Processed with VSCO with f2 preset

Vuoden 2017 toiseksi viimeinen viikko. Ihan käsittämätöntä. Tämä vuosi on ollut yksi hujaus, ja muistijälki koko tästä vuodesta tulee olemaan todella laiha. Koska jo nyt on hankaluuksia muistaa mitä tapahtui helmikuussa (ei yhtään mitään) tai heinäkuussa (vielä vähemmän mitään) tai edes lokakuussa (ei todennäköisesti sitäkään vähää). Muistan kesältä kirkkaasti yhden elokuisen illan, jolloin oli ihan poikkeuksellisen kuuma yö; käveltiin meren rantaan, heitettiin talviturkit, ja juotiin viiniä mattolaiturilla. Syötiin pizzaa. Sellainen ilta, jolloin kaikki oli hyvin vaikka oikeasti kovinkaan moni asia ei ollut. Muistan yhden heinäkuisen paahteisen iltapäivän Lauttasaaressa. Muistan pulikoinnit mummolan uima-altaassa Alban kanssa. Tai siis sen kuinka hän pulikoi ja minä pitelin kiinni. Muistan suunnilleen miltä elämä tuntui, mutta muuten kaikki on yhtä sumua. Erikoinen vuosi. Ei hyvä, mutta ei todellakaan huonokaan. Ja loppua kohden asiat ovat alkaneet naksahdella juuri niihin uomiinsa, joihin niiden on liki koko vuoden toivonutkin. Mutta se vuodesta 2017. Oikeasti halusin esitellä teille tämän vuoden luotto- ja suosikkituotteitani. Osa vanhoja suosikkeja, osa uudempia tuttavuuksia. Kaikki toimivaksi todettuja ja hyväksi havaittuja.

Processed with VSCO with f2 preset

Kiistämätön fakta näin kolmenkympin kynnyksellä on se, että vanhuus tulloo. Eikä se muuten tule yksinään, kuten joku teistä on ehkä kuullutkin. Iho ei enää ole samanlainen kuin se oli parikymppisenä (ja voin kertoa, että muutama muukaan asia ei ole enää ihan niin kuin silloin ennen), vaan se vaatii huomattavasti enemmän hoitoa ja huolenpitoa. Olen vähän pitkin hampain toivottanut tervetulleeksi anti-age voiteet, vanhenevalle iholle kehitellyt seerumit ja muut ja hyväksynyt sen, että ne ovat tulleet sinne todellakin jäädäkseen.

Olen kokeillut tämänkin vuoden aikana lukuisia, lukuisia eri tuotteita. Osa on toiminut, osa ei. Tässä nyt niitä, jotka ovat olleet ahkerimmin käytössä, ja kaikki näistä ovat selllaisia että sitten kun loppuvat, on saatava lisää.

Aloitetaan kasvovedestä, koska sen tärkeyden olen ymmärtänyt vasta aivan viime vuosina ja jos siellä on yksikään toinen kaltaiseni myöhäisherännyt, joka ei ole sen tärkeyttä vielä hahmottanut niin toivon sen tapahtuvan nyt. Olen nyt käyttänyt liki kahdeksan kuukautta tätä Sóley Organicin kasvosuihketta aivan joka ikinen aamu. Se herättelee kasvot unesta, imeyttää päivävoiteen huomattavasti oaremmin kuin ilman sitä. Tuoksuu ihanan raikkaalta, ja rauhoittaa ihoa.

Monipuolisesti hoitava kasvovesi tekee ihosta kimmoisamman, tasapainottaa ja rauhoittaa ihoa. Kasvovesi kirkastaa ihoa ja puhdistaa ihohuokosia. Vesi nærð –kasvoveteen tulee Pohjois-Islannin vuoristosta, jonka vesi on yksi maailman puhtaimmista vesilähteistä ja juomakelpoista pulputessaan suoraan kivien ja sammalen välistä. Veteen on lisätty appelsiininkukkaa sekä Sóleyn nimikkoöljysekoitusta, jonka villiyrttien eteeriset öljyt rauhoittavat ja ravitsevat ihoa.

