24 huhtikuun 2016 - 20:00

in HETKET JA FIILIKSET, Yleinen by
0 Likes

IMG_2949 (2)

Kiinnostuin valokuvaamisesta enemmän suunnilleen kymmenen vuotta sitten, ja tuolloin hankin ensimmäisen järkkärinikin, Canonin 1000D:n muistaakseni. Aina toisinaan tuo runko on käytössä edelleenkin, ja toimittaa hommansa yhä näiden kaikkien vuosien ja käytön jälkeen ihan ok. Tietysti nälkä, tieto ja ehkä vähän taidotkin ovat tässä matkan varrella kehittyneet, ja kamerakalustoltaan haluaa jo vähän enemmän kuin tuolloin kymmenen vuotta sitten.

Olen täälläkin aiemmin maininnut, kuinka olen kuitenkin viimeiset neljä vuotta kuvannut pääasiassa kännykän kameralla. Kunnon kameralla otettuja kuvia on näiltä viimeiseltä neljältä vuodelta ihan naurettavan vähän, jos siis ei oteta huomioon tätä viimeisintä vuoden puolikasta jonka olen kirjoittanut ja kuvannut blogiin, tässä ajassa olen ottanut kuvia noin potenssiin tuhat enemmän kuin noiden neljän edellisen vuoden aikana yhteensä. Olen tästä muutoksesta ihan hyvilläni, sillä suurin osa noista puhelimen muistiin napsituista kuvista ei päädy koskaan yhtään mihinkään- katoavat useimmiten puhelimen hajottua, tai siinä vaiheessa kun vaihdan puhelimeen seuraavaan eikä koneella olekaan enää tilaa varmuuskopioihin ja tiedostojen puhelimelta toiseen siirtämiseen. Nappaan muistista ehkä muutaman tärkeimmän kuvan, ja hyvästelen kaikki rullan muut 10 000 kuvaa aika surutta. Hei hei vaan. Mutta kameran kortilta muistan kyllä aina siirtää kuvat koneella, käyn ne huolella heti koneelle siirtämisen jälkeen läpi, säästän ja muokkaan niistä vain parhaat. Siirrän teetettävien kuvien kansioon heti ne, jotka haluan myös paperisina.

IMG_2951 (1)

Olen kuitenkin pistänyt merkille, että aika usein tunnelma on saatu taltioitua puhelimen kameralle paremmin, kuin kunnon kameralle. En tiedä johtuuko se vain minusta, ja siitä etten vielä ihan osaa, vai siitä, että kameran nappaa esille sekunnissa, kameran saa auki heti ja asetukset ovat automaattisesti oikein. Saat ikuistettua tilanteen melkein sillä sekunnilla, kuin tahdotkin. Kameran kanssa on aika usein toisin, kaivat sen esiin, poistat linssinsuojuksen, napsautat kameran päälle, tarkistat nopeasti asetukset ja vasta sitten otat kuvan. Usein tuolloin se hetki meni jo, saat ikuistettua enää sen rippeet.

_MG_1192

Teknisesti laadukkaita kuvia voi ottaa melkein kuka tahansa, kunhan on riittävän hyvä kalusto. Mutta tunnelmaltaan täydellisen (tai no, täydellistä ei olekaan ja juuri se on se juttu. Mutta ehkä ymmärrätte mun pointin) kuvan kanssa teknisillä ominaisuuksilla ei välttämättä ole mitään tekemistä. Parhaita kuvia ovat mielestäni ne, joista välittyy tunne, lataus, jotain enemmän, kuin vain asetelma. Tai ne sellaiset, jotka saavat minut tuntemaan jotain. Näkemään jotain enemmän ja isompaa, kuin sen mitä kuvassa oikeastaan on. Se, että osaa kuvata niin, että kuva muuttuu merkitykselliseksi myös niille, joille kuvan henkilöt tai paikka eivät sitä ole on todellinen taito. Taito, joka joillain ihmisillä on, ihan tuosta noin vaan ylhäältä annettuna, valmiina valjastettavaksi käyttöön. Mutta se on myös taito, jonka voi oppia- opettelemalla, tekemälltä, harjoittelemalla, kokeilemalla.

Juuri niin ajattelinkin tehdä.

