23 huhtikuun 2019 - 17:52

in Yleinen by
18 Likes

 

 

 

Mitä oikeasti kuuluu?

Kuuluu todella hyvää. Arki rullaa ja tuntuu, että elämään on löytynyt sellainen kauan kateissa ollut tasapaino. Tarkemmin sanottuna tunne-elämään on löytynyt. En ole tällä hetkellä huolissani mistään. Mikään ei valvota iltaisin tai herätä öisin (paitsi yskivä lapsi, ja nyt kun tarkemmin mietin niin vähän oon ollut huolissani siitä yskästä kyllä..). Aamuisin herään virkeänä ja hyvntuulisena. Ei ole stressiä, eikä kiirettä. Lapsen kanssa oon onnellisin, mutta osaan nykyään nauttia myös omasta ajasta ilman huonoa omatuntoa. 

Mitä tapahtuu työrintamalla?

Töitä on sillä tavalla sopivasti, että ei ole liikaa vapaa-aikaa, eikä rahaa. Mutta sen verran, ettei kummastakaan tarvitse stressata. Tällä hetkellä duunit jakautuvat moneen eri suuntaan: toimin yhdessä yrityksessä pääluottamusmiehenä (2 päivää/viikko), kuvaan kahdelle eri kirjakustantamolle, kirjoitan – blogiin, mutta aina toisinaan muualle ja nyt viimeisimpänä; saan olla mukana suunnittelemassa ravintolakonsepteja; kaikkea sisustuksesta ruokaan ja soittolistoihin. 

Parisuhde? Perhe? Ystävät?

Minuus on ollut kriisissä viimeiset kaksi vuotta ja se on luonnollisesti vaikuttanut kaikkiin suhteisiin. Nyt on kuitenkin tuntunut jo pidempään seesteiseltä, ja oikeastaan parisuhde on ainoa jossa tuntuu myrskyävän. Lähinnä siksi, että molemmat ovat vähän väsyneitä, yhteistä aikaa on ollut vähän jne. Ei siis mitään oikeita ongelmia.

Vietettiin juuri Alban kanssa pääsiäinen mun vanhempien luona maalla, ja oli varmaan elämäni ihanin pääsiäinen. Siitä kiitos vanhemmille, kahdelle siskolle, siskon tytölle ja Alballe. Söin hyvin, lepäsin, saunoin jokaisena iltana- yksin vieläpä, nukuin hyvin ja rentouduin.

 

 

 

 

Matkat?

Tälle vuodella on suunnitteilla muutama matka. Lähden kuukauden päästä kahden ystävieni kanssa pitkäksi viikonlopuksi Gdanskiin, jossa meistä kukaan ei ole vielä käynyt ja joka vaikuttaa jo nyt hurmaavalta. Olen käynyt Varsovassa ja rakastin sitä, joten uskoakseni tulen pitämään Gdanskistakin. Tuon reissun lisäksi ollaan löhdössä poikaystävän kanssa ihan mihin tahansa. Ja Alban kanssa ainakin Tukholmaan, mutta todennäköisesti syksyllä Espanjaan tai Italiaan. Noiden lisäksi tekisi ihan kamalasti mieli autoilla pari viikkoa Ruotsissa ja Norjassa, mutta voi olla ettei sellaiseen ole mahdollisuutta tänä(kään) kesänä.

Harrastukset hyvinvointi?

Ei ole ehkä voinut mennä ohi, että aloitin uuden harrastuksen. Olen käynyt nyt muutaman viikon Bay Helsingissä niin laite- kuin tavallisillakin pilatestunneilla. Ja olen ihan koukussa. Tuo (kallis) harrastus on sellainen, että siihen on mahdollisuus korkeintaan kahdesti viikossa. Nyt mieli on kuitenkin päässyt maistamaan sitä treenin jälkeistä euforiaa, eikä kaksi kertaa viikossa riitä mihinkään, joten ohjattujen treenien lisäksi teen kotona ainakin yhden n.tunnin mittaisen pilates-treenin. Myös aamun pikaiset juoksulenkit (n.30min kovaa) ovat tulleet jäädäkseen. 