 

Processed with VSCO with f2 preset

Kasvovoiteet ja -öljyt

Päivävoiteena viimeiset neljä kuukautta olen käyttänyt tuota Pai Skincaren rauhoittava Chamomille & Rosehip- voidetta. Se on koostumukseltaan aika tuhti, ja käytän sitä usein myös yövoiteena. Levittyy mielestäni kuitenkin iholle kivasti, eikä meikki valu sen päällä, tai voide kuoriudu meikin alla. Rauhoittaa myös ihanasti ärtynytta ihoa.

Kasvovoiteen rauhoittava koostumus tuo avun ihoärsytyksiin ja punoittavalle iholle. Kamomillan ja ruusunmarjan antioksidantit yhdessä omega 3, 6, 7 ja 9 –rasvahappojen kanssa ravitsevat ja vahvistavat herkkää ihoa.

Iltaisin kasvojen puhdistuksen jälkeen (puhdistan muuten aina kasvot tällä setillä, joka on yksiselitteisesti paras puhdistustuote tälle iholle, mitä olen kuunaan kokeillut, mutta tuote oli kuvanottohetkellä saksittu kolmesta kohdin kappaleiksi, jotta olin saanut kaavittua purkista varmasti ulos sen viimeisetkin rippeet, niin en viitsinyt niitä riekaleita alkaa kuvaamaan) hieron kasvoille muutaman tipan tuota Pai Skincaren kasvoöljyä ennen kasvovoiteen levitystä. Toisinaan laitan yöksi vain tätä öljyä.

Uudistava kasvoöljy korjaa ihoa, palauttaa ihon elastisuuden sekä tasoittaa ihon sävyä. Öljyseerumi sisältää tiivistetyssä muodossa A-vitamiinipitoista ruusunmarjaöljyä sekä ruusunmarjasiemenöljyä. Tuo iholle vahvan antioksidanttisen vaikutuksen suojaten ihoa ulkoisilta ärsykkeiltä. Sopii kaikille ihotyypeille, ihanteellinen väsyneen ja ikääntyvän ihon hoitoon sekä pigmenttiläiskille, arpiin, venymäjälkiin sekä auringon vaurioittamalle iholle.

Processed with VSCO with f2 preset

Processed with VSCO with f2 preset

Kuorinta & Naamiot

Kuten ehkä jo tiedätte, rakastan kuorintoja. Niin kasvoille kuin vartalollekin. Olen testannut niin monia erilaisia kuorintoja, etten jaksa edes laskea, mutta nyt viimeisen vuoden aikana olen löytänyt muutamankin helmen, lähes timantin, ja tässä niistä nyt yksi. Patykan kaksitehoinen kuorinta. Ihana, juuri sopivan hienorakeinen koostumus, mieto ja raikas tuoksu. Jättää iholle pehmeän ja puhtaan tunteen, eivätkä kasvot koskaan punoita kuorimisen jälkeen vaikka tuote varsin tehokkaalta tuntuukin.

Tasoittaa pieniä juonteita, uudistaa ihosolukkoa ja antaa iholle terveen hehkun. Kermainen koostumus pehmentää ihoa samalla kun jojobarakeet, jauhettu bambu sekä miedot hedelmähapot kuorivat ja kirkastavat väsynyttä ja sameaa ihoa. Jojobaöljy yhdessä seesamiöljyn kanssa ravitsee ja suojaa ihoa

Siinä missä tykkään läträtä kuorinnoilla, olen ehdottomasti myös naamioiden ystävä. Tuosta toisesta suosikistani Islan jauhemaisesta naamiosta olenkin kirjoittanut jo aiemmin täällä, enkä ajatellut nyt toistaa itseäni. Toinen naamiosuosikkini tänä vuonna on ollut tuo Madaran Sos-sarjan naamio.

