*Kaupallinen yhteistyö yhdessä Piltin kanssa

Processed with VSCO with f2 preset

Osallistuin muutama viikko sitten 65-vuotta täyttävää Pilttiä juhlistavalle lounaalle. Ruoka nyt kiinnostaa tietysti aina, mutta erityisen kiinnostavan tästä tilaisuudesta teki se, että tuolla lounaalla puheenvuoron pitivät sekä Sydänliiton ravintoterapeutti Kati Kuisma, että psykoterapeutti Maaret Kallio. Molemmat naisia, joita ihailen ja joilta mieluusti otan vastaan vinkin jos toisenkin. Nielen sellaisenaan, pureksimatta.

Teemana lounaalla oli rennompi ote niin vanhemmuuteen kuin ruokailuunkin. Olen täälläkin aiemmin puhunut siitä, että meille ei valitettavasti siunaantunut sellaista lasta, joka mukisematta laittaa suuhunsa kaiken mitä eteen kannetaan. Tai edes sellaista, joka tekisi niin vaikkapa joka toisella aterialla. Ehei. Voin kertoa, etten ole elämäni aikana stressanut koskaan mistään niin paljon kuin lapseni syömisestä. Tai oikeammin syömättömyydestä. Ja toisaalta, en ole ihan varma tekeekö kovinkaan moni asia minua onnellisemmaksi kuin se, kun näen lapseni syövän hyvällä ruokahalulla, sillä voin kertoa sen olevan todella harvinaista herkkua. Iltaisin laskeskelen päässäni, että onko tämä pieni millään konsteilla saanut päivän syömisistä riittävästi kaikkea sitä mitä tuollainen leikki-ikäinen tarvitsee. Mutta, lohduttaudun sillä että kuulemani mukaan lapsi ei täyden ruokalautasen ääreen kuole.

collage Processed with VSCO with f2 preset

Alba on ollut oikeastaan aina todella pieniruokainen ja äärettömän valikoiva sen suhteen mitä suuhunsa suostuu pistämään. Ja niin kamalalta kuin se tuntuukin, niin ihan varmasti jatkuva ikävä toista vanhempaa vaikuttaa myös. Voitte siis kuvitella, että olin niin ravintoterapeutin kuin psykoterapeutinkin ohjeiden tarpeessa. Kuinka saada lapsi syömääb, ja kuinka taas toisaalta suhtautua rennommin siihen mikäli tämä ei syö. Ja molempiin sain varsin päteviä neuvoja. En ole varma johtuuko niistä vai mistä, mutta tämä kuluva viikko on ollut syömisten osalta yhtä riemujuhlaa näin vanhemman näkökulmasta.

Tärkeimpänä ohjeena ravintoterapeutilta tuli se, että noiden ruokailuhetkien tulisi olla ennen kaikkea rentoja, iloisia, YHTEISIÄ hetkiä. Tiesin tämän. Mutta silti. Voin myöntää, että jokaiselle aterialle tulin jo valmiiksi vähän kireänä ja stressaantuneena. Mitä jos hän ei taaskaan syö- pelko vanteena pääni ja vähän sydämmenikin ympärillä. Aterioista oli varmasti hauskuus ja rentous aika kaukana, vaikka näennäisesti sitä yritinkin esittää. Lisäksi – ihan liian usein kävi niin, että meikäläinen hotki ruoan nanosekunnissa, nousee pöydästä ja alkaa siivota ja tiskata lapsen vielä vasta pähkäillessä, että kannattaakohan tähän ruokaan ylipäätänsä edes lusikkaansa sekoittaa. Eli toisinsanoen, kaikki kolme kohtaa pielessä. Hyvä Sanni!

Jatkoa ajatellen pidän myös mielessä kehumisen ja myönteisen ruokapuheen. Olen jotenkin ajatellut, että hyvästä syömisestä ei pitäisi kehua, mutta nyt vapauduin siitäkin luulosta, koska todellakin saa ja pitääkin. Kehujen ja kannustusten kautta ruokailusta tulee lapsellekin mieluisampi tapahtuma.

