Hemmottelua 01 joulukuun 2018 - 16:35

Ollaan oltu viikko Alban kans ihan täysin kaksin, sillä ollaan molemmat edelleen vähän puolikuntoisia. Ja jos ei oteta Ramin synttäri-illan dinneriä ja sen jälkeisiä drinkkejä lukuun, niin olen puhunut viimeiset viisi päivää pelkästään lapselle. Tässä vaiheessa alkaa tuntua jo siltä, ettei sitä edes osaisi puhua muille. Päässä ei liiku oikeastaan yhtään mitään, ja vaikka aina toisinaan se tyhjyys tekeekin ihan hyvää, niin nyt kaipaisin sinne jo vähän täytettä.

Hypättiin aamupäivällä Helsingistä junaan ja 1,5h tuntia myöhemmin sieltä ulos keskelle lumisia peltomaisemia. Mahtavaa, että on mummola, johon pääsee junalla, mutta joka on kuitenkin kokonaan ihan toinen maailma Punavuoren kuhinaan verrattuna. Täällä aika pysähtyy ja kiire loppuu, huolimatta siitä että mun osalta viikonloppu täällä näyttää varsin työntäyteiseltä kun täytyy kiriä kiinni kaikki ne viime viikolla sairastamani työpäivät. Mutta täällä mummolassa työnkin tekeminen tuntuu ihan toisenlaiselta kotiin verrattuna. Ehkä osin myös siksi, että työt saa hoitaa ihan kaikessa rauhassa, kun Alba juoksuttaakin mummoa ja pappaa mun sijasta. Erityisen hyvältä tuntuu myös se, että aletaan molemmat vihdoin olla terveitä, ja ensi viikko näyttää ihanan kiireiseltä. Tuntuu niin mukavalta vaihtelulta tämän kotona, neljän seinien sisällä, vietetyn viikon jälkeen.

Nyt pihasauna on kuulemma valmis saunojille, joten pakkaan kassin ja liukastelen pihan poikki saunalle. Teidän pitäisi nähdä minkä määrän kosmetiikka raahaan aina mukanani sinne; kuorintavoiteita, naamioita niin kasvoille kuin hiuksillekin, hoitopaketin jaloille, ja n.kolme litraa erilaisia rasvoja ja voiteita. Noin niinku muutaman mainitakseni.

Toivottavasti sun lauantai on yhtä ihana ku mun!

Kokonaisia tarinoita 28 marraskuun 2018 - 18:30

Kaupallinen yhteistyö: Olympus

Hankin ensimmäisen kamerani ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Kuljetin kameraa tuolloin aina mukanani ja kuvasin todella paljon. Muutaman vuoden jälkeen iso kamera alkoi kuitenkin tuntua, noh isolta, kuljettaa mukana ja jatkoin kuvaamista lähinnä puhelinellani. Alban synnyttä aloin tas kaivata kuvaamista ja laadukkaampia kuvia ja ostin ensimmäisen Olympukseni. Se oli PEN E-P5. Pieni ja pätevä kamera alkoi taas kulkea mukana kaikkialle ja esimerkiksi koko tämän blogin ensimmäisen vuoden ajan kuvasin kaiken Olympuksen PEN E-P5:lla.

Muutama vuosi sitten vaihdoin tuon pienen Olympuksen n.kuusi kiloa painavaan järkkärin, ja liki saman kokoiseen objektiivin. Kuvaaminen, etenkin sellainen spontaani, ihan tavallisen elämän kuvaaminen, väheni n.90% sen kameran hankkimisen jälkeen, sillä kameraa ei juuri koskaan tullut kannettua mukana ihan muuten vain. Olinkin kaivannut pienempää kameraa elämääni siitä lähtien, sillä haluaisin palata takaisin siihen Sanniin, joka kantaa kameraa aina mukanaan. Siihen, jonka muistikortin kätköistä löytyy kuvia aamu-unisista rakkaista, petaamattomista sängyistä, ikkunalaudoille unohtuneista kahvikupeista, sunnuntain tunnelmasta, ystävien halauksista, naurunremakoista, pyyhkeisiin kietotuneists hytisevistä uimareista, tärähtäneistä auringonlaskuista, hiekkaisista varpaista, hymyistä, tuntemattomista ihmisistä kadulla. Haluaisin, että muistikortiltani löytyisi taas kuvia niistä asioista, jotka ovat ja tapahtuvat, eikä vain niistä hetkistä jotka kuvataan sillä ajatuksella, että nyt muuten kuvataan.

