Yhdeksän tykätyintä 20 joulukuu 2018 - 19:22

Elisa oli tehnyt blogiinsa postauksen, jossa kertoi tarinat niiden tykätyimpien instagram-kuviensa takaa, ja ajattelin nyt härskisti kopioida tuon idean, sillä aika on viime viikkoina ollut muiden töiden vuoksi niin tiukilla, että blogille ei yksinkertaisesti ole jäänyt mitään. Tai varmasti olisi, jos olisin ollut valmis priorisoimaan sen ykköseksi, mutta viime viikkoina yhteinen aika perheen ja ystävien kanssa on kiirinyt sen edelle. 

Töistä puheen ollen: kannatti kirjoittaa tämä postaus ammatillisesta ”turhautumisesta” ja uusien haasteiden kaipuusta, sillä niitä tupsahti eteen heti muutama päivä tuon postauksen kirjoittamisen jälkeen, ja ensi vuosi tulee olemaan huomattavasti tätä kulunutta vuotta mielenkiintoisempi ainakin töiden osalta. Ei kuitenkaan siis mitään blogiin liittyvää, tai sellaista joka olisi teille yhtään jännää, mutta minulle todellakin.

Mutta nyt niihin tykätyimpiin kuviin:

1. Alba ja minä. Alba tykkää olla lähellä: rakastaa kiivetä syliin, halailee, suukottelee ja haluaa silityksiä. Halaa yleensä kaikkia. Päiväkodista kotiin lähtiessään niin opettajia, kuin kavereitaankin. Halaa aina aamuisin ennen tarhaan lähtöä nukkuvan Ramin, halaa kaikki kyläilijät, ja jopa kaikki ne puolitutut joihin törmätään sattumalta vaikkapa ratikassa. Tässä on tallennettu yksi niistä päivän lukuisista halauksista.

2. Tämä on ehkä yksi mun omista suosikkikuvistani. Viime kesä oli aivan tukahduttavan kuuma. Nukuimme koko kesän kaikki ikkunat auki (4kpl), ilman peittoja mutta kaikki kolme samassa sängyssä. Yöt olivat melko katkonaisia kuumuuden ja näiden kahden vuoksi (molemmat pyörivät ja heiluvat öisin, mutta niin että kumpaakaan heistä se ei häiritse yhtään). Alba löytyi aamulla yleensä nukkumasta iha eri puolelta, ja toisesta päästä sänkyä kuin missä oli nukkumaan mennessään. Aika usein se oli kaivautunut juuri tähän paikkaan, toisen säärien väliin.

3. Me. Flow. Tämä Annikan ottama kuva meistä viime kesältä on kivoin yhteiskuva, mitä meistä on. Tämä on perjantailta. Olimme edellisenä iltana olleet yhdessä tapahtumassa, jossa drinkkejä työnnettiin käteen heti edellisen tyhjennyttyä. En ollut juonut tuolloin alkoholia moneen kuukauteen, joten perjantaina herätessä todellakin tunsi juoneensa. Makasin sängyssä melkein koko päivän, ja olin jo päättänyt että skippaan koko Flow:n ensimmäisen päivän. Pelkästään alkoholi-sanan kuuleminen sai oksennuksen nousemaan kurkkuun. Sitten tajusin, että eihän siellä tosiaan mikään pakko ole mitään juoda (oivallusten oivallus) ja päätin lähteä. Onneksi lähdin sillä tuo perjantai oli kaikista kolmesta päivästä ehdottomasti kaikkein kivoin.

4. En ole ihan varma miten tämä kuva on täällä tykätyimpien joukossa: selfie, eikä edes kovin kummoinen sellainen. Tämä tosin taisi olla mun 30. syntymäpäivä. Tyytyväinen, kiitollinen, eikä ollenkaan pahoillaan vanhenemisesta.

5. Me. Kevään ensimmäisiä todella lämpimiä päiviä. Syötiin ulkona (ulkona, ulkona) ensimmäistä kertaa sitten edellisen syksyn, ja käveltiin päämäärättömästi ympäri krunaa ja päädyttiin vahingossa jonkin toimiston sisäpihalle, jossa tämä kuva on otettu. Itselaukaisimella. Kuvatekstinä tässä taisi olla ”kotona” ja luulen, että se keräsi enemmän tykkäyksiä kuin itse kuva.

6. Koko toukokuun oli ollut todella lämmintä, mutta juuri tänä kyseisenä päivänä jolloin kuvattiin Elloksen kesän muotia, niin oli todella viileää ja älyttömän kylmä tuuli. Olin niin ylpeä Albasta, että hän puhkui intoa koko kuvausten läpi. Ei vaikuttanut palelevan, vaikka äiti niin tekikin. Ihana iltapäivä. 