Nyt olenkin pyrkinyt kiinnittämään huomioni juuri siihen, että nuo ruokahetket olisivat oikeasti meidän kahden (tai useimmin, meidän neljän) yhteisiä. Rauhallisia, rentoja ja kivoja hetkiä. Joista kaikki nauttivat. Vielä on matkaa sinne minne olemme menossa, mutta pääasia että olemme kuitenkin jo matkalla.

collage1

Processed with VSCO with f2 preset

Mitä taas tulee Maaretin neuvoihin lempeämmästä ja rennomasta perhearjesta, niin Maaret oli laatinut 65-vuotiaan Piltin kunniaksi viisi viisautta, joiden avullla jokainen meistä voi pyrkiä sitä sellaista arkea kohti. Lainaan niitä tähän ihan juuri sellaisenaan, olkaapa hyvät:

1.Kuuntele lasta sinussa
Palaa mielessäsi omaan lapsuuteesi.
Mikä siellä oli arvokkainta? Aikuisena emme enää muista kuka teki soseet ja olivatko vaatteemme sävy sävyyn. Mutta sen muistamme, miltä näytimme vanhempiemme silmissä ja millaisina tulimme varmimmin rakastetuiksi. Herkkyys itseä kohtaan lisää myös herkyyttä lasta kohtaan.

2.Luota tavallisen taikaan
Rutiinit ja ennakoitavuus rakentavat perusturvaa, jotka ovat erikoisuuksia suurempaa. Hyvään elämään tarvitaan loppujen lopuksi vain vähän: aikaa, rakkautta ja turvaa. Vaali väljyyttä. Sen turvissa ehtii kertoa murheensa, tasata suuttumuksensa ja kaivautua kainaloon.

3.kosketa ja kosketu
Fyysinen läheisyys rauhoittaa tehokkaasti ja on loistava kipulääke mielen ja kehon murheisiin. Pieni sulaa sylissä, isompi rauhoittui hartiahieronnassa. Koskaan ei saa olla liian kiire halaukselle. Kosketa ohimennen, arkisesti ja lempeästi.

4.Pidä huolta – myös itsestäsi
Lapsi ei opi vain siitä, miten kohtelet häntä, vaan myös siitä miten kohtelet itseäsi. Kun vanhempi voi hyvin, voi lapsi huokaista helpotuksesta. Kuulostele lämmöllä kuorimittuneisuuttasi, säätele arjessa stressiäsi. Vanhemmallakin on rajansa ja tarpeensa. Ole esimerkki inhimillisestä ihmisestä, älä sankarista.

5.Uskalla tehdä huonosti
Armollisemma arjen viisautta löytyy keskinkertaisesti ja huonostikin tehdyissä asioissa. Riman laskeminen on tärkeä taito. Pohdi tarkoin, mikä teille on tärkeintä tehdä hyvin ja mihin haluatte keskittyä perhearjessa. Mutta mieti vähintään yhtä tarkoin, mitä kaikkea voi tietoisesti hoitaa seiskankin suorituksella.

Processed with VSCO with f2 preset

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Eilinen oli tuosta ei kovinkaan toivotusta räntäsateesta huolimatta jotenkin ihan erityisen hyvä. Näillä viikoilla, kun Alba on isällään teen töitä yleensä kuutena päivänä viikossa. Eilen oli viikon ainoa lähes kokonaan kaikista velvollisuuksista vapaa päivä, ja otin siitä kyllä kaiken ilon irti. Aamupäivällä kävin lounaalla ihanan Ayanin kanssa, johon olen muistaakseni tutustunut niin, että hän on käynyt asiakkaana Bik Bokilla ja olemme jostain syystä vain alkaneet jutella, ja huomanneet melko pian että meitä yhdistää äitiyden lisäksi aika hitsin moni muukin asia. Eilinen lounas venyi kaksituntiseksi ihan huomaamatta. En ole ihmisenä se tyyppi, joka kertoo kaikille kaiken heti, vaan olen aika varovainen sen suhteen mitä itsestäni annan ja kenelle. Joten tuntuu ihanalta tavata sellaisia ihmisiä, joiden seurassa tulee nopeasti sellainen olo, että tässä on turvallista puhua myös niistä sellaisista asioista, joista ei oikeastaan edes tahtoisi.

