Kerroksilla pakkasiin 17 tammikuun 2016 - 16:11

Voitteko kuvitella, että menin ja unohdin koko blogin olemassaolon muutamaksi päiväksi. Postaustauko venyi ihan huomaamatta viikon mittaiseksi. Selvästikään en oo ihan vielä sujahtanut sisään tähän bloggaajaan rooliin. Pahoittelut siis tästä pitkittyneestä tauosta, vaikka tuskin kukaan teistä edes ehti tätä taukoa huomaamaan.

Olen huomannut, että aika usein somesta tulee eristäydyttyä sillon, kun on jotenkin kurja tai huono olo. Some ja sen unelmaelämät tuntuvat kurjistavan (tämä tuskin on mikään oikea sana) omaa oloa vain entisestään. Nyt ei kuitenkaan ollut kyse siitä, vaikka tämä kulunut viikko onkin ollut ”vähän” huolen värittämä, niin ihan on elämä nyt tullut tähän väliin. On ollut niin kiire tehdä, nähdä ja nauttia etten oikeasti ole ehtinyt edes ajatella blogin avaamista. Se on musta ihan positiivinen juttu. Oon nimittäin vähän sen sortin ihminen, että saatan toisinaan vähän liikaakin uppoutua tähän virtuaalimaailmaan ja unohtaa olla läsnä tässä ihan oikeassa, konkreettisessa todellisuudessa ja hetkessä. Yksi tämän uuden vuoden tavoitteista onkin vähentää kännykän näpräämistä, nostaa se kotiin tullessa hyllylle ja käyttää sitä vain soittamiseen tai vastaamiseen. Ei jatkuvaan somessa roikkumiseen. Mutta se somesta. Puhutaan siitä lisää joskus toiste.

Näissä tamineissa kävin eilen parin ystävän kanssa syömässä ja lasillisilla. Kyllä se on kerrospukeutuminen, joka näillä pakkasilla kannattaa. Olin unohtanut lähtiessäni avaimet kotiin ja jouduin odottelemaan sisäänpääsyä ulkona vajaan tunnin, enkä ollut tuossa ajassa ehtinyt palelluttaa oikeastaan muuta kuin sormeni ja puolet varpaistani. Sormien paleltumiseen tosin saattoi olla syynä ne kymmenen snäpit, jotka ilman käsineitä siinä odotellessani kuvasin. Eli tällaisella toppi-pitkähihainen mekko-paksu villaneule- huppari- tekoturkki- kombolla pärjää siis aika hyvin vielä mittarin painuessa eiliseen tapaan sinne kahdenkympin alapuolelle.

Myönnettäköön että silti kyllä kaikkein mieluiten kiskon näillä keleillä päälle mun Crocsin tulikuumat talvisaappaat, paksuimman untuvatakin, paksun villapipon ja laskuhanskat. Mukavuus ennen tyyliä ehdottomasti. Kuitenkin aina toisinaan on ihan kivaa yrittää näyttää siltä, että on menossa ystävien kanssa viinille eikä esimerkiksi telttailemaan napajäätikölle.

ps. En ihan ymmärrä mitä näille kuville tapahtuu matkalla tietokoneen työpöydältä tänne blogiin. Ne muuttuvat skarpeista ja hyvälaatuisista tällaisiksi sumuisiksi, valjuiksi höttösiksi. Harmittaa, enkä oikein tiedä mitä voisin asialle tehdä. Vinkkejä?