7. Taidettiin istuskella tällä krunan kodin sisäpihalla koko toukokuu. Syötiin melkein kaikki ateriat aamiaisesti lähtien ulkona. Kuva on yhdeltä sellaiselta iltapäivältä. Muistan, että oli sunnuntai ja Alba oli juuri palannut kotiin isältään. Ne sunnuntait ovat tunnelmaltaan aina ihan erityisiä (myös silloin kun lasta kiukuttaa ja turhauttaa kodin vaihtaminen). Tänä vuonna on ollut poikkeuksellisen paljon sellaisia hetkiä, kun olen tuntenut itseni onnistuneeksi vanhemmaksi. Tai ehkä niin, että tänä vuonna on ollut huomattavasti vähemmän niitä hetkiä, kun en ole soimanut ja tuntenut itseäni täysin surkeaksi äidiksi. Lähinnä ehkä siksi, että tuota lasta katsoessa on aika usein sellainen olo, että miten kukaan voi olla noin mahtava. En ajattele että se olisi mitenkään minun ansioitani, mutta helpottuneena ajattelen etten ole ainakaan pilannut häntä.

8. Tämän kuvan lisäsin Ramista ystävänpäivänä, ja muistaakseni kuvateksti oli niin siirappinen, että Jodelissa kuulemma oksennettiin, ja oltiin varmoja että tällainen suhde, jossa julkisesti hehkutetaan rakkautta ja rakastumista ei voi mitenkään kestää kovin pitkään. En edelleenkään ihan ymmärrä, miten nuo kaksi asiaa korreloivat keskenään. Lisää julkisia rakkaudentunnustuksia ja niiden tunteiden hehkuttamista tähän maailmaan, kiitos.

9. Helmikuinen iltapäivä. Alba oli ollut pitkään sairaana, ja olimme pysytelleet lähinnä kotona neljän seinien sisällä kahdestaan. Muistan, että tuona päivänä paistoi aurinko, Alballa ei ollut enää kuumetta ja olimme päässeet ulos ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Kirjaimellisesti sellainen valoa tunnelin päässä – päivä. Tarkistin muuten puhelimen rullasta, että tämä kuva on otettu kello 15.39. Tuntuu lohdulliselta ajatella, että jo muutaman kuukauden päästä siihen aikaan voi olla näin paljon valoa. Tällä hetkellä hämärä alkaa laskeutua jo ennen kolmea.

Ei ihan siellä missä pitäisi 04 joulukuu 2018 - 21:55

Olen tänään ollut illan kotona ihan yksinäni, niin ettei mitään varsinaista tekemistä ole ollut: koti on siisti(hkö), pyykkikori tyhjä, työt tehty ja Narcos Mexicon jokainen jakso katsottu. Internetinkin olen lukenut läpi ainakin kertaalleen. Puhelimen akku loppui alkuillasta, ja annoin sen olla loppu, sillä oli aidosti ikävä sitä, mitä tapahtuu kun on täysin jouten. En uskalla edes ajatella, kuinka kauan on edellisestä kerrasta, jolloin en olisi täyttänyt hiljaisuutta tai tekemättömyyttä jollain: lukemisella, äänikirjojen tai podcastien kuuntelulla, puhelimen pläräämisellä tai kirjoittamisella. Tänään makasin sohvalla yksin, tekemättä yhtään mitään. Annoin ajatusten tulla ja mennä. Kuulostelin miltä tuntuu. Alkuun keskittyin vain tunnustelemaan miltä tuntuu fyysisesti: päätä särkee kolmatta päivää, leuat ovat jumissa hampaiden narskuttelusta ja päänsärkykin todennäköisesti seurausta siitä. Selkä- ja vatsalihakset tuntuvat väsyneiltä päivän treenistä. Muuten olo on hyvä. Mukavan levollinen, mutta ei kuitenkaan väsynyt.

Ajatukset kimpoilevat. Ja sätin itseäni siitä, etten ajattele mitään järkevää. Mietin sitä, että kasvaakohan leukalihakset jatkuvasta hampaiden narskuttelusta, ja että näytänköhän kesään mennessä Teemu Selänteeltä, jos en saa sitä narskuttelua kuriin? Teemu Selänteestä tulikin mieleen, että minulla oli aikoinaan oma leikekirja hänestä. Leikkasin sinne varmaan kahden  vuoden ajalta jokaisen lehdessä näkemäni kuvan ja jutun hänestä. Kirjoitin sinne tietenkin myös pelien lopputuloksia ja Teemun tehoja. Pidin samanlaista leikekirjaa myös Maurice Greenestä ja Marion Jonesista, Yhdysvaltalaisista pikajuoksijoista, jotka olivat pikamatkojen valtiaita joskus 2000-luvun alussa, ja joita ihailin enemmän kuin mitään. Halusin näyttää Marionilta ja juosta yhtä kovaa. Mauricen kanssa halusin naimisiin. Aina silloin kun en halunnut naimisiin Teemun kanssa. Siitä tulikin mieleeni, että mihin katosi se ihailemisen ja fanittamisen kulttuuri? Miksi en osaa enää samalla tavalla innostua kenestäkään? Vai innostunko enää mistään? Kysyin itseltäni, että milloin viimeksi olen ihan todella, todella innostunut jostakin. En muistanut. En muista.