Inspiroi eniten/ vähiten?

Liikkuminen inspiroi tällä hetkellä eniten. Googlailin jo pilates- ja joogaohjaajien koulutuksia ihan tosissani. Ehkä kuitenkin maltan vielä hetken, enkä kuvittele olevani kuuden kerran jälkeen valmis ohjaajakoulutukseen. Mutta tiedän, että se on jotain mitä ehkä joskus tulevaisuudessa haluan tehdä.

Myös kuvaaminen inspiroi tällä hetkellä todella paljon. Kamera kulkee nykyään mukana koko ajan ja sen lisäksi puhelimenkin rullalle on kertynyt kivoja kuvia kymmenittäin joka päivä. Erityisesti kiinnostaa kaikki missä valo ja varjo kohtaa. Ihmisten ja ruokien kuvaamisen lisäksi siis. Ainiin ja myös ruoan laittaminen inspiroi juuri nyt todella paljon.

En juuri nyt oikeastaan keksi mitään, mikä ei inspiroi. Sisällä istuminen on ehkä ainoa mikä tulee mieleen.

 

 

 

Tällä hetkellä syön/katson/luen?

Syön tällä hetkellä paremmin kuin aikoihin. Siitä on kiittäminen varmasti niin liikunnan aloittamisen kuin poikaystävän jolla on taas todella hektisen työrupeaman jälkeen aikaa ja intoa laittaa ruokaa. Nykyään mietitään usein jo edellisenä iltana mitä seuraavana päivänä syödään. Aiemmin tätä alettiin miettiä noin vartti sen jälkeen, kun ensimmäinen nälkäkiukku-kohtaus oli puhjennut. Eilen teimme kotona leipää, ensimmäistä kertaa koskaan tämän kodin keittiössä, ja siitä tuli aivan naurettavan hyvää. Siis ihan oikeasti nauratti kuinka onnistunut leipomus se oli.

Haluaisin vastata, että katson GOT:ia koko muun maailman tavoin, mutta ei en katso. En ole koskaan katsonut, mutta ajattelin nyt aloittaa. Voi kuitenkin yhtä hyvin olla, että en aloita. Game of Thronesin sijaan katson tällä hetkellä iltaisin poikaystävän kainalossa HIMYM:ia ja Alban kanssa hassuja kissavideoita. Niin ja ihan liikaaa instagram-storyja.

Mitä odotan?

Tulevaisuudessa (ihan tässä lähi-)  on kamalasti asioita, jotka tuntuvat kutkuttavan onnellisilta ja ihanilta. Mutta en tavallaan odota niitä. Haluan, että aika oikein matelee ja kaikki se ihana on vielä edessä, ja sitä ihanaa tapahtuu samaan aikaan myös nyt ja tässä. Saatteko yhtään kiinni mitä tarkoitan? Tuntuu ihanalta ajatella, että kesä on tulossa. Tulen onnelliseksi kun mietin tulevia päiviä mökillä perheen kanssa tai reissua parhaiden ystävien kanssa, mutta en kuitenkaan istu tässä odottamassa niitä. Ja juuri tässä on ehkä yksi syy siihen, etten halua kamalasti suunnitella elämää eteenpäin: pelkään, että ne suunnitelmat saisivat minut elämään jossain muualla kuin tässä hetkessä, enkä haluaisi niin käyvän. Mutta jos jotain täytyy vastata niin odotan illan Stadin derby- ottelua, jota ollaan reilu tunnin päästä menossa katsomaan porukalla. En ole koskaan nähnyt yhtäkään kunnon jalkapallo-ottelua muualta kuin tv:stä, joten tästä tulee varmasti hauskaa!