_MG_1330

En ole oikeastaan koskaan ollut se tyyppi, joka haluaisi kuviinsa täydellisyyttä. Siis sellaista virheetöntä täydellisyyttä. Niin, että kaikki on juuri siellä missä kuuluukin. Pidän ihan erityisesti siitä, että kuvissa näkyy arki, siis se sellainen tavallinen, hyvä elämä. Ei asetelmia, ei puhtaaksi puunattua kotia, tai kamman kanssa siloiteltuja hiuksia. Haluan, että elämä näkyy. Esimerkiksi tänään selailin koneelta kuvia ja löysin niistä lukemattomia asioita, jotka olin jo ehtinyt unohtaa, mutta jotka kuitenkin ihan mielelläni taas muistin. Kuvien kautta muistiin palautui mitä ruokaa söimme Töölön kodissamme jatkuvasti, muistin kuinka Roma vielä tuolloin sisään tultuaan riisui aina takin lattialle oven eteen naulakkoon ripustamisen sijaan, muistin kuinka tiskit kerääntyivät pöydille tiskikoneesta huolimatta, muistin että Alban rakkaimmat lelut noin vuosi sitten olivat ruskea, nuhjaantunut pahvilaatikko ja alepan keltainen muovipussi. Nämä kaikki olisin kuvatessani voinut myös ra(i)jata kuvien ulkopuolella. Mutta onneksi en sitä tehnyt.

_MG_1025

Niille siloitellummille kuvillekin on kuitenkin aikansa ja paikkansa. Ja esimerkiksi tänne blogiin päätyvät kuvat ovat usein sellaisia, jotka on otettu harkiten ja vähän suunnitellen- yleensä vieläpä ihan johonkin tiettyyn tarkoitukseen. Niitä sellaisiakin kuvia haluaisin oppia ottamaan niin, etteivät ne olisi pelkästään kuvia, vaan ihan kokonaisia tarinoita.

in HETKET JA FIILIKSET, Yleinen by
0 Likes

23 huhtikuun 2016 - 17:59

in PERHEARKI JA LAPSET, Yleinen by
0 Likes

IMG_3830IMG_3827

Voi itku, miten ihanasta tuotesarjasta saan teille nyt vinkata.
Kunpa olisin itsekin löytänyt tämän jo raskauaikana, kun silloin niin kovasti kaipailin tällaisen luonnollisen, mutta luksukselta tuntuvan, vaihtoehdon perään. Aloin kiinnostua luonnonkosmetiikasta suunnilleen sillä sekunnilla kuin raskaustesti näytti plussaa (tein muuten testin uudenvuoden aattona, jotta tietäisin kirjoittaisinko illan ostoslistaan myös skumppaa. En kirjoittanut). Tuolloin tuntui, että meille aikuisille löytyi jo aivan kelpoja vaihtoehtoja, melko runsaastikin, mutta toisin oli vauvojen ja pienten lasten laita. Nyt niitäkin on onneksi saatavilla jo enemmän. Esittelen teille niistä nyt yhden, nimittäin

Little Butterfly London: in

Merkki oli itselleni ihan tuntematon vielä jokin aika sitten, ennen kuin ihanasta Joliesta lähetettiin meille pieni paketti, joka piti sisällään juurikin näitä sarjan tuotteita. Little Butterfly London on ekosertifioitu high premium- brändi Chelsean Drayton Gardenista. Tuotteet on suunniteltu ensisijaisesti vauvoja, lapsia ja äitejä ajatellen, mutta mielestäni nämä sopivat kyllä aivan kaikille. Kaikki tuotteet ovat allergiatestattuja ja ihotautilääkärien hyväksymiä. Niiden suunnittelussa on ajateltu erityisesti vastasyntyneen ohutta, herkkää, kuivaa ja ekseema-altista ihoa (tiesittekö, että vastasyntyneen iho voi olla viisi kertaa aikuisen ihoa ohuempaa? Minä en). Kaikki sarjan tuotteet ovat ehdottoman turvallisia käyttää myös raskauden ja imetyksen aikana, sillä ne eivät sisällä mitään toksisia tai haitallisia ainesosia tai yhdisteitä. Myös niin raaka-aineissa kuin tuotevalikoimassakin on huomioitu hyvin odottavien äitien tarpeet. Iho ja kudokset kun joutuvat raskauden aikana melkoisen koville ja tarvitsevat silloin ihan erityistä ja tarkoituksenmukaista täsmähoitoa. Näihin tarpeisiin on tällä tuotesarjalla vastattu.
Ihan mahtavaa, että markkinoilta löytyy nyt tällaisia luonnonkosmetiikan brändejä, jotka ovat erikoistuneet myös raskaudenaikaiseen vartalon ihonhoitoon.