Olen ollut onnellinen, iloinen, hyvilläni ja kiitollinen jatkuvasti. Olen nauranut niin, että lopulta itken. Olen rakastanut ja saanut sitä takaisin enemmän kuin olisin koskaan osannut toivoa. Mutta en ihan oikeasti muista milloin viimeksi olisin ollut aivan järjettömän, pohjattoman innostunut jostain. Tai milloin viimeksi olisi tuntunut siltä, että juuri tätä minun kuuluukin tehdä (jos ei äitiyttä oteta lukuun, sen suhteen on nykyään tosi usein tunne, että juuri tätä minun kuuluukin tehdä). En tiedä onko se välittynyt sinne ruutujen toiselle puolen, mutta olen ollut aika hukassa. Hukassa erityisesti ammatillisesti. Huomaan, että olo on usein levoton ja vähän tyytymätön. Tunnen, etten ole siellä missä pitäisi olla, mutta en kuitenkaan ihan tiedä missä se paikka on, missä pitäisi olla. Pitäisi olla sen vuoksi, että voisin paremmin, tekisin sitä mitä minun kuuluukin. Ei ollenkaan siksi, että muiden silmissä pitäisi.

Vaikka olen laajentanut osaamistani ja työkokemustani tämän vuoden aikana, tehnyt sellaisia töitä mitä en ole koskaan aiemmin tehnyt ja ollut mukana sellaisissa tilanteissa, mihin en olisi koskaan osannut edes kuvitella joutuvani, tunnen kuitenkin ettei se riitä. Minulle itselleni.Kaipaan ihan järjettömästi lisää haasteita. Haluaisin tuntea joka päivä sen pienen positiivisen jännityksen siitä, että selviänköhän siitä mitä tämä päivä tuo tullessaan, haluaisin tuntea jatkuvasti olevani vähän liian suurissa saappaissa. Sellaisissa saappaissa, jotka kuitenkin haluaisin ja uskoisin pystyväni täyttämään. Haluan oppia lisää, haluan olla enemmän hyödyksi, haluan haasteita, tulla paremmaksi ja pätevämmäksi. Haluan hitto vie ennen kaikkea tuntea olevani todella hyvä jossain. Sitä tunnetta on ikävä. Koska se pikkuinen Sanni, joka kasasi niitä leikekirjoja, oli ihan hiton hyvä monessa asiassa. Juoksi heti Maria Järkkälän jälkeen Torniossa kovempaa kuin kukaan ikäisensä, pelasi jääpalloa poikien joukkueessa, pärjäsi koulussa paremmin kuin useimmat tekemättä sen eteen mitään, ja ystävänäkin se oli aika hyvä, se Sanni oli myös hyvä olemaan murehtimatta ja stressaamatta. Ja tuntuu ihan naurettavalta ajatus siitä, etteikö se sama Sanni olisi edelleen minussa. Tietysti se on. En vain tiedä mihin on kadonnut se luontainen taipumus tehdä niitä asioita, missä on hyvä ja mistä nauttii. Tai ylipäätään edes se kyky nähdä ja tunnistaa itsessään ne asiat. Aika usein olen salaa vähän kateellinen poikaystävälle joka osaa kehua itseään estoitta, joka innostuu jatkuvasti erilaisista asioista ja jaksaa paneutua niihin sellaisella pieteetillä että välillä se melkein ärsyttää. Hän on juuri sellainen ärsyttävä tyyppi, joka on hyvä oikeastaan kaikessa mihin ryhtyy. Mutta ehkä avainsana siinä onnistumessa onkin juuri se, että ylipäätään ryhtyy niihin asioihin, ja uskoo omaan onnistumiseensa. Asioita tekee silloin ihan toisella tavalla, kun silloin kun pelkää epäonnistuvansa ja olevansa täysin surkea.

Tämä ilta olkoon siis pyhitetty sille, että rustaan ylös kaikki ne asiat mitkä osaan hyvin. Kehun itseäni niistä, olen ylpeä siitä mitä olen ja mitä osaan. Kieriskelen kaikissa onnistumisissani ja vahvistan siten niiden muistijälkeä. Mutta ennen kaikkea kirjoitan ylös kaikki ne asiat, mitä en vielä osaa, mutta haluaisin osata. Heti huomenna alan kulkea niitä kohti. Ehkä se epämääräinen levottomuus ja tarpeettomuuden tunnekin katoaa siinä matkalla.

pst. Tämä kuvien sininen mokkanahkainen takki/paita on Coster Copenhagenin ja yksi mukavimmista ja kauneimmista asioista, mitä olen hetkeen päälleni pukenut. Oli minulla tosin valitettavasti vain kuvauslainassa. Mutta jos sinä haluat tällaisen, niin näitä myy ainakin Dots.

