Valmistimme tuon illan aikana neljän ruokalajin illallisen, jonka jokaisessa ruokalajissa oli käytetty sekä Maldonin suolaa, että Tabascoa, tai vähintään toista niistä.  Kaikki sujui mutkattomasti, niin että reilu kymmenhenkinen porukkamme oli jaettu ryhmiin, jotka Gohanin perustajan Marcosin johdolla (sama mies löytyy myös Fat Ramenin ja Ruoto Cateringin takaa) valmistivat keittiössä vuoron perään jonkin illallisen ruokalajeista. Sillä välin kun osa hääräsi keittiössä oman ruokalajinsa kimpussa, muut keskittyivät seurusteluun ja herkullisiin ammattilaisen valmistamiin drinkkeihin. Minä tietysti päivystin keittiössä silloinkin, kun en ollut ruoan valmistuksesta vastuussa, sillä nälkä tulla paremmaksi ja osaavammaksi kokiksi kasvaa koko ajan.

Gohanin takapihalle, ihan tätä iltaa varten, katettu terassi oli valtavan kaunis,  ihan kuten koko iltakin. Taivas kaartui sisäpihan ylle sinisenä, ja pieni viileys iski vasta ihan illan viimeisinä tunteina. Sanotaan, että ulkona kaikki maistuu paremmalta, mutta väittäisin että tämä ruoka olisi maistunut ihan missä tahansa nautittuna. Tosin aina, kun on mahdollisuus valita ulkona- ja sisällä syömisen väliltä, valitsen ensimmäisen. Kovin moni asia ei tee yhtä onnelliseksi, kuin puutarhaan tai sisäpihalle katettu pitkä pöytä, joka notkuu hyvästä ruoasta, ja sitä arvostavasta seurasta.

Illan aikana pitkän pöydän ääreen kannettiin seuraavanlainen kokonaisuus:

Alkuruoka: Luomukaritsatartar
Alkuruoaksi valmistui luomukaritsatartar osaavissa käsissä. Joka oli muuten yksi parhaista tartareista mitä olen koskaan syönyt. Minä, joka kuitenkin tilaan tartarin melkein aina, kun sitä vain on tarjolla. Ja koska uskon, että siellä on monta muutakin, jotka rakastavat tartaria kuten minä, haluan ehdottomasti jakaa tuon Marcosin reseptien teillekin.

Tartar (4:lle)

300g luomukaritsan ulkofilettä tai paistia
100g lehtikaalia
pari samettikukan vartta
2,5dl öljyä
1 luomu kananmuna
2 dl isomaksaruohoa
1/2 sitruunan mehu
2 rkl Maldon suolaa
3 rkl Tabasco originalia

Poista lihasta kalvot ja säikeet. Jauha kylmät/kohmeiset lihat lihamyllyssä tai raaputtamalla.

Vaihtoehtoisesti voit käyttää punajuurta, paahda punajuuri 160 asteessa n. 1-1,5h koosta riippuen kunnes puajuuret ovat kypsiä ja hiillostuneita. Kuori hiillostunut pinta ja leikkaa sisus pieneksi hakkelukseksi. Tarjoile tartar-lihan tapaan.

Sekoita samettikukan varret/vihreät rypsiöljyn kanssa (2dl) hienoksi öljyksi ja valuta siivilän läpi.
Riko kananmuna sauvasekoittimen mentävään lasiin, lisää 1tl sormisauolaa, ja 2dl samettikukkaöljyä. Sekoita sauvasekoittimella kunnes seos on emulgoitunut majoneesiksi.

Renssaa lehtikaaleista kannat ja puisevat varret pois. Voit kuivata ne uunissa 50°C ja ajaa hienoksi jauheeksi kuivaamisen jälkeen jolloin vältät hävikin syntymisen. Sivele lehtikaalin palat lopulla samettikukkaöljyllä ja mausta suolalla. Paahda uunissa 150°C n. 20min kunnes kaalit ovat oikein rapeita.

Mausta karitsanliha tai punajuuri Tabascolla, Maldonilla ja sitruunan mehulla. Kasaa päälle majoneesia, isomaksaruohoa ja lehtikaalisipsejä. Tarjoile hapanjuurileivän kanssa.

Pro tip: Marcos suihkautti annosten päälle vielä suihkepullosta hieman luomuomenaviinietikkaa, jota hän kuulemma käyttää varsin usein annosten viimeistelyyn. Sillä saa lisättyä annokseen sellaisen hauskan, pienen happamuuden. Otin tietysti neuvosta heti vaarin, ja nyt sitä suihkutellaan annoksiin meidänkin keittiössä.

Väliruoka: Jalotofu- tortellinit
Alkuruoan jälkeen saimme Jalotofu-tortellinit, jotka oli valmistettu pastataikinaa myöten itse. Niin hyviä, että näitä olisi voinut syödä ihan loputtomasti. Tortellinit tarjoiltiin villiyrtti- pedillä, ja Pecorino-kastikkeen kera. Villiyrtit oli käyty keräämässä metsästä samana aamuna, samoin kuin tuon annoksen koristeluun käytetyt syötävät kukatkin. En ole koskaan aiemmin tajunnut, että esimerkiksi koiranputken kukkia voisi aivan hyvin käyttää koristeluun.

