Aamujen ylivoimaisuus 10 huhtikuu 2016 - 13:17
En ole varma onko näin ollut aina, mutta ihan viimeistään Alban syntymän jälkeen musta on tullut ihan kreisi aamujen rakastaja. Aamut ovat suorastaan ylivertaisia kaikkiin muihin vuorokaudenaikoihin verrattuna. Aamulla koko päivän suunta on vielä auki ja aivan melkein kaikki on mahdollista. Aina aamuisin tunnen itseni ihan erityisen onnelliseksi, kiitolliseksi, hyvinvoivaksi ja levänneeksi. Sen vuoksi esimerkiksi treenaan oikeastaan vain aamuisin. Pakkaan illalla salikamat valmiiksi kassiin eteisen lattialle, laskostan treenivaatteet sohvalle, niin että voin vaan pujahtaa niihin heti hampaiden harjaamisen jälkeen aamulla ensimmäisenä. Lenkkarit jalkaan, kassi olalle ja pientä evästä 500 metrin kävelymatkalle. Harjoitellessa fiilis on hyvä ja positiivinen, energinenkin koska 9 tunnin yöunien jälkeen sitä virtaa ei ole ehtinyt vielä kuluttaa mihinkään. Salilla, jossa käyn ei lisäkseni kukaan muu ilmeisesti pidä treenamista ennen kello seitsemää juuri minään, sillä saan treenata lähes poikkeuksetta salilla yksin, maksimissaan kaksin tai kolmin. Se on ihanan vapauttavaa, uskaltaa häslätä ja hosua kun kukaan ei ole naureskelemassa (todellisuudessahan kukaan ei todellakaan edes nauraisi, sillä salillakin meistä jokaisella on liian kiire miettiä, miltä me muiden silmissä näytämme ettemme edes huomaa muita). Aamun treenien jälkeen päivän suunta on valittu, ja voin tässä nyt paljastaa että aika usein ne päivät, jotka aloitan salilla muodostuvat paremmiksi kuin ne päivät, jolloin vanun ensin sängyllä ja sitten vielä sohvalla yöpukeissa vielä kahdeltatoista päivällä.
Huomaan myös, että jos olen sopinut tapaamisia heti aamulle, niin en koskaan edes mieti jaksaisinko tai huvittaisiko sittenkään mennä. Mutta, mietin niin itse asiassa aika useinkin silloin, jos tapaaminen tai meno on sovittu iltapäivälle, tai vaikka heti työpäivän päätteeksi. Päätä saattaa särkeä, olo voi olla jo päivän menemisistä väsynyt tai päivän aikana on voinut sattua jotain, jonka vuoksi olo ei ole enää niin voittamaton kuin se vielä aamulla oli.
Siksi kai rakastan näitä sunnuntai-päiviä ihan erityisesti, tuntuvat yhdeltä pitkältä, kauniilta aamulta. Vähän niin kuin nämä viimeiset kuluneet kolme viikkoakin.
Aurinkoa sunnuntaihin,