Menneistä ja tulevasta kesästä 17 toukokuu 2017 - 21:45

*Kaupallinen yhteistyö Marimekko:n kanssa

Kesä 2017, tiedän jo nyt että tulet olemaan varmuudella todella erilainen kuin mitkään kesät ennen sinua. Niin monella tapaa toisenlainen, kuin yhdeksän edellistä kesää. Ja tiedättekö, juuri nyt se tuntuu aika ihanalta, kutkuttavalta mutta samaan aikaan myös vähän pelottavalta. Niin moneen kesään ja sitä edeltäviin suunnitelmiin on kuulunut niin olennaisena osana myös joku toinen henkilö, tai myöhemmin kokonainen perhe, että nyt tuntuu uudelta ja erikoiselta että tulevan kesän suunnitelmia laadinkin vain minä, ihan yksinäni.

Luonnollisesti aina uuden kynnyksellä, miettii kaikkea mennyttä. Kesän kynnyksellä, menneitä kesiä. Sitä millainen edellinen on ollut, mitä sieltä tahtoo tuoda mukana uuteen, minkä taas haluaa jättää taakseen. On muistoja, jotka tahtoo elää uudelleen ja muistoja, jotka mieluummin ehkä vain unohtaisi. Tänä vuonna olen pohtinut aivan kaikkea aivan järkyttävän paljon. Puhunut omista asioistani ja ajatuksistani niin paljon, että muutamien ystävien korvat ovat varmaan vuotaneet verta. On vaatinut rohkeutta ottaa itselleen tilaa, puhua aina kun on sitä tarvinnut. On vaatinut järkyttävän paljon voimaa ja luottamusta elämän kantavuuteen tullakseni tähän tilanteeseen jossa nyt olen.

Nyt tuntuu, ettei enää tarvitse roikkua menneessä vaan uskaltaa jo rohkeasti katsella kohti tulevaa, uskaltaa jo haaveilla ja uskoa siihen että ne (tai ainakin osa niistä) tulevat vielä joskus todeksi.

Juuri nyt mietin menneitä kesiä. Kaikkia niitä hetkiä ja tilanteita, joista on ammennettu aivan valtavasti voimaa niihin kaikkein vuoden pimeimpiin ja kylmimpiin kuukausiin. Mieleen ei varsinaisesti nouse mitään mahtipontisia tapahtumia, vaan enemmänkin niitä sellaisia pieniä ohikiitäviä hetkiä; aamuneljältä pyöräntarakalla istumista, kun aurinko alkaa nousta, tuuli leikkii hiuksilla ja koko kehossa on sellainen kokonaisvaltainen huolettomuus ja keveys. Sellaisia hetkiä, kun tuntuu ettei millään muulla ole merkitystä, kuin tällä hetkellä juuri tässä. Aamut, jolloin ystävien, lasten tai perheen kanssa on katettu aamiainen ulos. Juotu kahvia auringossa, naurettu sille kuinka edes yhtä kokonaista lausetta ei saa saa sanottua, ennen kuin jonkun lapsista joku keskeyttää. Niitä iltoja, kun illalla juuri pimeän laskettua kaikkien alkaa tehdä mieli uimaan, osa kävelee toiset kulkevat rinnalla pyörien kanssa samaan verkkaiseen tahtiin. Pulahdetaan uimaan ja puhutaan kilvan siitä, kuinka kylmältä vesi aluksi tuntui, mutta kuinka siihen kuitenkin niin nopeasti tottui.

Menneiltä kesiltä kaipaan, ja tulevalta odotan niitä hetkiä, kun aamun treffit venyvätkin yömyöhään, eikä ketään haittaa vaikka huomenna olisi töitä- päivän tapahtumien voimin jaksaa sen hentoisen väsymyksen sävyttämän päivän. Ja saman voi tehdä uudestaan vaikka heti seuraavana päivänä.