Olin jo päättänyt hankkia jonkun noista Olympuksen PEN-sarjan kameroista, kun minulta kysyttiin kiinnostusta yhteistyöhön Olympuksen kanssa. Arvaatte varmaan, ettei vastausta tarvixnnut varsinaisesti harkita. Kaupallisen yhteistyön tiimoilta sain nyt testiin Olympus  PEN E-PL9:n ja siihen 30mm makro – objektiivin. Ja tässähän kävi tietenkin klassisesti niin, että sen jälkeen kun hain tuon kameran postista kotiin on sillä seitsemän kiloisella järkkärillä kuvaaminen vähentynyt n.90%. Tuo E-PL9 on ensinnäkin aivan järjettömän kaunis, mikä on tietysti ihan ensiarvoisen tärkeää. Nuo hiekan väriset, nahalta tuntuvat yksityiskohdat antavat kameralle ylellisen ja viimeistellyn ilmeen, jonka lisäksi tuo ”nahka” tekee myös sen, että kamera tuntuu kädessä todella hyvältä ja varmalta. Toseksi; tuo kamera yksinkertaisesti toimii ja sen käyttäminen on ihan naurettavan helppoa. Haluan kameraltani ensisijaisesti tietenkin laadukasta jälkeä, mutta käytön helppudesta ja kameran varmuudesta saa ehdottomasti roimasti plus-pisteitä. Huolimatta siitä, että tällä kameralla on paljon tarjottavanaan on erilaisten asetusten säätäminen ja käyttöönottaminen todella simppeliä, eikä asetusten kanssa ole koskaan tarvinnut arpoa tai selata käyttöohjeitakaan sen kummemmin. Kaikki asetukset saa kätevästi säädettyä kosketusnäytön kautta, sieltä hoituu myös tarkennus ja halutessaan itse kuvankin voi ottaa näyttöä hipaisemalla. Ajattelenkin, että tämä PEN E-PL9 olisi täydellinen kamera myös sellaiselle, joka on hankkimassa ensimmäistä kunnon kameraansa, sellaiselle joka arvostaa laatua, mutta ei kuitenkaan halua käyttää kuukautta kameran manuaalin opetteleen.

Mahtavaa E-PL9:ssa on myös se, kuinka helppoa sen yhdistäminen älypuhelimeen on. Saan jaettua ottamani kuvat kameran wi-fin kautta puhelimeeni vaikka heti niiden ottamisen jälkeen. Tämä ominaisuus on ollut erityisen ihana nyt kun kameraa on tullut oikeasti kannettua mukana jatkuvasti, ja olen kuvannut sillä paljon ihmisiä ympärilläni, ja luvannut tietenkin jakaa nuo kuvat myös heille. Sen sijaan, että lataisin kuvat ensin muistikortilta koneelle, koneelta lightroomin muokkausta varten, jonka jälkeen lähettäisin ne kuvien henkilöille hoituu tuo kuvien jakaminen nyt vaan ihan muutamalla näytön näpäytyksellä, ihan muutamassa hetkessä. Kaikki keinot säästää aikaa ja vaivaa otetaan täällä päässä yleensä ilolla käyttöön. Tuon wi-fin kautta kameraa voi myös ohjata puhelimella. Aina toisinaan tässä työssäkin täytyy hoitaa kuvaukset ihan yksinään, siis niin, että niissä kuvissa on myös oltava itse. Silloin tämä puhelimella kameran kauko-ohjaaminen on ihan älyttömän näppärää ja helppoa. Puhelimen näytöltä näet mitä kamera näkee, pystyt tarkentamaan haluamaasi pisteeseen ja nappaamaan kuvan. Helppoa ja vaivtonta sekin. Aina toisinaan jos on kaivannut kameran kanssa apua, niin sekin on löytynyt kätevästi puhelimeen ladattavasta OI.share- sovelluksesta.

