30 marraskuun 2017 - 20:00

in KAUPALLINEN KAMPANJA, tyyli, TYYLI JA MUOTI, Yleinen by
0 Likes

 

*Kaupallinen kampanja yhdessä KappAhlin kanssa

Processed with VSCO with f2 preset

Se aika vuodesta. Pikkujoulukausi, tiedättehän. Tai ihan vaan talven juhlakausi. Sillä niitähän riittää kyllä joulun jälkeenkin. Syitä pukeutua vähän paremmin, panostaa vähän enemmän. Ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä, etten ole mitenkään erityisen innokas, saatika osaava, laittautuja. Minut näkee mekossa lähinnä silloin, kun ulkona tarkenee vielä paljain säärin. En tiedä miksi, mutta vihaan sukkahousuja enemmän kuin noin tuhatta muuta asiaa tässä maailmassa, ja siksi aika harvoin tekee mieli pukeutua niin että on pakotettu niihin. Aina toisinaan on kuitenkin tilaisuuksia, joihin tahtoo, ja on tarpeen, pukeutua vähän paremmin. Valitsen silloin yleensä aina joko housut, haalarin tai niin pitkän mekon, ettei sen kanssa tarvitse pukea mitään.

Tämän yhteistyön tiimoilta kävin KappAhlin Aleksanterinkadun myymälässä katselemassa sesongin juhlavaatteita ja alkuun kiikutin sovitettavaksi tietysti lähinnä niitä housuja ja juhlavia paitoja. Mutta voitteko kuvitella (itsehän en olisi voinut), että olin lopulta sellaisessa tilanteessa, että kokonaiset kuusi (6!) mekkoa olivat sellaisia, joiden kanssa olisin helposti voinut kuvitella viihtyväni kokonaisen illan. Ja joissa olisin jopa tuntenut itseni ihan itsekseni, enkä sisiliskoksi joka on yrittänyt änkeä itsensä käärmeen nahkoihin : vähän sinne päin, mutta kuitenkin aika todella kaukana siitä mitä pitäisi.

Voin siis sanoa yllätyneeni todella positiivisesti. Sekä siitä kuinka laaja valikoima erilaisia juhlavaatteita myymälästä löytyi, että siitä kuinka erilaisia vaariatioita noilla sieltä löytyvillä osilla pystyi luomaan.

Tässä teille nyt niistä kahdeksasta kokeilemastani asusta kaksi, jotka päälläni voisin kuvitella itseni menemässä oikeastaan ihan mihin tahansa. Viihdyn, nautin olostani ja tunsin itseni kauniiksi. Sitähän ne vaatteet parhaimillaan tekevät.

Processed with VSCO with f2 preset Processed with VSCO with f2 preset collage3 Processed with VSCO with f2 preset

Ensimmäinen asu:

Turvallinen valinta esimerkiksi juuri sukkahousukammoiselle. Koen, että tyylistä tai juhlavuudesta ei tarvitse tinkiä, vaikka valitsisikin mekon sijaan housut ja bleiserin. Pidä silloin vain mielessä, että molemmat istuvat hyvin, ovat oikeaa kokoa, siistit ja sellaiset joissa tunnet itsesi piirun verran ryhdikkäämääksi ja rohkeammaksi kuin oikeasti olet. KappAhlista löytyi itse asiassa useampikin kiva bleiseri, ja näitä mustia suoria housujakin oli laaja kavalkaadi: oli leveämpää, lyhyempää, tiukempaa, vähän sporttisempaa, väljempää jne. Kliseisesti: aika suurella varmuudella melkein jokaiselle jotakin.

Kun peittää paljon voi myös paljastaa vähän, tai vaikka tosi paljonkin jos siltä tuntuu, mitään sääntöjähän ei oikeasti ole – paitsi silloin kun on – joten puin itse tuon bleiserin alle vain kauniin, lyhyen topin ja tadah. Se oli siinä. Ehdottomasti meikäläisen luottoasu tuleviin talven juhliin. Ja arkeenkin.

