IMG_4676 IMG_5451 IMG_5194IMG_4289 IMG_5551IMG_4425

Olen ihan pohjattoman kiinnostunut siitä, miten muut ihmiset asuvat. Aina, ihan poikkeuksetta, kun tapaan uusia ihmisiä mietin heti siinä itseni esittelyn jälkeen, että mitenhän tämä tyyppi asuu, millaisessa kodissa? Millaisten tavaroiden keskellä? Siistiä, sotkua vai jotain siitä välistä? Haaveilen siitä, että ravintola- ja siivouspäivien rinnalle tänne rantautuisi avoimien ovien päivä. Sellainen jolloin ihmiset avaisivat kotiensa ovet tuntemattomille, niin että kuka vain niin haluava voisi lampsia  ovista sisään. Inspiroitua, ihailla ja hämmästellä muiden koteja. Tuntuu hullulta ajatella, ettei ole olemassakaan kahta aivan tismalleen samanlaista kotia, vaikka koteja on miljoonia.

IMG_5582 IMG_5600 IMG_5593

Olenkin puhunut täällä jo aiemmin siitä, että alottaisin juttusarjan muiden kodeista. Kuvaisin kodin, siellä asuvat ihmiset ja heidän lempijuttunsa juuri heidän kodistaan. Parit kotikuvauskeikat olenkin jo tehnyt, mutta jostain syystä ne eivät vieläkään ole päätyneet tänne blogiin. Mutta odottakaa vain, pian niitä alkaa tipahdella ainakin muutama kuukaudessa. Nyt aloitetaan tämä juttusarja kevyesti näillä meidän reilu kuukauden takaisen Tallinnan reissun Airbnb- kämpän kuvilla. Tuo muotoilua opiskelevan Marken koti oli ihan mielettömän kaunis. Ikivanha puutalo, jonka seinien sisällä ei tuntunut yhtään siltä. Puutalolta siis. Kalanruotoparketit, valtavat valoa tulvivat ikkunat, ja kaunein kylpyhuoneen lattia, jonka olen kuunaan nähnyt. Tässä yksi syy miksi matkustaessani haluan aika harvoin asua hotellissa, haluan nähdä jotain uutta, erilaista, jotain sellaista mitä ei ole kuin se yksi kappale koko maailmassa.

IMG_5436 IMG_4353

Jos tämä kuvien koti olisi minun olisin takuulla laittanut sen eri tavalla, huonekaluille en olisi keksinyt näitä paikkoja, vaan jotain ihan muuta. Tekstiilit, kalusteet ja sisusteet olisivat varmasti toisen näköisiä. Värejä vähemmän ja  kirjoja enemmän nyt ainakin. Olikin hassua huomata, kuinka hyvin voi viihtyä ja paljon pitää niin erilaisesta kodista kuin omamme. Pitäisi varmaan vähän avartaa omaakin tapaa laittaa kotia, valita kotiinsa myös niitä sellaisia asioita, jotka eivät olisi ehkä niitä ensimmäisiä ja itsestään selvimpiä vaihtoehtoja. Tekisi varmasti vain hyvää.

_MG_5121 _MG_5141

Kuten tuossa eilisen postauksessa jo kerroinkin, niin viime aikoina treenien väliin jättäminen on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus. Aina on ollut jotain parempaa, tai siis ”parempaa” tekemistä. Aika usein ei ole vaan ehtinyt, tai siis ”ehtinyt”. Mutta nyt, eilen aamulla heti aamupuuron ja sen sulattelun jälkeen kiskoin lenkkarit jalkaan ja lähdin puoleksi tunniksi juoksemaan portaita. Saman tein tänään vielä kymmentuntisen työpäivän päätteeksi tosin ihan vaan tasamaalla, ja huomisaamua ajattelen olen jo pakannut salikassin valmiiksi ja asettanut kellon herättämään 5.30. Kaikki tai ei mitään, olen treenamisenkin suhteen vähän sellainen, äärilaidasta toiseen. Saatan ensin treenata puoli vuotta ihan sekopäisenä vain ollakseni sitten seuraavat kuusi kuukautta suunnilleen kokonaan treenaamatta. Jotain tasapainoa nyt tähänkin touhuun tietysti toivoisin, mutta sitä odotellessa otan nyt kaiken irti tästä innosta ja energiasta.

