Kahviton kuukausi 01 toukokuun 2018 - 20:00
Moni tätä blogia pidempään lukenut ei ole voinut välttyä siltä faktalta, että rakastan kahvia. Todella paljon. Usein jo iltaisin nukkumaan mennessä odotan sitä aamun ensimmäistä kupillista, sillä se maistuu yleensä paremmalta kuin mikään muu päivän kahveista. Sen itse kahvin lisäksi olen rakastanut ja vaalinut niitä hetkiä, joihin se kahvi kuuluu. Rakastan keittää kahvia. Pidän siitä tunteesta, kun tiedän että hoidettuani jonkin homman loppuun voin keittää kahvit. Pidän kahveista, jotka saan juoda hyvän aterian jälkeen, ja ihan erityisesti pidän kahveista, jotka juon jonkun seurassa. Työpäivän aikana kahvitauot tuntuvat melkein henkireiältä, tuovat niin paljon iloa ja lisäenergiaa päivään. Huolimatta siitä, kuinka paljon kahvista ja kaiken sen ympärille rakentamastani, pidänkään, en kuitenkaan ole juonut sitä mitenkään järkyttäviä määriä päivässä. Korkeintaan kolme kupillista, mutta useina päivinä ehkä vain sen yhden aamuisen.
En ole ihan varma miten, mutta muutama kuukausi sitten törmäsin artikkeliin, jonka kirjoittaja oli kokeillut elää kolme viikkoa ilman kahvia. Raportoi artikelissaan tuntemuksista kahvilakon aikana ja sen jälkeen, Jostain, itsellenikin, tuntemattomasta syystä halusin kokeilla kahvitonta elämää. Halusin tietää miltä sellainen elämä tuntuisi, tai että pystyisinkö edes sellaiseen. Olin utelias näkemään myös kahvin juonnin lopettamisen mahdollisia seurauksia. Olen toiveikas yöunien paranemisen suhteen, pelkäsin pahoja päänsärkyjä ja varovaisesti haaveilin kasvojen ihon kirkastumisesta.
Päätin jo heti alkuun, etten olisi lakon suhteen täysin ehdoton, vaan saisin kyllä juoda kupin silloin, toisen tällöin, jos se tekisi minut onnelliseksi. Ja ehkä juuri siitä syystä koe onnistuikin niin hyvin. Yhden kokonaisen kuukauden aikana join kaksi kuppia kahvia (molemmat kerrat samassa ravintolassa syömäni aterian jälkeen ja poikaystäväni seurassa, molemmilla kerroilla ihan täysin vahingossa). Tuon kuukauden kahvittoman elämän aikana tein seuraavia huomioita:
♡ Suureksi helpotuksekseni en kärsinyt koko kuukauden aikana kertaakaan sitä päänsärystä, joka mielletään usein kofeiinin ehkä tutuimmaksi vieroitusoireeksi. Moni ihminen ympärilläni on valitellut päätään särkevän heti, jos ei aamulla ole saanut kahvia siihen normaaliin aamukahvin aikaan. Se on kehon tapa kertoa, että se on vailla joitain sellaista, mitä se on tottunut saamaan. En tiedä mikä minussa on vialla, kun sitä oloa, ei ainakaan sen päänsäryn muodossa tullut.
♡ Muutama viikko kahvin lopettamisen jälkeen huomasin kasvojen ihon kirkastuneen ja sävyn tasoittuneen. Myös poskien ihohuokoset olivat supistuneet. Tosin kahvin juonnin lopettamisen kanssa samaan aikaan aloitin taas aktiivisesti mikroneulata ihoani Swiss Clinicin tuotteilla, joten en voi olla ihan varma mikä oli seurausta mistäkin, mutta uskoakseni nuo kaksi tukivat toisiaan.
♡ Kärsin toisinaan tiettyjen sosiaalisten tilanteiden pelosta, ja jostain kummallisesta syystä kahvittomuus vähensi noiden tilanteiden pelkoa. Oloni oli jatkuvasti jotenkin rauhallisempi ja tyynempi. Sydän ei laukannut omiaan, eivätkä kädet tärisseet
♡ Keskittymiskykyni parani noin 200%. Normaalisti keskittymiskykyni on niin olematon, että voisi melkeen sanoa sen puuttuvan kokonaan. En kykene kirjoittamaan edes yhtä tekstiviestiä ilman, että ajatukseni katkeasti sen aikana, ja huomaisin yhtäkkiä tekeväni jotain ihan muuta kuin kirjoittavani sitä viestiä. Siitä syystä myös varsin moni aloittamani viesti jää lähettämättä, sillä kesken kaiken alan tehdä jotain muuta, ja unohdan koko varsinaisen tehtäväni. Muistiin kuitenkin jää jälki, että olisin vastannut, sillä olen aloittanut homman. Tuon kuukauden kahvittomuuden aikana vastasin varmaan jokaiseen saamaani viestiin heti, mutta sen lisäksi sain luettua loppuun esimerkiksi kuusi kirjaa, jotka olivat olleen kesken useamman kuukauden.