Syväkosteuttava naamio kosteusköyhälle iholle. Sisältää kosteuttavia sokereita ja hyaluronihappoa sekä anti-age -vaikutteista pionia ja pellavansiemenuutetta. Palauttaa ihon hehkun ja kosteustasapainon.

Processed with VSCO with f2 preset

Seerumit:

Ihoni on toisinaan melko rasvoittuva, joten välillä jätän aamuisin meikin alta kasvovoiteen kokonaan pois ja pyörittelen iholle vain seerumin. Tällä hetkellä ehdottomasti ahkerimmin on ollut käytössä tuo Estelle & Thildin ikääntyvälle iholle tarkoitetu seerumi. Kesällä taas käytän ainoastaan tuota absolutionin seerumia aina saman sarjan päivävoiteeseen sekoitettuna, mutta nyt yhtäkkiä talven tullen ihoni ei enää pitänytkään noista tuotteista, joita se vielä keväällä ja kesällä rakasti. Ja nyt vasta alan ymmärtää, että vuoden ajoilla ihan oikeasti on merkitystä siihen, kuinka ihomme käyttäytyy ja yksi ja sama tuote ei välttämättä toimi kaikkina kahtenatoista kuukautena.

Estelle & Thild kiinteyttävä seerumi:

Tehokas anti-age -seerumi kimmoisamman ja nuorekkaamman ihon saavuttamiseksi. Nopeasti imeytyvä tehotiiviste elvyttää ja kosteuttaa ihoa sekä ehkäisee juonteita ja ryppyjä. Rikastettu meren mikrolevien astaxantiinilla, joka taistelee vapaita radikaaleja vastaan ja ehkäisee UV-vaurioita. Lisää kollageenin tuotantoa joustavamman ja tasaisemman ihon sävyn saavuttamiseksi. Hyaluronihappo kosteuttaa ja silottaa ihoa.

Absolution elvyttävä seerumi:

Runsaasti vitamiineja ja antioksidantteja sisältävä seerumi, joka antaa iholle suojaa ilmansaasteita, tuulta ja muita ulkoisia ärsykkeitä vastaan. Sisältää alppitähteä, joka elvyttää ihoa, pitää sen kimmoisana ja värin kirkkaana. Kaunonpunahattu korjaa ja aktivoi ihon omaa suojamekanismia. Ihanteellinen stressaantuneelle iholle antamaan sille uutta elinvoimaa.

Siinäpä niitä.
Kysykää ihmeessä, jos jokin jäi askarruttamaan. Kerron ja avustan mielelläni lisää.

Muutoin, hyvää yötä tai huomenta.

*kaikki postauksen tuotteet saatu

Processed with VSCO with f2 preset

Apua, mikä kaukokaipuu. Aurinko-ikävä. Loman tarve. Olen ollut nyt ihan ennätyspitkään ihan vain Suomessa. Edellisestä kunnon reissusta on aikaa niin paljon, että sen joutuu laskemaan lukuisina kuukausina. Niin ei ole ollut viimeisen 10 vuoden aikana koskaan aiemmin. Ennenkuulumatonta. Normaalisti olen tehnyt vuoden aikana useamman kunnon reissun. Matkustaminen on ollut se asia, johon olen oikeastaan kaikki rahani laittanut. Todella mielelläni vieläpä. Ja juuri niin olen ajatellut tehdä aina jatkossakin. Haluan näyttää Alballe kaiken sen, minkä minä olen jo nähnyt ja sen lisäksi haluan nähdä hänen kanssaan niin paljon kaikkea sellaista, mikä on minullekin vielä täysin uutta ja vierasta.

