Huomenna sitten 24 tammikuun 2016 - 21:14
Tuntuu hullulta, että taas on yksi viikko mennyt. Tuosta noin vaan suhissut ohi silmien. Aika tuntuu vaan katoavan ulottuviltani jonnekin. En ehdi tekemään päivässä edes puolia niistä asioista, joita olin sille suunnitellut. Jossain on vikaa, en vaan ihan vielä tiedä että missä. Tiedän, että tähän blogiin (kuten aika moneen muuhunkin asiaan) haluaisin panostaa ihan hurjan paljon enemmän, kuin mihin aika ja rahkeet viime viikkoina ovat riittäneet. Toivotaan, että kalenteri selkenee seuraavien viikkojen osalta sen verran, että siihen olisi mahdollisuus.
Huomenna aloitan uuden viikon lisäksi muutakin uutta, nimittäin urheilun. Olen ihan liian pitkään antanut kaiken muun mennä sen edelle arkipäivän valinnoissani, ja uskotellut itselleni olevani muka sellaisessa tilanteessa että täytyisi valita joko tai. Höpön löpön, ei tarvitse muuta kuin oppia vähän aikatauluttamaan, ja ottamaan itseään sieltä niskasta kiinni.
Tänään aion kuitenkin vielä nauttia täysin siemauksin tästä tekemättömyydestä, onhan kuitenkin sunnuntai. Huominen ja huomisen hommat sitten huomenna, eikö?
Rentoa sunnuntai-iltaa !
Kuvat Adidaksen heimohommista: ihana Stella Harasek
Mari
Posted at 13:55h, 25 tammikuunkuuluisat ruuhkavuodet 😉 miten sitä ehtii kaiken kun on taas kokopäiväsesti töissä?? tai päinvastoin, mitä sitä ennen teki kaikella vapaa-ajalla mitä oli? 😀 nostan hattua että otat aikaa urheilulle, mulla taas se puoli elämästä jäissä hetken aikaa. kaikkeen ei vaan pysty, varsinkaan kun mies on yrittäjä ja ei omista minkäänlaisia rutiini työaikoja :/
Sanni
Posted at 22:21h, 26 tammikuunNo sanos muuta! Kauhulla odotan huhtikuuta kun aloitan taas kokopäiväisesti töissä. Vaikka uskon kyllä, että alun kankeuden jälkeen siihenkin tottuu. Ja aika usein tehokkuus ja aktiivisuus ruokkii itseään, ja yllättäen se aika riittääkiin aivan siihen kaikkeen samaan kuin ennenkin, tehokkuus vaan lisääntyy 😉
Sanni
Posted at 22:22h, 26 tammikuunJa joo, nuo toiset aikataulut vaikuttas kyllä todella paljon. Aivan kaikkeen. Mutta onneksi kaikkeen ei tarvikaan pystyä, näin just on aivan hyvä eikö ookki? 🙂