Kaiken hyvän arvoinen 07 toukokuun 2020 - 19:17

Kaupallisessa yhteistyössä: Helein ja Indieplace

Äitienpäivä lähestyy.
Vielä muutama vuosi sitten tuo päivä herätti vähän ristiriitaisia tunteita. Äitienpäivän kulku muuttui avioeron myötä. Olisi ollut minun vastuullani että tuota päivää juhlistettaisiin. En eron jälkeen kokenut ansaitsevani mitään sellaista, joten ensimmäinen äitienpäivä eron jälkeen olikin kuin mikä tahansa muukin tavallinen sunnuntai.
Tämä tuleva äitienpäivä on neljäs, jonka vietämme todennäköisesti ihan vain kahdestaan. Erona vuoden 2017 äitienpäivään on se, että nykyään ajattelen, että todellakin olen juhlani ansainnut – me molemmat olemme. Ajattelenkin että tuo tuleva sunnuntai on vähintään yhtä paljon Alban, kuin minunkin päiväni.

Tilasin jo viime viikolla meille kakun, ajattelin leipoa jonkun ihanan pataleivän, haen kotiin kauniin kimpun (jossa on ainakin jaloleinikkejä) ja läträän ihonhoitotuotteilla vielä tavallistakin pidempään ja perusteellisemmin. Teen mahdollisimman paljon asioita, joista nautin ja jotka tekevät hyvää.
Tuo muutos ensimmäisestä äitienpäivästä tähän nykyiseen tapaan viettää sitä on vaatinut sen, että olen alkanut ajatella itsestäni toisin. Olen alkanut ajatella, että ansaitsen kaikkea mahdollista hyvää. Ja se koskee ihan vuoden jokaista päivää, ei vain tätä yhtä ihanaa sunnuntaita.

Olen ollut  äiti nyt melkein kuusi vuotta, ja suurimman osan tuosta ajasta en olekaan ollut juuri muuta. Hukkasin itseni lapsen syntymän jälkeen. Aloin ajatella, että minulla ei oikeastaan ole enää väliä, koska on tämä pieni jolla on niin hirvittävän paljon väliä. Keskityin niin voimallisesti siihen, että osaisin täyttää lapseni tarpeet, etten enää tunnistanut omiani. On kuitenkin pitkässä juoksussa aika hankalaa täyttää ja tunnistaa toisen tarpeita, jos ei tunnista niitä edes itsessään.

On vaatinut paljon tietoista omien ajatusten ja toimintamallien tutkailua, jotta on päässyt tähän pisteeseen, jossa on nyt: pidän omista tarpeistani huolehtimista nimenomaan lapsen hyvinvoinnin kannalta aivan ensiarvoisen tärkeänä. Sanotaan, että tärkeimpiä arvoja ei voi opettaa lapsilleen, mutta ne voi kyllä tartuttaa. Ja juuri niin haluaisin tehdä: omalla esimerkilläni viestiä, että minä ja sinä olemme tärkeitä, arvokkaita ja kaiken mahdollisen hyvän arvoisia.

Ollakseni hyvä äiti minun on oltava hyvä myös itselleni.
Ja minulle se tarkoittaa ensisijaisesti sellaisten asioiden tekemistä, jotka tekevät minulle hyvää.
Ajattelutapani oli pitkään vähän vinksallaan ja mietin hyvien elämäntapojen vaikutuksia lähinnä ulkoiseen olemukseen. Tein asioita pinnallisista syistä.
Ei siis ihme, etteivät ne tavat pysyneet elämässäni hetkittäisiä innostuspiikkejä pidempään.

Nyt, ensimmäistä kertaa vuosiin olen löytänyt minulle sopivimman tavan liikkua. Ja teen niin siksi, että se tekee minulle hyvää; niin mielelle kuin kehollekin. En mieti liikkumisen vaikutuksia ulkoiseen olemukseen, ainoastaan siihen sisäiseen. Ja sama pätee oikeastaan kaikkeen muuhunkin tekemiseen.  Haluan tarjota itselleni riittävästi lepoa, ravintoa, vettä ja hyvää seuraa, koska olen sen arvoinen. Hoidan esimerkiksi ihoani ensisijaisesti siksi, että nautin siitä. Rakastan sulkeutua iltaisin ja aamuisin yksin kylpyhuoneeseen. Sytytän kynttilän, ja asettelen tuotteet riviin ja alan sivellä ja hieroa ja kuoria niitä kasvoilleni ja vartalolle.  En mieti sitä, miltä ihoni sen hoitamisen jälkeen näyttää. Mietin sitä, miltä minusta sen aikana ja jälkeen tuntuu.