Processed with VSCO with f2 preset Processed with VSCO with f2 preset

Ehkä siis ihan syystäkin on sellainen olo, että pian olisi taas mentävä. Kaipaan sitä matkaa edeltävää kutkuttavaa odotusta, kaipaan uusia maisemia, vieraita kieliä, uusia makuja, – ravintoloita, – katuja, – ihmisiä, aurinkoa ja merta, johon voisi pulahtaa uimaan tammikuussakin ilman hypotermian uhkaa. Ihan erityisesti kaipaan sitä rennompaa ja onnelisempaa minää, joka minusta aina reissussa kuoriutuu. Unohdan AINA reissussa puhelimen (paitsi tietysti silloin kun ympärillä on niin paljon kaikkea kaunista, ettei sitä mitenkään voi olla ikuistamatta kameran rullalle), kaikki ne huolet ja stressin aiheet, joita täällä kotona pyörittelee mielessään jatkuvasti – ja elän jotenkin noin potenssiin tuhat enemmän vain sitä hetkeä. Sitä iltaa. Reissussa aika tuntuu jotenkin toisenlaiselta kuin kotona. Siellä maanantain jälkeen ei tule tiistai, eikä sen jälkeen keskiviikko. On vain hetkiä toisensa perään, aika rakentuu vain niistä, yksittäisistä sellaisista. En tiedä osaanko selittää sitä oikein, mutta matkoilla olen aina jotenkin enemmän elossa. Mikä on tietysti vähän surullista, sillä olen kuitenkin 95% ajasta jossain muualla kuin reissussa. Pitäisi varmaan alkaa opetella pääsemään siihen samaan mielentilaan myös ihan täällä kotona. Voisin näin äkkiseltään veikata, että elämänlaatu saattaisi parantua noin kaksisataa prosenttia.

Processed with VSCO with f2 preset Processed with VSCO with f2 preset Processed with VSCO with f2 preset

Seuraava matka häämöttää onneksi jo näköpiirissä. Tammikuussa kun täytän 30, olen ajatellut olla jossain ihan muualla kuin Suomessa. Tai siis krhm, häämöttää ja häämöttää. Asiasta on puhuttu, mutta mitään konkreettisia toimenpiteitä ei ole vielä asian eteen tehty. Minulla on vähän paha tapaa elää suunnitelmia ja toiveita niin kuin ne olisivat jo aivan varmuudella tapahtumassa. Saatan puhua jostain tietystä asiasta niin kuin se olisi oikeastaan jo melkein tapahtunut, vaikka todellisuudessa kaikki olisi vielä vasta ihan suunnitteluasteella. Uskon niiden tapahtumiseen on niin vahva, että ajattelen sen olevan jotenkin sallittua. Ja aika usein asiat menevät juuri niin kuin olen suunnitellutkin, mutta eivät todellakaan aina. Joten sen lisäksi, että alan harjoitella sitä mentaliteettia, että elän tässä ja nyt kaikella mitä minussa on, hankkiudun myös eroon siitä tavasta elää suunnitelmia totuuksina jo ennakkoon.
Elämänlaatu parantuukon niiden myötä 250%.

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset Processed with VSCO with f2 preset

Miksi sinä matkustat? Tai et matkusta? Tämä aihe kiinnostaa ihan älyttömästi, sillä jo ihan lähipiiristäni löytyy ihmisiä, joita matkustaminen ei kiehdo yhtään, ja haluaisin ymmärtää paremmin, että miksi hitossa ei. Kertokaa!

pst.kuvien laadusta nöyrimmät pahoittelut. Nämä ovat kaikki muutaman vuoden takaiselta Miamin reissulta ja otettu kaikki puhelimella, koska olin liian laiska raahatakseni järkkäriä matkalle mukaani. Mutta tuo sininen taivas, aurinko ja meri tulivat varmasti selväksi näidenkin kuvien välityksellä. D- vitamiinia silmille, olkaatte hyvät!