Processed with VSCO with f2 preset Processed with VSCO with f2 preset collage collage2 Processed with VSCO with f2 preset

Toinen asu:

”Oiii äiti! Näytät ihan tytöltä” kommentoi Alban kun näki minut tässä asussa. Voi hyvinkin olla, että ensimmäinen kertaa, kun hän näkee minut sekä mekossa että koroissa samaan aikaan. Yleensä valitsen vain toiset, jos mahdollista. Voi siis sanoa, että tällaisena minut aika harvoin näkee. Mutta viihdyin. Ihan jopa nautin olostani. Ja mietin, että miksi en oikeastaan useammin pukeudu näin. Tuo samettimekko on päällä ihan uskomattoman mukava, siis sen lisäksi, että on aivan älyttömän kaunis. Mekon pituutta saa säädettyä noilla sivuilla olevilla nyöreillä, ja niillä saa kätevästi vietyä lisää kangasta sinne, missä sitä kaivataan. Yli polven ulottuvien saappaiden kanssa ne vihoviimeiset sukkahousutkin voi melkein skipata.

*Kaikki päälläni olevat tuotteet kenkiä lukuunottamatta ovat KappAhlin.

in KAUPALLINEN KAMPANJA, tyyli, TYYLI JA MUOTI, Yleinen by
0 Likes

30 syyskuun 2017 - 16:52

in tyyli, TYYLI JA MUOTI by
0 Likes

Processed with VSCO with f2 preset

Kesä oli kiva, mutta syksy on ehdottomasti kyllä mulle vuoden antoisinta aikaa.
Kesällä tuli elettyä vähän pellossa, mutta heti kun päivän keskilämpötila putoaa alle 15 niin alkaa tehdä mieli laittaa hommat järjestykseen. Juokseminen tuntuu taas hyvältä idealta, koti-ilta Alban, perheen tai ystävien kanssa huomattavasti paremmalta kuin ilta ulkona. On mukavaa pukeutua muuhunkin kuin mekkoon ja farkkutakkiin. Opiskelu tuntuu houkuttelevalta, lukeminen kiinnostaa, hyvät yöunet ja säännöllinen päivärytmi tuntuu huomattavasti paremmalta kuin kesäinen _tehdään milloin vaan mitä vaan_ -mentaliteetti.

Myös pukeutumisen suhteen syksy on vuoden hauskinta aikaa. Erityisen onnellinen olen siitä, että saan taas kaivaa kaikki takkini esiin.

Processed with VSCO with f2 preset collage

Kirpparikamoja lajitellessani laskin ihan huvikseni kuinka monta takkia omistan. Sain vastaukseksi: naurettavan monta. Minulla on enemmän takkeja kuin mitään muita yksittäisiä vaatekappaleita. Siis enemmän takkeja, kuin esimerkiksi kenkiä, t-paitoja tai (harmaita) neuleita. Ja silti, yksikään omistamistani takeista ei päätynyt sinne myytävien tavaroiden joukkoon. Sillä käytän oikeasti kaikkia takkejani. Kuten jo tiedätte, muuten vaatevalikoimani on aika pieni, mutta takilla koko asun ilmettä saa muutettua täysin.
Tekisi mieli pysytellä koko syksy ulkona, jotta saisin pukeutua ja näyttäytyä kaikissa takeissani mahdollisimman paljon.

Processed with VSCO with f2 preset

Näissä kuvissa ehdottomasti takeista tärkein: Minimumim pitkä kamelitakki. Tiedän, että mikäli tämä vain pysyy ehjänä tulen käyttämää tätä vielä kuusikymppisenäkin. Kohentaa ryhtiä, ja saa hupparinkin näyttämään salonkikelpoiselta. Inhoan sitä, kun joku sanoo etttä ”tällaisen ja tällaisen vaatteen tulisi löytyä jokaisen vaatekaapista” öö anteeksi, mutta ei kuuluisi. Ei ole olemassakaan sellaisia asioita, jotka tulisi löytyä jokaisen vaatekaapista. Niin paitsi tällainen camelcoat. Se on must. Paitsi ettei ole, ellei niin halua.

Ihanaa viikonloppua.