Processed with VSCO with f2 presetIMG_8375

Päivän aikana ehdin tapaamaan myös kolmea muuta ystävääni, sopia yhden kutkuttavan projektin, aloittaa ehkä jotain sellaista josta joskus tulee jotain tai sitten ei, syödä toisen lounaan yhdessä lempipaikoistani Helsingissä, tehdä töitä toimistolla niin innostuneena, että vuorokausi ehti jo vaihtua seuraavaan, nukkua päiväunet, toimia ad:na sellaisissa kuvauksissa, että vieläkin punastuttaa. Ei ihme, että nukahdin melkoisen onnellisena.

Ja hei,
Jos mietitte siellä vielä, että mihin mennä syömään (ja ehkä lasillisille tänään), niin suosittelen lämpimästi Iso Roobertinkadun Na’am Kitcheniä: taivaallisen hyvää ruokaa, kiva tunnelma ja ihana henkilökunta. Mene ihmeessä, jos et ole vielä käynyt. Tai mene, vaikka olisitkin.

Pst. Kuinka mieletöntä, että lounaan pystyi paleltumatta ja kastumassa syömään tuossa terassilla vielä näin lokakuussa räntäsateen ropistessa katuun? Mahtavaa.

Ihanaa perjantaita, ja viikonloppua kaikki.
Olkoon se hyvä.

6C8D73A2-FF06-4EC0-80BB-A1320430F31FProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Tässä nyt ensiesittelyssä se toinen niistä lupailemistani takeista. Kaunis ku mikä. Tämä tekee mieli pukea päälle aina silloin, kuin taivas on pilvetön. Koska mätsää silloin ihan erityisen täydellisesti taivaaseen, mutta myös mielialaan. Mutta toisaalta, piristää myös silloin kun on harmaata ja ankeaa.

Tänään ei ole ollut kumpaakaan. Ei sisällä, eikä ulkona. Ihana, kutkuttava perjantai-fiilis. Tällainen olo on aina silloin, kun edessä on vapaa viikonloppu vailla yhtäkään etukäteen sovittua tapaamista tai tekemistä. On sellainen tunne, että voi tapahtua ihan mitä tahansa. Vaikka harvemmin kuitenkaan tapahtuu, heh. Ja sekin on aivan todella hyvä. Se sellainen tavallinen, tasainen arki alkaa kaiken seilaamisen ja sekavuuden jälkeen tuntua todella tervetulleelta. Kaikkein parhailta tuntuvat nykyään ne sellaiset päivät, jolloin ei ole tapahtunut oikeastaan yhtään mitään. Ne päivät, kun ystävien sitä kysyessä voi sanoa ettei ole yhtään mitään kerrottavaa. Koko tämä vuosi on ollut niin täynnä tapahtumaa, ihmeellisiä sattumia, erikoisia ihmissuhteita, uutta ja väliaikaista, että ikävöin ihan todella sitä tasaista kyytiä.

Mutta kaikella aikansa ja paikkansa.

Processed with VSCO with f2 presetwith VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Takki: KappAhl* / College: Makia* / Housut: Bik Bok* / T-paita: Bik Bok / Kengät: Vans / Laukku: Mango

Nyt vielä muutama tunti töitä ja sen jälkeen pelkkää vapaata sunnuntai-iltaan asti. Ah.

Parasta viikonloppua ihan jokaiselle.
Nautitaan.

 

*tuote saatu blogin kautta

 

Processed with VSCO with f2 preset

Tänään ei tee mieli sanoa mitään sen kummempaa. On vaan jotenkin ihan valtavan hyvä ja levollinen olo. Tekee mieli jakaa tästä hyvästä, kertoa kaikille että ah, vihdoinkin se onni on löytänyt myös tänne meikäläisen luo. Siksipä tässä kymmenen asiaa, joiden ansioista olen tänään ollut onnellinen, iloinen vähintäänkin. Ja tiedättekö- näitä olisi tullut helposti vielä vaikka toinen mokoma lisää.

Processed with VSCO with f2 preset

1. Monta kuukautta solmussa ollut ihmissuhde, joka on vihdoin suoristunut, eikä enää vie päivistäni yhtään ylimääräistä energiaa tai aikaa.

2. Se, että Alba on jo useamman kuukauden kertonut parhaiksi ystävikseen niitä kysyttäessä Leon ja Hussen. Kuulostavat ehkä ihan tavallisilta naapurin lapsilta, mutta eheii Leo on kissa ja Husse Husqvarnan ruohonleikkuri.