IMG_3744

Tyypillisiä tämän sarjan kosmetiikassa käytettäviä ja vaikuttavia aineita ovat mm. ihanat, aidot ruusunmarja, arganöljy, kurkku, persikka, aprikoosi ja granaattiomena. Freesi on ehkä  ensimmäinen sana, jolla itse tätä tuotesarjaa kuvailisin. Tiedän, että lisäkseni aika monelle muullekin tuoksuilla on todella suuri merkitys, ja kaikille teille kerrottakoon että vakuutuin näistä tuotteista jo pelkällä nuuhkaisulla (koostumukseen, tehoon ja toimivuuteen ihastuin sitten vähän myöhemmin). Nämä ovat juuri niitä sellaisia tuotteita joilla tekee mieli läträrä ihan vaan siksi koska. Alban kylvyn jälkeen (kun veteen on lorautettu tuota puhdistusgeeliä) koko kylpyhuone tuoksuu ihan hattaratehtaalta, ja jo se on mielestäni ihan  pätevä syy suositteluun.

IMG_3815

Bubble to the Breeze – puhdistusgeeli

Ekosertifioitu,virkästävä puhdistusgeeli sopii käytettäväksi päästä varpaisiin kaiken ikäisille, aina vastasyntyneistä lähtien. Tämä pehmeästi vaahtoava puhdistustuote pesee hellästi niin vartalon ihon kuin hiuksetkin. Kaikista herkimmällekin iholle sopiva koostumus pitää sisällään kosteuttavaa kurkku-uutetta sekä rauhoittavia kaura- ja mesiangervouutteita. Häivähdys puhdasta mandariinia ja appelsiinia viimeistelevät koostumuksen hennon makealla ja raikkaalla tuoksullaan. Sopii kaikille ihotyypeille, myös ihoherkkyyksistä, kuivuudesta, atopiasta tai ekseemasta kärsiville. 

 

IMG_3774

Albaan en mitenkään erityisesti kosmetiikkaa läträä. Kylpypäivinä pestään niin hiukset, kuin vartalokin tuolla puhdistusgeelillä. Se vaahtoa ja tuoksuu juuri sopivasti, ja perheen pienin on siitä melkein yhtä innoissaan kuin minäkin. Kylvyn jälkeen tarvittaessa rasvataan kuivat tai ärtyneet ihoalueet, mutta niitä näin ilmojen lämmettyä enää harvemmin on. Toisin on sitten talvisin. Viime talvena etsimme ihan todella voidetta, joka olisi tepsinyt atooppiseen ihottumaan pienissä polvitaipeissa – siinä onnistumatta. Nyt odotankin mielenkiinnolla, että olisiko tästä sarjan ravitsevasta ja rauhoittavasta, useasti palkitusta voiteesta apua kylmyyden mukanaan tuomaan kutinaan ja punoitukseen. Mulla on jotenkin sellainen kutina, että olisi. Ainakin omalla, kasvojen iholla, tuote on ihan oikeasti toiminut; rauhoittanut ärtynyttä ja punoittavaa ihoa ihan silmin nähden ja sormin tuntien.

IMG_3819 IMG_3800

Soft as Moonlight Nappy Change Cream– suojaava voide

Ravitseva ja rauhoittava, ekosertifioitu tehovoide on Little Butterfly Londonin palkittu tähtituote. Tuote on kehitetty vauvojen vaippa-alueen hoitovoiteeksi, mutta ihoa korjaavien ja suojaavien ominaisuuksien ansiosta se sopii käytettäväksi kaikille kuiville ja/tai ärtyneille ihoalueille ympäri kehoa. Hoitaa niin lasten kuin aikuistenkin ihoa. Täyteläinen koostumus sisältää ravitsevia mangonsiemen- ja kaakaovoita, rauhoittavaa kehäkukkaa ja kamomillaa, kosteuttavaa kurkunsiemenuutetta ja persikankiviöljyä sekä ihon paranemista edistävää sinkkiä. Sopii kaikille ihotyypeille sekä erityisesti ihoherkkyyksistä, kuivuudesta, atopiasta tai ekseemasta kärsiville.

