*Kaupallinen yhteistyö Daniel Wellingtonin kanssa
(Pst.postauksen lopussa alekoodi Daniel Wellington nettikauppaan)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA Processed with VSCO with a5 preset

Niin kauan kun jaksan muistaa olen ollut se tyyppi, joka kaipaa aina tasaisin väliajoin sitä sellaista totaalista yksin olemista. Sellaista joka kestää pidempään, kuin vessareissun. Mielellään kokonaisen päivän, ehkä toisenkin jos vaan mahdollista. Olen aina pitänyt itsekseni olemisesta, ammentanut niistä yksinäisistä hetkistä voimaa kaikkeen muuhun. Koen, etten oikeasti, aidosti pysähdy ja ole täysin rento kuin yksin ollessani. Mikä on tietysti ehkä vähän surullista.

Lapsen myötä sitä omaa aikaa on tietysti ollut huomattavasti vähemmän ja sen järjestäminen on aina vaatinut suunnittelua ja sovittelua. Nyt tämän uuden elämäntilanteen myötä sitä omaa aikaa tulee aina viikon välein kerralla useampi päivä putkeen, se tuntuu erikoiselta. Että yhtäkkiä onkin huolehdittava vain itsestään, laitettavaa ruokaa vain itselleen ja huolehdittava vain itsensä nukkumaan. Yhtäkkiä voikin tehdä mitä vain, milloin vain ilman että sitä tarvii sen kummemmin suunnitella. Suklaata tai jäätelöä ei tarvitsekaan syödä vessassa lukkojen takana, ja sitä voi vain kävellä jokaisen leikkipuiston ohi pysähtymättä. Että moneen päivään ei tarvitse kertoa kymmentä kertaa peräkkäin miksi pitää syödä/pukea/käydä vessassa ja nukkua. Yhtäkkiä saakin olla useamman päivän peräkkäin vähän niin kuin se nuori, huoleton tyttö joka ennen tuota maailman kalleinta aarretta oli. Juuri nyt ajatus siitä tuntuu ihanalta, luksukselta vaikka tiedänkin et yhden päivän jälkeen kärvistelen ikävissäni ja todennäköisesti kahden päivän jälkeen haluankin jo hakea Alban kotiin, edes yhdeksi yöksi.

imageProcessed with VSCO with a5 preset

Täytyy varmasti tehdä ihan tietoinen päätös, että pyrkii oikeasti nauttimaan siitä ajasta jonka saa ihan vain itselleen. Yrittää oikeasti olla potematta syyllisyyttä, huonoa omatuntoa tai sitä kalvavaa epäonnistumisen tunnetta. Nauttia vain. Tehdä kaikkea sitä, mitä lapsen kanssa ei syystä tai toisesta tule tehtyä. Nauttia siitä helppoudesta ja huolettomuudesta, ja siitä että on mahdollisuus olla vähän (tai aika paljon) spontaanimpi. Tai siitä, että voi tehdä esimerkiksi töitä krhm.

Tiedän jo nyt, että näiden tulevien ”vapaiden” päivien jälkeen jaksan ja osaan taas olla parempi äiti ja ihan vaan ihminen. Tiedän kyllä, kuinka tärkeää minulle on olla välillä muutakin kuin tätä, vaikka juuri nyt en sitä ihan muistakkaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA Processed with VSCO with a5 preset

Köykäisenä aasinsiltana ajasta tuohon kuvien kelloon (joka siis näyttää myös aikaa hox hox), se on Daniel Wellingtonin tuorein uutuus, Classic Petite. Ehdottomasti oma suosikkini kaikista heidänn kelloistaan. Sitä oman ajan kulumisen (ja lapsen näkemiseen tuntien) seuraamista on kyllä ilo tuosta kaunottaresta tehdä. Se on juuri sopivan siro, mutta samalla kuitenkin näyttävä tuon mesh-rannekkeen ja 32mm kellotaulun ansioista. Nyt toukokuun loppuun asti koodilla sannitrishin saatte  15% alennusta koko Daniel Wellingtonin verkkokaupan valikoimasta.

Ottakaa aikanne, siihen kehoitan. Ja otan kehoituksesta vaarin itsekin juuri nyt.

