Vaatekaapin kutistus 30 maaliskuu 2016 - 18:44

Uskoisin, että te kaikki blogiani tai instagramiani pidempään seuranneet olette jo huomanneet, että käytän jatkuvasti samoja vaatteita. En välttämättä useinkaan tismalleen samaa asua kahdesti, mutta samoja elementtejä kuitenkin. Olenkin täällä joskus ohimennen maininnut vaatekaapin karsimisesta ja projektista, jonka viime keväänä tein. Tuolloin myin kirpparilla ainakin 3/4 osan kaikista omistamistani vaatteista, kengistä ja asusteista. Sulloin surutta säkkeihin kaikki ne vaatteet, joiden kohdalla en tuntenut mitään. Kuulostaa ehkä koomiselta, mutta ei oikeasti ole. Jäljelle jäivät vain ne sellaiset kappaleet, joita ja joista ihan oikeasti todella, todella pidin- ne sellaiset, joiden sisässä tuntui hyvältä.
Tuolloin kaappini jäi ehkä noin 50 vaatetta. Niitä olen karsinut vielä entisestään tämän vuoden aikana, enkä ole juurikaan ostanut tilalle uutta. Veikkaisin, että minulla on tällä hetkellä vaatehuoneessani maksimissaan 30 vaatetta + takit. Tuohon määrään sisältyy siis kaikki. Housut, hameet, mekot, shortsit ja paidat. (Urheilu- ja kotivaatteita en tosin tähän määrään ole laskenut).
Pukeutuminen tuntui alkuun aivan järkyttävän ihanalta ja helpolta. Kun kaapissa oli vain huippuihania juttuja, ja ne kaikki sopivat toisiinsa oli vaatteiden valitseminen ihan naurettavan helppoa. Mutta nyt ymmärrän, että pukeutuminen tuolloin tuntui niin helpolta osaksi siksi, että olin tuolloin vielä lapsen kanssa kotona ja kuutena päivänä viikossa pukeuduin juoksutrikoisiin ja collegepaitoihin. Sille yhdelle viikon päivistä oli helppo keksiä kaapista puettavaa, eikä vaatteisiin todellakaan ehtinyt kyllästymään, kun niitä näki ja puki niin harvoin.

Nykyään tilanne on kuitenkin kääntynyt toisinpäin ja pukeudun niihin juoksutrikoihin enää yhtenä päivänä viikosta kuuden sijaan, ja silloinkin yleensä jossain vaiheessa päivää vaihdan päälle jotain skarpimpaa. Vaatehuoneen sisältö on alkanut vähän kyllästyttää, ja pukeutuminen tökkiä kun tuntuu ettei enää vaan ole mahdollista keksiä uusia yhdistelmiä niistä olemassa olevista kappaleista. Mielikuvitus on käytetty jo loppuun. Tuntuu, että kaikki mahdolliset yhdistelmät on jo kokeiltu läpi ja pukeutumisesta on tullut vähän tylsää. Helppoa, mutta vähän kuivakkaa puuhaa.

Toisaalta sitten taas, en edes muista milloin viimeksi olisin kärsinyt sellaisesta kunnon asukriisistä. Se vaivasi minua ennen tätä projektia ihan alvariinsa. Pidän myös ihan älyttömästi siitä tunteesta ja tiedosta, ettei kaapistani löydy mitään ylimääräistä. Tiedän ja muistan jokaisen vaatekappaleen, enkä todellakaan voisi yllättäen löytää vaatehuoneestani jotain, jonka olemassaolon olisin päässyt unohtamaan. Ehei. Muistan jokaisen vaatteen ihan piinallisen tarkasti. Tiedän miltä kaikki ne huoneet vaatteet tuntuvat ja näyttävät, ja sen miltä minusta niissä tuntuu. Ja siksi kai pukeutuminen onkin nykyään niin helppoa. Ei  ole satoja vaihtehtoja, on vain muutamia ja kaikki niistä aivan kivoja. Mutta näköjään se kivakin voi alkaa vähän tökkiä, kun sitä samaa toistaa päivästä toiseen.
En tuskin jatkossakaan tule kasvattamaan vaatekaappiani määrällisesti, mutta nyt on ehkä taas aika luopua vanhasta, jotta on tilaa jollekin uudelle. Enkä tarkoita sitä, että laittaisin kaiken kerralla uusiksi. Koko pakkaa saa helposti piristettyä ihan muutamalla vaatteella, jo pelkillä uusilla asusteilla tekee paljon. Sitä paitsi kohta on kesä, enkä edes ole käyttänyt aivan kaikkia mekkoja ja hameitani koko talvea housujen kaverina.

Suosittelen ja vähän kehotankin kaikkia kokeilemaan tuota karsimista, mutta saa olla myös vähän maltillisempi kuin minä. Oli siinäkin puolensa, kun housuja oli enemmän kuin neljät.

Tämänkin kuvissa näkyvän asun jokainen vaatekappale on näkynyt täällä blogissa jo aiemmin, moni useammin kuin kerran.  Näistä mikään ei kuitenkaan vielä kyllästytä, ei yhdessä eikä erikseen.