Mä pujahdan nyt mun keltaiseen collegepaitaan, jossa lukee ”happy when it rains” vaikka juuri nyt olenkin niin onnellinen, ettei sada. Tuo harmaus ei haittaa, pään sisällä paistaa aurinko niin että tarvis vähintään +50 suojakertoimen.

in tyyli, TYYLI JA MUOTI by
0 Likes

19 syyskuun 2017 - 22:18

in tyyli, TYYLI JA MUOTI, Yleinen by
0 Likes

IMG_3346

Kysyin (turhan pitkäksi venähtäneen) blogiloman jälkeen teiltä mistä tahtoisitte minun kirjoittavan, tai mitä kuvaavan. Ehdottomasti eniten toivottiin lisää asuja. Se ehkä hieman yllätti, sillä ajattelin jokaisen jo unohtaneen että minäkin tosiaan pukeudun koska edellisistä asukuvista on niin järjettömän pitkä aika. En uskalla edes alkaa laskea kuinka pitkä. Nyt tässä kesän aikana on kyllä ymmärtänyt kuinka paljon helpompaa aivan todella moni asia oli silloin kun taloudessa oli kaksi aikuista; toinen joka pukeutui, ja toinen joka jaksoi kuvata ne pukimet mm.siis. Keksisin äkkiseltään kyllä liudan muitakin asioita, jotka olivat helpompia silloin. Kuten esimerkiksi se, että joku kävi _aina_ ruokakaupassa minun puolestani. Ei varmaan mennä kovin paljon metsään jos sanon, että jouduin sinne liki yhdeksän vuoden suhteemme aikana itse noin.kerran kuukaudessa. Ja se on aika vähän se. Nykyään tosin olen alkanut jo pitää tästä lähes päivittäisestä rutiinista, ihan vain ja ainoastaan siksi kuinka etevä lapsen-kanssa-kaupassa-kävijä minusta on kehkeytynyt. En edes muista milloin viimeksi olisin ärsyyntynyt tai turhautunut kauppareissulla, tai Alba olisi vinkunut tai halunnut jotain, mitä en olisi hänelle ostamassa. Kaikkeen siis tottuu. Jopa kaupassa käymiseen, vaikka pidin sitä sulana mahdottomuutena vielä vuosi sitten.

Mutta se siitä.

68696223-EB4C-4A36-AF1D-4C07416D2731BA2B3BBE-89AB-4507-A1C1-CEC939A3954A

Asuja tahdon itsekin kuvata teille ja ihan vain itsellenikin ehdottomasti enemmän. Tuntui jotenkin mukavalta huomata myös se, että useammassa kuin yhdessä kommentissa mainittiin ja tiedettiin se, ettei meikäläisen vaatekaapin sisältö ole erityisen mittava, mutta silti koettiin että asuni ja erityisesti niiden yhdisteleminen kiinnostavat. Lämmittää tuo tuollainen.
Kiinnostus pukeutumiseen oli koko kesän aika vähäistä, ja jos vain pystyin en useimmiten pukeutunut heh. Mutta aina syksyn ja viileyden tullen se alkaa taas kiinnostaa ihan uudella tavalla. Tänään kaivelin vintiltä neuleita, pitkiä housuja, takkeja ja nilkkureita ja sen sijaan, että olisin innostunut siitä kaikesta mitä näin, tulikin tunne että haluan kaikesta siitä eroon. Haluan myydä kaiken. En edes valehtele, kun sanon, että aivan kaiken miinus kahdet farkut, kahdet housut ja kolme takkia. Muuten kaikki saa mennä. Sellainen olo, että uuteen kotiin muuttaessamme haluan oikeasti aloittaa aivan kaiken mahdollisen jotenkin alusta. Puhtaalta pöydältä, niinku sanotaan.
Tuntuu vapauttavalta se, että eron yhteydessä luovuin kaikista huonekaluista ja tavaroista, säästin vain ne muutamat kaikkein tärkeimmät. En varmaan koskaan sitten teinivuosien ole omistanut näin vähän kuin nyt, ja tuntenut silti olevani aivan järjettömän hyväosainen, rikas ja onnellinen.

IMG_3343IMG_3345

College: Makia *
Paita: Zara
Housut: Bik Bok
Kengät: Vans

Eli, pysykäähän kuulolla jos mun vanhat vaatteet kiinnostavat. Kerron myyntipaikasta ja -tavasta heti kun keksin sen.

Pst. Tuo kuvien ihana Makia :n poolo on tämän syksyn mallistoa ja löytyy kaupoista nyt!