3. Kasvojen iho on vihdoin palannut takaisin normaaliksi itsekseen e-pillereiden lopettamisen ja uusien, oikeasti toimivien, kosmetiikkatuotteiden (näistä lisää myöhemmin) ansioista.

4. Kaksi uutta takkia meikäläisen mittavaan takkikokoelmaan. Ja todellisuudessa multa ei löytynyt yhtäkään edes melkein samanlaista ennestään. Toinen takeista on ylisuuri musta untuvatakki, ja toinen vaaleanpunainen pitkähkö hattaratakki (molemmat näette ihan pian). Näiden kahden ansioista ajatus talvesta ei tunnu ollenkaan pahalta. Päinvastoin itseasiassa.

5. Se, että sain sanottua ääneen useammallekin ihmiselle sellaisen asian, jota olen kantanut sisälläni kuukausia yksin, koska olen ajatellut sen olevan aivan liian kamalaa kenellekään kerrottavaksi. Ja sillä sekunnilla kun sain kakistettua asian ulos, tajusin kuinka vähän kamalaa se oikeastaan olikaan. Kamalinta olikin se, että kuvitteli olevansa yksin asian kanssa.

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

6. Olen löytänyt (tai siis yksinkertaisesti ihan vaan järjestänyt) taas aikaa kirjoille. Lukemiselle ja kuuntelemiselle. Ja ahh, kuinka onnelliseksi ihminen voi lukiessaan tulla. Tätä oli oikeasti ollut ikävä! Nyt kirjahyllyssäni on viisi todella kiinnostavaa kirjaa odottamassa avaamistaan, yöpöydällä kaksi kirjaa kesken ja niiden lisäksi kuuntelen aktiivisesti kahta eri äänikirjaa. Hassua, miten oma elämä tuntuukin yhtäkkiä isommalta. Ja kuinka vapauttavaa on ajatella muutakin, kuin vain omia asioitaan.

7. Sateet. Tiedän, etten olen ainoa joka on fiilistellyt aidosti niitä sateisia päiviä. En tiedä mistä johtuu, mutta vielä kertaakaan en ole ajatellut että loppuisivat jo. Enkä vielä kertaakaan ole antanut niiden vaikuttaa tekemisiini ja menemisiini, tai edes fiilikseeni. Olemme ulkoileet tuntikaupalla myös silloin kun on satanut aivan järkyttävästi, olen käynyt ystävän kanssa kävelyllä sateista viis. Ja kiertänyt ylimääräisiä kortteleita ihan vain siksi, että sateen ropina hartioilla on tuntunut niin hyvältä. Mutta myönnettäköön, että eilen ja tänään olen ollut ihan erityisen onnellinen. Koska aurinko. Silti.

8. Yhden parhaimman ystäväni yllätys 30-synttärit viime lauantaina. En todellakaan edes muista milloin viimeksi olisimme ollut koko ystäväporukka yhden ja saman katon alla samaan aikaan. Enkä myöskään muista milloin viimeksi olisi ollut yhtä hauskaa. Mikä siunaus, että elämässä on ihmisiä jotka ovat olleet siellä melkein aina. Ja sitten on niitä, jotka eivät oikeasti ole mutta tuntuvat silti ihan siltä.

9. Se, että saan taas olla Alban kanssa tämän viikon. Se tarkoittaa viikon vapaata kaikista ankeista ajatuksista, viikon vapaata siitä tunteesta että on jotenkin merkityksetön, viikon vapaata siitä, ettei ihan tiedä mihin on menossa. Koska näillä viikoilla kaikki on aina hyvin. Ehkä toisinaan vähän väsyttää, mutta muuten mikään ei ole huonosti. Käsittämätöntä, että jossain noin pienessä voi olla niin järkyttävän suuri voima.

10. Nukun taas hyvin! Ja se on ehkä suurinta luksusta, mitä voin edes kuvitella. Tunnen itseni taas itsekseni. Jaksan, pystyn ja onnistun. Väsymys ja unettomuus tekee psyykkeelle oikeasti älyttömiä temppuja, saa kuvittelemaan ja tuntemaan kaikenlaista. Tuntuu ihanalta olla taas levännyt, energinen oma itsensä. Hallelujah!

Processed with VSCO with f2 preset

Ja koska, rakastan kommentteja. Haluan niitä. Niin please, kertokaa kolme asiaa joiden takia te hymyilitte tänään.

Kiitos ja pus.