58E2E187-DA82-45F8-B8E3-8E6F0AFEE23C

Lauantait ovat lähes poikkeuksetta sellaisia vähän katkeransuloisia. Näillä viikoilla, kun olen saanut olla Alban kanssa koko viikon leijailee lauantain päällä sellainen kevyt haikeus: haikeus siitä, että huomenna alkaa taas se viikon mittainen kausi, jolloin Alba asuu pääasiallisesti jossain muualla kuin minun kanssani. Haikeutta ja huonoa omatuntoa koko tästä tilanteesta, siitä miten tähän on ylipäätään päädytty. Samaan aikaan tämä lauantai on usein jotenkin erityisen ihana. Kaikki ovat vapaalla, kenelläkään ei ole kiire minnekään, ja tästä viimeisestä yhteisestä päivästä tekee mieli ottaa kaikki ilo irti. Siitä haluaa tehdä mahdollisimman hyvän. Vaikka pitkä viikko väsyttääkin, niin lauantaisin en varmaan koskaan ole edes pienesti ärähtänyt Alballe.
Ja toisaalta taas, myönnettävä on, tuntuu ihanalta ja vapauttavalta ajatus siitä, että edessä on viikko jolloin saa tehdä kaikkia niitä asioita, joille harvemmin on aikaa lapsen kanssa. Nyt tänään, lauantaina, en vielä tunne sydämessäni sitä ikävää mitä tunnen ihan viimeistään sunnuntai-iltana nukkumaan mennessä.

Olemme täällä vanhempieni luona tänään ihan kahden ja kaikki nämä neliöt ovat vain meille kahdelle. Aamulla keitimme puurot, toivon että voisin sanoa meidän kuunnelleen kauneimpia joululauluja tai muuta sellaista vaan ehei, olemma kuunnelleet repeatilla ihahaata nyt pian kolme tuntia (väliin saa toisinaan soittaa myös muumien tunnarin, peppi pitkätossun tai popsi popsi porkkanan) eikä tämä suinkaan ole viikon ensimmäinen päivä kun niin tapahtuu. Aamupuron jälkeen luimme kirjan (tämän hetken suosikkeja ovat jostain kumman syystä vuodenajoista ja hyönteisistä kertovat tietokirjat, joista molempia olen lukenut viimeisen kolmen kuukauden aikana noin sataseitsemäntoista kertaa ja osaisin varmaan unissanikin vastata kuinka monta hämähäkkilajia maailmasta löytyy, tai kertoa että hämähäkit kyllä kutovat seittejä mutta lukit puolestaan eivät, tai milloin ilmatieteellisesti kevät vaihtuu kesään, ja syksy talveen. Just hit me!), ja tarkistimme onko eilen rakentamamme lumiukko vielä hengissä.

982A39F1-0B8B-419D-A37B-D9FBEC4A9675 ED2986BB-EB02-4431-8D5B-AF9FBB2F34FA

Voin kertoa, että aina toisinaan sitä todellakin osaa arvostaa niitä pieniä, tavallisia asioita, kuten sitä että ylipäätään voi mennä ulos ja rakentaa sen lumiukon. Alba on ollut sairaana viimeiset kolme viikkoa, minä itse viimeiset kaksi, eikä olla päästy kunnolla ulos viikkoihin. Voin kertoa, että jos en ole ollut vähän sekaisin jo aiemmin, niin ihan viimeistään nyt olen. Huolesta, kaikesta tästä niistämisestä ja sen raittiin ilman puutteesta. Toivotaan, että viimeistään huominen toisi terveyden tullessaan.

Ihanaa lauantaita.
Sulle ja meille.