♡ Ruokahaluni kasvoi. Pelkäsin ennen kahvin lopettamista, että voisi käydä juuri päinvastoin, sillä aika usein huomasin syöväni vain sen vuoksi, että aterian jälkeen kahvi maistui aina huomattavasti paremmalta. Nyt kuitenkin oli keksittävä jotain korviketta niille ihanille hetkille, jolloin oli keittänyt itselleen palkinnoksi kahvit, ja tuo palkinto oli ruoka. Suklaan syöminen kasvoi eksponentiaalisesti (mutta ei haitannut, sillä juuri ennen tämän kokeilut aloittamista olin saanut testiin erilaisia vegaanisia raakasuklaaherkkuja)
✖ Vaikka en kärsinytkään siitä päänsärystä, niin oloni oli ensimmäisen viikon ajan noin puoleenpäivään asti vähän samanlainen kuin silloin, kun edellinen ilta on venynyt vähän liian pitkään, ja siihen on sisältänyt ainakin kaksi lasia liikaa viiniä. Tuntui ihan darralta, mutta ilman sitä päänsärkyä. Väsytti, ja olo oli todella sumuinen, sellainen että oli koko ajan oikeastaan vielä puoliksi peiton alla. Tämä kuitenkin helpottui ensimmäisen viikon jälkeen.
✖ Vaikka voisi kuvitella ihan jotain muuta, niin yöuneni huononivat merkittävästi. Kahvi ei ole oikeastaan koskaan vaikuttanut yöuniini, ja olen saattanut ihan hyvin juoda kahvia vielä kymmeneltä illalla, mennä tunti sen jälkeen sänkyyn ja nukkua täydet yöunet ilman nukahtamisvaikeuksia. Kahvittomuuden aikanakin nukahdin kyllä ilman ongelmia, mutta aloin heräillä öisin, vieläpä niin, että saattoi mennä useampi tunti sen heräämisen jälkeen, niin etten saanut nukahdettua uudelleen. Öistä tuli siis todella katkonaisia, vähän samaan tapaan kuin vauvavuoden aikaan. Tämä lisäsi omalta osaltaan varmasti sitä sumuista oloa. Tämäkin tosin alkoi helpottaa ehkä kolmannen kahvittoman viikon jälkeen, ja yöt eheytyivät vähän. Mutta herään edelleen joka yö lähes kellon tarkkaan neljältä, ja valvon viiteen, joskus puoli kuuteen. Myös stressillä ja kivuilla saattaa tosin olla osansa tähän asiaan…
✖ Elämä tuntui huomattavasti tylsemmältä ilman kahvia. Tajusin, etten oikeastaan ollut riippuvainen itse kofeiinista, vaan lähinnä niistä kahvin ympärille rakennetuista tilanteista ja hetkistä. Ne hetket tekivät elämästä huomattavan paljon hauskempaa.
Tuon kuukauden aikana ajattelin, ettei kyse ollut mistään kokeilusta, vaan olin varma että kahvi jäisi elämästäni kokonaan. Kaipasin sitä itse juomaa oikeastaan aika vähän, eivätkä sen lopettamisen negatiiviset vaikutukset olleet oikeastaan kovinkaan tuntuvia, eikä kahvista irti pysyminen aiheuttanut kovinkaan suuria hankaluuksia. Tunsin lisäksi itseni aina jotenkin todella vahvaksi joka kerta kahvista kieltäytyessäni (oi kyllä!), mutta niin vain kävi, että kahvi on luikerrellut tiensä takaisin elämääni. En enää juo kahvia joka päivä, mutta useamman kerran viikossa kuitenkin. Olen kuitenkin tyytyväinen, että kokeilin kahvittomuutta, sillä nyt ainakin tiedän pystyväni siihen. Ja sen voiman siivittämänä uskon, että pystyn aika moneen muuhunkin asiaan, joihin en äkkiseltään voisi kuvitella pystyväni.