Tahdon mökille saunomaan, uimaan ja tyynelle iltajärvelle soutelemaan. Näen jo itseni istumassa mökin verannalla tuo Marimekkon, Maija Isolan suunnitelema Simbad-kuosinen Juliaana mekko päälläni, kun päivä alkaa vasta valjeta. On vielä vähän viileää, mutta mekon pitkän helman alle mahtuvat jalat koukistettuina kokonaan. Tahdon kulkea kesäsateessa isossa sadetakissa ja pitkissä kumisaappaissa. Kuunnella kuinka Alba hihkuu ilosta, kun lätäköitä alkaa muodostua tien pintaan, ja niissä kaikissa on lupa hyppiä. Odotan aivan järkyttävän paljon sitä, että auringon ja lämmön myötä muutun taas rennommaksi, spontaanimmaksi ja ehkä vähän rohkeammaksakin. Koska niin kesä yleensä minulle tekee. Ja kokemukseni mukaan aika monelle muullekkin. Kesäisin kaikki on vähän helpompaa, vähän parempaa ja jännempää. Asioita tehdään sen kummemin suunnittelematta, seikkailuihin sännätään vapaammin eikä stressikään saavuta samalla tavalla kuin syksyisin ja talvisin.

Kesällä juhlitaan. On häitä, rippijuhlia, valmistujaisia, mutta kesällä juhlitaan herkemmin myös ihan vain elämää. Järjestetään puutarhajuhlia, juhannusjuhlia ja grillijuhlia. Tai järjestetään pidot sille, että kerrankin kaikki ystävät ovat samaan aikaan samassa paikassa. Kesällä syitä juhlaan on paljon, vaikka oikeastaan silloin tuntuu siltä ettei niitä syitä edes tarvitse. Haluan ehdottomasti järjestää itsekin ainakin yhdet juhlat. Mahtipontiset. Mielellään täällä maalla. Katetaan takapihan omenatarhaan pitkä pöytä, jonka ympärille mahtuu kaikki 40 ystävää. Lämmitetään sauna, pulahdetaan uimaan. Istutaan illan pimetessä tuolla kesähuoneessa siihen asti ettei enää ole pimeää. Eikä kenelläkään kiire mihinkään.

Inspiroiduin itse ihan valtavasti tästä Marimekon kevään ja kesän mallistosta. Selailin kuvia malliston vaatteista, printeistä ja asusteista ja mieli lähti heti laukkaamaan menneissä ja tulevassa kesässä. Eri vaatteissa näin itseni tekemässä erilaisia asioita, tuntemaan erilaisia asioita. Sanoin tämän saman jo edellisessä Marimekko- postauksessani ja sanon sen nytkin: Marimekon printeissä, leikkauksissa ja materiaaleissa on jotain sellaista ylevyyttä ja voimaa, että niissä tuntee itsensä ihan hippusen vahvemmaksi, rohkeammaksi, sellaiseksi tyypiksi joka kyllä aivan varmasti pärjää.
Ja juuri nyt, kaipaan juuri sellaisia asioita jotka saavat tuntemaan niin.

Ja yksi asia, joka virittää aina jotenkin ihanasti kesätunnelmaan on Marimekon vuotuinen Espalla järjestettävä muotinäytös, jossa esitellään tulevan kevään ja kesän muotia. Tänä vuonna tuo muotinäytös järjestetään nyt tulevana perjantaina 19.5. Näytökset alkavat kello 11.30, 12.30, 16.00 ja 17.30. Niihin on kaikilla vapaa pääsy. Ehkä nähdään siellä? Toivottavasti.

Ensimmäisten kuvien housut: Marimekko Kaisu Pieni taite, Toisissa kuvissa päällä: Marimekko Simbad Juliaana mekko, Kolmansissa kuvissa päällä: Marimekko Ester Henriikka mekko, Kaikissa kuvissa korvissa: Marimekko Nonna korvakorut

Kuvat: Eeva-Stiina Hautala