Luonnollisempi ja kestävämpi joulu 03 joulukuu 2018 - 16:00

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lifen kanssa

*postaus sisältää arvonnan

Voihan joulukuu, ihanaa kun tulit. Nyt saa ihan luvan kanssa tunnelmoida ja fiilistellä joulua, ja kaikkea sitä ihanaa mikä siihen liittyy. Ei sillä, että fiilistelyyn mitään lupia tarvitsisi. Asteikolla 1-5 olisin aiemmin mieltänyt itseni ehkä noin kakkoseksi. Olen juonut mielelläni punaviinillä terästettyä glögiä, ja kuunnellut harkitusti niitä muutamia rakkaimpia joulauluja ja syönyt todella suurella ruokahalulla niitä jouluaaton ja sitä seuraavien päivien herkkuja, mutta siihen se on usein jäänyt. Harvemmin olen valmistellut kotia kynttilöitä kummemmin jouluun. Lahjatkin on tullut usein hankittua vasta edellisenä päivänä, jos niitä ylipäätään on hankkinut. Tänä vuonna jokin on kuitenkin muuttunut ja olen kivunnut kakkosesta neloseen tuolla jouluhörhö- asteikoilla. Jouluvalot on ripustettu ikkunaan jo viikkoja sitten, joululauluja ollaan Alban kanssa kuunneltu jo viikkoja (tai no, jos ihan rehellisiä ollaan niin olemme kuunnelleet tasan yhtä joululaulua. Voitte ehkä arvata kenen toiveesta. Tipe tipe tip tap ja niin edelleen..). Lahjojenkin suunnittelun aloitin kerrankin hyvissä ajoin, sillä en todellakaan halua kääriä yhteenkään pakettiin mitään turhaa, tai sellaista minkä käyttöasteesta en voi olla täysin varma.

Tämän joulun paketeissa kantavana teemana on ollut hyvä olo. Se sama teema toistuu myös tässä Life:n joulukampanjassa. Minut heräteltiin käyttämäni kosmetiikan kemikaalikuormaan ja ekologisuuteen odottaessani Albaa. En tiedä olisinko itse havahtunut asiaan ilman, että minua tuupittiin siihen suuntaan. En ole siitä ollenkaan varma. Sain silloin ammattilaisten apua ihan konkretian tasolla, mutta ennen kaikkea sain järjettömän määrän tietoa, joiden avulla olen itse pystynyt tekemään parempia, luonnonmukaisempia ja kestävämpiä valintoja omassa arjessani. Ehdottoman suurena apuna oli tuolloin se, että sain minulle valikoituja luonnollisia kosmetiikkatuotteita. Siirtyminen synteettisestä luonnollisempaan oli siis varsin helppo. Oma ajatukseni näiden pakettien takana oli vähän sama. Halua antaa lahjaksi vähän parempia valintoja. Sillä pienilläkin muutoksilla luonnonmukaisempaan ja kestävää kehitystä tukevaan suuntaan on valtavia vaikutuksia. Omakin ekologinen herääminen on tapahtunut ihan hiljalleen, osa-alue kerrallaan. Vielä on todella monta osa-aluetta elämässä muutettavana ja parannettavana ennen kuin ollaan siellä, mihin meidän jokaisen tulisi pyrkiä. Helpointahan on tietysti muuttaa sellaisia osa-alueita, joissa muutokset tuntuvat kivalta ja ovat toimivia. Näiden pakettien sisältö edustaa juuri tuollaista muutosta.

Sain tämän Life:n kanssa kaupallisessa yhteistyössä toteutetun postauksen tiimoilta valita heidän kattavasta valikoimastaan ammattitaitoisen konsultaation avulla tuotteita, jotka sopivat paketteihin, joita halusin ystäville ja perheelle antaa. Osaavan henkilökunnan avulla noiden pakettien kasaaminen oli lopulta todella helppoa ja vaivatonta. Vaikka kotisohvalta ostaminen on ihanan helppoa ja vaivatonta, niin pidän ehdottomasti enemmän ihan siitä perinteisestä, fyysisessä myymälässä, ostamisesta. Maksan mielelläni palvelusta, ja siitä että saan hypistellä, hiplata ja nuuhkia tuotteita. Kun hankin jotain, haluan tietää aika tarkkaan, mitä hankin. Voin vaikka vannoa, että se ehkäisee sellaista turhaa ostamista, ja antaa lisäksi jotain sellaista mitä ei netistä ostaessaan saa. Tuolla Life:n myymälässä sain juuri sellaista palvelua, että tiesin todellakin mitä ostin. Tuotteiden alkuperään, niiden ”raaka-aineiseen” ja toimivuuteen oli selvästi perehdytty. Ei ollut sellaisia kysymyksiä, joihin olisin kokenut saavani jotenkin riittämättömät vastaukset. Jos siis vasta suunnittelet luonnollisempaan elämäntyyliin ja tuotteisiin siirtymistä, niin suosittelen ehdottomasti käyntiä myymälässä. Asiantuntevan opastuksen avulla valintojen tekeminen on huomattavasti helpompaa, ja sitä saatua tietoa on helppo soveltaa niin moneen muuhunkin.