 

*kaupallinen yhteistyö yhdessä Perlage: n kanssa

image image Ihana toukokuu.
Kesän ja kaiken sen mukana tulevan hyvän ja kauniin alku. Juuri nyt eletään sitä minun mielestäni vuoden parasta aikaa. Kaikki kutkuttava, uusi on alkaimaisillaan. Vuoden parhaimmat viisi kuukautta ovat kaikki vielä edessä. Luonto on vielä osin talviunilla, mutta päivä päivältä valo ja vihreä lisääntyvät. Silmuja siellä täällä, versoja tuolla. Pian kukkivat jo omenapuut ja ruoho on niin vihreää, että se tuntuu melkein epätodelliselta. Mutta vielä ei olla siellä, vaan tässä- kaiken sen äärellä.

Toukokuu on aina ollut minulle se kuukausi josta ainakin henkinen kesä alkaa. Tänäkin vuonna. Vaikka rakeita ja lunta on saatu melko todennäköisesti enemmän kuin lämpöä ja aurinkoa. Mutta silti, sieltä se kesä on joka vuosi kuitenkin tullut. Ehkä lyhyempänä tai viileämpänä kuin edellinen, mutta tullut kuitenkin. Ja siihen luotan kyllä tänäkin vuonna.

image collage image

Toukokuu on myös kuukausista se, jolloin tuntuu olevan eniten syytä juhlaan. Ensin on vappu, ja melkein heti perään äitienpäivä, helatorstai ja usein koulujen päättyminenkin osuu toukokuun loppuun. Sitten on tietysti grillikauden avajaiset, kesän alottajaiset, ensimmäiset puistoilut ja muut sellaiset vuotuiset tärkeät virstanpylväät, joita on ehdottomasti juhlistettava. Eikä melkein mikään tee juhlasta juhlaa niin kuin hyvä kuohuviini.
Nyt tulevana sunnuntaina, äitienpäivänä, tiedän että haluan omalle aamiastarjottimelleni tätä Perlagen Sgàjo proseccoa. Toivon todella, että haaveeni tulee huomatuksi. Tuo prosecco on sekä luomu- että vegaanisertifioitu, ja sopii näin ollen varsin hyvin myös tiedostavamman kuluttajan lasiin. Tuon Sgàjo proseccon takana oleva yhtiö, Perlage on perustettu seitsemän Nardin veljeksen toimesta vuonna 1985, ja on edelleen perheen omistuksessa. Luonnon kunnioittaminen, sen hyvinvoinnin vaaliminen ja luonnonmukaisen viljelyn periaatteet ovat olleet heidän tekemisensä lähtökohdat ihan alusta lähtien, mikä on tietysti ihan valtavan hienoa. Perlage onkin ollut yksi ensimmäisiä Italialaisia luomuviinitiloja (jota he ovat siis olleet aivan toimintansa alusta saakka). Koko heidän tuotannollaan on luomun lisäksi siis myös vegaanisertifikaatti.

image image

Olen ehkä muutamaan otteeseen maininnutkin olevani aika kaikkiruokainen aivan kaiken suhteen. Harvoin olen syönyt tai juonut mitään, mikä olisi ollut mielestäni ihan kamalaa. Mutta sitäkin useammin saanut jotain sellaista joka on ollut ihan valtavan hyvää. Ja niin oli muuten tämäkin. Kaikki seurueemme viisi täysi-ikäistä jäsentä olivat kanssani samaa mieltä; ihan poikkeuksellisen maukas kuohuviini. Siis sellainen joka ihan oikeasti maistui; maku viipyili suussa vielä senkin jälkeen, kun neste oli hulahtanut kurkusta alas. Sellainen ihana, raikas, hedelmäinen jälkimaku; tuntuva, muttei todellakaan liian voimakas. Kevyt ja tyylikäs olivat sanoja, jotka kuulin useammastakin suusta, ja juuri niillä olisin ehkä itsekin tuota proseccoa kuvannut.

Tämä hedelmäinen Sgàjo on juuri sellainen, jonka tulen aivan takuulla pakkaamaan mukaan kesän picniceille. Tätä jääkylmänä lasissa, meren rannassa, kallioille levitetyilla vilteillä hyvää ruokaa ja niiden ympärillä kaikki rakkaimmat, ilta-auringon lämpö ja kultainen hehku. Juuri nyt en voisi kuvitella mitään parempaa. Ihanaa, että kaikki nuo illat ovat vielä edessä. Okei. Jokunen myös jo takana.
Onneksi.

image

Ennen niitä ilta-auringon lämmössä nautittuja kuohuviinilasillisia nostan kuitenkin maljan hyvin mahdollisesti räntäsateessa ja pakkasessa ihan jokaiselle äidille. Minulle ja sinulle. Meille kaikille. Vitsit, miten hienoa ja haastavaa työtä teemmekään. Sitä ja tätä kaikkea on todellakin syytä juhlia.