Pääruoka: Makrillivartaat
Rakastan kalaa. Erityisesti silloin, kun joku toinen on nähnyt sen vaivan ja poistanut siitä ruodot minun puolestani. Nämä makrillivartaat muhivat suolautumassa n.10 minuuttia ennen kuin ne aseteltiin hiiligrilliin paistumaan siihen saakka, että nahkapuoli sai kauniin värin. Vartaat tarjoiltiin hiiligrillissä paistetuiden kevätsipuleiden sekä villiyrttien (mm.suolaheinää, litulaukkaa, vesiheinää, valkopeippiä, siankärsämöä, saksankirveliä) kanssa, joihin oli sekoitettu aivan poskettoman hyvän vinegrette.

Jälkiruoka: Tuulihattuja raparperi ”froyo”lla
Ehkä suurin miinus tässä illassa oli se, että missasin jälkiruoan. Ilta oli niin mukava, että se oli ihan huomaamatta venynyt vähän pidemmäksi, kuin oli alunperin ollut tarkoitus, ja minun oli lähdettävä laittamaan pientä nukkumaan ja päästämään hoitajaa kotiin. Jälkiruoka oli kuitenkin kuulemani mukaan ollut aivan hervottoman hyvää, enkä epäile sitä hetkeäkään kaiken muun tuona iltana syömäni perusteella. Erityisesti tuo raparperi ”froyo” sai osakseen suitsutusta, niin ajattelin jakaa senkin reseptin tässä alla. Ihan vain jo senkin takia, että on sitten itselleni muistissa, kun haluan tehdä vaikutuksen seuraaviin illallisvieraisiin.

Raparperi ”Froyo” 

700g raparperia kuutioituna
400g vuohenmaito yoghurttia (Turkkilainen yoghurtti käy)
75g sokeria
500g vettä
3-4 rkl hunajaa
2rkl Tabasco Habaneroa

Keitä raparpereita kattilassa sokerin ja veden kanssa muutama minuuutti kunnes ne ovat hiukan pehmenneet. Nosta leivinpaperilla vuorattuun astiaan ja siirrä pakkaseen jäätymään. Laita blenderin kulho myös pakastimeen jäätymään.
Kun raparperi on jäätynyt laita tehosekoittimen ja sekoita tasaiseksi, lisää yoghurtti, hunaja ja Tabasco ja sekoita tasaiseksi.
Laita hetkeksi Froyo vielä pakkaseen ennen tarjoilua jos tuntuu liian löysältä.

Maldon ja Tabasco lienee molemmat monille teistä jo tuttuja, mutta muutaman sanasen haluan niistä silti sanoa: Maldon on ainakin meidän keittiössä se ainoa oikea suola. Se onkin niin koti- kuin huippukokkienkin suosiossa. Maldon-suolaa on valmistettu jo vuodesta 1882. Valmistus tapahtuu Englannin Maldonissa edelleen samoin perinteisin käsityömenetelmin, joita on vaalittu jo sukupolvien ajan. Maldon-suola on peräisin Blackwater-joesta, joka virtaa Maldonin kaupungin läpi. Maldonin keveys piilee suolakiteiden muodossa; jokainen suolakristalli on pyramidin mallinen. Maldonin ainutkertaisuudesta kertoo ehkä jotain se, että muutama kuukausi sitten poikaystävä oli ostanut kaupasta epähuomiossa jonkin toisen merkin sormisuolaa. Virheen korjatakseen hän oli ajatellut kaataa suolaan kannelliseen lasipurkkiin, jotta ei aina sitä käyttäessään ajattelisi käyttävänsä väärää suolaa. Mutta jopa minä, joka en tiennyt asiasta huomasin suolan koostumuksesta ettei se ollut Maldonia; sitä kun ei koskaan tarvitse hienontaa sormenpäät verillä, vaan se murenee hyppysissä pehmeästi ja helposti.

TABASCO® :lla taas on vielä Maldoniakin pidempi historia. Sitä valmistaa McIlhenny Company, joka perustettiin vuonna 1868 Louisianan Avery Islandille. Tehdas on edelleen samalla paikalla. Perhelegendan mukaan yrityksen perustaja Edmund McIlhenny sai tulisia chilinsiemeniä Keski-Amerikassa käyneeltä matkailijalta, joka oli vastikään tullut Louisianaan. McIlhenny istutti siemenet Avery Islandille ja testasi chilikastikkeita kunnes keksi reseptin, johon oli tyytyväinen. Sen periksiantamattomuuden huomaa kyllä mausta. Meillä Tabascoa käytetään säästelemättä, ja oikeastaan ihan kaiken kanssa. Rakastan keittiössä kaikkea sellaista, jonka avulla saa ruoan maistumaan siltä, kuin sen tekemiseen olisi käytetty enemmän aikaa ja vaivaa, kuin todellisuudessa on.

Sen lisäksi, että molemmat tuoteperheet ovat niin maultaan, koostumukseltaan kuin laadukkuudeltaan ihan vertaansa vailla, niin ne ovat myös kauniita pitää esillä. Niin Maldonin suolat kuin Tabascotkin ovat meillä keittiössä aseteltu avohyllylle niin, että ovat siinä kaikkien ihasteltavana ja näppärästi käytettävissä. Pidän siitä, että käyttöesineet ovat kauniita. Silloin sotkukaan ei näytä kovin pahalta, kun se koostuu asioista, jotka ovat nättejä.