Kokosin lahjoja muutamilla erilaisilla teemoilla, mutta kaikissa pohja-ajatuksena olo hyvä olo, kestävä kehitys ja luonnollisuus.
Tällaisia paketeista tuli:

Suihkunraikas

Noita Life:n oman Body&Soul- sarjan tuotteissa voi valita tuoksuksi joko Soft Almondin tai Citruksen, joiden lisäksi lähes kaikista tuotteista löytyi myös tuoksuton Sensitive-versio. Itse valitsin tuon sitruksen, sillä sen tuoksu vei heti mukanaan jonnekin lämpimän auringon alle, appelsiinipuiden alle siemailemaan tuorepuristettuja sitrusmehuja. Tuo sitruunan raikas tuoksu tuntuu myös jotenkin ihanan energiseltä, ja kaikki mikä liittyy energiatasojen nostattamiseen otetaan tämän pimeyden keskellä ilolla vastaan.

Tähän ystävälle menevään pakettiin valitsin Body&Soul- sarjan suihkugeelin, vartalovoiteen ja deodorantin – siinä huumaavassa sitruunan tuoksussa tietenkin. Ajatuksena piristää niitä aamun aikaisia, ehkä vähän väsyneitä, suihkuhetkiä. Sen lisäksi, että  nämä sarjan tuotteet on valmistettu kestävää kehitystä ajatelleen; ovat pääosin valmistettu luonnollisista ainesosista, iso osa tuotteista on luomulaatuisia jne., niin nämä purkit ovat myös kauniita katsoa. Itse ainakin aion asetella omat purnukkani paraatipaikoille meidän kylppärissä (=pesukoneen päälle, sillä se on ainoa taso koko postimerkin kokoisessa kylpyhuoneessa).

Yltäkylläistä pehmeyttä kiireestä kantapäähän

Kotimaisen Flow:n vartalo- ja sheavoiteisiin tutustuin ensimmäisen kerran raskausaikana. Läträsin molempia säntillisesti vartalolleni joka ilta. En tiedä onko kiittäminen voiteita, mutta raskaudesta ei jäänyt muistoksi arpia. Vaikka pääasiallinen tarkoitus olikin ollut ainoastaan tehdä olosta mukavampi siinä alati pinkeämmässä ihossa. Raskausaikana heräsin myös ajattelemaan käyttämäni kosmetiikan kemikaalikuormaa, ja sitä miten se voi vaikuttaa kasvavaan lapseen. Siirryinkin tuolloin käyttämään lähinnä luonnonkosmetiikkaa ja Flow:n kaikki tuotteet ovatkin  100%  luonnollisia ja luomulaatuisia.

Sheavoita olen käyttänyt etenkin talvisin myös lapselle aina kun iho alkaa pakkasesta ja kuivasta huoneilmasta johtuen olla sen tarpeessa. Sheavoit valmistetaan sheapuun ,tai toiselta nimeltään karitepuun tai voipuun, pähkinöistä. Sheapähkinöiden kerääminen ei vahingoita puuta ja on ekologisesti kestävää toimintaa. Hyvillä mielin tuota voidetta voi siis käyttää jo ihan pienenkin vauvan iholle, mikäli tarve sen vaatii. Sheavoide on hoitavuutensa ansioista varsin monikäyttöinen ja sitä voi käyttää esimerkiksi:

– Käsien tehohoitona
– Kuiville kyynärpäille
– Kynsinauhoille ja kynsille
– Atooppiselle iholle
– Huulivoiteena
– Vauvojen ihonhoitoon
– Yövoiteena kasvoille
– Kuivien hiusten latvoihin ja partaan

Tähän kovaan, mutta yltäkylläistä pehmeyttä tuovaan pakettiin valitsin lisäksi myös Body&Soul- sarjan foot creamin (tämä on koostumukseltaan ja nopean imeytymisensä ansioista täydellinen rasva yöpöydällä säilytettäväksi ja ennen nukkumaanmenoa jalkoihin hierottavaksi) ja Foot Balmin. Jälkimmäisen teho pääsee oikeuksiinsa erityisesti jalkakylvyn jälkeen, kun jalkapohjien iho on pehmennyt ja vastaanottavaisempi.

Sä oot silkkii

Rakastan läträtä erilaisilla öljyillä. Käytän niitä niin kasvoille, vartalolle kukn hiuksillekin, jonka lisäksi lusikoin erilaisia öljyjä myös sisäisesti. Body&Soul- sarjaan kuuluu neljä erilaista öljyä, joista valitsin tähän kaksi. Get Soft- öljy on sekoitus seesam-, argan- ja auringonkukkaöljyä sekä E-vitamiinia. Se auttaa pitämään ihon kimmoisana, ja näin voi myös estää esim.niiden raskausarpien syntymisen, tai jopa häivyttää niitä jo syntyneitä. Tämä öljy teki ihosta aivan järjettömän pehmeän ja tuoksukin oli todella miellyttävä. Toinen paketista löytyvä öljy on monikäyttöinen argan. Sitä voi käyttää niin kasvoille, vartalolle kuin hiuksillekin. Öljyn sisältämät omega-6-rasvahapot tekevät ihmeitä hapsottaville ja huonokuntoiselle hiuksille. Öljyillä läträäminen on ihanaa myös siksi, että ne imeytyvät ja vaikuttavat niin nopeasti. Usein tuntuu, että ihosta saa kimmoisamman ja kuulaamaan heti kertalevityksellä.