*saatu

in tyyli, TYYLI JA MUOTI, Yleinen by
0 Likes

17 toukokuun 2017 - 21:45

in Asukuvat, HETKET JA FIILIKSET, KAUPALLINEN KAMPANJA, tyyli by
0 Likes

 

*Kaupallinen yhteistyö Marimekko:n kanssa

Processed with VSCO with f2 preset Processed with VSCO with f2 preset collage1 Processed with VSCO with f2 preset

Kesä 2017, tiedän jo nyt että tulet olemaan varmuudella todella erilainen kuin mitkään kesät ennen sinua. Niin monella tapaa toisenlainen, kuin yhdeksän edellistä kesää. Ja tiedättekö, juuri nyt se tuntuu aika ihanalta, kutkuttavalta mutta samaan aikaan myös vähän pelottavalta. Niin moneen kesään ja sitä edeltäviin suunnitelmiin on kuulunut niin olennaisena osana myös joku toinen henkilö, tai myöhemmin kokonainen perhe, että nyt tuntuu uudelta ja erikoiselta että tulevan kesän suunnitelmia laadinkin vain minä, ihan yksinäni.

Luonnollisesti aina uuden kynnyksellä, miettii kaikkea mennyttä. Kesän kynnyksellä, menneitä kesiä. Sitä millainen edellinen on ollut, mitä sieltä tahtoo tuoda mukana uuteen, minkä taas haluaa jättää taakseen. On muistoja, jotka tahtoo elää uudelleen ja muistoja, jotka mieluummin ehkä vain unohtaisi. Tänä vuonna olen pohtinut aivan kaikkea aivan järkyttävän paljon. Puhunut omista asioistani ja ajatuksistani niin paljon, että muutamien ystävien korvat ovat varmaan vuotaneet verta. On vaatinut rohkeutta ottaa itselleen tilaa, puhua aina kun on sitä tarvinnut. On vaatinut järkyttävän paljon voimaa ja luottamusta elämän kantavuuteen tullakseni tähän tilanteeseen jossa nyt olen.

Nyt tuntuu, ettei enää tarvitse roikkua menneessä vaan uskaltaa jo rohkeasti katsella kohti tulevaa, uskaltaa jo haaveilla ja uskoa siihen että ne (tai ainakin osa niistä) tulevat vielä joskus todeksi.

Processed with VSCO with f2 presetcollage3

Juuri nyt mietin menneitä kesiä. Kaikkia niitä hetkiä ja tilanteita, joista on ammennettu aivan valtavasti voimaa niihin kaikkein vuoden pimeimpiin ja kylmimpiin kuukausiin. Mieleen ei varsinaisesti nouse mitään mahtipontisia tapahtumia, vaan enemmänkin niitä sellaisia pieniä ohikiitäviä hetkiä; aamuneljältä pyöräntarakalla istumista, kun aurinko alkaa nousta, tuuli leikkii hiuksilla ja koko kehossa on sellainen kokonaisvaltainen huolettomuus ja keveys. Sellaisia hetkiä, kun tuntuu ettei millään muulla ole merkitystä, kuin tällä hetkellä juuri tässä. Aamut, jolloin ystävien, lasten tai perheen kanssa on katettu aamiainen ulos. Juotu kahvia auringossa, naurettu sille kuinka edes yhtä kokonaista lausetta ei saa saa sanottua, ennen kuin jonkun lapsista joku keskeyttää. Niitä iltoja, kun illalla juuri pimeän laskettua kaikkien alkaa tehdä mieli uimaan, osa kävelee toiset kulkevat rinnalla pyörien kanssa samaan verkkaiseen tahtiin. Pulahdetaan uimaan ja puhutaan kilvan siitä, kuinka kylmältä vesi aluksi tuntui, mutta kuinka siihen kuitenkin niin nopeasti tottui.

Menneiltä kesiltä kaipaan, ja tulevalta odotan niitä hetkiä, kun aamun treffit venyvätkin yömyöhään, eikä ketään haittaa vaikka huomenna olisi töitä- päivän tapahtumien voimin jaksaa sen hentoisen väsymyksen sävyttämän päivän. Ja saman voi tehdä uudestaan vaikka heti seuraavana päivänä.