IMG_3793

Tässä tuotesarjassa yksi ehdottomista plussista on myös se, että yhdet ja samat tuotteet sopivat oikeasti meille molemmille – tai oikeastaan aivan koko perheelle. Mummolareissulle ei tarvitse enää pakata toilettilaukkuun mukaan kuin nämä kolme tuotetta (+kasvovesi) ja koko perhe hoitaa näillä ihon pesu- ja -hoitorutiininsa. Minäkin saan putsattua kasvoiltani meikin näillä ihan iisisti. Käyn ensin kasvot läpi vanulapulla, johon olen lorauttanut tuota sarjan hierontaöljyä (kuulostaa ehkä oudolta, mutta todella toimii; suurin osa meikistä jää vanulappuun, samoin kuin vedenkestävä silmämeikkikin), jonka jälkeen pesen kasvot sarjan puhdistusgeelillä ja viimeistelen tietysti vielä kasvovedellä. Yövoiteeksi tuo suojaava ja rauhoittava voide on todella passeli, en ehkä koko kasvoilleni tätä levittäisi melkoisen paksun koostumuksensa vuoksi, mutta kuiviin ja ärtyneisiin kohtiin tämä toimii kyllä kuin häkä.

IMG_3890Love Eternal Baby Massage Oil – hierontaöljy

Ylellinen, ekosertifioitu hierontaöljy syväkosteuttaa ja ravitsee vauvan ihoa. Luomulaatuinen, erityisesti vauvojen herkälle iholle kehitetty öljysekoitus koostuu suojaavasta ruusunmarjasta, ihon paranemista edistävästä kehäkukasta, ravitsevasta aprikoosista sekä ihoa pehmentävistä argan-, aprikoosi-, viinirypäleensiemen- ja jojobaöljyistä. Häivähdys puhdasta mandariinia ja appelsiinia viimeistelevät koostumuksen miedolla, hennon makealla ja raikkaalla tuoksullaan. Sopii kaikille ihotyypeille. Näitä saa tällä hetkellä vain Joliesta, käykää nuuhkimassa kivijalkaputiikissa tai tutustumassa näihin (ja satoihin muihin luonnonkosmetiikan tuotteisiin) nettikaupassa.

Multa ja Albalta sellainen kerrostalon kokoinen suositus ja kehotus tutustumaan sarjan tuotteisiin. Suomesta näitä saa tällä hetkellä vain Joliesta, käykää nuuhkimassa kivijalkaputiikissa tai kurkkimassa näitä heidän nettikaupassaan.

*Little Butterfly London tuotteet saatu blogin kautta

pst. Tarkoituksena oli tehdä sellainen ihan nopea, lyhyt ja kompakti postaus. Tulikin pitkä, sekava ja kaksituntinen.

in PERHEARKI JA LAPSET, Yleinen by
0 Likes

22 huhtikuun 2016 - 16:00

in TYYLI JA MUOTI by
0 Likes

IMG_3499 IMG_3520 IMG_3509 IMG_3527

Ihan hullua, että taas on perjantai. Juurihan edellinen viikonloppu alkoi.
Tuntuu, että tässä kuluvassa viikossa on ollut noin kolmetoista tuntia ja kaksi päivää vähemmän, kuin viikoissa yleensä. En ole saanut aikaiseksi puoliakaan niistä asioista, joita suunnittelin, mutta toisaalta olen käyttänyt aikaani kaikkeen sellaiseen mitä en ollut suunnitellut ollenkaan. Välillä sellainen tekee ihan hyvää, reiteiltä ja suunnitelmista poikkeaminen siis. Pukeutumisen suhteen olen pysytellyt kuitenkin siinä tutussa ja turvallisessa. Hyvät farkut, harmaa college ja musta nahka toimivat aina. Vielä näin viiden vuoden tehokäytön jälkeenkin.

Nyt toivotan teille kaikille mukavia, hitaita päiviä ja suuntaan itse töihin.
Tämän iltavuoron jälkeen jään taas reiluksi viikoksi lomalle.
Varautukaa siis siihen, että postauksia tipahtelee tänne nyt viikonlopun ja ensiviikon aikana taas vähintään kerran päivässä.