E-PL9:n ostajalle tarjotaan vuoden loppuun asti kaupan päälle tuo 30mm makro-linssi (norm.279€), joka minullakin siis on ja jolla nämä tämän postauksen kuvat on otettu. Minulla on edellisen Olympukseni jäljiltä myös muutama muu objektiivi, mutta ne ovat kaikki kyllä saaneet ihan rauhassa kerätä pölyä hylyllä, sillä tämä on osoittanut todella päteväksi yleislinssiksi, vaikka alkuun en olisi sitä ehkä uskonut. Tämän objektiivin keveys ja kompakti rakenne tekevät sen, ettei tämän linssin kanssa ole ollut sitä makroille tyypillistä hitaan tarkennuksen ongelmaa. Olen ollut ihan innoissani siitä, kuinka tuolla makro-objektiivilla on mahdollisuus syventää sitä kuvallista tarinankerontaa. Saan tuolla 30mm polttovällä kuvattua helposti tarkkoja isompia kokonaisuuksia, mutta saan sillä lisäksi niitä älyttömän tarkkoja, kerrontaa rikastuttavia, lähikuvia. Lyhin työskentelyetäisyys tuon linssin kanssa 14mm, joten kuvaaminen onnistuu siis aivan todella läheltä. Etenkin kun ottaa huomioon, että tuossa objektiivissa on myös tehokas 1,25- kertainen zoomi, jonka saa halutessaan käyttöön yhtä nappia painamalla.

En tiedä oikein miksi, mutta odotan ihan naurettavalla innolla kevättä ja sitä, että pääsen kuvaamaan tällä makrolla hiljalleen heräävää luontoa, mullan alta puskevia sipulikasveja, hiirvenkorvalla olevia lehtiä, valoa ja varjoja jotka muttuvat koko ajan lyhyemmiksi. Sitä lisääntyvää valoa ja niitä värejä odotellessa ajattelin kuvata rakkaiden täydellisiä hymyjä, sikkarallaan olevia aamu-silmiä, leivänmuruja viiksillä, letitettyjä hiuksia, höyryäviä aamukahveja ja poikaystävän kokkaamien annosten värejä ja tekstuuria, kauniita rapattuja seiniä, niin ja ehdottomasti myös vaatteiden materiaaleja ja yksityiskohtia. Tämä linssi on osoittautunut ihan vertaansa vailla olevaksi vaatteiden myynti-ilmoituksia tehdessä. Saan myytävän tuotteen materiaalista ja yksityiskohdista niin tarkkoja ja yksityiskohtaisia kuvia, että ihan naurattaa. Myös ostajat ovat niitä arvostaneet, sillä niiden kautta tuotteesta saa paljon kokonaisemman kuvan. Ja tuo lause pätee kyllä tämän linssin kanssa kuvaamisen muutenkin: saan tarinasta jotenkin kokonaisemman kun se rakentuu niin isoista kokonaisuuksista kuin pienistä yksityiskohdistakin. Tässäkin on mainittava taas se helppous ja vaivattomuus: kokonaiseen lopputulokseen pääsee vain yhtä linssiä käyttämällä. Ei ylimääräistä säätöä, eikä mukana kannettavaa.

Parasta tässä kamerassa ja linssissä on kuitenkin ollut se, että on tullut oikeasti kuvattua. Ja innostuttua taas uudella tavalla koko jutusta. Kamera sujahtaa aamulla kotoa lähtiessä laukkuun siinä missä lompakko, puhelin ja avaimetkin. Ja se tulee kaivettua esille lukuisia kertoja päivässä: tallentamaan juuri niitä ei suunniteltuja tilanteita, ja se jos mikä on sitä mitä olin ikävöinyt.

Onnellinen ja tyytyväinen E-PL9 -kameran omistaja kiittää ja kuittaa.

10 + 1 hymyilyttävää asiaa tältä päivältä 27 marraskuun 2018 - 21:17

1. Alba on taas pienen tauon jälkeen alkanut nukkua omassa sängyssään. Nukahtaminen sinne vaatii kuitenkin vähän tavallista enemmän töitä. Eilen piti iltasadun lisäksi kertoa kolme itse keksimääni tarinaa hyttysistä ja perhosista, jonka jälkeen täytyi laulaa niin pitkään että uni tulisi. Lauloin ehkä lapin äidin kehtolaulun kolmatta säkeistöä, kun Alba nousi istumaan sängyssään ja sanoi ”äiti sä laulat niin hyvin, että mun nenäki alko toimimaan” Tukossa ollut nenä kuulemma siis aukesi mun sulosointujen myötä.