 

in Yleinen by
18 Likes

17 huhtikuun 2019 - 15:30

in Uncategorized by
9 Likes

 

 

 

Kevään tulo alkaa näkyä eteisen tuulikaapin ja lämpömittarin lisäksi myös lautasella. Meidän keittiössä on kokattu ja leivottu viimeisten parin viikon aikana varmaan enemmän kuin koko alkuvuoden aikana yhteensä. Koko talvi mentiin niillä muutamilla helpoilla, nopeilla ja hyväksi havaituilla safkoilla, mutta nyt alkaa tehdä mieli kokeilla keittiössä vähän haastavampiakin reseptejä. Vaikka edelleen vannon ensisijaisesti helppouden ja nopeuden nimeen. Arkena kun harvemmin on aikaa laittaa useampaa tuntia ruoan valmistamiseen, vaan siihen on varaa käyttää noin 30 minuuttia, joka yleensä sisältää myös sen ruoan syömiseen käytetyn ajan. Viikonloppuisin on kuitenkin ihanaa puuhastella keittiössä pidempäänkin. Yleensä minä olen ollut meidän perheessä se apukokki, joka pilkkoo, kuorii ja katsoo vierestä kun toinen tekee. Ja tämä roolitus sopii minulle oikein mainiosti, ainakin toistaiseksi. Huolimatta siitä, etten ole oikeastaan itse tehnyt keittiössä juuri mitään viimeisen vuoden aikana, minusta tuntuu että olen kehittynyt ihan älyttömästi. Osaan ainakin teorian tasolla valmistaa monia sellaisia asioita, joista en ollut koskaan ennen poikaystävää edes kuullut. Tiedän nipun nopeita ja helppoja kikkoja, joilla ateriaan kuin ateriaan saa helposti lisättyä makua, rakennetta ja kauneutta. Jos teitä kiinnostaa, niin voisin jakaa noita vaikka tällä blogissakin esimerkiksi muutaman kerran kuukaudessa?

Tämän viime lauantaisen parsa-aterian (olis myös paras ateria) takana ei kuitenkaan piile mitään ihmeellisiä kikkoja, vaan tämä menee juuri sinne helppoa, nopeaa ja herkkullista– kategoriaan. Ei tarvitse osata kuin pilkkoa, paistaa ja keittää. Mutta niinhän se usein on, että kun raaka-aineet ovat laadukaita ja tuoreita, niin lopputulos on harvoin muuta, kuin hyvä. Tämän aterian taakse ei kätkeydy reseptin reseptiä, mutta halusin silti jakaa tämän, koska pidän näistä kuvista ja halusin näyttää kaikille teille, että meillä kokataan taas.

 

Kuhaplatteri (kuten poikaystävä tätä kutsui) piti sisällään seuraavat asiat:

⚬ Kuha: paistettu pannulla reilussa voissa
⚬ Parsa: paistettu pannulla reilussa voissa
⚬ Fenkoli: poikaystävä oli laittanut nämä marinoitumaan omenamehuun ja omenaviinietikkaan jo edellisenä iltana, mutta se ei ole alkuunkaan tarpeellista.
⚬ Perunat: keitetty niukassa vedessä ja nostettu pois liedeltä iiiiiiiihan aavistuksen kovina, jonka jälkeen perunoista on kaadettu vesi pois ja perunoiden päälle on heitetty nokare voita ja peitelty koko komeus talouspaperilla
⚬ Kevät- & ruohosipulia: käytetty säästelemättä koristamaan ja maustamaan kaikkea

Nautitaan kevyen kuplivan tai tuorepuristetun omenamehun kanssa.

in Uncategorized by
9 Likes

10 huhtikuun 2019 - 19:40

in Uncategorized by
26 Likes

Kaupallinen yhteistyö: WSOY ja Adlibris

 

 

Ah, vihdoinkin saan kirjoittaa tästä. Tämän postauksen kirjoittamista ja julkaisemista olen oikeasti odottanut. Parisuhde on teemana sellainen, josta puhuminen ei kyllästytä minus koskaan. Olen harvinaisen kiinnostunut ihmisten välisistä suhteista ja – mekanismeista. Olen ihan pohjattoman utelias. Haluaisin aina tietää ja ymmärtää miksi ihmiset toimivat kuten toimivat. Minua kiinnostaa erityisesti ihmissuhteiden onglelmakohdat ja se kuinka niistä selvitään. Olen ollut ehkä liiankin kiinnostunut muista ihmisistä, niin että olen unohtanut tarkkailla itseäni ja miettiä syitä oman toimintani taustalla. On ollut niin kiire analysoida ja tulkita muita, etten ole ehtinyt tutustumaan itseeni. En ole kai yksinkertaisesti pitänyt sitä kovin tärkeänä. Mutta. Noin kuukausi sitten sain käsiini Kimmo Takasen kirjoittaman Parisuhteen Tunnelukot- kirjan, jonka lukemista seurannutta valaistumista voisi verrata uskoon tulemiseen. Ja niin ajattelin tässä nyt ihan pokkana tehdäkin.