AC715E3F-00C3-406F-8B82-6CE541B796EA

Lukisin kyllä, mutta ei ole aikaa.
Olen sanonut tuon lauseen noin tuhat kertaa viimeisten kolmen vuoden aikana. Ja ihan todella se on tuntunut juuri siltä. Ei sellaista totaalista luppoaikaa ole ollut, jolloin olisi ollut täydellinen aika ottaa se kirja käteen ja alkaa lukea. Aloin tuossa muutama kuukausi sitten vähän miettiä ja kyseenalaistaa asioita, joihin kuitenkin tuntui aika riittävän vallan mainiosti. On aikaa selata somea tunteja(!) päivässä, katsella koiravideoita iltaisin vähintään sen tunnin, silittämiseen, imuroimiseen ja kasvojen pesemiseen ja rasvaamiseenkin käytän viikostani varmaan useamman tunnin. Joten, aikaa sille lukemisellekin on kunhan sitä vain järjestää.
Oli toinenkin mutta.
En tiennyt, mitä lukisin. Kaipasin sitä, että joku kertoisi että hei Sanni, voisin kuvitella että nämä kirjat saattaisivat olla sellaisia joista voisit pitää, ja sitten kun sen vähäisen vapaa-ajan on siihen lukemiseen käyttänyt, niin se suositeltu kirja olisi sitten juuri niin lukemisen arvoinen kuin olin toivonutkin.

Ja juuri niin kävi.

840FCB3D-FA39-4456-8517-968B1C0B8DE6

Bonnier Booksin Mari Niemisen ansiosta nyt yöpöydällä ja laukun pohjalla kulkee useampikin kirja, joiden lukeminen tuntuu melkein liian hyvältä, sellaiselta ettei niiden maailmasta malttaisi välillä edes lähteä.
Tuntuu niin vapauttavalta ajatella välillä jotain muutakin kuin omia asioitaan, ja ajatuksiaan. Nyt kun aktiivisempaa lukemista on takana muutama kuukausi, niin tuntuu että oma maailma on taas hitusen suurempi, ajatukset vähän laajempia, ideoita ja insipiraatioita aivan kaikkeen taas vähän enemmän.

FCCCAD8E-C5CD-49B9-BEA0-06A49553D23C

Kaverin vinkkinä multa sulle, jos lukeminen yhtään houkuttaa (tai vaikka ei houkuttaisikaan), niin järjestä sille aikaa. Silloin tällöin, pienissä pätkissä- edes vähän. Lupaan, ettet kadu. Olen itsekin vasta nyt oppinut sen, ettei kirjoja tarvitse ahmia yhdeltä istumalta, eikä se silti vaikuta lukukokemukseen oikeastaan ollenkaan, ellei niiden kertojen väliin ja viikkojen ja viikkojen tauko, jolloin se todennäköisesti jo vähän vaikuttaa.

Ja jos et tiedä mitä lukisit, niin tässä kaksi suositusta: Elena Ferranten Napoli-sarja (luen itse nyt sarjan toista osaa, kuvassa ensimmäinen kirja, ja tuo toinen osa on ainakin tähän mennessä ollut vielä edeltäjäänsäkin koukuttavampi ja intensiivisempi) ja toisena tuo Hanya Yanagiharan Pieni Elämä. Kirja on aika massiivinen ihan noin fyysisestikin, mutta myös muuten. Koskettava, erikoinen mutta helppolukuinen.

Processed with VSCO with f2 preset

Tämän viikonlopun illat ajattelin pyhittää tuolla viimeksimainitulle, laittaa puhelimen lentokonetilaan ja unohtaa sen keittiöön siinä vaiheessa kun olen menossa sänkyyn. Sillä kyllähän te tiedätte, kuinka siinä käy jos puhelin on siinä n.3cm päässä tyynystä. Viiden minuutin (tai toisinaan ihan viidentoista sekunnin) välein tulee mieleen jotain, joka on pakko tarkistaa googlesta/whats app-viesteistä, facebookin messengeristä, instagramista tai ihan vain kameran rullalta.. Silloin ei lukemisesta tule yhtään mitään, jos samaan aikaan mietit kuinka edullisesti voisit lentä Milanoon, tai milloinhan viime vuonna alkoi kevät, tai olikohan kaveri jo kuunnellut sen seitsemän minuutin ääniviestin, jossa ei oikeashaan ollut edes mitään järkeä. Yritä nyt siinä sitten keskittyä.

Unohdetaan siis hetkeksi ne hiton puhelimet ja luetaan. Katsotaan kuinka käy. Tiedän, että hyvin.

 

*kirjat saatu