viiden vuoden tehokäytön jälkeenkin.

Nyt toivotan teille kaikille mukavia, hitaita päiviä ja suuntaan itse töihin.
Tämän iltavuoron jälkeen jään taas reiluksi viikoksi lomalle.
Varautukaa siis siihen, että postauksia tipahtelee tänne nyt viikonlopun ja ensiviikon aikana taas vähintään kerran päivässä.

Nyt ei oikeastaan edes ole mitään sen kummempaa sanottavaa. Pää on sellaisella hyvällä tavalla tyhjä. Tulin juuri kotiin viikottaisesta hieronnastani, ja sen jälkeen olo on aina jotenkin vähän hassu, hyvällä tavalla sitäkin. Yhtäkkiä sitä näkee kaiken vähän selkeämmin ja kirkkaammin, niin ajatuksensa kuin eteensäkin. Halusin vaan tulla toivottamaan ihanaa perjantaita ja viikonloppua. Vaikka olenkin koko viikonlopun töissä, niin ei tunnu yhtään siltä. Ihan perjantai-olo, skumpat kylmässä ja kaikkea.

Ja hei, jos haluatte viritellä itsenne oikeille taajuuksille viikonloppua ajatellen, niin käykääpä lukemassa noita edelliseen postaukseen jätettyjä kommentteja, naurettiin niille eilen ihan katketaksemme. Ihan mahtavia, kiitos niistä.

Selailen tässä samalla sivusilmällä Annikan ja Saran blogeja, ja noita aivan käsittämättömän kauniita kuvia (ja kuvattavia! ) katsellessa on pakko sanoa, etten malta odottaa että saan ensiviikolla testattavakseni uuden kameran, jonka avulla saan vihdoin vietyä blogin kuvat sille tasolle, kuin toivoisinkin. Tai ainakin lähemmäksi sitä.

Nyt perjantaita elämään,

Takki: Cubus
T-paita ja laukku: Bik Bok
Pellavapaita: Gina Tricot
*Housut: Gustav
Kengät: Topshop

Olin jo ehtinyt unohtaa kuinka ihanalta nämä tällaiset, lämpimähköt, aurinkoiset päivät tuntuvat. Se, että saa kipitellä menemään nahkatakki valtoimenaan nilkat juuri sopivasti liian lyhyiden lahkeiden alta vilkkuen, palelematta, tuntuu just nyt melkoiselta onnelta. Aina näin keväisin koko olo ja olemus kevenee vaatetuksen mukana. Ihanaa kun tietää, että kaikki paras on vielä edessä, mutta juuri nytkään ei ole ollenkaan pöllömpää.

Tänään ei olla käyty sisällä kuin tankkaamassa vähän ruokaa ja unta, muuten ollaan menty aamusta asti. Menty ja nautiskeltu, nähty ystäviä, kahviteltu ja syöty lounasta ulkona. Rakennettu ainakin 110 hiekkakakkua, ja hajotettu ne jo ennen kuin ovat oikeastaan edes valmistuneet. Keinuttu, pyöritty karusellissa ja saatu uusia kavereita samalta pihalta. Hyvä päivä, ei mitään valittamista.

Nyt ajattelin laittaa kahvin tippumaan, vastata sillä välin nopeasti sähköposteihin (niitä vastaamattomia viestejä on yli 50, että en ehkä sittenkään ole niin varma siitä nopeasta….), ja kiikuttaa sitten niin itseni kuin pannullisen kahviakin tuohon pihalle, hiekkalaatikon reunalle. Mitäpä sitä ihminen muutakaan.

Nämä kuvien housut ovat muuten juuri nyt parasta mitä vaatekaapistani löytyy. Onnistuvat olemaan samaan aikaan sekä rennot että skarpit. Tuntuvat jalassa yhtä mukavilta kuin verkkarit, mutta eivät todellakaan näytä niiltä. Ovat vielä prikulleen oikean mittaisetkin, juuri sopivasti liian lyhyet. Ei tekisi mieli enää oikein muita housuja käyttääkkään.

Eiku ai niin, eihän mulla oikeastaan muita olisikaan. …

 

*saatu blogin kautta