 

Olen törmännyt Takasen kirjoittamiin tunnelukko- kirjoihin aiemminkin mutta en ole kuitenkaan koskaan lukenut niitä. Nyt tiedän, että olisi kannattanut. Olisin ymmärtänyt itseäni paremmin jo vuosia sitten ja todennäköisesti välttynyt monilta ikäviltä ja toivottomilta tuntuneilta tilanteilta. Mutta, kuten tiedätte: parempi myöhään kun ei milloinkaan.
Tämän parisuhteen tunnelukot kirjan voi lukea hyvin ilman, että on lukenut aiempia kirjoja, mutta niistä on varmasti hyötyä. Ennen kirjan aloittamista suosittelen tekemään ainakin testit omien ja mielellään myös kumppanin tunnelukkojen kartoittamiseksi.

 

 

 

Se mitä alkuun ymmärsin itsestäni tunnelukkotestien tekemisen ja kirjan lukemisen jälkeen oli, että olen vähintäänkin hankala kumppani. Ymmärsin myös sen, että minulla on aivan hitokseen niitä tunnelukkoja ja poikaystävällä ei taas niin minkäänlaisia. Oikeastaan kirjan lukeminen sai minut oivaltamaan, että olen kumppanina ihan sysipaska, mutta en tietenkään halua sanoa itsestäni sellaisia asioita, joten mennään sillä, että olen lukuisten tunnelukkojeni vuoksi todella hankala. Sen jo tavallaan tiesinkin. Mutta sitä en ollut oivaltanut, että minun ei tarvitse olla sellainen. Minä en ole yhtä kuin tapani toimia ja tuntea. Minulla on kaikki valta, ja vastuu, kasvaa ja kehittyä niin itsenäni kuin parisuhteessakin. En ollut ennen kirjan lukemista todellakaan tajunnut, kuinka paljon sabotoin parisuhteeni toimivuutta omalla toiminnallani. Onneksi tiedän sen nyt. Uskon, että poikaystävääni saattaa silti hieman harmittaa, ettei tätä kirjaa oltu kirjoitettu jo ennen kuin tapasimme. Hän olisi saattanut säästyä aika monelta tiedätkö, musta tuntuu ettei tästä suhteesta tuu yhtään mitään– kommentilta, jos olisin lukenut tämän kirjan jo kaksi vuotta sitten. Tarkalleen ottaen kahdeksaltakymmeneltäkolmelta (83!) sellaiselta kommentilta.

 

Olen näennäisen avoin. Kerron avoimesti ihmisille siitä, jos ei mene kovin vahvasti. Voin kertoa olevani väsynyt tai heikoilla. Voin kertoa ongelmista mitä kohtaan vanhempana, puolisona, sisarena tai ystävänä. Voin puhua olosuhteista tai olotilasta, mutta tunteistani olen huono puhumaan. Osaan kertoa, ja kerronkin usein, kuinka paljon rakastan, välitän, ihailen tai arvostan. Sen lisäksi osaan aivan varmasti kertoa kun vituttaa niin paljon, että silmissä sumenee. Noiden tunteiden väliin mahtuu kuitenkin aika paljon tunteita, joista en osaa puhua. Kun petyn, pelkään, koen riittämättömyyttä tai vaille jäämistä – hyökkään. Alan ajatella, ettei tämä suhde ja tuo toinen tarjoa minulle sitä, mitä tarvitsisin (vaikka en siis usein itsekään tiedä, mitä se on mitä tarvitsen) eikä tässä siis ole mitään järkeä. Näen kumppanin ja suhteen niin kapeassa valossa että millimetrirkin ovat liian suuria sen mittaamisen. Hyökkäävän käytöksen takana on pohjimmiltaan pelko siitä, että tulee hylätyksi tai torjutuksi tai kokemus siitä, ettei ole riittävä. Enkä ole osannut käsitellä sellaisia tunteita. En ole uskaltanut kertoa kumppanilleni tuntevani niin, vaan on tuntunut selviämisen kannalta tärkeämmältä torjua toinen, ennen kuin tämä torjuisi minut. Niissä tilanteissa selviämisestä on tullut tärkeämpää kuin tarpeideni tyydyttämisestä.