in TYYLI JA MUOTI by
0 Likes

20 huhtikuun 2016 - 17:00

in HETKET JA FIILIKSET by
0 Likes

IMG_3297

Aika usein näin keväisin alan kaivata muutosta, isoa tai pienempää. Jotain. Aika usein ryhtiliikkeet ja muutos-toiveet liittyvät jotenkin ravintoon ja liikuntaan (vaan ei tänä vuonna, sillä molemmat ovat aivan kelpo tolalla), tai siihen kuinka käytän aikaani. Haluaisin tulla tehokkaammaksi, organisoida paremmin ja saada enemmän aikaiseksi. Useimmiten haluaisin kuitenkin ihan vaan muuttaa. ihan siis konkreettisesti, vaihtaa asuntoa ja kaupunginosaa. Sisustaa uudet huoneet vanhoilla tavaroilla, niin että tuntuvat taas uusilta. Etsiä uusi lähikauppa ja -kahvila. Tutkia lähikorttelit ja opetella -katujen nimet. Kokeilla kuinka kauan kävelee keskustaan tai töihin.
Mutta, tänä vuonna sitä tunnetta ei tullutkaan. Huomaan etten kaipaa muutosta oikeastaan mihinkään, en edes siihen asuntoon tai kaupunginosaan.
IMG_3285IMG_3268IMG_3307IMG_3286

Muutettiin tähän nykyiseen asuntoomme pian kaksi vuotta sitten. Päätimme jo matkalla näyttöön, että otamme asunnon jos sen vain saamme. Pelkästään tämä alue ja naapurusto sai meidät vakuuttuneiksi siitä, että täällä tahdomme asua. Onneksi itse asuntokin sitten oli aivan ok; lähes neljä metriä korkeat huoneet ja valtavat ikkunat kelpasivat. Alueena tykkään tästä edelleen, enemmänkin kuin silloin. Olemme lähellä kaikkea, muttemme kuitenkaan keskellä sitä. Täältä pääsee helposti, ja yleensä myös melko nopeasti, oikeastaan ihan minne tahansa. Ratikat, metrot ja bussit kolistelevat kaikki ihan kivenheiton päässä. Mukavia ravintoloita, kahviloita ja tapahtumia löytyy ihan naapurista viikon jokaiselle päivälle omansa. Samoin kuin leikkikavereita ja seuraa puistoihin ja hiekkalaatikon reunalle. Kaikille meille. Täältä en haluaisi pois.

Ainakaan vielä tänä keväänä..

IMG_3279

Eiliselle iltakävelylle nappasin pitkästä aikaa myös kameran mukaan. Ajatuksena ikuistaa läjäpäin kuvia tästä läheltä, kultaisessa ilta-auringon valossa kaikki näytti vielä tavallistakin kauniimmalta. Oli kuitenkin niin kivaa, että kamera unohtui muutaman kuvan jälkeen vain olalle roikkumaan. Uskon, että te kaikki pitkään parisuhteessa olleet tiedätte, kuinka aina toisinaan on sellaisia vaiheita: päiviä tai hetkiä, jolloin ei ole toiselle mitään sen kummempaa sanottavaa. Ja sitten on niitä toisenlaisia päiviä tai hetkiä, jolloin olisi niin paljon sanottavaa, kerrottavaa, keskusteltavaa ja kuultavaa ettei malttaisi iltaisin edes nukahtaa. No, eilen oli juuri sellainen päivä.

Hyvä vaihe.

in HETKET JA FIILIKSET by
0 Likes

17 huhtikuun 2016 - 10:50

in HETKET JA FIILIKSET by
0 Likes

IMG_2263 IMG_2310IMG_2660 IMG_2634IMG_2761IMG_2805 (1) IMG_2815 (1)

Tässä uutta reissukohdetta miettiessä päädyttiin selailemaan koneelta kuvia menneiltä matkoilta, kun mietittiin että matkustetaanko jonnekin missä ollaan jo oltu, vai jonnekin missä vielä ei. Melkein yhteen ääneen todettiin, että melkein kaikkialle muualle voisi mennä uudestaankin, mutta San Franciscoon ehkä ei. Näitä kuvia selatessani yritin miettiä tuonne vajaa kuuden vuoden taakse ja keksiä, mitkä olivatkaan niitä asioita jonka vuoksi tuo kaupunki ei innostanutkaan niin kuin olisin sen kuvittelut.

