image


image
image

Takki: Bik Bok (vanha)
Neule: J&ans Dolce & Gabbana (2nd hand)
Mekko: Bik Bok (vanha)
Housut, laukku ja kengät : H&M

Viime keväänä myin suunnilleen 3/4 kaikista vaatteistani, ja nyt syksyllä vielä jatkoin projektia niin, että tällä hetkellä mun vaatekaapissa on suunnilleen 30 vaatekappaletta + takit. Tähän asti pukeutuminen on ollu helpompaa ja kivempaa, kuin ehkä ikinä aiemmin. Kun valinnanvaraa ei järin hirveästi ole, pukeutuminen on aika vaivatonta. Tykkään aivan kaikesta mitä tuolla vaatehuoneessa tällä hetkellä on ja jokainen vaate on ahkerassa käytössä. Mutta myönnettäköön että nyt, kun on melkein puoli vuotta pukeutunut suunnilleen samoihin vaatteisiin alkaa vähän kyllästyttää. Ilmojen viiletessä huomasin myös, että suurin osa säästämistäni vaatteista on sellaisia, että voisi kuvitella meikäläisen asuvan jossain, missä on vuoden ympäri vähintään +25 lämmintä.
Onneksi kukaan ei kuitenkaan kiellä käyttämästä mekkoja ja hameita housujen kaverina, koska teen niin suunnilleen kuutena päivänä viikosta. Vähintään yhtä usein jalkaan päätyy myös nämä kuvan tekonahkahousut.

Ja kas näin, kolmen asupostauksen jälkeen oottekin jo nähneet kaiken, mitä päälleni voin laittaa.

Kuvat: Janita Autio

Mites muuten nää mun kuvanmuokkausskillsit? Hiusten, naaman ja takin väri on vähän eri joka kuvassa.

IMG_3176
Viime yö ei varsinaisesti ollu tässä huushollissa se kaikkein levollisin. Heräsimme tunnin välein rauhoittelemaan itkevää lasta. Yhteensä ainakin viisi kertaa nousin sängystä, keräsin ympäri huonetta heitetyt unilelut takaisin sängyn kulmaan, silitin pientä päätä, asettelin peittoa ja tyynyä paremmin, suhisin ja hyräilin. Lopulta, kun mikään ei saanut lasta nukahtamaan uudelleen; otin syliin ja heijasin uneen. Aamulla sängystä noustessa en ollut iiihan varma olinko itse edes koskaan nukahtanut. Pää tuntui raskaalta ja teki vaan mieli hautautua takaisin peittoihin. Päätin kuitenkin että hitto vie, en kyllä anna yksien huonojen yöunien piirtää suuntaa koko päivälle. Oon nimittäin huomannut, että aika usein valitsen päivän fiiliksen juuri tuolla heräämisen hetkellä. Tänään päätin, että se fiilis on hyvä. Nousin ylös, halasin ja suukotin isoa ja pienempää, petasin sängyt. Otin kuuman suihkun, pukeuduin ja laittauduin. Laitoin kahvin tippumaan ja aamupuuron hautumaan. Ja kas vaan, nyt fiilis on jo ihan toisenlainen. Enkä oo vielä ehtinyt juomaan kuin yhden kupin sitä kahvia! Tästä tulee vielä kelpo keskiviikko.

Miellyttävää päivää kaikille muillekin!

pst. Blogia voi nyt seurata bloglovinissa, facebookissa ja instagramissa. Seurantanappulat löytyvät niin tuosta postauksen alta kuin tuolta sivupalkistakin.

pst.2. Tähän olisi ollut kiva laittaa joku tuore kuva tältä aamulta, mutta kamerasta on akku loppu, eikä laturia löydy mistään. Siksi kuva heinäkuiselta Madridin reissulta, yhdeltä maagisen kauniilta aamulta.

Onnea kaikki isät. Erityisesti tietysti mun oma ja Roma, Alban isä. Roma-raukka sai tosin tyytyä tänään pelkkiin kaljupääkahveihin. Tiedän kuitenkin, että just tänään hän on tuntenut ihan erityistä kiitollisuutta siitä että saa olla isä, papa tuolle menevälle 1-vuotiaalle. Ja Alba taas on ihan älyttömän onnekas, että sillä on noin hieno isä.

Isä, joka ottaa mukaansa oikeastaan kaikkeen mitä tekee. Isä joka jaksaa väsymättä leikkiä milloin lentokonetta, milloin liukumäkeä tai trampoliinia. Isä, joka halaa, pussaa ja puhuu aivan kaikesta. Vieläpä kahdella eri kielellä. Isä, jonka mielikuvitus ja kärsivällisyys tuntuu olevan ihan loputon. Isä, joka muistaa monta kertaa päivässä kertoa kuinka ylpeä, kiitollinen ja onnekas on. Isä, joka arvostaa ja osaa kehua myös itseään. Ja ennen kaikkea Roma on isä, joka rakastaa täysin ehdoitta. Olet lapseni hyvässä seurassa.

 

Kuvat: Janita Autio

Ihan ei lähtenytkään tämä viikonloppu liikkeelle sellaisissa merkeissä, kuin olin ajatellut. Eilen jouduin soittamaan hätäkeskukseen, elämäni ensimmäistä kertaa. Kamalinta tilanteessa oli se, etten soittanut apua itselleni vaan tuolle kaikkein kalleimmalle, perheen pienelle. Viime yö vietettiin lastenklinikalla tarkkailussa. Se huoli, jota omasta lapsestaan voi tuntea, on kyllä käsittämättömän megalomaaninen. Vieläkin sydän on ihan uuvuksissa siitä kaikesta syrjällään olosta.

Processed with VSCOcam with t1 preset

Kaikki vaikuttaisi kuitenkin nyt olevan kunnossa, ja Alba on taas oma touhukas, hyväntuulinen itsensä. Eilinen kuitenkin säikäytti ja pysäytti. Nyt puristan pienen vielä vähän tiukemmin ja useammin rintaa vasten. Muistan olla kiitollisempi ja vaalia yhteisiä hetkiä vieläkin enemmän. Ihan hanurista, että tällaisia juttuja täytyy tapahtua, jotta muistaisi kirkkaammin mikä täällä nyt olikaan sitä tärkeintä ja arvokkainta.

Leppoisaa launtaita teille. Liityn nyt Roman ja Alban seuraan tuonne olohuoneeseen. Aivan takuulla halaan ja kerron kuinka paljon rakastan.