 

On ihan selvää, että tuollainen käytös nakertaa luottamusta parisuhteessa. Niin omaa luottamustani suhteeseen, kuin kumppanin luottamusta minun kykyyni sitoutua. En ollut koskaan juuri miettinyt miksi käyttäydyn kuten käyttäydyn. Olen tottunut toimimaan niin aina, joten olin alkanut pitää sitä normaalina. Tai jos olinkin tiedostanut tavan haitallisuuden, en kokenut voivani muuttua. Saatoin yrittää hillitä kieleni, mutta samat ajatukset pyörivät kuitenkin mielessäni. Itselleni (ja meidän parisuhteelle) tärkein kirjan tarjoama oivallus oli se, että yritän tuon tunteen iskiessä hyökkämisen sijaan pysähtyä ja miettiä, mikä on se tarve josta jään vaille, joka synnyttää minussa jonkin epämiellyttävän tunteen. Kun olen selvittänyt tarpeen, voin esittää kumppanille toiveen jolla tuo tarve täyttyisi. Voin tässä ja nyt paljastaa, että on aika paljon todennäköisempää saada tarvitsemansa, kun sitä osaa kumppanilta toivoa. Hyökkäykseen kun aika harvoin vastataan rakkaudella ja lämmöllä, senkin uskallan paljastaa. Silti usein odotan, että puoliso jotenkin maagisesti tietää ja täyttää kaikki tarpeeni, ilman että minun tarvitsee niitä häneltä pyytää. Tarpeeni ovat eläneet jossain siellä salaisten toiveiden tasolla, ja olen silti toivonut että kumppanini näkisi ne ihan vain minua vilkaisemalla. Jännä ettei niin ole käynyt.

 

 

Luin kirjaa ensin yksin. Pureskelin sitä hiljalleen ja yritin sisäistää ja hyväksyä sen, kuinka keskeneräinen ihminen ja puoliso olen. Opettelin sanoittamaan tunteitani ja toiveitani paremmin. Yritin sisäistää sen, että on minun vastuullani voida suhteessa hyvin. Vain minun vastuullani. Sitä ei voi sälyttää kenenkään toisen harteille ja tehtäväksi. Tuon kaiken ymmärtäminen oli niin tarpeellista ja tärkeää, etten löydä sille sanoja. Mutta; vasta siinä vaiheessa, kun puhuimme yhdessä poikaystävän tunnelukoistamme, selviytymismekanismeistamme ja haitallisista tavoistamme toimia- koin täyttymyksen ja sen uskoon tulemiseen verrattavan valaistumisen. Me puhumme kyllä keskenämme varmaan poikkeuksellisen paljon, olemme tehneet niin siitä lähtien kun kuulimme toisistamme ensimmäisen kerran. Se on meidän tapamme olla yhdessä. Mutta silti, oivalsimme molemmat kuinka paljon asioita, oikeasti merkittäviä ja suhteen hyvinvoinnin kannalta ensiarvoisen tärkeitä, jätämme toisillemme sanomatta. Sen sijaan, erityisesti minä, olen kunnostautunut sellaisten asioiden sanomisessa, joilla on aika paljon tekemistä parisuhteen huonovointisuuden kanssa.