Juokseminen ei tällä hetkellä jostain syystä kuitenkaan erityisesti innosta. Yksin juokseminen on yleensäkin musta aika puisevaa hommaa, ja kaipaisin siihen ehdottomasti joko seuraa tai vähän lisää toimintaa. Vähintään yhtä kuivakalta kuin juokseminen tuntuu myös sisällä treenaaminen, nyt olenkin muutaman päivän tässä hakenut inspiraatioita erilaisiin ulkotreeneihin, eniten kiinnostavan ne sellaiset joihin ei tarvitse sen kummempia välineitä. Sen kuin vain taistelet itse itseäsi vastaan. Parhaat, ja mulle toimivimmat vinkit löytyy ehdottomasti Elisan Start Living Your Best Life– blogista. Käykää kurkkimassa, jos tekin olette sellaisia että pelaisitte mieluummin pesäpalloa kuin juoksisitte matolla. Tai käyää vaikette olisikaan, löydätte inspiraatiota aivan takuulla siltikin.

_MG_5125

 

IMG_5633

Olen avannut tämän blogin tekstikentän kuluneen viikon aikana liioittelematta varmaan kuusikymmentä kertaa. On tehnyt mieli kirjoittaa, mutta vielä 15 minuutin jälkeenkin tuossa yläkulmassa on vilkkunut pelkkä kursori. Hassua, koska yleensä kirjoittaminen on mulle postausten tekemisessä se kaikkein helpoin ja nopein osuus. Ajattelen jotain ja annan sormien hyppelehtiä samalla näppäimistöllä – 5- 15 minuuttia ja kas, teksti on siinä. Nyt on kuitenkin tuntunut ettei päässä ole liikkunut mitään. Tyhjää täynnä. Ajatukset kimpoilevat siellä tyhjyydessä, eikä niistä saa otetta. Olo on muutenkin ollut vähän alavireinen, ja tehoton. Tiedän kyllä olevani tyyppi, joka sinkoilee äärilaidasta toiseen. Tunnen vahvasti, paljon ja usein. Niin hyvässä kuin pahassakin. Mutta nyt tämä melkein kaksi viikko jatkunut omituisuus on munkin mittakaavalla aivan järjettömän pitkä aikaa. On näihin muutamaan viikkoon tietysti mahtunut myös päiviä ja satoja hetkiä sieltä äärilaidan toisesta, paremmasta, päästä.

IMG_5607

Eilen illalla päätin, että nyt saa riittää. Hain kynän ja paperia ja aloin kirjoittaa. Plussia ja miinuksia, hajanaisia ajatuksia sieltä täältä, kysymyksiä ja vastauksia. Kirjoitin ylös asioita, joista tulen onnelliseksi ja niitä joista en. Kirjoitin ylös niiden ihmisten nimiä, joiden näkemisestä (tai pelkästään jo ajattelemisesta) tulen hyvälle tuulelle. Kirjoitin myös niiden nimet joiden kanssa olemisesta tulee omituinen olo. Kirjoitin ylös ruokia, juomia ja paikkoja, joista pidän. Listasin asioita, joissa olen hyvä tai tahtoisin olla. Mietin mitä tahtoisin elämääni lisää, mitä taas haluaisin karsia. Ihan vaan, jotta muistaisin. Muistaisin kuka olen, mistä pidän ja minne olen menossa. Tiedättekö, se kun aina välillä saattaa unohtua. Sitä sortuu tekemään päivästä toiseen asioita tietyllä tavalla, koska se on helppoa ja ehkä ihan kivaa. Samaan aikaan sitä voisi tehdä jotain ihan muuta, ei ehkä mitään yhtä helppoa mutta hyvyydessä  taatusti voittavaa.