Tahdon mökille saunomaan, uimaan ja tyynelle iltajärvelle soutelemaan. Näen jo itseni istumassa mökin verannalla tuo Marimekkon, Maija Isolan suunnitelema Simbad-kuosinen Juliaana mekko päälläni, kun päivä alkaa vasta valjeta. On vielä vähän viileää, mutta mekon pitkän helman alle mahtuvat jalat koukistettuina kokonaan. Tahdon kulkea kesäsateessa isossa sadetakissa ja pitkissä kumisaappaissa. Kuunnella kuinka Alba hihkuu ilosta, kun lätäköitä alkaa muodostua tien pintaan, ja niissä kaikissa on lupa hyppiä. Odotan aivan järkyttävän paljon sitä, että auringon ja lämmön myötä muutun taas rennommaksi, spontaanimmaksi ja ehkä vähän rohkeammaksakin. Koska niin kesä yleensä minulle tekee. Ja kokemukseni mukaan aika monelle muullekkin. Kesäisin kaikki on vähän helpompaa, vähän parempaa ja jännempää. Asioita tehdään sen kummemin suunnittelematta, seikkailuihin sännätään vapaammin eikä stressikään saavuta samalla tavalla kuin syksyisin ja talvisin.

Processed with VSCO with f2 preset Processed with VSCO with f2 preset

Kesällä juhlitaan. On häitä, rippijuhlia, valmistujaisia, mutta kesällä juhlitaan herkemmin myös ihan vain elämää. Järjestetään puutarhajuhlia, juhannusjuhlia ja grillijuhlia. Tai järjestetään pidot sille, että kerrankin kaikki ystävät ovat samaan aikaan samassa paikassa. Kesällä syitä juhlaan on paljon, vaikka oikeastaan silloin tuntuu siltä ettei niitä syitä edes tarvitse. Haluan ehdottomasti järjestää itsekin ainakin yhdet juhlat. Mahtipontiset. Mielellään täällä maalla. Katetaan takapihan omenatarhaan pitkä pöytä, jonka ympärille mahtuu kaikki 40 ystävää. Lämmitetään sauna, pulahdetaan uimaan. Istutaan illan pimetessä tuolla kesähuoneessa siihen asti ettei enää ole pimeää. Eikä kenelläkään kiire mihinkään.

Inspiroiduin itse ihan valtavasti tästä Marimekon kevään ja kesän mallistosta. Selailin kuvia malliston vaatteista, printeistä ja asusteista ja mieli lähti heti laukkaamaan menneissä ja tulevassa kesässä. Eri vaatteissa näin itseni tekemässä erilaisia asioita, tuntemaan erilaisia asioita. Sanoin tämän saman jo edellisessä Marimekko- postauksessani ja sanon sen nytkin: Marimekon printeissä, leikkauksissa ja materiaaleissa on jotain sellaista ylevyyttä ja voimaa, että niissä tuntee itsensä ihan hippusen vahvemmaksi, rohkeammaksi, sellaiseksi tyypiksi joka kyllä aivan varmasti pärjää.
Ja juuri nyt, kaipaan juuri sellaisia asioita jotka saavat tuntemaan niin.

Ja yksi asia, joka virittää aina jotenkin ihanasti kesätunnelmaan on Marimekon vuotuinen Espalla järjestettävä muotinäytös, jossa esitellään tulevan kevään ja kesän muotia. Tänä vuonna tuo muotinäytös järjestetään nyt tulevana perjantaina 19.5. Näytökset alkavat kello 11.30, 12.30, 16.00 ja 17.30. Niihin on kaikilla vapaa pääsy. Ehkä nähdään siellä? Toivottavasti.

Processed with VSCO with f2 preset

Ensimmäisten kuvien housut: Marimekko Kaisu Pieni taite, Toisissa kuvissa päällä: Marimekko Simbad Juliaana mekko, Kolmansissa kuvissa päällä: Marimekko Ester Henriikka mekko, Kaikissa kuvissa korvissa: Marimekko Nonna korvakorut

Kuvat: Eeva-Stiina Hautala

in Asukuvat, HETKET JA FIILIKSET, KAUPALLINEN KAMPANJA, tyyli by
0 Likes