Skål!

Processed with VSCO with a5 preset

Processed with VSCO with a5 preset

Terveisiä täältä, ei uuden kodin mutta uuden huoneen, työpisteeltä.
Kerroin jo aiemmin, että tulimme Alban kanssa nyt ainakin hetkeksi tänne vanhemmilleni asumaan. Vielä en tiedä, kuinka väliaikainen tämä ratkaisu on tai mihin me lopulta asetumme, mutta juuri nyt tuntuu hyvältä olla täällä. Apua ja seuraa on koko ajan lähellä ja saatavilla. Ruokaa ei tarvitse laittaa eikä syödä yksin. Rakas sisko ja tämän ihana perhe asuvat kahden minuutin automatkan päässä. Tilaa täällä on niin paljon, että omaa rauhaa saa kyllä aina halutessaan aivan jokainen meistä.

Lapsen kanssa tuntuu ihan erityisen ihanalta se, että ulos omalla, valtavalle pihalle pääsee suoraan ovesta. Sinne ei tarvitse mennä hissillä, eikä ovea tarvitse lukita lähtiessään. On helppoa palata sisään lisäämään tai vähentämään vaatteita, tai hakemaan unohtuneita leluja tai eväitä. Huomaan, että täällä tulee ulkoiltua huomattavasti enemmän, kuin mitä meillä kaupungissa tuli, koska se lähteminen siellä oli projekti aina jo itsessään. Täällä ulos voi vain mennä, ilman sen kummempia suunnitelmia. Ei tarvitse aina raahautua sinne vähän ankeaan lähipuistoon norkoilemaan, vaan voi puuhastella kaikkea tässä omalla pihalla. Juosta kilpaa, pelata jalkapalloa, heitellä frisbeetä. lotrata vedellä, haravoida ja kiipeillä. Sellaista tekemistä, joka on hauskaa niin äidille kuin lapsellekin. Täällä ollaan grillailtu useampana iltana, juotu aamukahvit ulkona melkein jokaisena päivänä. Tehty kaikkea sellaista, jonka linkitän vahvasti kesään. Täällä se tuntuu jotenkin voimakkaammin kuin kaupungissa, enkä oikein edes tiedä miksi.

Ja tietysti ihan erityisen ihanaa täällä asumisessa on se, että Alba saa viettää sitä niin tärkeää aikaa isovanhempiensa, serkkujensa ja sisarusteni kanssa. Täällä me kaksi , minä ja Alba, saamme olla yhdessä koko ajan, ja se tuntuu tietysti ihan valtavan suurelta etuoikeudelta, vaikka välillä luonnollisesti vähän hermoille käykin. Uhmaikäinen, kovatahtoinen pian kolmivuotias – voitte varmasti kuvitella.

Processed with VSCO with a5 preset Processed with VSCO with a5 preset

Luonnollisesti tämä kaikki vaatii kuitenkin vähän totuttelua. Voin myöntää, että tuntuu ajoittain aika hassulta koko elämä. Tämä kaikki mitä on tapahtunut, ja tapahtuu koko ajan. Uudet asiat, rutiinit, käsitys itsestä ja siitä millaisena kuvitteli oman elämänsä. Kaikkea sitä rakennetaan tässä koko ajan uudelleen. Hiljalleen. Ja se tuntuu hyvältä tehdä juuri täällä. Täällä on sellainen olo, että on ihan ok olla väsynyt, on ihan ok ettei juuri nyt ehkä pärjäisi yksin niin hyvin kuin tahtoisi, on ihan ok myöntää kaipaavansa apua ja ihan ok myöntää olevansa vähän hukassa kaiken kanssa. Mutta samaan aikaan tunnen kuinka voimat lisääntyvät päivä päivältä. Ihan niin kuin valokin.

Kaikki on oikeastaan aika hyvin.
Nyt ja tässä.

Pian saan Albankin kotiin viikonlopun reissulta, enkä muista milloin viimeksi olisin odottanut tai kaivannut mitään niin paljon kuin nyt tuota pientä. Tähän ikävään tulee varmasti olemaan se suurin tottuminen. Enkä oikein tiedä tottuuko siihen edes koskaan. Tietääkö joku?