 

Viimeiset kaksi iltaa olemme purkaneet kirjan testejä ja tehtäviä ja käyneet niin hyviä ja syviä keskusteluita, että aamuisin  on tuntunut ihan siltä kuin heräisi kokonaan uuden ihmisen vierestä. Noiden keskustelujen kautta olen nähnyt toisesta sellaisia puolia, joita en tiennyt hänessä edes olevan. En ollut nähnyt niitä, sillä olin niin kiintynyt siihen mielikuvaan, jonka olin itse hänestä rakentanut. En ollut koskaan edes epäillyt etteikö se mitä minä hänessä näen olisi kaikki se mitä hän on. Vasta kirjan luettani tajusin kuinka vinksahtanut tuo ajatukseni on ollut. Nyt kun näkökenttä on laajentunut tuntuu ihan siltä, kuin olisin juuri rakastunut. Olen niin innoissani siitä, että tiedän että meillä on kaikki mahdollisuudet ja avaimet todella onnelliseen ja tasapainoiseen suhteeseen, jossa molemmat voivat hyvin. Kun sitä on epäillyt toistuvasti, ette edes arvaa kuinka uskomattoman huojentavalta tuntuu saada vain luottaa ja iloita kaikesta siitä hyvästä, mitä meillä on. Sen sijaan, että etsisi jatkuvasti merkkejä siitä, ettei suhde kannata.

 

 

 

Tuntuu melkein hölmöltä, että yhdellä kirjalla voi olla näin valtavan suuri vaikutus. Tunnen itsenin myös vähän typeräksi, etten ole osannut ottaa vastuuta omasta hyvinvoinnistani, enkä ole ymmärtänyt omien tekojeni vaikutusta parisuhteeseen. Mutta päälimmäisenä tunnen kiitollisuutta. Siitä, että löysin tämän kirjan ja siitä, että on suhde jossa molemmilla on kiinnostus kasvaa – ei yhteen, vaan yhteyteen. Sanoin joskus aiemmin parisuhteista puhuessani, että minulle kaikkein tärkeintä suhteessa on yhteys toiseen ja tunne siitä että on turvassa ja rakastettu sellaisena kun on. Ja juuri nyt tuntuu ihan siltä. Olen turvassa, rakastettu ja tullut kotiin.

pst. kirjan myötä ymmärsin myös sen, että kun poikaystäväni ei ole siivonnut vaikka hänellä olisi ollut siihen aikaa ei tarkoita sitä, ettei hän välitä minusta. Se tarkoittaa sitä, että hän ei pidä siivoamisesta.

 

Tämän, tai muut tunnelukko- kirjat voit tilata omaksesi täältä: Adlibris .

in Uncategorized by
26 Likes

10 huhtikuun 2019 - 11:18

in Yleinen by
6 Likes

 

Tavara/Tuote:

Aeropress kahvinvalmistuslaite.

Sain tuon laitteen lahjaksi yhden tulevan yhteistyön tiimoilta perjantaina, enkä ole sen koommin kahvia enää muuten valmistettuna juonutkaan. Mulla ei oo nyt enää pariin vuoteen ollut sellaista perinteistä kahvinkeitintä, vaan kahvi on tehty joko presso- tai mutteripannulla, ja se valmistusprosessi on ollut iso osa osa sitä kahvihetkeä. Usein kahvia on tullut keitettyä kuitenkin ihan liikaa, ja tuntuu aina yhtä surulliselta huljuttaa hyvää kahvia alas viemäristä. Tuolla Aeropressillä saan valmistettua juuri sen tarvitsemani yhden kupillisen. Ja kun kahvi on laadukasta (tai vaikka ei olisikaan) niin tuo laite valmistaa parhaat kahvi, mitä keittiössäni on juotu.


Ruoka:

Bonelessin Asian bbq – wingsit.

Olipa kerran sellainen viikko, kun tilasin tuon annoksen crispy fries:lla kotiin kolmena päivänä peräkkäin. Sen pituinen se.

 

Juoma:

Haluaisin vastata taas sellerimehun, koska se on tällä hetkellä juomista se, jonka hyvää tekevään voimaan uskon (heti kahvin jälkeen) kaikkein eniten. En osaisi enää edes kuvitella aamua ilman sellerin mehustusta. En ole varma olenko huomannut olossani mitään suurta muutosta (olen huomannut, mutta en voi olla varma että se johtuu juuri selleristä) mutta pidän siitä tunteesta jonka tuon mehun juomisesta saan.