Maaliskuussa kerroin teille tässä postauksessa e-pillereiden lopettamisesta ja iho-ongelmistani. Kerroin pelkääväni hormonaalisen aknen palaavan (aloitin e-pillerit juuri siihen ongelmaan). Samassa postauksessa kerroin myös Heleinin kauneusravintolisistä; biotiinista ja kollageenista, joita molempia olin tuolloin syönyt joitain viikkoja. Nyt takana on jo useampi kuukausia, ja ihon kunto on edelleen moitteeton, mistä olen niin hyvilläni.

Heleinin keskeinen ajatus on  hoida kauneuttasi myös sisältäpäin. Se on mielestäni paras mahdollinen kulma kauneudenhoitoon. Heleinin tuotteista puhutaan usein kauneusravintolisinä, ja niiden keskeinen ajatus onkin että ne vahvistavat sisäistä hyvinvointiasi saaden sen välittymään myös ulkoiseen olemukseemme.

Heleinin Strong Biotin + sisältää esimerkiksi myös C-vitamiinia, sinkkiä ja kysteiini- aminohappoa, joka on tärkeä osa iholle kestävyyttä ja elastisuutta antavaa tukirakennetta.  Strong Collagen-ravintolisä taas sisältää tutkittua Verisol-kollageenia hyvin imeytyvässä peptidimuodossa, joka tutkitusti vähentää ryppyjä, sekä C-vitamiinia, joka ylläpitää kollageenin muodostumista ja edistää solujen suojaamista hapetusstressiltä.

Kuten tiedämme, on hyvinvointi on todella monen asian summa, mutta nämä kaksi ravintolisää ovat tärkeä osa sitä minun verkkoani, josta oma hyvinvointini rakentuu.

Millaisia pieniä tai isoja tekoja ja valintoja te teette arjessanne, joilla viestitte itsellenne että olette tärkeitä?
Tai millaista äitienpäivää teillä vietetään?

pst. jos  mietit vielä, mitä hankkisit itsellesi tai äidillesi äitienpäivälahjaksi niin nämä Heleinin kauneusravintolisät olisivat varmaan mieluinen paketti monelle. Nämä löydät vain apteekeista kautta maan.

Kotona 13 maaliskuun 2020 - 20:34

Tuntuu, että moni viime aikojen teksteistä on ollut jotenkin raskas. Asiapitoinen, tai muuten vaan tymäkkä. Nyt tekee mieli ottaa postauksen verran vähän iisimmin.

Mä mietin muutama päivä sitten sitä millaisen kuvan musta somen perusteella saa. Selasin omaa feediä, joitain vanhempia stooreja ja blogipostauksia ja tulin siihen tulokseen että somen perusteella vaikuttaa siltä, että a) olen aina kotona b)mulla ei oo yhtään ystävää c)ollaan Alban kanssa _aina_ kahdestaan d)oon aika kuivakka ja asiallinen tyyppi e)koko ajan on joku hätänä/huonosti f)tykkään omasta naamastani, sillä jaan siitä kuvia aika ahkeraan.

Siinä se.

Eikä tuolla oikeastaan mennä hirveästi pieleen. Kaikki muu pitää aika lailla paikaansa paitsi se, että mulla ei oo yhtään ystävää (on mulla. Useampikin. Mutta en oikeastaan koskaan roiku puhelimella silloin kun vietän aikaa niiden kans. Mikä on vähän sääli, koska olis ihanaa, että niistä hetkistä jäisi muistoja muuallekin kuin mun seulan tavoin vuotavaan muistiin). Ainiin ja sekään ei ehkä pidä ihan paikkaansa, että olisin asiallinen ja kuivakka tyyppi, en oo – vaikka saatan sellaiselta äkkiseltään vaikuttaakin.

Kiinnostaisi ehkä vähän tietää millainen kuva teillä on musta somen perusteella. Mutta tiedän, ettei kukaan jaksa sellaisia miettiä, joten jätän kysymättä.

Me päätettiin jättäytyä omaehtoiseen karanteenin tänään ainakin seuraavan viikon ajaksi, ja se tuntuu oikeastaan aika kivalta. Ei tietenkään tämä vallitseva tilanne (on huoli riskiinryhmään kuuluvista, terveydenhuolon kanto- ja sietokyvystä, niistä ihmisistä jotka terveydenhuollon parissa työskentelevät, ja vähän myös huoli peruuntuneista töistä ja mahdollisista muutoksissa omassa taloudessa), vaan se että on vihdoinkin aikaa toisillemme, aikaa pysähtymiselle.

Mulla on rauhallinen ja luottavainen olo.

Nyt käperryn mun perheen kanssa sohvalle.

Rauhallista perjantaita ja viikonloppua myös sinne. Pidetään huoli itsemme lisäksi myös toisistamme.