 

*Kaupallinen yhteistyö KappAhl:in kanssa

Processed with VSCO with hb1 preset

Olen muutamaankin otteeseen täällä puhunut siitä, kuinka olen viime vuosina alkanut järkevöittää kulutustani. Ihan erityisesti vaatepuolella. Muutama vuosi sitten karsin varastoni 1/4 sen alkuperäisestä koosta. Tuolloin omistin suunnilleen 50 vaatetta. Määrä on sittemmin kyllä tuosta kasvanut, mutta ostokäyttäytymiseni on kyllä todellakin muuttunut. Hankin huomattavasti vähemmän ja ostan vain sellaisia tuotteitta, jotka sopivat vähintään kymmeneen jo olemassa olevaan vaatekappaleeseeni. Pyrin tietysti myös miettimään vaatteen käyttöikää ja -mahdollisuuksia. Silloin kun vaatteita on kaapissa määrällisesti vähän (tai vähemmän) on minulle erityisen tärkeää niiden muuntautumiskyky. Se, että pystyn yhdistelemään ja käyttämään samaa vaatetta mahdollisimman monella eri tavalla, tekemään siitä uuden pukemalla sen jotenkin toisin. Sillä muuten koittaa kyllä kyllästys melko nopeasti.

Tämä kuvien KappAhlin mekko on juuri sellainen vaate; monikäyttöinen, moneen eri tilanteeseen. Tätä yhtä ja samaa mekkoa voi käyttää kolmella eri tavalla. Ihan jo yksinäänkin: pelkkänä mekkona, pelkkänä paitana (ok, silloin täytyy pukea päälle ehkä vähän jotain muutakin) tai pukemalla tuon paidan mekon päälle. Huomasin myös, että mekkoa voi pitää myös varsin hyvin ihan kummin päin tahansa. Puin nimittäin mekon ensin vahingossa väärin päin päälleni, enkä edes tajunnut sitä. Etupuoli on hieman syvempään uurrettu kuin tuo selkä, ja mekko on takaa hitusen pidempi kuin edestä, mutta se toimii päällä vähän yllättäenkin ihan molemmin päin.

Ei siis ihme, että mekon suunnitellut Lovisa Malmberg Gomis voitti KappAhlin Sustainable Design Contest- kilpailun, ja nyt toukokuussa voittajatuotteet lanseerataan. Suunnittelijan kantavana ajatuksena vaatteiden takana oli tahtotila tehdä ns.älykästä muotia suunnittelemalla tuote, jota voi käyttää monissa eri tilanteissa, monella eri tavalla ja mahdollistaa näin vaatteelle hyvin todennäköisesti enemmän käyttökertoja ja pidempi elinkaari kuluttajan vaatekaapissa. Tällä tavoin tuetaan myös sitä vastuullisemman kuluttamisen ajatusta.

Sen lisäksi, että tuo mekko on ihan yksinäänkin varsin monikäyttöinen, niin tuo vaate taipuu niin monenlaisiin asuihin ja tilanteisiin. Siitä saa halutessaan superjuhlavan, tai sen voi pukea rennosti vaikkapa hupparin ja tennareiden kanssa. Keksin heti suunnilleen kymmenen erilaista asua, joiden kanssa tulen tuota mekkoa käyttämään. Tässä teille niistä nyt muutama. Sama mekko, sama paikka, mutta silti mielestäni kaikissa asuissa on ihan eri fiilis. Tällaisia vaatteet parhaimmillaan ovat. Helppoja, mukavia, monikäyttöisiä ja kauniita. Vastuullisempiakin.

 

Tyyli 1: Nahkatakkinen tyttö

Processed with VSCO with hb1 preset

collage

Processed with VSCO with hb1 preset

Tyyli 2: Kesäheinä

Processed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 preset11112

Tyyli 3: Bohemian Rhapsody

Processed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetcollage1Processed with VSCO with hb1 preset

En tiedä teistä, mutta minusta tämän kaltaisia vaatteita pitäisi olla lisää. Reilusti enemmän, Joka puolella. Kaikien saatavilla ja nähtävillä. Lisää älykästä, vastuullista muotia – kiitos. Ja samaan tilaukseen voisin laittaa myös kesän. Tai ainakin +15 astetta lisää tähän nykyiseen lämpötilaan. Ja tuo hyytävä tuuli voisi hukkua matkalle. Ei haittaisi. Kesä, paljaat sääret ja tämä mekko, tervetuloa! Odotan innolla.

Ja hei, en ole ehkä vielä koskaan kysynyt: Mitä pidät? Mekosta ja sen ympärille rakennetuista asuista. Mikä on eniten mieleen, vai onko mikään?
Nyt kiinnostaa!