Kirja: 

Viime viikolla en lukenut yhtään kirjaa, jos n.25 lastenkirjaa ei oteta lukuun. Ja nyt ymmärrän miksi viimeviikko tuntui vähän erikoiselta. Saan lukemisesta poikkeuksetta todella paljon voimaa. Pää täyttyy uusilla ajatuksilla, ja pyyhkii tieltään tunkkaiset ja urilleen uurtuneet mietteet. Lukiessani inspiroidun, innostun ja tunnen paljon ja kaikkea. Mutta ennen kaikkea lukeminen on mulle kuitenkin levähdyspaikka. Viime viikko otti voimille, ja olen varma että se johtui ainakin osin siitä etten lukenut mitään itselleni merkityksellistä.

 

 


Podcast:

Nonsense Vaalispessut

Suosittelen näitä jaksoja erityisesti sellaisille tyypeille, jotka eivät koe olevansa kovinkaan kiinnostuneita/perillä politiikasta, tai ajattelevat etteivät ymmärrä sitä. Tai niille, jotka ovat turhatuneita tai pettyneitä poliittisen järjestelmään. Ja niille, jotka eivät ole ajatelleet äänestää, mutta myös kaikille muille. Jaksoissa politiikka näyttäytyy helpommin lähestyttävänä ja ymmärrettävämpänä. Niiden perusteella pääsee myös vähän kärryille suurimmista puolueista; niiden arvoista ja agendoista, joka osaltaan varmasti helpottaa myös äänestyspäätöksen tekemistä.


Kauneudenhoitotuote:

Kora Organics Foaming Cleanser

Sain vajaa kuukausi sitten ab-kuurin hormonaalisen akneen. Noh, sain antibiootista koko yläkroppaan, erityisesti kasvojen alueelle, allergisen reaktion joka näytti ja tuntui n.37 x pahemmalta kuin se hormonaalinen akne. Kasvojen iho tuntui pitkään todella herkältä ja tämä putsari oli ainoa, joka oli sekä tarpeeksi tehokas että hellä samaan aikaan. Tässä putsarissa niin koostumus kuin mieti tuoksukin ovat sellaisia, etten muuttaisi niissä mitään. Kasvojen iho tuntuu puhdistuksen jälkeen pehmeältä ja kirkkaalta- hoidetulta. Tämä yhdistettynä Absolutionin cognac-sieneen on parasta mitä kasvojeni iho on hetkeen
kohdannut. Myös Kora Organicsin Noni Glow- kasvoöljy on myös ihana, ihana, ihana!


Vaate/asuste:

Löysin vaatekaapista muutama vuosi sitten &Other Storiesin alennuksista ostetun basket-laukun, jota käytin toissakesänä ihan maanisesti. En omista kuin muutaman laukun, ja käytän niitäkin harvoin. Olen se tyyppi, joka tunkee yleensä kaiken tarvitsemansa takin taskuihin. Nyt tuntuu taas huojentavalta käyttää laukkua ja päästä eroon takin taskuista pullottavista lapsen toppahanskoista, varahousuista ja jatkuvasta huolesta, että jotain on pudonnut matkan varrelle.


Biisi:

Coely – My Tomorrow

 

 

 


Viikon kohokohta:

Viime viikolla kävin tosi monta hyvää ja rakentavaa keskustelua niin poikaystävän kuin ystävienkin kanssa. En tiedä kuvittelenko, mutta viimeisen kuukauden aikana lukemillani kuinka olla piittaamatta paskaakaan ja parisuhteen tunnelukot- kirjoilla on ollut tosi iso parantava vaikutus elämääni. Ymmärrän itseäni paremmin, ymmärrän muita paremmin, osaan sanoittaa tarpeitani ja toiveitani aiempaa paremmin. Tuntuu, että jotain isoa on avautumassa.