Öljyjen lisäksi halusin sujauttaa tähän pakettiin myös tuon kauniin käsirasvan. Tämä tuote oli ehdottomasti lapsen lemppari. Ja tasaisin väliajoin (n.152 kertaa päivässä) hän tulee pyytämään ”sitä hyvää hajua”, mutta ymmärrän hyvin: tämä tuoksuu oikeasti aivan järjettömän hyvälle. On raikas, helppo ja jotenkin reipas. Myös koostumus on tosi miellyttävä, eikä jätä käsiä ollenkaan tahmaisiksi.

Elinvoimaa kasvoille

Äidin joulupakettiin valitsin tietysti ensisijaisesti tuotteita, joiden uskon sopivan hänen herkälle iholleen. Sen lisäksi halusin valita tuotteita, joita olen itse kokeillut, ja joiden tehoon, tuotantotapoihin ja kestävyyteen uskon. Bio2You on tyrniin pohjautuva ihonhoitosarja, jossa tyrnin, kasviuutteiden ja kasviöljyjen parantava energia yhdistyy tieteellisen viisauteen. Sarjan tuotteiden tehokkaan antioksidantit estävät vapaiden radikaalien aiheuttamia vaurioita ja ne ennaltaehkäisevät ikääntymisen merkkejä, ja pitävät ihon kimmoisana ja vastaanottavaisena. Mitkään sarjan tuotteista eivät sisällä eteerisiä öljyjä, vaan tuoksupohjana on mieto hypoallergeeninen tuoksu, jonka vuoksi uskon näiden sopivan myös todella herkälle ja vaativallekin iholle.

Pakettiin päätyi Bio2You:n Seabuckthorn Facial Cleanser -kasvojenpuhdistusemulsio, joka tuntuu kasvoilla ihanan rauhoittavalta. Sen lisäksi, että se puhdistaa kasvoilta kosmetiikan, epäpuhtaudet ja kuolleet ihosolut, niin sillä on myös tulehdusta ehkäiseviä ominaisuuksia. Pidin tässä putsarissa myös siitä, että tällä se puhdistettua myös vedenkestävän silmämeikin. Se jos joku on luksusta. Ei ole kovin montaa asiaa, joista pitäisin vähemmän kuin silmien hankaamisesta jollain omalla, erillisellä pesuaineella. Riittoisuudesta on myös pakko antaa kehuja; sellainen herneen kokoinen määrä riitti oikeasti puhdistamaan koko kasvot. Puhdistusaineen lisäksi paketista löytyy myös kasvonaamio, jossa ”pääraaka-aineina” ovat tyrniöljy, hyaluronihappo ja siankärsämöuute. Tuote kulkee tuttavallisemmin nimellä hehkunaamio, ja on kuulemma ehdottomasti yksi sarjan rakastetuimmista tuotteista, enkä yhtään ihmettele. Naamion luvataan poistavan kuolleita ihosoluja, kosteuttavan tehokkaasti ja tekevän ihosta hehkeän ja tasaisen.

Tämän paketin ajatuksena oli tarjota ylellinen hoitokokemus, ja itsensä hemmottelua toimivilla tuotteilla. Tehokkaan puhdistuksen ja kosteutuksen jälkeen iho on tilassa, jossa se imee itseensä paremmin kaiken mitä sille sivelee. Kasvojen hoitorituaali onkin hyvä päättää paketista löytyvään Anti-Ageing Serumiin. Tuo kasvoseerumi on erikoisyrttiseos, jonka B- ja C-vitamiinin auttavat uudistamaan ja kosteuttamaan ihoa. Lisäksi tuo seerumi rauhoittaa ihoa ja edistää kollageenin syntymistä, vähentään pigmentaatiota ja parantaa mikroverenkiertoa. Tämä tuote päätyi äidin paketin lisäksi myös omaan kosmetiikka-repertuaariini.

Vartalolle

Havaintojeni perusteella moni meistä huoltaa vartaloaan kesällä terhakkaammin kuin talvella. Kesällä vaatteita on yleensä vähemmän, ja iho on esillä enemmän. Ihoa muistetaan kuoria, kosteuttaa ja suojata, mutta talvella ei niinkään. Talvella hoidetaan usein vain ne akuuteimmat hilseilyt ja ongelmat. Olen huomannut kuitenkin myös sen, että mikäli tuotteet yksinkertaisesti ovat tarpeeksi ihania ja toimivia, niitä tulee käytettyä jatkuvasti. Usein iltaisin oikein odotan, että saan mennä suihkuun, kuoria ihoni ja levittää kuoritulle iholle paksuja, mutta nopeasti imeytyviä voiteita. Tämän paketin kantavana ajatuksena oli antaa nuo riittävän ihanat ja toimivat tuotteet, jotka saavat halajamaan niitä voiteilla läträämistä ja itsensä hemmottelua.