IMG_5623

Siinä raapustellessani ymmärsin, että teen aivan liian vähän juuri niitä asioita joita juuri minun pitäisi. En vietä ollenkaan niin paljon aikaa niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa kannattaisi. En syö ollenkaan tarpeeksi usein niitä ruokia, joista ihan oikeasti pidän. En liiku, valokuvaa, lue enkä käy tanssimassa ollenkaan niin paljon kuin tahtoisin. Tajusin, että teen oikeastaan arjessani aika usein todella kummallisia valintoja, jotka ovat melkoisessa ristiriidassa sen kanssa millainen tyyppi olen. Jään aivan liian usein kotiin, vaikka tiedän olevani ihminen joka on parhaimillaan seurassa. Skippaan treenit toinen toisensa perään, vaikka tiedän että kovinkaan moni asia ei tee minua yhtä onnelliseksi kuin kunnon hikirääkki. Tuntuu kummalliselta. Mikä ohjailee valintojani? Helppous, mukavuudenhalu? Epävarmuus? Todennäköisesti. Nyt päätin, että otan taas elämäni ohjakset ihan omiin kätösiini. Teen jatkossa valintoja itselleni, niitä sellaisia joista tulee pitkäkantoisesti hyvä olo. Sillä ei ole kovin montaa asiaa, joka olisi tärkeämpää kuin hyvä olo ja itsensä näköinen elämä. Se sellainen, jota eläessä ei tule yhtäkkiä sellainen olo että kenen elämä tämä on? Kuka minä olen? Ja kuka helvetti tätä junaa ohjaa?

Vastaus kaikkiin on jatkossa MINÄ!

IMG_5630

Nyt nappaan kamppeet ja kaksi elämäni suurinta kultakimpaletta kainalooni, tilaan überin café birgittan eteen, istun aurinkoiselle terassille oman perheeni ja rakkaimman ystäväni perheen kanssa, tilaan talon suurimman burgerin, jälkiruoan ja kylmän oluen. Kerron Alballe merestä, nostan korkealla ilmaan ja puhallan pieneen vatsaan. Sitten lasketaan liukumäestä sataviisitoista kertaa, keinutaan vähän ja lasketaan taas uudestaan. Illalla Suomi voittaa jääkiekossa MM-kultaa.

Kaikki asioita, joista ihan oikeasti pidän.

Teetkö sinä tarpeeksi juuri niitä asioita joita juuri sinun kannattaisi?

 


 

Istuttiin reilu viikko sitten lauantaina tämän toinen toistaan kauniimpia syötäviä notkuvan pöydän ympärille. Juhlittiin 2- vuotiasta kauneushoitola Hillaa. Ihana Viena ja Hillan omistaja  Minna olivat yhdessä suunnitelleet tämän vegaanisen brunssimenuun. Olen fiilistellyt Vienan taitoa taikoa kauniista vieläkin kauniimpaa jo pitkään, joten oli ihanaa saada istua tuon pöydän ääreen. Minä ja kahdeksan minulle (melkein) ventovierasta. Ja voi pojat, miten kiva iltapäivään venynyt aamupäivä meillä olikaan. Olimme sopineet tapaavamme Vienan luona kahdeltatoista, ja sanoin lähtiessäni Romalle että uskoisin olevani kotona viimeistään kahdelta. No ihan en siihen ehtinyt. Kello oli jo varmaan viisi, kun lopulta lähdin, ja silloinkin tuntui että kesken. Kiitos vielä kaikesta hyvästä ja kuplivasta seurasta mahtavat naiset Viena, Minna, Henriikka, Elsa, Riikka, Anna-Maria ja toinen Minna.

pst. käykää kurkkaamassa Vienan blogista ohjeita näihin herkkuihin. Kaikki pöydän antimet sopivat ainakin vegaaneille, osa  myös gluteenittomille ja sokerittomillekin. Nerokas menuu ja aivan mielipuolisen herkullinen!