2. Päästiin tänään kotoa liikkeelle niin myöhään, ettei oltais ehditty julkisilla päiväkotiin ennen ryhmän retkelle lähtöä. Jouduttiin hyppäämään viiskulmasta taksiin. Ja vaikka Alba istuu joka toinen viikko autossa paljonkin, niin taksissa hän ei vielä koskaan aiemmin ole ollut ja voi sitä haltioissa olemisen määrää. Hukkaan meni sekin, että pyysin taksikuskia jättämään meidät pienen kävelymatkan päähän tarhalta (hävetti), sillä Alba huusi heti sisään päästyämme että ”tultiin muuten äitin kaa taksilla” ja muisti tietysti kertoa sen vielä erikseen jokaiselle kohtaamalleen ihmiselle.

3. Se, että kaksi viikkoa jatkunut sairastelu alkaa ehkä vihdoinkin tulla tiensä päähän!

4. Ehdin tänään näkemään tuossa 15m päässä asuvaa ystävää, ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen. Teki niin hyvää päästä puhumaan kaikesta ja ei mistään. Harva ymmärtää mun aivotuksia kuten Elina. Kiitos rakas!

5.Oltiin eilen Alban kanssa kotona, ja aika piti jotenkin saada kulumaan sillä ulos ei ollut asiaa. Päätettiin aikamme kuluksi vaihtaa kodin järjestystä ja siis mitä hittoa- tästähän tuli ihan täysin uusi asunto. Nyt on kyllä feng shuit niin kohdillaan, että. Henkikin kulkee ihan eri tavalla. Johtuu ehkä myös siitä, että tuli imuroitua noin kolme kiloa pölyä näistä nurkista.

6. Aurinko. Ja se, että kun aamulla herään nään meidän sängystä taivaan, joka on ollut sininen nyt muistaakseni ainakin kolme päivää putkeen.

7.  Mun kaikki vaatteet mahtuu kolmelle hyllylle. Se tuntuu suoranaiselta ihmeeltä. Kiitos viime sunnuntaisen kirppistapahtuman. En päässyt eroon kaikesta, kuten olin toivonut mutta 2/3 kuitenkin. Kiitos kaikille teille, jotka kävitte ja ostitte. Myymättä jääneet vaatteet ajattelin viedä kierrätyskeskukseen tai fidalle. Kiitos kaikille teille.

8. Ostin meille tänään diffuuserin, joka on roikkunut ostoslistalla jo ikuisuuden. Sain joskus Sugarin showroomilta testiin aromaattisia öljyjä (varmaan vuosi tai kaksi sitten?) ja siitä asti on pitänyt ostaa diffuuseri kotiin, jotta niistä saisi maksimaallisen hyödyn irti. No nyt se porisee tuossa yöpöydällä ja vitsi, miten hyvälle tuulelle tuun tästä raikkaasta tuoksusta jonka se levittää koko asuntoon. Kuiva huoneilmakin tuntuu kosteutuneen heti monta astetta.

9. Ramilla on huomenna synttärit, ja ollaan menossa isolla ystäväporukalla syömään illalla. Ei olla ehditty viime aikoina juuri näkemään edes toisiamme, saati sitten ystäviä, joten huomisen pelkkä ajatteluki  hymyilyttää.

10. Tämä kuvien musta toppatakki. Myin sunnuntaina 13 takkia ja jätin itselleni 4, niistä yksi oli tämä. En ole palellut tämä päällä kertaakaan. Paljaat nilkkani sen sijaan ovat kyllä palelleet. Huomisesta lähtien muistan kyllä pukea jalkoihin ne sukat. Takista vielä; se näyttää kivalta ihan kaiken kanssa, enkä oikeastaan tämä päällä välittäisi vaikka ei näyttäisikään.

+ bonus

Törmäsin tänään ratikassa Minniin ja vaikka se olikin ehkä n.minuutin kohtaaminen jäi mulle siitä tosi hyvä fiilis pitkäksi aikaa. Minni on jotenkin ihan älyttömän ihana. Rohkea ja viisas. Ja hauska. Eikä ikinä uskois, että se on jo 36. Etenkään siksi, koska sillä on kaksi lasta. Mä näytän jo yhden lapsen kanssa kymmenen vuotta itseäni vanhemmalta. Mutta ehkä se johtuu siitä, että Minni urheilee. Pitäis varmaan itsekin.