Pidän ihan erityisesti tästä paketista löytyvästä Body&Soul-sarjan kuorintavoiteesta. Tuoksuksi valitsin tietysti taas sen sama sitruksen, mutta myös se pehmeän mantelinen oli todella miellyttäv. Koostumus tässä on täyteläinen, ja sellainen ihanan kermainen. Voiteen ”kuorivuus” tulee oliivin kivistä, jotka tuntuivat iholla todella tehokkailta. Kokeilin tätä ensimmäisen kerran saunassa, ja aika usein monet kuorintavoiteet ovat ikäänkuin sulaneet vartalolle aika pian niiden levittämisen jälkeen, eikä kuorivat ominaisuudet ole päässeet oikeuksiinsa, mutta tässä voiteessa sen kuorivuus säilyi, ja sitä pystyi pyörittelemään iholle minuuttitolkulla ilman, että sen rakenne ”hävisi”. Kuorintavoide sisältää myös aloe veraa, kookosöljyä ja kaakavoita ja se jätti ihon todella pehmeäksi. Kuorinnan jälkeen tuolle pehmeälle iholle tuntuu ihanalta levittää kosteusvoiteita. Tästä paketista löytyy sitruksinen vartalovoide, joka sisältää niin ravitsevaa argan-öljyä, manteliöljyä kuin auringonkukkaöljyäkin. Tuo voide kosteuttaa siis erittäin tehokkaasti ja sopiikin sen ansioista erinomaisesti herkälle ja kuivalle iholle.

Kolmantena, luksus-extrana, yllätysmomenttumina, sujautin pakettiin vielä kauniisti kimaltavan Get Glowing -öljyn. Tuo öljyn sisältämä luonnollinen kuparipigmentti antaa iholle ihan todella kauniin säihkeen. Öljyä voi käyttää niin kasvoille kuin vartalollekin. Kuparipigmenttien lisäksi tässä öljyssä on myös niitä hoitavia ainesosia, kuten argan-, manteli- ja seesamöljy, sekä runsaasti E-vitamiinia, jotka yhdessä tekevät ihosta säihkyvän lisäksi myös silkinpehmeän. Erityismaininta myös siitä, että öljy imeytyi ihoon hanakasti, eikä jättänyt sitä ollenkaan tahmaiseksi, kuten alkuun vähän pelkäsin. Tämä öljy jää ehdottomasti myös omaan valikoimaani. Ihan huikea tuote!

Parasta hiuksille

Tämän tässä on paketti minulta minulle (tai oikeammin ehkä Life:lta minulle), enkä ajatellut odottaa sen lahjan antamista jouluun saakka vaan otin tuotteet malttamattomana käyttöön heti samana päivänä, kun ne käsiini sain. Paketti piti sisällään tanskalaisen Unique- sarjan voluumia antavan shampoon, kosteuttavan hoitoaineen, merisuola-suihkeen sekä syväpuhdistavan shampoon. Unique- sarjan tuotteiden tärkein valmistusaine on paljon proteiineja, mineraaleja ja vitamiineja sisältävä luomuhera. Se vahvistaa, elvyttää ja suojaa hiustaa sen pintaa syvemmältä. Lisäksi nuo tuotteet sisältävät luonnon kukista ja kasveista peräisin olevia hoitavia uutteita ja öljyjä. Hauska fakta tuotteiden takaa on myös se, että ne on kaikki valmistettu tuulienergiaa hyväksi käyttäen.

Leikkasin tukkani polkaksi n.kuukausi sitten, ja sitä täytyy laittaa tällä hetkellä huomattavasti aiempaa enemmän, jotta sen saa asettumaan nätisti. Tukkani on luonnonkihara (tosin vain takaa..), päälaelta se on kuitenkin littana kuin lässähtänyt pannukakku, joten tyvi vaatii aina vähän kohennusta suolsuihkeiden, tai kuivashampoon muodossa. Aika usein on tuntunut siltä, että pelkkä shampoo ei todellakaan riitä puhdistamaan hiuksia noista muotoilutuotteista, ja siihen oiva apu on ollut tuo syväpuhdistava shampoo. Sen avulla hiuksista tulee ihanan puhtaat, mutta myös ilmavat. Ensimmäistä kertaa tuota syväpuhdistavaa shampoota käytettyäni en kokenut sen jälkeen tarpeelliseksi edes ruutata hiusten tyviin mitään rakennetta antavaa, vaan olin tyytyväinen lopputulokseen ihan sellaisenaan. Kiharat tosin puristelin esiin tuolla suolasuihkeella.