Varasimme kahden ystävän kanssa matkan toukokuulle kaupunkiin, jossa meistä kukaan ei ole koskaan käynyt. Reissuun on vielä reilu kuukausi, ja hyvä niin. Toivon, että aika  matelee sillä rakastan erityisesti tätä yhdessä odottamista, suunnittelua ja hekumointia. Tunnetta siitä, että kaikki on vielä edessä ja samaan aikaan se kuitenkin jo tapahtuu mielessäni.

Kun Alba ei ole kotona, niin laitamme toisillemme usei  ääniviestejä. Aina silloin kun emme puhu face timea. Maanantaina sain Albalta läjäpäin ääniviestejä, joista viimeinen meni näin ”äiti, sit ku mä oon taas sun luona niin voisitko sä kertoa mulle kuinka susta tuli aikuinen ja miten sä oot aikuinen ja miten sä olit pieni ja kaikkea sellasta”. Ensin tuli vähän itku, sitten iski ylpeys, haikeus ja oma pienuus kaikki yhdellä kertaa.

 

Tietysti voin rakas lapseni, tässä nyt vain on sellainen pieni ongelma etten ole vielä ihan kasvanut aikuiseksi.

in Yleinen by
6 Likes

09 huhtikuun 2019 - 08:38

in Yleinen by
7 Likes

Maanantait on mulle usein viikon mukavimpia päiviä. Takana on yleensä hyvin levätty, liikuttu ja syöty viikonloppu. Viikon ensimmäisenä päivänä saan tehdä töitä kotona oman aikatauluni mukaan, vieläpä sitä itselleni kaikkein mieluisinta työtä eli kuvaamista. Eilinen oli kuitenkin harvinaisen tahmea. Huolimatta siitä, että viikonloppu oli ollut tosi mukava. Klassinen maanantai, sanoisi varmaan joku toinen. Ei huvittanut oikein mikään muu kuin vuorokauden mittaiset päiväunet. Skippasin aamiaisenkin, koska ei tehnyt mieli ja se jo itsessään on sellainen merkki, että siitä tietää että nyt ei mene kovin vahvasti. Tein töitä, mutten ollut tyytyväinen yhteenkään lopputulokseen. Vaihdoin olohuoneen järjestyksen kolme kertaa ja kuvittelin saavani sillä kodin feng shuit kohdilleen ja luovuuden kukkimaan. Niin ei tapahtunut. Nurkista löytyi vain järkyttävä määrä pölyä (oikeasti järkyttävä. En ymmärrä mikä tätä asuntoa vaivaa. Imuroin liki päivittäin ja pesen lattiatkin usein kaksi kertaa viikossa ja silti villakoiria kirmaa vastaan ihan jatkuvasti..) ja likaa, joka oli tietysti pestävä pois.

 

Olin jo aiemmin viikolla varannut illaksi reformer pilates- tunnin yhdessä ystävän kanssa. Mietin sitä iltapäivällä, ja ajatuskin ahdisti. Ei kiinnostanut yhtään. Niin paljon mieluummin olisin vain käpertynyt sohvalle ja surkutellut niin omaani kuin maanantainkin surkeutta. Mutta mentävä oli, koska sovitut asiat ovat sovittuja asioita. Ja hyvä niin. Fiilis tunnin jälkeen oli ihan toinen. Kuudenkymmenen minuutin aikana mentiin sieltä tunneskaalaan mollipäädystä sinne aivan toiseen päätyyn. Olo oli ihan voittamaton, pitelemätön.

Jos en ole muutamaan vuoteen muistanut sitä, kuinka valtava voima liikkumisella on myös mielialan kohentamiseen, niin nyt taas muistan. Enkä ajatellut antaa itseni sitä unohtaa. Huolimatta siitä, että tuo laitepilates on melko hintava harrastus, niin 25€ on kuitenkin aika pieni hinta onnellisuudesta ja voimaantumisesta. Siitä, että uskoo itseensä ja muihin. Maksan sen ilolla jatkossakin jokaisesta tunnista. Tälle viikolle niitä on kalenterissa kolme. Ja siksi tiedän, että tästä viikosta tulee hyvä.

in Yleinen by
7 Likes