Tuohon aikaan en vielä ollut niin haka googlen kanssa kuin nyt olen, emmekä ehkä osanneet mennä kaupungissa sinne minne olisi kannattanut tai tehdä niitä asioita, joita olisi ”pitänyt”. Mutta oli siinä muutakin. Tiedättekö, kun jokaisessa kaupungissa on se sellainen oma fiiliksensä? Pariisissa, New Yorkissa, Tukholmassa, Barcelonassa ja Istanbulissa – kaikissa oma erityislaatuinen tunnelmansa. No, tuossa kaupungissa se tunnelma ei ollut hyvä. Heti ensimmäisenä päivänä kohdalle osui parikin uhkaavahkoa tilannetta, ja uhkaavaa henkilöä, molemmat tietysti vaikuttivat siihen millainen ensivaikutelma kaupungista syntyi. Toisena päivänä käännyimme vain yksinkertaisesti todella väärälle kadulle. Sanottakoon, että tuolla kadulla meitä vastaan tuli kuusi ihmistä aseet housunkauluksista roikkuen, se kertoo varman kaiken tarpeellisen. Kolmantena päivänä otimme metron Oaklandiin, koska olimme kuulleet yhdestä ravintolasta siellä, jonne halusimme mennä. Perille päästyämme huomasimme, ettei koko paikassa liikkunut ristin sielua. Ehdimme kävelemään varmasti lähemmäs kymmenen minuuttia ennen kuin näimme ensimmäisen ihmisen, kysyimme häneltä tietä tuohon ravintolaan – hän kehotti meitä poistumaan koko Oaklandista ja menemään syömään jonnekin where’s safe. Teimme työtä käskettyä.

San Franciscossa myös kodittomia oli enemmän kuin yhdessäkään suurkaupungissa missä olen käynyt. Kerroinkin ehkä joskus, että olen melkoisen empaattinen ihminen, ja aika usein yritän ehkä liiankin tosissani asettautua toisten ihmisten asemaan- ja voin kertoa, että tuolla sydän oli koko ajan kaikesta siitä kadulla näkyvästä ikävästä painava. Ja avuton. Sekin taatusti vaikutti siihen kokonaisfiilikseen, joka tuosta paikasta syntyi.

IMG_2797 (1)IMG_2494 IMG_2503

IMG_3035IMG_3044 (1)

Kaunishan tuo kaupunki kyllä on, sitä ei käy kieltäminen. Ja jos pystyy sulkemaan silmänsä kaikilta noilta tuolla yllä mainutuilta asioilta, niin paikasta saa varmaan irti ihan toisella tavalla. Mullakin on monta ystävää ja tuttavaa, jotka rakastavat tuota paikkaa. Ovat matkustaneet tuonne usein, ja pitävät silti aina vaan.

Jos siis joskus matkustat tuonne, niin yksi vinkki mulla olisi antaa (saman vinkin antaa todennäköisesti suunnilleen jokainen tuossa kaupungissa joskus vieraillut samoin kuin kaupungin jokainen hotelli/hostelli sekäkaikki matkustusoppaat ja tietystigoogle). Vuokraa ehdottomasti päiväksi pyörä ja rullaile Golden Gate sillan yli Sausalitoon ja ota sieltä lautta takaisin kaupungin puolella. Koko reitti on aivan henkeäsalpaavan kaunis. Sausalito on sellainen pieni, soma kylä, jonka väkimäärä on alle 8000 ihmistä. Turisteja tuolla tietysti on hence The Golden Gate.

Meidän retki sattui sellaiselle päivälle, kun kaupungissa oli aika viileää ja sumuista. Taivas oli   sankan sumun peitossa, tuulikin oli aika kova. Yhtäkkiä suunnilleen puolessa välissä siltaa kaikki se sumu ja harmaus väistyi ja tilalle tuli sellainen sokaiseva kirkkaus ja selkeys. Ilma vaihtui, niin kuin sitä olisi veitsellä leikattu. Lämpötilakin oli kuulemma melkein kymmenen astetta lämpimämpi, kuin kaupungissa, kuulimme että niin on itse asiassa aika usein.

IMG_2934 (1) IMG_2939 (1)IMG_3058 IMG_2942 (2)IMG_3016 (1) IMG_2980 (2) IMG_3002 (1)

IMG_3082IMG_3067 IMG_3049 IMG_3101 (1)

Sama tapahtui lautalla matkalla takaisin kaupunkiin. Ihan yhtäkkiä sukelsimme siitä sinestä ja lämmöstä takaisin siihen sankkaan sumuun, joka kietoi vaippaansa ympäriltä kaikki värit, ääriviivat ja horisontin. Laivojen sumutorvet huusivat merellä kilvan niin, että vielä kaksi tuntia matkan jälkeenkin korvissa kohisi. Ei haitannut. En muista milloin viimeksi olisin yhden päivän aikana nähnyt niin paljon kaunista.

in HETKET JA FIILIKSET by
0 Likes