Tämän sarjan shampooita uskallan hyvillä mielin käyttää myös Alban hennoille lapsen hiuksille. Pesen lapsen hiuksia shampoolla todella harvakseltaan, sillä olen huomannut huolellisen vesipesun ja päänahan kevyen hieromisen riittävän tarpeeksi hyvin. Mutta aina toisinaan hiukset kaipaavat kuitenkin puhdistavampaa pesua, ja siihen nämä tuotteet toimivat todella hyvin.

Näitä tuotteita ei muuten löydy Life:n nettisivuilta vaan näitä halutessaan suosittelen kipittämään lähimpään myymälään. Kerron, että se kannattaa.

Näiden joulupakettien suunnitteleminen ja kasaaminen tuntui niin mukavalta, että tekisi mieli puuhastella näitä vielä ainakin muutama lisää. Life- myymälöiden valikoima on todella laaja, ja en usko valehtelevani yhtään kun sanon, että sieltä löytyy aivan takuulla jokaisella jotakin. Erityisen helppoa siitä löytämisestä tekee asiansa osaava, ammattitaitoinen henkilökunta. Saatan aina toisinaan olla ”vähän” raskas asiakas satojen kysymysteni ja kanssa, mutta Life:ssa en kokenut kuulustelevani vaan käyväni keskustelua, joka kiinnosti yhtä lailla meitä molempia.

Täytyy muuten mainita myös se, kuinka kohtuuhintaisia kaikki tämän postauksen tuotteet olivat. Suurimman osan paketeista saa kasattua n.30€:lla, osan jopa sitäkin edullisemmin.

Ja hei, ehkä se postauksen paras osuus: halutaan yhdessä Life:n kanssa jakaa ihania asioita myös teille. Kerro blogin kommenteissa minkä tämän postauksen paketeista haluaisit saada itsellesi, tai jolla haluaisi ilahduttaa ystävääsi – olet mukana 50€:n arvoisen hemmottelupaketin arvonnassa. Saat toki kommentoida ihan mitä tahansa muutakin. Noita paketteja arvotaan kolme kaikkien kommentoineiden kesken. Arvonta-aikaa on viikko tämän postauksen julkaisusta, ja säännöt löytyvät tämän linkin takaa.

Pst.Alba oli mukanani tuolla ensimmäisellä vierailulla ja leikki koko käynnin ajan tyynen rauhallisesti tällä lämmitettävällä pehmopupulla. Oiva lahjavinkki kaikille teille, jotka mietitte sopivaa lahjaa esimerkiksi kummilapselle.

Hemmottelua 01 joulukuu 2018 - 16:35

Ollaan oltu viikko Alban kans ihan täysin kaksin, sillä ollaan molemmat edelleen vähän puolikuntoisia. Ja jos ei oteta Ramin synttäri-illan dinneriä ja sen jälkeisiä drinkkejä lukuun, niin olen puhunut viimeiset viisi päivää pelkästään lapselle. Tässä vaiheessa alkaa tuntua jo siltä, ettei sitä edes osaisi puhua muille. Päässä ei liiku oikeastaan yhtään mitään, ja vaikka aina toisinaan se tyhjyys tekeekin ihan hyvää, niin nyt kaipaisin sinne jo vähän täytettä.

Hypättiin aamupäivällä Helsingistä junaan ja 1,5h tuntia myöhemmin sieltä ulos keskelle lumisia peltomaisemia. Mahtavaa, että on mummola, johon pääsee junalla, mutta joka on kuitenkin kokonaan ihan toinen maailma Punavuoren kuhinaan verrattuna. Täällä aika pysähtyy ja kiire loppuu, huolimatta siitä että mun osalta viikonloppu täällä näyttää varsin työntäyteiseltä kun täytyy kiriä kiinni kaikki ne viime viikolla sairastamani työpäivät. Mutta täällä mummolassa työnkin tekeminen tuntuu ihan toisenlaiselta kotiin verrattuna. Ehkä osin myös siksi, että työt saa hoitaa ihan kaikessa rauhassa, kun Alba juoksuttaakin mummoa ja pappaa mun sijasta. Erityisen hyvältä tuntuu myös se, että aletaan molemmat vihdoin olla terveitä, ja ensi viikko näyttää ihanan kiireiseltä. Tuntuu niin mukavalta vaihtelulta tämän kotona, neljän seinien sisällä, vietetyn viikon jälkeen.

Nyt pihasauna on kuulemma valmis saunojille, joten pakkaan kassin ja liukastelen pihan poikki saunalle. Teidän pitäisi nähdä minkä määrän kosmetiikka raahaan aina mukanani sinne; kuorintavoiteita, naamioita niin kasvoille kuin hiuksillekin, hoitopaketin jaloille, ja n.kolme litraa erilaisia rasvoja ja voiteita. Noin niinku muutaman mainitakseni.

Toivottavasti sun lauantai on yhtä ihana ku mun!